Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkoti-ikäisten vanhemmat - saako teille tulla arkena kylään?
Minun on vaikea sopia näkemisiä kaverini ja hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa. Itselläni on harvoin vapaita viikonloppuja, mutta kaverini ei koskaan halua sopia näkemisiä töiden jälkeen arki-illoille, vaan syyllistävään sävyyn vaatii tapaamisia vain viikonlopuille.
Asumme hyvin lähellä toisiamme, joten etäisyyden takia arki-iltojen vierailut eivät koidu ongelmaksi. Ja tosiaan, tarkoitus on nähdä yhdessä lapsen kanssa, ja useimmiten niin että minä tulisin kylään (tarjoilut mukana) tai ulkoilisimme kaikki yhdessä. Näettekö te päiväkoti-ikäisten vanhemmat kavereita tai kaveriperheitä iltaisin, vai onko tämä haaste kaikille?
Kommentit (447)
Arkipuuhailija kirjoitti:
Yllättävää kyllä, kuinka moni elää vain viikonlopuille. Arki sitten ilmeisesti suoritetaan.. Meillä päiväkoti-ikäisen kanssa käydään arkena uimahallissa, kirjastossa, puistossa ja ulkona kavereiden kanssa. Saatetaan ajaa toiselle puolelle kaupunkia kyläilemään; ulkoillaan tunti ja kahvitellaan päälle. Harrastetaan tätä kavereiden kanssa vuorotellen, niin ei tarvitse laskea, kuka tarjoaa minkäkin kerran pullat tai ruoat. Eikä oteta stressiä, jos ei tarjottavaa ole. Tehdään retki vaikka tarvittaessa kauppaan.
Ja kotona arjen kiirettä helpottaaksemme meillä tehdään isompia satseja ruokaa kerralla tai "prepataan" laatikkoruokia uunivalmiiksi pakastimeen, jotta ruoanlaittoon ei mene arkisin koko iltaa. Siivotakaan ei juuri tarvitse, kun palkkasimme siivoojan käymään pari kertaa kuussa. Järjestely kotosalla riittää ja senkin voi hoitaa myöhemmin illalla, kuten pyykit ja muut. Liikkumaan ja telkkaria katsomaan ehti itse myös illalla, joskus lapsikin tuijottaa jakson tai kaksi suosikkiohjelmiaan. Telkkarin ääressä lapsi ei meillä juurikaan ole. Päiväkotipäivän päälle lapsi kaipaa läheisen aikuisen seuraa, syliä ja huomiota. Siksi meillä puuhaillaan yhdessä iltaisin kaikkea, ilman stressiä ja kireetä pinnaa..
Sinähän tuossa suoritat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva nähdä useammin kavereita, jos tietäisi että tapaamiseksi riittäisi vain ne nopeat kahvit tai tunnin porinat. Mutta useimmat haluaisivat nähdä tuntitolkulla kerrallaan ja/tai monena päivänä viikossa.
Jos yrittää sopia vaikka puistotreffit josta itse pääsisi livahtamaan ajoissa, niin kärtetään että "no jos tultais vielä teille", "voitais kyllä käydä vielä siellä ja tuolla" jne.
Näille pitää vain osata aikuismaisesti vastata, että "Kahvitellaan toiste, meidän täytyy lähteä. Oli kiva kuitenkin nähdä näin pikaisesti arkenakin!"
Vierailija kirjoitti:
Arkipuuhailija kirjoitti:
Yllättävää kyllä, kuinka moni elää vain viikonlopuille. Arki sitten ilmeisesti suoritetaan.. Meillä päiväkoti-ikäisen kanssa käydään arkena uimahallissa, kirjastossa, puistossa ja ulkona kavereiden kanssa. Saatetaan ajaa toiselle puolelle kaupunkia kyläilemään; ulkoillaan tunti ja kahvitellaan päälle. Harrastetaan tätä kavereiden kanssa vuorotellen, niin ei tarvitse laskea, kuka tarjoaa minkäkin kerran pullat tai ruoat. Eikä oteta stressiä, jos ei tarjottavaa ole. Tehdään retki vaikka tarvittaessa kauppaan.
Ja kotona arjen kiirettä helpottaaksemme meillä tehdään isompia satseja ruokaa kerralla tai "prepataan" laatikkoruokia uunivalmiiksi pakastimeen, jotta ruoanlaittoon ei mene arkisin koko iltaa. Siivotakaan ei juuri tarvitse, kun palkkasimme siivoojan käymään pari kertaa kuussa. Järjestely kotosalla riittää ja senkin voi hoitaa myöhemmin illalla, kuten pyykit ja muut. Liikkumaan ja telkkaria katsomaan ehti itse myös illalla, joskus lapsikin tuijottaa jakson tai kaksi suosikkiohjelmiaan. Telkkarin ääressä lapsi ei meillä juurikaan ole. Päiväkotipäivän päälle lapsi kaipaa läheisen aikuisen seuraa, syliä ja huomiota. Siksi meillä puuhaillaan yhdessä iltaisin kaikkea, ilman stressiä ja kireetä pinnaa..Sinähän tuossa suoritat.
Taisi kolahtaa :)
Arkipuuhailija kirjoitti:
Yllättävää kyllä, kuinka moni elää vain viikonlopuille. Arki sitten ilmeisesti suoritetaan.. Meillä päiväkoti-ikäisen kanssa käydään arkena uimahallissa, kirjastossa, puistossa ja ulkona kavereiden kanssa. Saatetaan ajaa toiselle puolelle kaupunkia kyläilemään; ulkoillaan tunti ja kahvitellaan päälle. Harrastetaan tätä kavereiden kanssa vuorotellen, niin ei tarvitse laskea, kuka tarjoaa minkäkin kerran pullat tai ruoat. Eikä oteta stressiä, jos ei tarjottavaa ole. Tehdään retki vaikka tarvittaessa kauppaan.
Ja kotona arjen kiirettä helpottaaksemme meillä tehdään isompia satseja ruokaa kerralla tai "prepataan" laatikkoruokia uunivalmiiksi pakastimeen, jotta ruoanlaittoon ei mene arkisin koko iltaa. Siivotakaan ei juuri tarvitse, kun palkkasimme siivoojan käymään pari kertaa kuussa. Järjestely kotosalla riittää ja senkin voi hoitaa myöhemmin illalla, kuten pyykit ja muut. Liikkumaan ja telkkaria katsomaan ehti itse myös illalla, joskus lapsikin tuijottaa jakson tai kaksi suosikkiohjelmiaan. Telkkarin ääressä lapsi ei meillä juurikaan ole. Päiväkotipäivän päälle lapsi kaipaa läheisen aikuisen seuraa, syliä ja huomiota. Siksi meillä puuhaillaan yhdessä iltaisin kaikkea, ilman stressiä ja kireetä pinnaa..
Ihmeellinen käsitys että jos on arki-iltoina vain perheen kesken ei eläisi?
Tai että hourupäänä säntäily vain olisi "elämää"?
Ja missä tuossa sun kuviossas siis on se "läheisen aikuisen seura, syli ja huomio"? Kun ethän sinä itse ole lasten kanssa.
Millaisia ystäviä teillä oikein on jos niitä varten pitää siivota koti esittelykuntoon ja kokata joku kolmen tähden illallinen? Minä käyn usein arkisin lapsellisen ystäväperheen luona kylässä, kysyn etukäteen tuonko ruokaa, mikä maistuisi ja paljonko tarvitsee. Pari kertaa ollaan tilattu pitsat. Tai jos käyn kahvilla niin tuon pullat. Eikä minua varten tarvitse lavastaa mitään näytöstä, olemme ystäviä ja ymmärrämme että useimmiten arki on kaukana täydellisyydestä. Haluamme nähdä toisiamme, ei siinä paljon sotkut kiinnosta. Miksi ihmiset eivät osaa olla rehellisiä ja kommunikoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ystäviä teillä oikein on jos niitä varten pitää siivota koti esittelykuntoon ja kokata joku kolmen tähden illallinen? Minä käyn usein arkisin lapsellisen ystäväperheen luona kylässä, kysyn etukäteen tuonko ruokaa, mikä maistuisi ja paljonko tarvitsee. Pari kertaa ollaan tilattu pitsat. Tai jos käyn kahvilla niin tuon pullat. Eikä minua varten tarvitse lavastaa mitään näytöstä, olemme ystäviä ja ymmärrämme että useimmiten arki on kaukana täydellisyydestä. Haluamme nähdä toisiamme, ei siinä paljon sotkut kiinnosta. Miksi ihmiset eivät osaa olla rehellisiä ja kommunikoida?
Ja viikonloppuisin ei siis voi tavata?
Riippuu kaverista 😅 Naapureiden kanssa saatetaan niinkin ulkoilla ja hengailla arkena, mutta muut kyläilyt hoidetaan pääsääntöisesti viikonloppuisin. Arki on muutenkin hektistä, on ruokakaupat, harrastuskuskaukset, koiran ulkoilutus, jne. iltaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin lyhyt, että senkin vuoksi siitä arjesta kannattaisi yrittää tehdä mukavaa. Ettei vain odoteta viikonloppua tai lomaa. Jos vaikka kerran viikossa unohtaisi kotityöt ja kokkaamisen. Laittaisi sen verran isomman satsin toisena päivänä, että yhtenä päivänä siihen ruoan tekemiseen ei menisi aikaa ja ehtisi vaikka ulos kävelylle ystävien kanssa tai puistoon leikkimään. Ottaisi eväät mukaan niin iltapalan voisi syödä puistossa. Ehkä se arki tuntuisi vähemmän raskaalta ihan koko perheelle, kun tehtäisiin yhdessä asioita ja vietettäisiin kiireetöntä aikaa eikä vain kiirehditä paikasta toiseen ja koko ajan suoriteta.
Itsekin olen tuollaista ruuhka-arkea elänyt, siihen kyllästynyt ja omaa asennetta ja sitä myöten perheen arkea paremmaksi muuttanut. Toki tässä auttaa osallistuva mies joka haluaa viettää aikaa perheen kanssa.
Se ettei ole kiinnostunut käyttämään vähiä tuntejaan muiden näkemiseen ei tarkoita että arki olisi kurjaa.
Ollaan nähty esim. leikkipuistossa niin että lapsi saa leikkiä ja olla ulkona ja aikuiset rupattelee keskenään. Myös syömään voisi tulla jos vaikka tilattaisiin ruoat. Mutta yllätysvierailut ei kyllä oikein onnistu, eli etukäteen pitää sopia. Pääsääntöisesti kyllä arki-illat menee omalla porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ystäviä teillä oikein on jos niitä varten pitää siivota koti esittelykuntoon ja kokata joku kolmen tähden illallinen? Minä käyn usein arkisin lapsellisen ystäväperheen luona kylässä, kysyn etukäteen tuonko ruokaa, mikä maistuisi ja paljonko tarvitsee. Pari kertaa ollaan tilattu pitsat. Tai jos käyn kahvilla niin tuon pullat. Eikä minua varten tarvitse lavastaa mitään näytöstä, olemme ystäviä ja ymmärrämme että useimmiten arki on kaukana täydellisyydestä. Haluamme nähdä toisiamme, ei siinä paljon sotkut kiinnosta. Miksi ihmiset eivät osaa olla rehellisiä ja kommunikoida?
Ja viikonloppuisin ei siis voi tavata?
Toki treffaillaan myös viikonloppuisin. Silloin enemmän ulkoilua ja pieniä retkiä kun pääsee liikkumaan myös silloin 8-17 kun ollaan ma-pe töissä. Hämäräkin tulee aina vain aiemmin niin mukava kun voi ulkoilla vailla puoliltapäivin. Arkena sitten noita pikatapaamisia valmiin ruuan tai kahvien merkeissä. Joskus juodaan myös kahvit yhteisten ruokaostosten yhteydessä. Iloa arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ystäviä teillä oikein on jos niitä varten pitää siivota koti esittelykuntoon ja kokata joku kolmen tähden illallinen? Minä käyn usein arkisin lapsellisen ystäväperheen luona kylässä, kysyn etukäteen tuonko ruokaa, mikä maistuisi ja paljonko tarvitsee. Pari kertaa ollaan tilattu pitsat. Tai jos käyn kahvilla niin tuon pullat. Eikä minua varten tarvitse lavastaa mitään näytöstä, olemme ystäviä ja ymmärrämme että useimmiten arki on kaukana täydellisyydestä. Haluamme nähdä toisiamme, ei siinä paljon sotkut kiinnosta. Miksi ihmiset eivät osaa olla rehellisiä ja kommunikoida?
Ja viikonloppuisin ei siis voi tavata?
Toki treffaillaan myös viikonloppuisin. Silloin enemmän ulkoilua ja pieniä retkiä kun pääsee liikkumaan myös silloin 8-17 kun ollaan ma-pe töissä. Hämäräkin tulee aina vain aiemmin niin mukava kun voi ulkoilla vailla puoliltapäivin. Arkena sitten noita pikatapaamisia valmiin ruuan tai kahvien merkeissä. Joskus juodaan myös kahvit yhteisten ruokaostosten yhteydessä. Iloa arkeen.
Ja se ilo ei voi olla rauhassa kotona leikkivät onnelliset omat lapset ja aikatauluttamaton ilta? Se pitää olla jotain "sosiaalista", jonka saa kuvattua someen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten lankeatte tuohon yhteen grilliin, joka kirjoittaa samalla tyylillä viestejä. Teemat on nämä 1) hui kun teillä on ankeaa lapsiperhe-elämää, ei ihme etteivät ihmiset halua lapsia kun perhe-elämä on ankeaa 2) meille tulee vieraita tämän tästä :) yhdessä syödään pitsaa ja jutellaan, lapset leikkii keskenään ja nauttii ja oppii olemaan samalla :) ja 3) miten teillä lapset menee nukkumaan aikaisin, ettekö halua viettää aikaa heidän kanssaan?
Siis ihan sama kirjoitustyyli varmaan n. 50 ketjun viestissä.
Meidän lapset herää seitsemältä. Menee päiväkotiin kahdeksalta. Haetaan kolmelta. Nähdään ehkä jotain kaveria silloin päivällä (hyvää kaveria, ei mitään vaativaa, ahdistavaa, mököttävää joka ei itse osaa joustaa mitenkään). Lapsilla alkaa iltapuuhat klo 18.30 jälkeen. Lapset nukahtaa n. Klo 20. Nukkuvat suositusten mukaiset unet. Meillä ei lapset mitään yhdeksän tunnin yöunia nuku palstatrollien vuoksi.
Eli sinun on vaikea hyväksyä, että moni elää sosiaalista elämää myös viikolla? Minä ainakin kommenttoin muutama sivu taaksepäin kohtien 1 -2 mukaisesti. Vastasin tasan yhden kerran jonkun kommenttiin enkä ole muita kommentteja tähän ketjuun kirjoittanut. En myöskään trollannut. Me ihmiset nyt vaan ollaan erilaisia. Asuinpaikallakin on paljon merkitystä. Jos asuu maalla ei varmasti kyläile arkena. Jos taas asuu Helsingin lähiössä, jossa samassa tai naapurilähiössä asuu paljon tuttuja on kyläily helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten lankeatte tuohon yhteen grilliin, joka kirjoittaa samalla tyylillä viestejä. Teemat on nämä 1) hui kun teillä on ankeaa lapsiperhe-elämää, ei ihme etteivät ihmiset halua lapsia kun perhe-elämä on ankeaa 2) meille tulee vieraita tämän tästä :) yhdessä syödään pitsaa ja jutellaan, lapset leikkii keskenään ja nauttii ja oppii olemaan samalla :) ja 3) miten teillä lapset menee nukkumaan aikaisin, ettekö halua viettää aikaa heidän kanssaan?
Siis ihan sama kirjoitustyyli varmaan n. 50 ketjun viestissä.
Meidän lapset herää seitsemältä. Menee päiväkotiin kahdeksalta. Haetaan kolmelta. Nähdään ehkä jotain kaveria silloin päivällä (hyvää kaveria, ei mitään vaativaa, ahdistavaa, mököttävää joka ei itse osaa joustaa mitenkään). Lapsilla alkaa iltapuuhat klo 18.30 jälkeen. Lapset nukahtaa n. Klo 20. Nukkuvat suositusten mukaiset unet. Meillä ei lapset mitään yhdeksän tunnin yöunia nuku palstatrollien vuoksi.
Eli sinun on vaikea hyväksyä, että moni elää sosiaalista elämää myös viikolla? Minä ainakin kommenttoin muutama sivu taaksepäin kohtien 1 -2 mukaisesti. Vastasin tasan yhden kerran jonkun kommenttiin enkä ole muita kommentteja tähän ketjuun kirjoittanut. En myöskään trollannut. Me ihmiset nyt vaan ollaan erilaisia. Asuinpaikallakin on paljon merkitystä. Jos asuu maalla ei varmasti kyläile arkena. Jos taas asuu Helsingin lähiössä, jossa samassa tai naapurilähiössä asuu paljon tuttuja on kyläily helppoa.
Sinullahan se tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että joku muu on erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ystäviä teillä oikein on jos niitä varten pitää siivota koti esittelykuntoon ja kokata joku kolmen tähden illallinen? Minä käyn usein arkisin lapsellisen ystäväperheen luona kylässä, kysyn etukäteen tuonko ruokaa, mikä maistuisi ja paljonko tarvitsee. Pari kertaa ollaan tilattu pitsat. Tai jos käyn kahvilla niin tuon pullat. Eikä minua varten tarvitse lavastaa mitään näytöstä, olemme ystäviä ja ymmärrämme että useimmiten arki on kaukana täydellisyydestä. Haluamme nähdä toisiamme, ei siinä paljon sotkut kiinnosta. Miksi ihmiset eivät osaa olla rehellisiä ja kommunikoida?
Ja viikonloppuisin ei siis voi tavata?
Toki treffaillaan myös viikonloppuisin. Silloin enemmän ulkoilua ja pieniä retkiä kun pääsee liikkumaan myös silloin 8-17 kun ollaan ma-pe töissä. Hämäräkin tulee aina vain aiemmin niin mukava kun voi ulkoilla vailla puoliltapäivin. Arkena sitten noita pikatapaamisia valmiin ruuan tai kahvien merkeissä. Joskus juodaan myös kahvit yhteisten ruokaostosten yhteydessä. Iloa arkeen.
Ja se ilo ei voi olla rauhassa kotona leikkivät onnelliset omat lapset ja aikatauluttamaton ilta? Se pitää olla jotain "sosiaalista", jonka saa kuvattua someen?
Kyllä siellä lapset leikkii ihan normaalisti varsinkin jos on kahvitreffit. Ja ei meillä mene puhelimen räpläilyksi, toisiamme ollaan moikkaamassa ja kuulumiset vaihtamassa. Ilmeisesti tää riippuu siitä 'ystävyys' suhteesta ja sen laadusta. Me molemmat hyödymme tästä ja saamme voimaa arkeemme. Ja myös niihin viikonloppuihin. Nämä ei lisää stressiä eikä kuormitusta vaan on mukava lisä. Varsinkin kun toista varten ei tarvitse esittää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ystäviä teillä oikein on jos niitä varten pitää siivota koti esittelykuntoon ja kokata joku kolmen tähden illallinen? Minä käyn usein arkisin lapsellisen ystäväperheen luona kylässä, kysyn etukäteen tuonko ruokaa, mikä maistuisi ja paljonko tarvitsee. Pari kertaa ollaan tilattu pitsat. Tai jos käyn kahvilla niin tuon pullat. Eikä minua varten tarvitse lavastaa mitään näytöstä, olemme ystäviä ja ymmärrämme että useimmiten arki on kaukana täydellisyydestä. Haluamme nähdä toisiamme, ei siinä paljon sotkut kiinnosta. Miksi ihmiset eivät osaa olla rehellisiä ja kommunikoida?
Ja viikonloppuisin ei siis voi tavata?
Toki treffaillaan myös viikonloppuisin. Silloin enemmän ulkoilua ja pieniä retkiä kun pääsee liikkumaan myös silloin 8-17 kun ollaan ma-pe töissä. Hämäräkin tulee aina vain aiemmin niin mukava kun voi ulkoilla vailla puoliltapäivin. Arkena sitten noita pikatapaamisia valmiin ruuan tai kahvien merkeissä. Joskus juodaan myös kahvit yhteisten ruokaostosten yhteydessä. Iloa arkeen.
Ja se ilo ei voi olla rauhassa kotona leikkivät onnelliset omat lapset ja aikatauluttamaton ilta? Se pitää olla jotain "sosiaalista", jonka saa kuvattua someen?
Kyllä siellä lapset leikkii ihan normaalisti varsinkin jos on kahvitreffit. Ja ei meillä mene puhelimen räpläilyksi, toisiamme ollaan moikkaamassa ja kuulumiset vaihtamassa. Ilmeisesti tää riippuu siitä 'ystävyys' suhteesta ja sen laadusta. Me molemmat hyödymme tästä ja saamme voimaa arkeemme. Ja myös niihin viikonloppuihin. Nämä ei lisää stressiä eikä kuormitusta vaan on mukava lisä. Varsinkin kun toista varten ei tarvitse esittää mitään.
No niin ne leikkii minunkin lapset keskenänsä ihan normaalisti oltuaan päivän erossa. Mutta ilmeisesti sitä ei lasketa, kun SE EI OLE ILOA.
Enkä minä voi saada voimaa arkeeni ihan vaan aviomiehestä tai siitä että pääsen olemaan koirieni kanssa?
Tai vaikka tekemään hetken käsitöitä, jotka on mun intohimo?
Ei, ollaan iloton, tuhkassa pyörivä suorittajaperhe, joka vain puunaa kotiaan ja esittää 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä oikeasti ihmiset koskaan viikolla tee mitään? Me käydään kyllä arki-iltaisin joskus kaupassa, kuntosalilla (lapset lapsiparkkiin), lapsen harrastuksessa, pitkällä koiralenkillä, kyläilemässä ym. ja niin tekee kyllä muutkin lapsiperhetutut.
En ole koskaan tajunnut ihmisiä, jotka vievät lapsen lapsiparkkiin päiväkotipäivän jälkeen! :-o Mekin kyllä esim. harrastetaan joinakin päivinä päiväkodin jälkeen, mutta YHDESSÄ. Se lapsi on juuri ollut koko päivän erossa vanhemmistaan!
Nyt menee tosi ohi aiheen mutta pakko kertoa. Olin nuorempana salilla töissä ja välillä oli noita lapavuoroja. Sinne tuli iltapäivällä lapsia joilla se koko reilu tunti siellä meni sylissäni. Välillä kolmekin lasta kiipeää samaan aikaan syliin ihan vain halittavaksi.
Surullista se oli. Ei minun, tuntemattoman, pitäisi olla se joka lapsia halaa heidän sitä tarvitessa.
En sano että kaikki mutta osa vanhemmista ei tajua oman lapsensa tarpeita.
Huh mitä uhriutumista. Se koira älähtää..
Kannattaa taas seuraava aloitus tehdä kestoaiheesta "Miksi ystävät katosivat kun sain lapsen". Siinä sitten syytetään niitä ystäviä kun eivät enää suostu tapaamaan, mokomatkin kateelliset lapsettomat, on se niin rankkaa kun hyviksi ystäviksi kuvitellut ihmiset käyttäytyvät noin huonosti, ei voi luottaa mihinkään...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa taas seuraava aloitus tehdä kestoaiheesta "Miksi ystävät katosivat kun sain lapsen". Siinä sitten syytetään niitä ystäviä kun eivät enää suostu tapaamaan, mokomatkin kateelliset lapsettomat, on se niin rankkaa kun hyviksi ystäviksi kuvitellut ihmiset käyttäytyvät noin huonosti, ei voi luottaa mihinkään...
Ja se ns ystävä ei kykene tapaamaan koko viikonloppuna, vain arki-iltaisin? Miksi?
Alue: Aihe vapaa
Yllättävää kyllä, kuinka moni elää vain viikonlopuille. Arki sitten ilmeisesti suoritetaan.. Meillä päiväkoti-ikäisen kanssa käydään arkena uimahallissa, kirjastossa, puistossa ja ulkona kavereiden kanssa. Saatetaan ajaa toiselle puolelle kaupunkia kyläilemään; ulkoillaan tunti ja kahvitellaan päälle. Harrastetaan tätä kavereiden kanssa vuorotellen, niin ei tarvitse laskea, kuka tarjoaa minkäkin kerran pullat tai ruoat. Eikä oteta stressiä, jos ei tarjottavaa ole. Tehdään retki vaikka tarvittaessa kauppaan.
Ja kotona arjen kiirettä helpottaaksemme meillä tehdään isompia satseja ruokaa kerralla tai "prepataan" laatikkoruokia uunivalmiiksi pakastimeen, jotta ruoanlaittoon ei mene arkisin koko iltaa. Siivotakaan ei juuri tarvitse, kun palkkasimme siivoojan käymään pari kertaa kuussa. Järjestely kotosalla riittää ja senkin voi hoitaa myöhemmin illalla, kuten pyykit ja muut. Liikkumaan ja telkkaria katsomaan ehti itse myös illalla, joskus lapsikin tuijottaa jakson tai kaksi suosikkiohjelmiaan. Telkkarin ääressä lapsi ei meillä juurikaan ole. Päiväkotipäivän päälle lapsi kaipaa läheisen aikuisen seuraa, syliä ja huomiota. Siksi meillä puuhaillaan yhdessä iltaisin kaikkea, ilman stressiä ja kireetä pinnaa..