Lue keskustelun säännöt.
Vain vahvimmat pärjää työttömänä
19.09.2020 |
Joo ei se työhakemusten teko vielä ole vaikeaa vaan se jatkuva odottelu ja hylkäämiset. Ihminen, joka haluaa töitä niin pistää aika paljon likoon, kun hakee sitä työtä, odottaa soittoa, saa soiton, jännittää haastattelua, käy haastattelussa, odottaa vähän lisää ja sitten kun tulee se ei kiitos viesti tai pahimmassa tapauksessa vaan ghostataan ja tätä kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Voin kertoa, että työnhaku on vain vahvimmille. Täytyy olla tosi vahva ja itsetunto kunnossa, että tätä jaksaa. Sinua halveksitaan ja pidetään laiskana tai vajaana vaikka raadat niska limassa ja teet kaikkesi niiden töiden saamisen eteen vaikka se on suuremmaksi osaksi epäkiitollista hommaa ja luu jää useimmiten käteen. Nostan kyl hattua kaikille ketkä jaksaa tätä rumbaa👍
Kommentit (61)
Työttömät eivät perusta perhettä, tutkitusti. Työttömät eivät osta omakotitaloja tai asunto-osakkeita. Työttömät eivät opiskele, koska laki kieltää. Työttömät eivät harrasta suurissa määrin, lähinnä ilmaista lenkkeilyä tai kirjastoa. Työttömät joutuvat jopa miettimään, millaista ruokaa laittavat tai päätyvät ruokajonoon. Ei ole varaa hoitaa hampaita. Vaatteet ovat vanhoja risoja tai kierrätyksestä.
Jostain syystä työttömän elämä kuitenkin esitetään sellaisessa valossa, kuin se olisi suurtakin herkkua. On niin suurta herkkua, että moni työssäkäyvä, autolla ajava, omakotitalossa asuva ja perheellinen suorastaan huokuu raivoa, kun kuulee jonkin olevan työtön. Mikä ihme teitäkin estää sellaiseksi ryhtymästä, jos työttömän eksistenssi sellaista auvvoa on olevinaan? Irtisanoudutte seuraavasta päivästä lähtien ja alatte nostamaan ruhtinaallista 500+ euron kuukausirahaa. Ai niin, edessä on kuitenkin 3kk karenssi ja rahaton jakso...
Eräs työttömänä vuosikausia ollut tuttava tiivisti asian niin, että kyseessä ei ole ihmiselämä laisinkaan. Tarvitaan jonkin uskonnontapainen voima, joka pitää eksistentiaalisen kriisin aisoissa yhteiskunnassa, missä konsumerismi (ja raha) määrää ihmisen olemassaolon tarkoituksen.
Työttömyys on henkilökohtainen, professionaalinen, sosiaalinen ja usein myös psykologinen umpikuja, josta on hyvin vaikea edetä yhtään mihinkään. Työtön ei sattumalta syrjäydy, vaan hänet syrjäytetään aktiivisesti. Paradoksaalisesti nämä kaikki "toimenpiteet" ovat mukamas olevinaan työttömän hyväksi, mutta käytännössä ne ovat just päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne oli vaikea.
Etsin vuosien syöpähoitojen jälkeen keski-ikäisenä työtä ja oli ikävää saada "et kelpaa meille" -viestejä.
Kelpasin lopulta pitkän ja monipuolisen työtaustani vuoksi yritykselle ja saan yhtä "hyvää" palkkaa kuin 20 vuotta sitten. Työ on psyykkisesti erittäin raskasta.
Luulen, että on vain yksi syy siihen yleisesti koettuun kielteisyyteen työttömiä kohtaan: se, että muut maksavat heidän elämänsä veroilla.
Reilua tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on vain yksi syy siihen yleisesti koettuun kielteisyyteen työttömiä kohtaan: se, että muut maksavat heidän elämänsä veroilla.
Reilua tai ei.
Suomen sosiaalijärjestelmä ja oikeastaan koko systeemi perustuu veroille ja tulonsiirroille. Jos tuo on jäänyt ymmärtämättä peruskoulun penkillä, niin sitten se on voivoi.
Mistäs luulet niiden rahojen tulevan, joilla moni keskiluokkainen on kouluttautunut yliopistossa? Keskimäärin tutkinto maksaa yli 50 000 euroa. Ei ole halpaa.
Eläkkeellä olevista monet saavat enemmän käteen kuin nykyisin nuoret osa- ja määräaikaista tekevät. Aivan varmasti 20 vuoden sisällä ne eläkesäästöt omasta palkasta on kulutettu, joten elävät nekin yhteiskunnan rahoilla.
Esimerkkejä voisi keksiä vaikka kuinka paljon vielä lisää. Mutta jostain syystä itkupotkuraivarit, koska työttömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä työttömän osa on helppo, kaikkialla ei makseta tukia, silloin saat dyykata ruokasi kaatopaikalta...
Pahinta on, että olet jossain keikkatöissä ja hoidat sen homman hyvin, koska sulla on 2-3 kymmenen vuoden pohjaosaaminen ja sitten sulle sanotaan, että sulla ei ole osaamista. WTF, kertois edes todellisen syyn, miksi ei kelpaa vakituiseksi vaan otetaan joku uusi ja heitetään se kaikki tietitaito hukkaan ja aloitetaan uuden kanssa kaikki taas alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te välitätte niin paljon siitä mitä muut ihmiset ajattelevat teistä? Minä en välitä paskaakaan.
En välitä mitä muut ajattelevat minusta. Välitän kuitenkin mitä itse ajattelen itsestäni, ja välillä on vaikea saada mieli nostettua maasta kun tulee monta kiitos-eitä peräkkäin. Alkaa ajatella, olenko tosiaan ihan lahjaton ja kyvytön? Tiedän etten ole, mutta joskus olen väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Meillä työttömän osa on helppo, kaikkialla ei makseta tukia, silloin saat dyykata ruokasi kaatopaikalta...
Fiksulle työttömän osa ei ole ikinä helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mielenterveys alkoi jo napsahdella, kun päädyin 9€ harjoitteluiden kierteeseen ja tuli olo, että eikö elämällä ole mitään muuta tarjota. Kyllähän sillä kustansi neuvostoyksiön ja jäi rahaa tehdä kivojakin juttuja, mutta kumminkin.
Vaihdoin paikkakuntaa. Nyt on viikonlopputyö, jossa tienaa työmarkkinatuen tasoon nähden ihan kivasti ja koko elämä tuntuu mielekkäämmältä.
Mielestäni kansalaispalkka korjaisi usean kohdalla tämän "työttömyysmasennuksen". Ihminen muuttuisi automaattisesti "tukien anojasta" tavalliseksi palkansaajaksi. Mielentilallisesti uskon että tämä olisi merkittävä muutos. Ja yrittämisen tulisi olla mahdollismman helppoa, niin että voi perustaa vaikka leipomoauton lisätienestiksi.
Töitä on jatkuvasti vähemmän ja vähemmän, ei voida jatkaa samaa rataa kuin nyt. Monet tulevat yllättymään ihan parin vuoden sisällä kun jäävät työttömäksi, monet jotka luulivat että automaatio ei koske heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma mielenterveys alkoi jo napsahdella, kun päädyin 9€ harjoitteluiden kierteeseen ja tuli olo, että eikö elämällä ole mitään muuta tarjota. Kyllähän sillä kustansi neuvostoyksiön ja jäi rahaa tehdä kivojakin juttuja, mutta kumminkin.
Vaihdoin paikkakuntaa. Nyt on viikonlopputyö, jossa tienaa työmarkkinatuen tasoon nähden ihan kivasti ja koko elämä tuntuu mielekkäämmältä.
Kohtuupalkalla selviää tosiaan ihan hyvin kaikkialla muualla paitsi Helsingissä. Muuttaisipa useampi yritys tai oppilaitos tai virasto kehä kolmosen ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on vain yksi syy siihen yleisesti koettuun kielteisyyteen työttömiä kohtaan: se, että muut maksavat heidän elämänsä veroilla.
Reilua tai ei.
Vain hölmö kuvittelee että työttömät ainoastaan nostavat työttämyyskorvausta eivätkä osallistu yhteiskunnan pyörittämiseen mitenkään.
Sitäpaitsi moni nyt työtön on ehtinyt maksaa useita vuosia veroja töissä ollessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te välitätte niin paljon siitä mitä muut ihmiset ajattelevat teistä? Minä en välitä paskaakaan.
Koska ihmiset ovat sellaisia. Me haemme hyväksyntää muilta ihmisiltä, edes jossain määrin. Vai väitätkö, että se ei tunnu pahalta kun ihmiset ajattelee sinusta pahasti. Minusta ainakin tuntuu. Tunnen myös hyvää oloa, jos ihmiset kehuu minua, tai huomaa hyviä asioita minussa. Hyvä sinulle, jos et millään tavalla välitä mitä muut ajattelvat sinusta. Niinhän sen pitäisikin olla, mutta niin se ei vain mene, ainakaan itselläni.
Samoja ajatuksia. Minullakin on niin paljon kaikkia huonoja kokemuksia ihmisistä, että en voi väittää niiden vaikutuksen elämääni olevan ihan mitätön. Ehkä sellainen joka on tottunut samaan hyvää kohtelua on vaikeaa ymmärtää sellaista joka on kokenut erilaisia asioita. En todellakaan kaipaa mitään kehua vaan ehkä sitä että saisin olla oma itseni ilman halveksuntaa ja arvostelua. En silti väitä, että olisin mikään paras todellakaan, mutta minusta asiatonta sanoa esim työharjoittelussa ujoksi yms mikä ei kuitenkaan liittynyt töihin mitenkään. Itse olen myös nuori ja työkokemus vähäistä ja tuntuu, että en ehkä pääse täältä enää ylös millään. Kuka minut töihin edes ottaisi tässä tilanteessa, kun moni muukaan ei pääse, vaikka olisi kuinka kokenut ja opiskellut. Samalla samoja ajatuksia siitä, että jos meinaa päästä töihin pitää olla aika vahva, rohkea ja pärjäävä ihminen. Siis aikalailla erilainen kuin minä. Itsellä ei ole myöskään suhteita minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelinmyyntiä, varhaisjakelua, mäkkiin, lumitöitä... onko kaikki yritetty?
Ihan syvältähän nuo hommat on mutta kunhan kysyn. Jos on energinen tapaus voi yhdistää kaksi tai useampaa kakkahommaa ja jotenkin selvitä maksuista, kunnes löytää parempaa..
No pitäisihän sillä työllä Herran jestas tulla toimeen ilman, että teet kolmea työtä. Järki käteen nyt. Itsekin olen ottanut 12 000 opintolainaa yliopisto tutkintoani varten, joten haluan kyllä oman valtavan panostukseni myötä työn, jolla maksan tuon velan.
Ja maa han muuttajan pitäisi sitten tehdä näitä kakkelihommia ja usaempaa duunia? Oletko rasisti? Ja jos et ole miksi äänestät näitä höttöpuolueita jotka tukevat tätä halpatyövoiman roudausta tänne? Haukutaan Persuja mutta he ovat ainoita jotka ymmärtävät että tämä on täysin älytön yhtälö että täällä on paljon rankkoja duuneja joita tekemällä ei elä ja siihen rinnalla tarvitaan tukijaisia, ja omasta takaa työttömiä vaikka kuinka.
Jos kaikki työ on tärkeää niin silloin kaikesta työstä pitäisi saada myös siedettävä korvaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on vain yksi syy siihen yleisesti koettuun kielteisyyteen työttömiä kohtaan: se, että muut maksavat heidän elämänsä veroilla.
Reilua tai ei.
Suomen sosiaalijärjestelmä ja oikeastaan koko systeemi perustuu veroille ja tulonsiirroille. Jos tuo on jäänyt ymmärtämättä peruskoulun penkillä, niin sitten se on voivoi.
Mistäs luulet niiden rahojen tulevan, joilla moni keskiluokkainen on kouluttautunut yliopistossa? Keskimäärin tutkinto maksaa yli 50 000 euroa. Ei ole halpaa.
Eläkkeellä olevista monet saavat enemmän käteen kuin nykyisin nuoret osa- ja määräaikaista tekevät. Aivan varmasti 20 vuoden sisällä ne eläkesäästöt omasta palkasta on kulutettu, joten elävät nekin yhteiskunnan rahoilla.
Esimerkkejä voisi keksiä vaikka kuinka paljon vielä lisää. Mutta jostain syystä itkupotkuraivarit, koska työttömyys.
Riippumatta siitä onko se oikein, vöärin, reilua vai epäreilua, työttömiä kohtaan tunnettu kielteisyys johtuu juuri siitä, että he ovat muiden varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on vain yksi syy siihen yleisesti koettuun kielteisyyteen työttömiä kohtaan: se, että muut maksavat heidän elämänsä veroilla.
Reilua tai ei.
Vain hölmö kuvittelee että työttömät ainoastaan nostavat työttämyyskorvausta eivätkä osallistu yhteiskunnan pyörittämiseen mitenkään.
Sitäpaitsi moni nyt työtön on ehtinyt maksaa useita vuosia veroja töissä ollessaan.
Silti siitä se johtuu.
Yhteiskuntajärjestelmässä oletetaan, että terveet aikuiset ovat töissä ja lapsia, sairaita ja vanhuksia autetaan.
Ei tämän toteaminen tarkoita, että se olisi reilua, vaan että siitä se kielteisyys silti johtuu.
Ei siihen ole muita syitä.
Olen monen vuoden työttömyyskokemuksella havainnut, että työttömyys todellakin vaatii rautaista mielenterveyttä. Onneksi olen tällä hetkellä töissä ja kaikkien kyykytys- ja nöyryytystoimien ulkopuolella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te välitätte niin paljon siitä mitä muut ihmiset ajattelevat teistä? Minä en välitä paskaakaan.
Koska ihmiset ovat sellaisia. Me haemme hyväksyntää muilta ihmisiltä, edes jossain määrin. Vai väitätkö, että se ei tunnu pahalta kun ihmiset ajattelee sinusta pahasti. Minusta ainakin tuntuu. Tunnen myös hyvää oloa, jos ihmiset kehuu minua, tai huomaa hyviä asioita minussa. Hyvä sinulle, jos et millään tavalla välitä mitä muut ajattelvat sinusta. Niinhän sen pitäisikin olla, mutta niin se ei vain mene, ainakaan itselläni.
Olen nykyään eläkkeellä mt-ongelmieni takia mutta sitä ennen vuosia työttömänä. En piitannut, tai piittaa, mitä ihmiset sanoivat koska mitään tuttavia joiden mielipiteistä olisi pitänyt välittää ei ollut. Eikä ole.
Ongelmana oli täysin ajasta tippunut äitini, joka valittamasta valitti että löydä nyt töitä kun häneltä menee yöunetkin muuten.
Itse oli viettänyt koko ikänsä isäni elättämänä ja neuvonsa minulle oli että menisin tehtaan portin taa töitä kysymään. Ja kun en hänen hyvää neuvoaan noudattanut alkoi loukkaantunut syyttely laiskaksi jne.
Olen nuori, terve ja työtön. Tehnyt paljon siis pätkähommia ja itsenäistä duunia myös eli itseni työllistänyt mutta kokoaikainen yrittäjän homma on todellakin raskasta miksen ole siihen täysin päätynyt. Alussa teki todella pahaa aikaa kun päädyin työttömäksi, kärsin unettomista öistä, häpeä painoi, paniikki ja ahdistus kohtaukset. Ei ihmisiä kiinnosta mitä yrität tehdä vaan he vain keskittyvät tilanteeseesi eli olet työtön elikkä huono koska et ole saanut töitä, jotain vikaa tuossa täytyy olla kun en saa työtä haha
Noh olen oppinut tästä työttömyydestä paljon, olen oppinut ihmisista paljon, oppinut miten yhteiskunta pelaa ja mitä siellä oikeasti (harmillisesti) arvostetaan. Yhteiskunta jakautuu kahteen ihmissryhmään, toinen on ne jotka elävät haaveissaan, aina olleet onnekkaita työnsaannissa sun muissa (epäempaattiset ihmiset ilman todellista kamppailua työttömyyden tai häpeän kanssa) alaskatsovat työttömiä ja niihin jotka näkevät ettei kaikki ole niin yksinkertaista, jokainen on erilainen, jokainen kamppailee jonkun asian kanssa eikä elämän tapahtumia kykene itse kontrolloimaan. Meidän pitää tukea toisiamme eikä tapella. Liikaa on tuo tosin pyydetty monilta, tappelevat kuin eläimet ja syyllistävät viattomia.
Olen nykyään onnellinen, terveempi kuin koskaan, laihtunut, keskityn itseeni ja siihen mitä elämältäni haluan, miten haluan työskennellä. Työttömyys on rakentanut minusta kestävän, luovan, itsepäisen, itsestäni välittävän. En välitä mistä maailma tällä hetkellä tappelee, kuinka työttömiä syytetään jne. ihmiset eivät todellisuutta tiedä kunnes ovat itse sen kokeneet :) heikot ovat niitä joilla ei ole empaattisuutta muita kohtaan. On mukavaa olla "työtön". Elän hiljaisessa maailmassa jossa ei ole kiirettä, jossa on aikaa ajatella ja suunnitella. Minä rakennan oman elämäni. Miksi ihmiset eivät ole onnellisia niiden työttömien puolesta jotka ovat löytäneet oman juttunsa vaikka siihen meni aikaa? Loppujenlopuksi minäkin tulen jotain työtä saamaan ja tekemään, sitähän minä haluan kuin kaikki muutkin? Harvat työttömät ovat oikeasti laiskoja ja tällä hetkellä työtä on oikeasti vaikea saada se on se totuus jota kukaan muu ei myönnä paitsi me työttömät joille se on se pääsyy miksi tässä olemme.