Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti-ikäisten vanhemmat - saako teille tulla arkena kylään?
Minun on vaikea sopia näkemisiä kaverini ja hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa. Itselläni on harvoin vapaita viikonloppuja, mutta kaverini ei koskaan halua sopia näkemisiä töiden jälkeen arki-illoille, vaan syyllistävään sävyyn vaatii tapaamisia vain viikonlopuille.
Asumme hyvin lähellä toisiamme, joten etäisyyden takia arki-iltojen vierailut eivät koidu ongelmaksi. Ja tosiaan, tarkoitus on nähdä yhdessä lapsen kanssa, ja useimmiten niin että minä tulisin kylään (tarjoilut mukana) tai ulkoilisimme kaikki yhdessä. Näettekö te päiväkoti-ikäisten vanhemmat kavereita tai kaveriperheitä iltaisin, vai onko tämä haaste kaikille?
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kirjoitti:
Niin, mietin vaan että kovin vähän arkena olet lapsesi kanssa. Hänet hoitaa, lohduttaa ja kasvattaa joku muu.
Tutkimusten mukaan me nykyvanhemmat olemme enemmän lastemme kanssa kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen meitä.
Ja oma äitini oli kotirouva muttei hän ollut ikinä meille läsnä. Ei hoitanut, lohduttanut, eikä kasvattanut. Kiukkuraivareita kyllä sai
Nykyvanhemmilla on mahdollisuus valita. Aikaisemmilla sukupolvilla ei ollut, koska kotityöt ja arki ylipäänsä vaati paljon enemmän työpanosta kuin nykyään, jolloin kodinkoneet hoitaa suuren osan töistä ja elintason nousun myötä palveluita ostetaan enemmän kuin aikaisemmin.
Höpö höpö.
Te ette vain viitsineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse koin että tuo vaihe kun lapset oli täyden päivän hoidossa ja itse sai tehdä vain töitä, halea kotiin, olla, ruokkia ja laittaa nukkumaan oli koko vanhemmuuden helpoin vaihe!
Kotihoidossa sai jatkuvasti stressata mistä saada lapsille kaveriseuraa, miten ehtii tehdä kaiken (Ne työt) ja tuli mökkihöperöksi ilman aikuisseuraa.
Sitten taas pienten koululaisten alkoi se jatkuva hosuminen ja riittämättömyys.
Ja nyt teinien kanssa on jatkuvaa kokkaamista, siivoamista ja talo täynnä.
Aikansa kutakin. Kyllä jos vaikka 1- ja 4-vuotiaat lapset ovat koko päivän päivähoidossa, niin se arki on aikalailla sitä että kotona ollaan perheen kesken ja viikonloppuisin nähdään ihmisiä sen mukaan miten mahdollista ja aikataulut menevät yhteen. Tuon ikäiset lapset tarvitsevat vielä paljon hoitoa ja huolenpitoa vanhemmilta, eikä kaverit mene vanhempien edelle. Siellä päiväkodissa on sitten ne kaverit.
Sitten 7- ja 8-vuotiaiden kanssa arki on jo erilaista. Lapsille kaverit ja harrastukset ovat isommassa roolissa. Lapset eivät enää vaadi niin paljon vanhemmiltaan, mutta silti tarvitsevat myös yhdessä rauhoittumisen hetkiä koko perheenä.
Tämä teinien vanhemmuus onkin jo todella erilaista sitten. Aikansa kutakin. Ei kannata elää pikkulapsiarkea muiden määrittämien aikataulujen mukaan. Se aika on todella ainutlaatuista, kun lapset ovat alle eskari-ikäisiä.
Ihmettelen miten nykymaailmassa kaikki pyörii lasten ympärillä. Ennen lapset kasvoivat siinä elämän ohessa , arki pyöri miten kullakin pyöri mutta ei kaikkea aikataulutettu mukulien mukaan. Kylässäkin piipahdeltiin silloin tällöin ja mukulat pyöri omissa ympyröissään. Ei ihme että näillä nykynuorilla on sitten niin paljon kaikenlaisia mielenterveysongelmia ja "huonosti voivia" ja työelämä koetaan raskaana. Eiköhän se ole niin että jos lapsena kasvaa siihen että on maailman napa ja kaiken keskipiste, ja sitten kun astutaan aikuisuuteen ja työelämään, maailma ei pyörikään Jenni-Petterin tahdon ja mielihalujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kirjoitti:
Niin, mietin vaan että kovin vähän arkena olet lapsesi kanssa. Hänet hoitaa, lohduttaa ja kasvattaa joku muu.
Tutkimusten mukaan me nykyvanhemmat olemme enemmän lastemme kanssa kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen meitä.
Ja oma äitini oli kotirouva muttei hän ollut ikinä meille läsnä. Ei hoitanut, lohduttanut, eikä kasvattanut. Kiukkuraivareita kyllä sai
Nykyvanhemmilla on mahdollisuus valita. Aikaisemmilla sukupolvilla ei ollut, koska kotityöt ja arki ylipäänsä vaati paljon enemmän työpanosta kuin nykyään, jolloin kodinkoneet hoitaa suuren osan töistä ja elintason nousun myötä palveluita ostetaan enemmän kuin aikaisemmin.
Nykyiset isovanhemmat olivat päiväkoti-ikäisten vanhempia 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin oli ihan samat kodinkokeet kuin nykyäänkin.
Teillä oli myös mahdollisuus saada kunnallinen kodinhoitaja ihan vain tilaamalla.
Kaikki lapsiperheiden palvelut olivat lähipalveluja.
Elämänne oli kaikin puolin lokoisampaa ja helpompaa. Hyvän vanhemman tittelin sai kun piti lapsensa suunnilleen hen gissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten nykymaailmassa kaikki pyörii lasten ympärillä. Ennen lapset kasvoivat siinä elämän ohessa , arki pyöri miten kullakin pyöri mutta ei kaikkea aikataulutettu mukulien mukaan. Kylässäkin piipahdeltiin silloin tällöin ja mukulat pyöri omissa ympyröissään. Ei ihme että näillä nykynuorilla on sitten niin paljon kaikenlaisia mielenterveysongelmia ja "huonosti voivia" ja työelämä koetaan raskaana. Eiköhän se ole niin että jos lapsena kasvaa siihen että on maailman napa ja kaiken keskipiste, ja sitten kun astutaan aikuisuuteen ja työelämään, maailma ei pyörikään Jenni-Petterin tahdon ja mielihalujen mukaan.
Ehkä ne mielenterveysongelmat johtuvat siitä, että lapset ovat vain pyörineet sivussa ja joutuneet laittamaan omat tarpeet sivuun aikuisten tarpeiden sijaan.
Se että lapsiperheessä mennään aikaisin nukkumaan ja vietetään rauhallista aikaa myös oman perheen kesken ei tarkoita, että lapset päättävät asioista. Esimerkiksi eilen illalla tulimme kotiin klo 16, ja lapset leikkivät keskenään kunnes ruoka oli valmis klo 17. Sitten syötiin ja esikoinen olisi halunnut karkkia, koska viime viikonloppuna kyläiltäessä mummolassa saivat ruuan jälkeen karkkia. Ei annettu, esikoinen kiukutteli hetken, ja sitten luin pari kirjaa lapsille. Oli ihana hetki kun lapset oli kainalossa kuuntelemassa kirjoja. Sitten käytiin koko perhe ulkona käyttämässä koira lenkillä. Kuopus ei halunnut mennä, mutta puin hänet raivareista huolimatta (2v) ulos ja koko perheellä meillä olikin tosi mukavaa ulkona. Sitten mentiin saunaan yhdessä, iltapalalle, kiukun kautta tehtiin hampaanpesut, sitten iltasatuja oikein antaumuksella (lapsemme rakastavat satuja) ja lapset nukkumaan. Me miehen kanssa sitten joimme lasit viiniä, söimme karkkia ja katsoimme leffan. Tänään käytiin aamulla vesisateessa huolimatta ulkoilemassa ystäväperheen kanssa, nyt minä vietän omaa aikaa kun mies on lasten kanssa. Kohta kuopus päivöunille ja sitten ajattelin leipoa lasten kanssa ja mies käy kaverin luona kylässä.
Ei tasainen ja rauhallinen perhearki tarkoita että lapset päättävät asioista. Päinvastoin. Aikuiset opettavat rauhoittumaan ja virittämään asioihin, ja pitävät omistakin tarpeistaan huolen. Hassua, kun ajattelet noin. Sitten koululaisten kanssa arkeen varmaan mahtuu jo paljon enemmän tekemistä, ja myös sellaista mitä lapset eivät päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten nykymaailmassa kaikki pyörii lasten ympärillä. Ennen lapset kasvoivat siinä elämän ohessa , arki pyöri miten kullakin pyöri mutta ei kaikkea aikataulutettu mukulien mukaan. Kylässäkin piipahdeltiin silloin tällöin ja mukulat pyöri omissa ympyröissään. Ei ihme että näillä nykynuorilla on sitten niin paljon kaikenlaisia mielenterveysongelmia ja "huonosti voivia" ja työelämä koetaan raskaana. Eiköhän se ole niin että jos lapsena kasvaa siihen että on maailman napa ja kaiken keskipiste, ja sitten kun astutaan aikuisuuteen ja työelämään, maailma ei pyörikään Jenni-Petterin tahdon ja mielihalujen mukaan.
Ehkä ne mielenterveysongelmat johtuvat siitä, että lapset ovat vain pyörineet sivussa ja joutuneet laittamaan omat tarpeet sivuun aikuisten tarpeiden sijaan.
Se että lapsiperheessä mennään aikaisin nukkumaan ja vietetään rauhallista aikaa myös oman perheen kesken ei tarkoita, että lapset päättävät asioista. Esimerkiksi eilen illalla tulimme kotiin klo 16, ja lapset leikkivät keskenään kunnes ruoka oli valmis klo 17. Sitten syötiin ja esikoinen olisi halunnut karkkia, koska viime viikonloppuna kyläiltäessä mummolassa saivat ruuan jälkeen karkkia. Ei annettu, esikoinen kiukutteli hetken, ja sitten luin pari kirjaa lapsille. Oli ihana hetki kun lapset oli kainalossa kuuntelemassa kirjoja. Sitten käytiin koko perhe ulkona käyttämässä koira lenkillä. Kuopus ei halunnut mennä, mutta puin hänet raivareista huolimatta (2v) ulos ja koko perheellä meillä olikin tosi mukavaa ulkona. Sitten mentiin saunaan yhdessä, iltapalalle, kiukun kautta tehtiin hampaanpesut, sitten iltasatuja oikein antaumuksella (lapsemme rakastavat satuja) ja lapset nukkumaan. Me miehen kanssa sitten joimme lasit viiniä, söimme karkkia ja katsoimme leffan. Tänään käytiin aamulla vesisateessa huolimatta ulkoilemassa ystäväperheen kanssa, nyt minä vietän omaa aikaa kun mies on lasten kanssa. Kohta kuopus päivöunille ja sitten ajattelin leipoa lasten kanssa ja mies käy kaverin luona kylässä.
Ei tasainen ja rauhallinen perhearki tarkoita että lapset päättävät asioista. Päinvastoin. Aikuiset opettavat rauhoittumaan ja virittämään asioihin, ja pitävät omistakin tarpeistaan huolen. Hassua, kun ajattelet noin. Sitten koululaisten kanssa arkeen varmaan mahtuu jo paljon enemmän tekemistä, ja myös sellaista mitä lapset eivät päätä.
Itselle viiniä, lapselle ei edes karkkia. Täysin aikataulutettu ohjelma jossa kiukun kautta pakotetaan lapset toimimaan omien päähänpistojen mukaan kuten ulkoilemaan myöhään väsyneenä. Nämä ovat juuri niitä ilmiöitä mitä ei ulkopuolisille silmille useinkaan haluta paljastaa. Provosoidaan lapset kiukuttelemaan jotta saadaan käyttää komentovaltaa.
Ei oo aikaa. Ei oikeastaan enää oo aikaa kavereille. Illat tosiaan menee lasten kanssa ja viikonloppusin ollaan perheen kanssa ja edes silloin saa hetken levähtää. Työkavereista on tullut kavereita, mutta niitä näkeekin sitten töissä.
Teineinä ehti näkeen kavereita, enää ei oo sellasta elämää :) Toki soitellaan ja viestitellään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten nykymaailmassa kaikki pyörii lasten ympärillä. Ennen lapset kasvoivat siinä elämän ohessa , arki pyöri miten kullakin pyöri mutta ei kaikkea aikataulutettu mukulien mukaan. Kylässäkin piipahdeltiin silloin tällöin ja mukulat pyöri omissa ympyröissään. Ei ihme että näillä nykynuorilla on sitten niin paljon kaikenlaisia mielenterveysongelmia ja "huonosti voivia" ja työelämä koetaan raskaana. Eiköhän se ole niin että jos lapsena kasvaa siihen että on maailman napa ja kaiken keskipiste, ja sitten kun astutaan aikuisuuteen ja työelämään, maailma ei pyörikään Jenni-Petterin tahdon ja mielihalujen mukaan.
Ehkä ne mielenterveysongelmat johtuvat siitä, että lapset ovat vain pyörineet sivussa ja joutuneet laittamaan omat tarpeet sivuun aikuisten tarpeiden sijaan.
Se että lapsiperheessä mennään aikaisin nukkumaan ja vietetään rauhallista aikaa myös oman perheen kesken ei tarkoita, että lapset päättävät asioista. Esimerkiksi eilen illalla tulimme kotiin klo 16, ja lapset leikkivät keskenään kunnes ruoka oli valmis klo 17. Sitten syötiin ja esikoinen olisi halunnut karkkia, koska viime viikonloppuna kyläiltäessä mummolassa saivat ruuan jälkeen karkkia. Ei annettu, esikoinen kiukutteli hetken, ja sitten luin pari kirjaa lapsille. Oli ihana hetki kun lapset oli kainalossa kuuntelemassa kirjoja. Sitten käytiin koko perhe ulkona käyttämässä koira lenkillä. Kuopus ei halunnut mennä, mutta puin hänet raivareista huolimatta (2v) ulos ja koko perheellä meillä olikin tosi mukavaa ulkona. Sitten mentiin saunaan yhdessä, iltapalalle, kiukun kautta tehtiin hampaanpesut, sitten iltasatuja oikein antaumuksella (lapsemme rakastavat satuja) ja lapset nukkumaan. Me miehen kanssa sitten joimme lasit viiniä, söimme karkkia ja katsoimme leffan. Tänään käytiin aamulla vesisateessa huolimatta ulkoilemassa ystäväperheen kanssa, nyt minä vietän omaa aikaa kun mies on lasten kanssa. Kohta kuopus päivöunille ja sitten ajattelin leipoa lasten kanssa ja mies käy kaverin luona kylässä.
Ei tasainen ja rauhallinen perhearki tarkoita että lapset päättävät asioista. Päinvastoin. Aikuiset opettavat rauhoittumaan ja virittämään asioihin, ja pitävät omistakin tarpeistaan huolen. Hassua, kun ajattelet noin. Sitten koululaisten kanssa arkeen varmaan mahtuu jo paljon enemmän tekemistä, ja myös sellaista mitä lapset eivät päätä.
Itselle viiniä, lapselle ei edes karkkia. Täysin aikataulutettu ohjelma jossa kiukun kautta pakotetaan lapset toimimaan omien päähänpistojen mukaan kuten ulkoilemaan myöhään väsyneenä. Nämä ovat juuri niitä ilmiöitä mitä ei ulkopuolisille silmille useinkaan haluta paljastaa. Provosoidaan lapset kiukuttelemaan jotta saadaan käyttää komentovaltaa.
Kylläpä on tänään sulla väsynytttä provoilua!
On erilaisia arkipäiviä. Jos on ollut erittäin kiireinen työpäivä, koti pahimmassa kaaoksessa ja kaupassa käymättä niin silloin mieluummin keskityn työpäivän jälkeen kotiasioihin. Muutoin meille saa useimmiten tulla mieluustikin. Ruoanlaittokin on kivempaa kun tulee muitakin syömään ja lapsikin tykkää meillä kyläilijöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa tulla kylään viikolla. Meillä käy aika usein kavereita arkisin. Lapsien kanssa ja ilman. Meillä on yksi lapsi.
Usein me tavataan tuttujen äitien kesken töiden jälkeen jonkun kotona. Asutaan aika lähekkäin ja on kiva laittaa yhdessä ruokaa ja jutella. Lapset leikkivät keskenään. Klo 20 aikaan yleensä viimeistään mennään omaan kotiin.
Tämä sopii meille, ehkä toiset on luonteeltaan enemmän erakkoja?
Ai nytkö ne, jotka eivät halua kyläilijöitä sotkemaan omia aikataulujaan ovat jo aivan erakkoja!!! Etkö ymmärrä, että muilla saattaa olla omat aikataulunsa ja suunnitelmansa illaksi. Ja mistä sinä tiedät, kuinka paljon ihmisiä jotkut joutuvat päivittäin kohtaamaan esimerkiksi noin sadan hengen työpaikalla, jossa on lisäksi asiakaspalvelua puhelimitse sekä palvelutiskillä! Loppupäivästä saat yleensä jo ääni käheänä selittää, neuvoa ja palvella. Ja lapsethan näkevät kavereita päiväkodissa. Ehkä siinä on riittävästi sosiaalisuutta viikoille. On kiva myös joskus säästää äänihuuliaan seuraavaan työpäivään. Tiedätkö edes mitä sana "erakko" tarkoittaa?
Kutsukaa te vaan vapaasti ihmisiä ja lapsia omaan kotiinne tekemään ruokaa ja höpöttelemään viikolla ja viikonloppuna, ne tulevat teille, jotka haluavat tulla. Älkää itse pyrkikö toisten kotiin, odottakaa kutsua. Jos joku ei halua sinua kotiinsa, tai nähdä sinua muutenkaan viikolla, hänellä on siihen syynsä. Hyväksy ne, äläkä ala vääntää. Olethan aikuinen etkä mikään 11-vuotias. Ymmärrä, että syitä on moninaisia, eivätkä ne välttämättä johdu erakkoudesta.
Joopa joo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa tulla kylään viikolla. Meillä käy aika usein kavereita arkisin. Lapsien kanssa ja ilman. Meillä on yksi lapsi.
Usein me tavataan tuttujen äitien kesken töiden jälkeen jonkun kotona. Asutaan aika lähekkäin ja on kiva laittaa yhdessä ruokaa ja jutella. Lapset leikkivät keskenään. Klo 20 aikaan yleensä viimeistään mennään omaan kotiin.
Tämä sopii meille, ehkä toiset on luonteeltaan enemmän erakkoja?
Ai nytkö ne, jotka eivät halua kyläilijöitä sotkemaan omia aikataulujaan ovat jo aivan erakkoja!!! Etkö ymmärrä, että muilla saattaa olla omat aikataulunsa ja suunnitelmansa illaksi. Ja mistä sinä tiedät, kuinka paljon ihmisiä jotkut joutuvat päivittäin kohtaamaan esimerkiksi noin sadan hengen työpaikalla, jossa on lisäksi asiakaspalvelua puhelimitse sekä palvelutiskillä! Loppupäivästä saat yleensä jo ääni käheänä selittää, neuvoa ja palvella. Ja lapsethan näkevät kavereita päiväkodissa. Ehkä siinä on riittävästi sosiaalisuutta viikoille. On kiva myös joskus säästää äänihuuliaan seuraavaan työpäivään. Tiedätkö edes mitä sana "erakko" tarkoittaa?
Kutsukaa te vaan vapaasti ihmisiä ja lapsia omaan kotiinne tekemään ruokaa ja höpöttelemään viikolla ja viikonloppuna, ne tulevat teille, jotka haluavat tulla. Älkää itse pyrkikö toisten kotiin, odottakaa kutsua. Jos joku ei halua sinua kotiinsa, tai nähdä sinua muutenkaan viikolla, hänellä on siihen syynsä. Hyväksy ne, äläkä ala vääntää. Olethan aikuinen etkä mikään 11-vuotias. Ymmärrä, että syitä on moninaisia, eivätkä ne välttämättä johdu erakkoudesta.
Jos ei ole töissä ja lapsia on vain yksi, ei välttämättä tajua mitä se oikea perhe-elämä on, kun on useampi lapsi ihan omasta takaa ja oikea työkin.
Nää jutut erakkoudesta on naurettavia, jos ja kun lapset on siellä päivähoidossa päivän ja itse paahtaa jossain asiakaspalvelu- tai koulutustyössä ja kohtaa päivittäin kymmeniä, ellei satoja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten nykymaailmassa kaikki pyörii lasten ympärillä. Ennen lapset kasvoivat siinä elämän ohessa , arki pyöri miten kullakin pyöri mutta ei kaikkea aikataulutettu mukulien mukaan. Kylässäkin piipahdeltiin silloin tällöin ja mukulat pyöri omissa ympyröissään. Ei ihme että näillä nykynuorilla on sitten niin paljon kaikenlaisia mielenterveysongelmia ja "huonosti voivia" ja työelämä koetaan raskaana. Eiköhän se ole niin että jos lapsena kasvaa siihen että on maailman napa ja kaiken keskipiste, ja sitten kun astutaan aikuisuuteen ja työelämään, maailma ei pyörikään Jenni-Petterin tahdon ja mielihalujen mukaan.
Ehkä ne mielenterveysongelmat johtuvat siitä, että lapset ovat vain pyörineet sivussa ja joutuneet laittamaan omat tarpeet sivuun aikuisten tarpeiden sijaan.
Se että lapsiperheessä mennään aikaisin nukkumaan ja vietetään rauhallista aikaa myös oman perheen kesken ei tarkoita, että lapset päättävät asioista. Esimerkiksi eilen illalla tulimme kotiin klo 16, ja lapset leikkivät keskenään kunnes ruoka oli valmis klo 17. Sitten syötiin ja esikoinen olisi halunnut karkkia, koska viime viikonloppuna kyläiltäessä mummolassa saivat ruuan jälkeen karkkia. Ei annettu, esikoinen kiukutteli hetken, ja sitten luin pari kirjaa lapsille. Oli ihana hetki kun lapset oli kainalossa kuuntelemassa kirjoja. Sitten käytiin koko perhe ulkona käyttämässä koira lenkillä. Kuopus ei halunnut mennä, mutta puin hänet raivareista huolimatta (2v) ulos ja koko perheellä meillä olikin tosi mukavaa ulkona. Sitten mentiin saunaan yhdessä, iltapalalle, kiukun kautta tehtiin hampaanpesut, sitten iltasatuja oikein antaumuksella (lapsemme rakastavat satuja) ja lapset nukkumaan. Me miehen kanssa sitten joimme lasit viiniä, söimme karkkia ja katsoimme leffan. Tänään käytiin aamulla vesisateessa huolimatta ulkoilemassa ystäväperheen kanssa, nyt minä vietän omaa aikaa kun mies on lasten kanssa. Kohta kuopus päivöunille ja sitten ajattelin leipoa lasten kanssa ja mies käy kaverin luona kylässä.
Ei tasainen ja rauhallinen perhearki tarkoita että lapset päättävät asioista. Päinvastoin. Aikuiset opettavat rauhoittumaan ja virittämään asioihin, ja pitävät omistakin tarpeistaan huolen. Hassua, kun ajattelet noin. Sitten koululaisten kanssa arkeen varmaan mahtuu jo paljon enemmän tekemistä, ja myös sellaista mitä lapset eivät päätä.
Itselle viiniä, lapselle ei edes karkkia. Täysin aikataulutettu ohjelma jossa kiukun kautta pakotetaan lapset toimimaan omien päähänpistojen mukaan kuten ulkoilemaan myöhään väsyneenä. Nämä ovat juuri niitä ilmiöitä mitä ei ulkopuolisille silmille useinkaan haluta paljastaa. Provosoidaan lapset kiukuttelemaan jotta saadaan käyttää komentovaltaa.
Päätähän trolli jo joutuvatko mielestäsi ne lapset elämään aikuisten määräämän tahdin mukaan vai ovatko maailman napa :D jollakin kiukuttaa, kun kaveri ei kutsu iltapalapöytään kahville ja tänne pitää oksentaa kaikki oma paha olo :D
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan mukaan heille ei saa koskaan tulla kylään.
Ei arkena, ei pyhinä, ei päivällä eikä illalla.
Kummallisia täysin outoja naisia nämä.
Eikä saa sukulaiset tulla yövieraaksi, eikä kukaan yleensäkään minnekään, edes heidän asuntonsa, kotinsa läheisyyteen.
Piiloon juoksevat kotonakin kun ovikello soi, lapset sylissä ja kuiskitaan niille että olkaa nyt hiljaa p.rkele.
Ja tämä on aivan totta ja oikeasti läheltä nähty juttu.
Ite ainakaan jaksa vieraita sen takia, kun pitäisi siivota ja työpäivinä ei jaksa. ihmisistä
Kun ei tiedä vaikka tekevät lasin tai juoruilevat joka paikkaan, jos koti ei oo täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satunnaisesti ok mutta pitää tajuta lähteä ajoissa pois eikä jäädä iltapalalle tms, koska sen jälkeen oma lapsi on tosi vaikea rauhoittaa yöunille. Mut esim klo 17-19 välillä voi hyvin nähdä. On ikävää jos kaveri ei lähde vihjailusta huolimatta ajoissa pois eikä viitsi käskeäkkään niin sitten ei hetkeen viitsi laskea kyläänkään.
Vierailija kirjoitti:
Siis siinähän tuotiin lasten tarpeet esille. Että olisi hyvä, että lapsella on kontakteja muihinkin aikuisiin ja lapsiin. Toki niitä päiväkodissa tulee. Lapset nauttii huomiosta. Mutta tuskin siitä traumoja tulee.
Mitä mä juuri luin? Ihan kuin joku olisi huolissaan siitä, ettei päiväkodin 8 tunnin pakkososiaalisuus RIITÄ lapselle?!? Jos jostain tähän liittyvästä pitää olla huolissaan, valitsisin sen, miten vähän lapsen päivään jää rauhallisen, kahdenkeskisen huomion hetkiä, jos ensin ollaan päiväkodin hulinassa ja sen päälle koti on kaikki arki-illat täynnä hulisevia vieraita.
(Toi oli kärjistys. Mutta joissakin viesteissä lähes tuo on kuulostanut ihanteelta!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä teiden kommenteista saa sen käsityksen, että se lapsi menee rikki jos se ei yhtenä iltana pääse nukkumaan kl. 19.20. Tarkka aika. Mitä jos menee tunnin yli.
Mihin aikaan nämä lapset heräävät jotka joutuvat menemään nukkumaan heti jo ilta seiskan aikoihin?
Meillä n. 5:30. Mutta olen itsekin aamu ihminen ja nuo pari tuntia ennen töihin ja päiväkotiin lähtöä ovat parasta. Syödään ajan kanssa aamupalaa arkenakin ja puuhastellaan lapsen kanssa jotain. Mulle kävisi enemmänkin niin päin, että aamupalalle voisi tulla vierailulle, mutta harva tuohon aikaan jaksaa häteä kyläilemään.
Tuohan kuulostaa aivan järjettömältä! En ole koskaan kuullut, että joku herättäisi lapsensa 5.30 aamulla ”puuhastelemaan” kun hoitoon mennä vasta vähän ennen kasia. Ja alkuillasta laitetaan sen vuoksi sänkyyn jo 19.00. Aivan hullua..
Missä kohtaa tossa on se ongelma? Saman pituinen se yhteinen aika on aamulla kuin illallakin. Toivottavasti esität tahallasi tyhmää ja tajusit kyllä, ettei sitä lasta herätetä vaan kirjoittajalle sopii hyvin, että lapsi itsestään herää 5.30, kun vanhempikin on kerran jo hereillä ja saavat rauhallisen aamun.
Pikkulapsivaihe on useimmissa perheissä kuitenkin tosi lyhyt aika, muutama vuosi, jos ei nyt viittä tai useampaa lasta väännä. Kyllä minä muistan, että jossain vaiheessa oli vähän ikävää, kun ne pikkulapsiarkea pyörittävät kaverit eivät ennättäneet nähdä, kun itse pääsin töistä niin, että olisin ehtinyt kyläilemään siinä klo 18 maissa, ja silloin heillä oltiin jo pikkuhiljaa rauhoittumassa iltaa varten, eikä kyläily sopinut. Sitten lapset kasvoivat, ja kavereilla oli taas enemmän aikaa ja jaksamista myös minulle ja muille eri elämäntilanteessa oleville ystäville.
Nyt noilla kavereilla onkin jo isot teinit ja paljon omaa aikaa, mutta minä taas elän pikkulapsiarkea, ja joudun sanomaan, että arkena ei nyt vaan jaksa kyläilyjä - nähdään viikonloppuna, ja kokeillaan sitä arkisin näkemistä muutaman vuoden kuluttua uudestaan.
Ei jaksa mitään arkena.
Herätys 5.00
Herätän lapsen 5.30
Lapsi hoitoon 6.00
Kävelen juna-asemalle
Työ alkaa 7.00
Lähden töistä 16.00
Haen lapsen hoidosta n. 17.00
Käymme kaupassa ja sitten kotiin n.17.30
Nukkumaan 21.00.
Työ on fyysisesti raskasta
T. Yh
Ei mielellään kyläilijöitä arkena. Mieluummin tapaan ystäviä kahvilassa/ravintolassa/ulkona, ja lapsi saa rauhallisen illan kotona isänsä kanssa. Tarvitsee illat rauhoittumiseen, kun päivät on niin hektisiä päiväkodissa.
Nykyvanhemmilla on mahdollisuus valita. Aikaisemmilla sukupolvilla ei ollut, koska kotityöt ja arki ylipäänsä vaati paljon enemmän työpanosta kuin nykyään, jolloin kodinkoneet hoitaa suuren osan töistä ja elintason nousun myötä palveluita ostetaan enemmän kuin aikaisemmin.