Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti-ikäisten vanhemmat - saako teille tulla arkena kylään?
Minun on vaikea sopia näkemisiä kaverini ja hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa. Itselläni on harvoin vapaita viikonloppuja, mutta kaverini ei koskaan halua sopia näkemisiä töiden jälkeen arki-illoille, vaan syyllistävään sävyyn vaatii tapaamisia vain viikonlopuille.
Asumme hyvin lähellä toisiamme, joten etäisyyden takia arki-iltojen vierailut eivät koidu ongelmaksi. Ja tosiaan, tarkoitus on nähdä yhdessä lapsen kanssa, ja useimmiten niin että minä tulisin kylään (tarjoilut mukana) tai ulkoilisimme kaikki yhdessä. Näettekö te päiväkoti-ikäisten vanhemmat kavereita tai kaveriperheitä iltaisin, vai onko tämä haaste kaikille?
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin kaikki tekeminen on hirveän haastavaa. Jotkut taas selviävät talon, eläinlauman, lasten jne. hoidosta ja omista töistään ja silti pystyvät elämään sosiaalista elämää eikä maailma kaadu vaikkei lissupetteri ole syönyt ennen iltaseitsemää iltapalaa - meitä on moneen junaan : )
Niin on niitä, jotka haluavat tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja haluavat että lapset hoitavat itse itsensä, ja sitten niitä, jotka haluavat keskittyä lapsiin ja itseensä työpäivän jälkeen ihan läsnäololla. Tätä varmaan tarkoitit? :) meitä on todella moneen junaan, eläkäämme kukin niin kuin itse tykkäämme :)
Höpöhöpö. Kyllä joillakin vaan on enemmän energiaa tekemiseen kuin toisilla. Hoidetaan kolme lasta, työt, harrastukset ja itsekin ollaan vielä kunnossa ja sosiaalinen elämä pirteä. Toisilla on yksi lapsi jonka yksikin harrastus väsyttää niin, että itse ollaan ylipainoisia kun ei enää jakseta urheilla koskaan ja kavereita ei tietenkään voi nähdä kun pitää kotona nyhjöttää. Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielummin näkis ilman niitä lapsia. Lasten kanssa vain silloin, jos kyse on tosiaan lasten välisestä kaveruudesta, mutta aikuisten kesken ei oikeen mitään yhteistä. Miten ihmeessä muuten saatte lapset nukkuun seitsemältä illalla? Siis ehdittekö te edes olla niiden lasten kanssa ollenkaan? Itse haen lapsen klo 16 päiväkodista ja ollaan koko ilta yhdeksään asti (jolloin hän menee nukkumaan) yhdessä touhuten.
Meillä 4v on nukkunut viimeisen vuoden ajan klo 20-7.30. on päiväkodissa klo 8-14 (minä osa-aikatöissä). Ei ole nukkunut päiväunia vuoteen. Saa nähdä miten 3v sitten isompana. Nyt menee iltaunille 20.30 ja nukkuu päiväunet päiväkodissa.
Eiköhän lapset ole erilaisia. Luulisi jokaisen vanhemman tämän kyllä jo tietävän. Tai ainakin jos on kaksi lasta, niin tietää kyllä jo ettei se kuopus yllättäen toimikaan samassa rytmissä ja samalla tavalla kuin esikoinen.
Oma on myös 4v ja nukkuu 21-7.15. Päiväkodissa siirtyi nyt isompien ryhmään ja edelleen siellä pakottavat nukkumaan vaikka lapsikin on sanonut, että ei yhtään väsyttänyt ja hoitaja käski nyt vaan nukkua eikä tohtinut sanoa, että ei väsytä. Eli siellä sitten nukkuu 2h. Mielummin itsekin ottaisin ton yöaikaan nukkumisen mut kaikki on tehty, mitä tehtävissä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa yllättävä tämä keskustelu. Meillä ihan tietoisesti tehdään arkenakin asioita, käydään iltaisin puistossa ja nähdään siellä kavereita. Voidaan kyläilläkin. Esim kaverit tulee syömään, kun itsekin pitää syödä niin siinä samalla tavataan ystäviä ja seurustellaan.
En suostu sellaiseen elämään, että aamulla päiväkodin kautta töihin, työn jälkeen päiväkodin kautta ehkä kauppaan, mutta muutoin kotona kotihommat ja iltatouhut ja taas aamulla sama.
Haluan nauttia myös arjesta ja hei se on ihan mahdollista.
Kokeilkaa joskus. Kutsukaa joku lapsiperhe syömään vaikka makaronilaatikkoa, ei siitä tarvitse ottaa stressiä ja voi huomata, että olipa mukava ilta.Tämä! Ihmettelen millaista arkea niin moni elää! Ei ihme, ettei lapsiperhearki houkuta jos se on tuollaista. Meillä myös puistoillaan kevät-kesä-syksy kausina päiväkodin jälkeenkin. Kavereita nähdään joko niin, että ruuat lapsille mukaan kavereille tai kodin kautta pikainen ruokailu. Klo 19.30 asti voidaan hyvin olla vierailla, sitten jää vielä aikaa iltasadulle ja nukkumaan aina viimeistään yhdeksältä. Vanhempi lapsi kyläilee myös yksin kavereillaan ja kaverit meillä. Me vanhemmat toki kuskaamme lapsia kun ovat vielä päiväkodissa. Kaverisynttäreitäkin on usein viikolla.
Lapsiperhearjesta voi tehdä juuri sellaista kuin itse haluaa. Ei tarvitse tehdä niin kuin naapurin Pirkko tai av-palstan Emma. Samalla voi antaa Pirkon ja Emman elää sellaista arkea kuin haluavat.
Jotenkin tosi yksinkertainen kuva tulee ihmisestä, joka tällaisesta asiasta tuohtuu, kun ihmiset eivät elä samalla tavalla kuin itse elää arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin kaikki tekeminen on hirveän haastavaa. Jotkut taas selviävät talon, eläinlauman, lasten jne. hoidosta ja omista töistään ja silti pystyvät elämään sosiaalista elämää eikä maailma kaadu vaikkei lissupetteri ole syönyt ennen iltaseitsemää iltapalaa - meitä on moneen junaan : )
Niin on niitä, jotka haluavat tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja haluavat että lapset hoitavat itse itsensä, ja sitten niitä, jotka haluavat keskittyä lapsiin ja itseensä työpäivän jälkeen ihan läsnäololla. Tätä varmaan tarkoitit? :) meitä on todella moneen junaan, eläkäämme kukin niin kuin itse tykkäämme :)
Höpöhöpö. Kyllä joillakin vaan on enemmän energiaa tekemiseen kuin toisilla. Hoidetaan kolme lasta, työt, harrastukset ja itsekin ollaan vielä kunnossa ja sosiaalinen elämä pirteä. Toisilla on yksi lapsi jonka yksikin harrastus väsyttää niin, että itse ollaan ylipainoisia kun ei enää jakseta urheilla koskaan ja kavereita ei tietenkään voi nähdä kun pitää kotona nyhjöttää. Eri.
Toisilla on pidemmät päivät ja vaativampi työ.
On aika eri asia olla kotona kello 15.30 kuin 17.30 tai 18.00...
Ei saa, lukuunottamatta omia ja puolison vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin kaikki tekeminen on hirveän haastavaa. Jotkut taas selviävät talon, eläinlauman, lasten jne. hoidosta ja omista töistään ja silti pystyvät elämään sosiaalista elämää eikä maailma kaadu vaikkei lissupetteri ole syönyt ennen iltaseitsemää iltapalaa - meitä on moneen junaan : )
Niin on niitä, jotka haluavat tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja haluavat että lapset hoitavat itse itsensä, ja sitten niitä, jotka haluavat keskittyä lapsiin ja itseensä työpäivän jälkeen ihan läsnäololla. Tätä varmaan tarkoitit? :) meitä on todella moneen junaan, eläkäämme kukin niin kuin itse tykkäämme :)
Tuskin kovin läsnäolevasti ollaan kotona lasten kanssa, kun palstalle on aina aikaa kirjoitella.
Niin näyttää sielläkin olevan aikaa kirjoitella, vaikka on suurperhe, kaverit kylässä, omat työt ja eläinlauma ;) Minulla kun on vain kaksi lasta, ja jos sattuvat isän kanssa leikkimään tai jotain muuta tekemään niin on aikaa palstaillakin välillä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa yllättävä tämä keskustelu. Meillä ihan tietoisesti tehdään arkenakin asioita, käydään iltaisin puistossa ja nähdään siellä kavereita. Voidaan kyläilläkin. Esim kaverit tulee syömään, kun itsekin pitää syödä niin siinä samalla tavataan ystäviä ja seurustellaan.
En suostu sellaiseen elämään, että aamulla päiväkodin kautta töihin, työn jälkeen päiväkodin kautta ehkä kauppaan, mutta muutoin kotona kotihommat ja iltatouhut ja taas aamulla sama.
Haluan nauttia myös arjesta ja hei se on ihan mahdollista.
Kokeilkaa joskus. Kutsukaa joku lapsiperhe syömään vaikka makaronilaatikkoa, ei siitä tarvitse ottaa stressiä ja voi huomata, että olipa mukava ilta.Tämä! Ihmettelen millaista arkea niin moni elää! Ei ihme, ettei lapsiperhearki houkuta jos se on tuollaista. Meillä myös puistoillaan kevät-kesä-syksy kausina päiväkodin jälkeenkin. Kavereita nähdään joko niin, että ruuat lapsille mukaan kavereille tai kodin kautta pikainen ruokailu. Klo 19.30 asti voidaan hyvin olla vierailla, sitten jää vielä aikaa iltasadulle ja nukkumaan aina viimeistään yhdeksältä. Vanhempi lapsi kyläilee myös yksin kavereillaan ja kaverit meillä. Me vanhemmat toki kuskaamme lapsia kun ovat vielä päiväkodissa. Kaverisynttäreitäkin on usein viikolla.
Lapsiperhearjesta voi tehdä juuri sellaista kuin itse haluaa. Ei tarvitse tehdä niin kuin naapurin Pirkko tai av-palstan Emma. Samalla voi antaa Pirkon ja Emman elää sellaista arkea kuin haluavat.
Jotenkin tosi yksinkertainen kuva tulee ihmisestä, joka tällaisesta asiasta tuohtuu, kun ihmiset eivät elä samalla tavalla kuin itse elää arkea.
Sinulla on ehkä haasteita luetun ymmärtämisessä? En tuohtunut vaan ihmettelin. Minulle on aivan sama miten se naapurin Emma elää, kunhan ihmettelin miten moni elää noin epäsosiaalista elämää. Omaan lähipiiriin ei montaa tällaista ole osunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai saa tulla. Ystävät ymmärtää, ettei pysty ihan samanlailla keskustelemaan kuin kaksin ollessa, mutta mun ystävä ainakin auttaa läsnäolollaan. Leikkii lapsen kanssa ja saa meidät kaikki näyttämään parhaat puolemme, lapsikaan ei kiukuttele. Tervetuloa!
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan mökillä perjantai-iltapäivästä maanantaiaamuun.
Viikonloput on lepoa, ulkona syömistä, liikuntaa, shoppailua ja sosiaalista toimintaa.
Arki-illat eli ma-to ollaan keskenämme.
Missä on teidän mökkinne ja millainen se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsellanne on säännöllinen unirytmi, nukahtaako hän tavalliseen aikaan silloinkin, kun talossa on vieraita? Toinen kysymys: Nukutatteko lapsenne vai viettekö vain sänkyyn ja annatte nukahtaa yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin kaikki tekeminen on hirveän haastavaa. Jotkut taas selviävät talon, eläinlauman, lasten jne. hoidosta ja omista töistään ja silti pystyvät elämään sosiaalista elämää eikä maailma kaadu vaikkei lissupetteri ole syönyt ennen iltaseitsemää iltapalaa - meitä on moneen junaan : )
Niin on niitä, jotka haluavat tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja haluavat että lapset hoitavat itse itsensä, ja sitten niitä, jotka haluavat keskittyä lapsiin ja itseensä työpäivän jälkeen ihan läsnäololla. Tätä varmaan tarkoitit? :) meitä on todella moneen junaan, eläkäämme kukin niin kuin itse tykkäämme :)
Höpöhöpö. Kyllä joillakin vaan on enemmän energiaa tekemiseen kuin toisilla. Hoidetaan kolme lasta, työt, harrastukset ja itsekin ollaan vielä kunnossa ja sosiaalinen elämä pirteä. Toisilla on yksi lapsi jonka yksikin harrastus väsyttää niin, että itse ollaan ylipainoisia kun ei enää jakseta urheilla koskaan ja kavereita ei tietenkään voi nähdä kun pitää kotona nyhjöttää. Eri.
Toisilla on pidemmät päivät ja vaativampi työ.
On aika eri asia olla kotona kello 15.30 kuin 17.30 tai 18.00...
Tämä just. Itse tuolla toisella sivulla kommentoin että olen kotona 18.30 ja vierailulle voi tulla 18.30-19.30 välisenä aikana, mutta eipä ainakaan omasta tuttavapiiristäni tuohon aikaan kukaan enää lähde.
Aika turha täällä hämmästellä toisten "epäsosiaalista" elämää, kun joidenkin esimerkiksi niitä kauppojen ovia on pidettävä auki. Ja kun tekee sosiaalista työtä, niin ainoa mitä työpäivän päälle kaipaa on hiljaisuus ja mahdollisimman vähän ihmisiä, toisin sanoen vain oma perhe. Vapaalla voi sitten tavata muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan mökillä perjantai-iltapäivästä maanantaiaamuun.
Viikonloput on lepoa, ulkona syömistä, liikuntaa, shoppailua ja sosiaalista toimintaa.
Arki-illat eli ma-to ollaan keskenämme.
Missä on teidän mökkinne ja millainen se on?
Tunnin päässä Helsingistä. 140-neliöinen talo jossa kaikki mukavuudet.
Lasten arkitapaamiset hoituu näin: Kaveri on samassa päiväkodissa, ja hänet napataan kylään suoraan sieltä (tämä tapahtuu klo 16-17). Molemmat lapset ruokitaan, leikkivät ruokaa odotellessa ja sen jälkeen. Tapaaminen päättyy klo 18.30-19, jolloin kaverin vanhempi hakee lapsensa. Jos vanhempikin on tuttu, voi tietysti tulla aikaisemmin vaikka kahvittelemaan.
Mutta ideana tässä on antaa paitsi lapselle leikkiseuraa, myös kaverin vanhemmalle aikaa työskennellä tuona päivänä pidempään, harrastaa tms. Ja tämä on vastavuoroista, välillä sitten toisinpäin. Toimii ainakin 5-vuotiaasta eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsellanne on säännöllinen unirytmi, nukahtaako hän tavalliseen aikaan silloinkin, kun talossa on vieraita? Toinen kysymys: Nukutatteko lapsenne vai viettekö vain sänkyyn ja annatte nukahtaa yksin?
Ei meillä ole paikkaa jossa kestitä vieraita kun lapset nukkuu. Ulko-ovikin on suoraan lasten huoneen alla.
Vierailija kirjoitti:
Kuvaukset lapsiperhe-elämästä kuulostavat aivan kauhealta. Milloin ehditte elää, jos arki on pelkkää suoritusta?
No en minä ainakaan nähnyt ennen lastakaan kavereita juuri koskaan arki-iltaisin sen jälkeen, kun olin sirtynyt opiskeluelämästä työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin kaikki tekeminen on hirveän haastavaa. Jotkut taas selviävät talon, eläinlauman, lasten jne. hoidosta ja omista töistään ja silti pystyvät elämään sosiaalista elämää eikä maailma kaadu vaikkei lissupetteri ole syönyt ennen iltaseitsemää iltapalaa - meitä on moneen junaan : )
Niin on niitä, jotka haluavat tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja haluavat että lapset hoitavat itse itsensä, ja sitten niitä, jotka haluavat keskittyä lapsiin ja itseensä työpäivän jälkeen ihan läsnäololla. Tätä varmaan tarkoitit? :) meitä on todella moneen junaan, eläkäämme kukin niin kuin itse tykkäämme :)
Olet kuiiän ystäväni, joka aina naljaili minulle, että kun hän on lasten kanssa, hän on täysillä. Minä en kuulemma ollut sitä.
No, kummallakin oli eri ajatus perhe-elämästä. Meillä vietettiin perheenä paljon aikaa yhdessä, mutta lapset ei olleet kiinan keisareita. Mukaan mahtui myös vieraita ja lapset oppivat olemaan osa yhteisöä. Ei olemaan koko ajan keskipiste, kun heidät otettiin esiin päiväkodin ja vanhempien harrastusten ja muiden puuhien jälkeen.
Meidän lapset sai rauhassa leikkiä keskenään ja aikyiset seurustella keskenään. Mielestäni eivät traumatisoituneet, vaikka koko aikaa ei hyysätty heidän ympärillään
Minä olen itse iltauninen. Olin sitä jo lapsena. Haluan nukkumaan viimeistään ysiltä! Janiin että sitä ennen on ollut jo tunnin rauhallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin kaikki tekeminen on hirveän haastavaa. Jotkut taas selviävät talon, eläinlauman, lasten jne. hoidosta ja omista töistään ja silti pystyvät elämään sosiaalista elämää eikä maailma kaadu vaikkei lissupetteri ole syönyt ennen iltaseitsemää iltapalaa - meitä on moneen junaan : )
Niin on niitä, jotka haluavat tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja haluavat että lapset hoitavat itse itsensä, ja sitten niitä, jotka haluavat keskittyä lapsiin ja itseensä työpäivän jälkeen ihan läsnäololla. Tätä varmaan tarkoitit? :) meitä on todella moneen junaan, eläkäämme kukin niin kuin itse tykkäämme :)
Olet kuiiän ystäväni, joka aina naljaili minulle, että kun hän on lasten kanssa, hän on täysillä. Minä en kuulemma ollut sitä.
No, kummallakin oli eri ajatus perhe-elämästä. Meillä vietettiin perheenä paljon aikaa yhdessä, mutta lapset ei olleet kiinan keisareita. Mukaan mahtui myös vieraita ja lapset oppivat olemaan osa yhteisöä. Ei olemaan koko ajan keskipiste, kun heidät otettiin esiin päiväkodin ja vanhempien harrastusten ja muiden puuhien jälkeen.Meidän lapset sai rauhassa leikkiä keskenään ja aikyiset seurustella keskenään. Mielestäni eivät traumatisoituneet, vaikka koko aikaa ei hyysätty heidän ympärillään
OT, mutta ootko ajatellut, että osa ihmisitä ei kaipaa vilkasta sosiaalista elämää vaan tykkää olla itsekseen kotonsäa ja nauttii siitä? Sitä tuo edellinen kommentoija varmaankin tarkoitti.
Meillä käy harva se päivä vieraita. He syö samaa ruokaa kuin me ja tekee samoja asioita kuin me, vaikka nyt katsoo Simpsoneita. Ja sitten kun aletaan pestä hampaita sanovat hyvät yöt. Mukavaa ja rentoa kaikille.
Meillä 4v on nukkunut viimeisen vuoden ajan klo 20-7.30. on päiväkodissa klo 8-14 (minä osa-aikatöissä). Ei ole nukkunut päiväunia vuoteen. Saa nähdä miten 3v sitten isompana. Nyt menee iltaunille 20.30 ja nukkuu päiväunet päiväkodissa.
Eiköhän lapset ole erilaisia. Luulisi jokaisen vanhemman tämän kyllä jo tietävän. Tai ainakin jos on kaksi lasta, niin tietää kyllä jo ettei se kuopus yllättäen toimikaan samassa rytmissä ja samalla tavalla kuin esikoinen.