Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti-ikäisten vanhemmat - saako teille tulla arkena kylään?
Minun on vaikea sopia näkemisiä kaverini ja hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa. Itselläni on harvoin vapaita viikonloppuja, mutta kaverini ei koskaan halua sopia näkemisiä töiden jälkeen arki-illoille, vaan syyllistävään sävyyn vaatii tapaamisia vain viikonlopuille.
Asumme hyvin lähellä toisiamme, joten etäisyyden takia arki-iltojen vierailut eivät koidu ongelmaksi. Ja tosiaan, tarkoitus on nähdä yhdessä lapsen kanssa, ja useimmiten niin että minä tulisin kylään (tarjoilut mukana) tai ulkoilisimme kaikki yhdessä. Näettekö te päiväkoti-ikäisten vanhemmat kavereita tai kaveriperheitä iltaisin, vai onko tämä haaste kaikille?
Kommentit (447)
Miksi suorittamiseksi nimitetään rauhallista perhe-elämää?
Eikö suorittamista ole tuo että ahdetaan aikataulu täyteen yötä päivää eikä osata rauhoittua ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai saa tulla! Ystävät on osa meidän elämää ja meille saa tulla, vaikka kaikki ei olisikaan tiptop. Meillä on kuusivuotias ja taapero.
Hekin tykkäävät, kun ihmisiä käy kylässä.
Itse koin että tuo vaihe kun lapset oli täyden päivän hoidossa ja itse sai tehdä vain töitä, halea kotiin, olla, ruokkia ja laittaa nukkumaan oli koko vanhemmuuden helpoin vaihe!
Kotihoidossa sai jatkuvasti stressata mistä saada lapsille kaveriseuraa, miten ehtii tehdä kaiken (Ne työt) ja tuli mökkihöperöksi ilman aikuisseuraa.
Sitten taas pienten koululaisten alkoi se jatkuva hosuminen ja riittämättömyys.
Ja nyt teinien kanssa on jatkuvaa kokkaamista, siivoamista ja talo täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka otatte lapsen kaverinkin mukaan päiväkodista, miten kuljetatte? Onko teillä varaistuin autoon tätä varten vai kuljetteko kävellen tai julkisilla? Kuulostaa kivalta järjestelyltä. Minkä ikäisistä lapsista kyse?
Meillä on varakoroke autossa. Varmistin alussa aina vanhemmalta saako kuljettaa pelkällä korokkeella, kun turvaistuinta ei ole. Kaikille sopi. Lapset tosiaan 5-7v.
Nyt asutaan niin lähellä päiväkotia, kuten useimmat kaveritkin, että myös kävellen tai pyörällä kulkeminen onnistuu.
388
Saa tulla ja mennä, ovi on aina auki. Välillä muiden lapsia tupsahtaa ruokapöytään ja välillä omat saaneet ruokailla jonkun muun luona. Olen onnellinen että meillä on näin ihana pihapiiri kun kaikki vanhemmat yhdessä pitävät kaikista huolta. Aikuisia ystäviä saa kylään tulla milloin vain, he tietävät että arki ei pysähdy heitä varten vaan tiskikone pauhaa ja iltasadun aikakin tulee, mutta kyllä siinä aina ehtii kuulumisia vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi suorittamiseksi nimitetään rauhallista perhe-elämää?
Eikö suorittamista ole tuo että ahdetaan aikataulu täyteen yötä päivää eikä osata rauhoittua ollenkaan?
Luulen, että rauhallista perhe-elämää kutsuttiin suorittamiseksi koska arkeen ei mahdu mitään hauskaa tai sosiaalista toimintaa kodin ulkopuolella, eli arki mielletään ilottomaksi. Toki elämä kalenteri täynnä voi myös olla suorittamista jos ei pidä elämästään. Kumpaankin varmaan pätee se, että jos on tyytyväinen elämäänsä se tuskin on suorittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suorittamiseksi nimitetään rauhallista perhe-elämää?
Eikö suorittamista ole tuo että ahdetaan aikataulu täyteen yötä päivää eikä osata rauhoittua ollenkaan?
Luulen, että rauhallista perhe-elämää kutsuttiin suorittamiseksi koska arkeen ei mahdu mitään hauskaa tai sosiaalista toimintaa kodin ulkopuolella, eli arki mielletään ilottomaksi. Toki elämä kalenteri täynnä voi myös olla suorittamista jos ei pidä elämästään. Kumpaankin varmaan pätee se, että jos on tyytyväinen elämäänsä se tuskin on suorittamista.
Mitä ihmettä se päiväkoti sitten on muuta kuin sosiaalista? Eikö oman perheen kanssa ole hauskaa? Eikö se omien sisarusten kanssa leikkiminen voi olla hauskaa ja/tai sosiaalista?
Eikö koskaan ole ikinä mitään hauskaa tai sosiaalista, jos niinä neljänä iltana on kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi tämän keskustelun perusteella ihmetellä miksei nykynuoriso halua lisääntyä.
T. Kauhistunut lapseton N24
Vaikka jotkut toista väittää, niin kyllä lapset muuttaa elämää. Pienten lasten kanssa on hankalaa, mutta luulisi, että koululaisten kanssa helpottaa, kun eivät enää tarvitse varsinaista hoitamista (en siis tiedä, kun omat lapset vasta 1 ja 3). Koko elämän mittakaavassa se on kuitenkin lyhyt aika. Ja on mukava sitten kun on aikuisia lapsia.
Meille pienten lasten (
Mutta nyt isommat koululaiset eivät enää viihdykään kaikkien kavereidemme lasten kanssa. Ja heillä on omia harrastuksia, leirejä, omia kavereita, läksyjä ja kokeita, jolloin he eivät enää nauti kyläilyilloista vaan valmistautuisivat mielumin vaikka kokeeseen. Joten nyt on kyläilyt selvästi vähentyneet arkisin ja viikonloppuisin.
Rakastan perhettäni ja puolisoani todella paljon ja arki heidän kanssaan on ihan parasta. Mutta kyllä ystävien tapaamisesta, kun se saa järjestettyä, saa ihan vielä erilaista iloa, voimaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tulee fiilis, että on myös muutakin kuin työntekijä, vaimo ja äiti.
Meillä on arki-iltoinakin usein lasten kavereita. Otetaan päiväkodista tai iltiksestä vähän aikaisemmin ja tuodaan meille. Kun vanhempi hakee, tarjotaan jotain hänellekin, jos hänellä on aikaa istahtaa hetki.
Vanhempien kavereita en arki-iltana tänne halua. Teen hektistä työtä isossa avokonttorissa ja mies kouluttaa. Kumpikin saa työssä ihan tarpeeksi sosiaalisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suorittamiseksi nimitetään rauhallista perhe-elämää?
Eikö suorittamista ole tuo että ahdetaan aikataulu täyteen yötä päivää eikä osata rauhoittua ollenkaan?
Luulen, että rauhallista perhe-elämää kutsuttiin suorittamiseksi koska arkeen ei mahdu mitään hauskaa tai sosiaalista toimintaa kodin ulkopuolella, eli arki mielletään ilottomaksi. Toki elämä kalenteri täynnä voi myös olla suorittamista jos ei pidä elämästään. Kumpaankin varmaan pätee se, että jos on tyytyväinen elämäänsä se tuskin on suorittamista.
Mitä ihmettä se päiväkoti sitten on muuta kuin sosiaalista? Eikö oman perheen kanssa ole hauskaa? Eikö se omien sisarusten kanssa leikkiminen voi olla hauskaa ja/tai sosiaalista?
Eikö koskaan ole ikinä mitään hauskaa tai sosiaalista, jos niinä neljänä iltana on kotona?
Arki-iltoja on viikossa viisi, niistä puhuttiin. Näissä esimerkeissä ei myöskään ollut mitään aikaa varattu leikkimiseen sisarusten kanssa tai yksinkään, oli vain vanhemman määräämää tekemistä ja sitten nukkumista. Kyllä tuollainen kategorinen kieltäminen on ankeaa aina.
Itseäni hyvin vähäunisena hämmästyttää eniten tämä että lapsia laitetaan todella aikaisin nukkumaan. Jos minut aikoinaan olisi laitettu klo 19.30 nukkumaan niin olisin noussut ylös klo 02.30. Viikonloppuina samanlaisesta lyhytunisesta isästä sentään oli seuraa aamuisin, muuten piti touhuta yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suorittamiseksi nimitetään rauhallista perhe-elämää?
Eikö suorittamista ole tuo että ahdetaan aikataulu täyteen yötä päivää eikä osata rauhoittua ollenkaan?
Luulen, että rauhallista perhe-elämää kutsuttiin suorittamiseksi koska arkeen ei mahdu mitään hauskaa tai sosiaalista toimintaa kodin ulkopuolella, eli arki mielletään ilottomaksi. Toki elämä kalenteri täynnä voi myös olla suorittamista jos ei pidä elämästään. Kumpaankin varmaan pätee se, että jos on tyytyväinen elämäänsä se tuskin on suorittamista.
Mitä ihmettä se päiväkoti sitten on muuta kuin sosiaalista? Eikö oman perheen kanssa ole hauskaa? Eikö se omien sisarusten kanssa leikkiminen voi olla hauskaa ja/tai sosiaalista?
Eikö koskaan ole ikinä mitään hauskaa tai sosiaalista, jos niinä neljänä iltana on kotona?
Arki-iltoja on viikossa viisi, niistä puhuttiin. Näissä esimerkeissä ei myöskään ollut mitään aikaa varattu leikkimiseen sisarusten kanssa tai yksinkään, oli vain vanhemman määräämää tekemistä ja sitten nukkumista. Kyllä tuollainen kategorinen kieltäminen on ankeaa aina.
Itseäni hyvin vähäunisena hämmästyttää eniten tämä että lapsia laitetaan todella aikaisin nukkumaan. Jos minut aikoinaan olisi laitettu klo 19.30 nukkumaan niin olisin noussut ylös klo 02.30. Viikonloppuina samanlaisesta lyhytunisesta isästä sentään oli seuraa aamuisin, muuten piti touhuta yksinään.
Perjantai-ilta on jo viikonloppua, eikä sitä seuraa aikainen herääminen.
Tässä puhutaan illoista ma-to.
En yhdessäkään esimerkissä löydä mitään "vanhemman määräämää tekemistä", vaan normaalia lapsiperheen elämää. Ja ainakin itse mainitsin monta kertaa sen, että sisarukset leikkii keskenään.
Onko se sitten "lapsen määräämää tekemistä", jos sen vanhemman kaveri tulee kylään. Miten?
Lapsi tarvitsee unta eri tavalla kuin aikuinen. Sitäpatsi tääll on mainittu että iltatoimet/rauhoittuminen alkaa kello 19/19.30. Ei että lapsen pitää nukkua silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MLL:
Riittävä uni ja lepo on tärkeää lapselle
Riittävä uni ja lepo edistävät lapsen tervettä kasvua ja kehitystä. Uni on tärkeää aivojen toiminnalle, sillä se tekee mahdolliseksi uuden oppimisen ja opitun muistiin painumisen.
Unen aikana erittyy kasvuun tarvittavaa hormonia. Myös lapsen tunne-elämän kannalta uni on tärkeää, sillä unessa lapsi käsittelee vaikeita asioita ja pelkojaan.
Hyvä uni edistää lapsen luovuutta, vaikuttaa keskittymiskykyyn ja mielialaan. Hyvin nukkunut lapsi on pirteä ja jaksaa leikkiä ja osallistua koulutyöhön. Uni vaikuttaa lapsen sosiaaliseen elämään ja itsetuntoon.
Hyvin nukuttu yö vähentää riskiä joutua onnettomuuksiin tai tapaturmiin sillä virkeän lapsen havainnointikyky on parempi kuin väsyneen.
Pirteälle lapselle maistuu aamulla terveellinen aamupala. Väsyneen lapsen tekee herkemmin mieli lihottavia herkkuja. Ajan kuluessa univaje voi näkyä jopa lapsen ylipainona.
Nukkuminen vahvistaa myös lapsen vastustuskykyä ja sairauksista toipumista.
Vanhemmat vastaavat lapsensa riittävästä unesta
Vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi nukkuu riittävästi ja hyvin. Lapsen unesta huolehtiminen on välittämistä ja huolenpitoa. Aina tehtävä ei ole yhtä helppo. Tilapäiset univaikeudet lapsen eri kehitysvaiheissa ovat varsin tavallisia ja tuttuja useissa lapsiperheissä.
Vanhemmat itse toimivat lapselleen myös nukkumisen malleina. Jos lapsella on univaikeuksia, olisi hyvä tarkastella koko perheen nukkumistapoja ja arjen sujumista. Nykyisin kiirettä pidetään usein ihmisen tärkeyden mittana, jolloin unen merkitystä herkästi aliarvioidaan. Kiireisellä elämäntavalla voi olla vaikutusta myös lapsen huonoihin unitottumuksiin.
Koko perheen elämän rauhoittuminen iltaa kohti, yhteinen, rauhallinen iltahetki antaa pohjaa hyville, levollisille yöunille.
MLL:
Leikki-ikäisen lapsen (eli päiväkoti-ikäisen) unentarve on noin 10–13 tuntia vuorokaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suorittamiseksi nimitetään rauhallista perhe-elämää?
Eikö suorittamista ole tuo että ahdetaan aikataulu täyteen yötä päivää eikä osata rauhoittua ollenkaan?
Luulen, että rauhallista perhe-elämää kutsuttiin suorittamiseksi koska arkeen ei mahdu mitään hauskaa tai sosiaalista toimintaa kodin ulkopuolella, eli arki mielletään ilottomaksi. Toki elämä kalenteri täynnä voi myös olla suorittamista jos ei pidä elämästään. Kumpaankin varmaan pätee se, että jos on tyytyväinen elämäänsä se tuskin on suorittamista.
Mitä ihmettä se päiväkoti sitten on muuta kuin sosiaalista? Eikö oman perheen kanssa ole hauskaa? Eikö se omien sisarusten kanssa leikkiminen voi olla hauskaa ja/tai sosiaalista?
Päiväkoti ja työ eivät välttämättä ole hauskaa. Itse olin työpäivän jälkeen kuitti ja lapsi yleensä päiväkodin jälkeen jotenkin stressaantuneen oloinen, kun tultiin kotiin. Pienenä istui tiiviisti sylissä koko arki-illan suunnilleen päiväkodin jälkeen tai oli jalassa kiinni, kun tehtiin illallista. Piti keksiä yhteistä tekemistä, leikkiä yms. Sellaista arkea.
Kyllähän elämä pitkälti on ollut suorittamista ja ilon hetkiä välillä mutta enimmäkseen on tuntunut velvollisuuksilta. Jos joku sitten haluaa tulla kylään siinä muun ohessa, niin tulee tunne, että taas tulee lisää velvollisuuksia, pitää olla kohtelias vieraalle, vaikka väsyttäisi kuinka.Eikö koskaan ole ikinä mitään hauskaa tai sosiaalista, jos niinä neljänä iltana on kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suorittamiseksi nimitetään rauhallista perhe-elämää?
Eikö suorittamista ole tuo että ahdetaan aikataulu täyteen yötä päivää eikä osata rauhoittua ollenkaan?
Luulen, että rauhallista perhe-elämää kutsuttiin suorittamiseksi koska arkeen ei mahdu mitään hauskaa tai sosiaalista toimintaa kodin ulkopuolella, eli arki mielletään ilottomaksi. Toki elämä kalenteri täynnä voi myös olla suorittamista jos ei pidä elämästään. Kumpaankin varmaan pätee se, että jos on tyytyväinen elämäänsä se tuskin on suorittamista.
Mitä ihmettä se päiväkoti sitten on muuta kuin sosiaalista? Eikö oman perheen kanssa ole hauskaa? Eikö se omien sisarusten kanssa leikkiminen voi olla hauskaa ja/tai sosiaalista?
Päiväkoti ja työ eivät välttämättä ole hauskaa. Itse olin työpäivän jälkeen kuitti ja lapsi yleensä päiväkodin jälkeen jotenkin stressaantuneen oloinen, kun tultiin kotiin. Pienenä istui tiiviisti sylissä koko arki-illan suunnilleen päiväkodin jälkeen tai oli jalassa kiinni, kun tehtiin illallista. Piti keksiä yhteistä tekemistä, leikkiä yms. Sellaista arkea.
Kyllähän elämä pitkälti on ollut suorittamista ja ilon hetkiä välillä mutta enimmäkseen on tuntunut velvollisuuksilta. Jos joku sitten haluaa tulla kylään siinä muun ohessa, niin tulee tunne, että taas tulee lisää velvollisuuksia, pitää olla kohtelias vieraalle, vaikka väsyttäisi kuinka.Eikö koskaan ole ikinä mitään hauskaa tai sosiaalista, jos niinä neljänä iltana on kotona?
Mun lapset meni päiväkotiin ensin puolipäiviksi ja sitten max 7 tunniksi. Valitsin päiväkodin huolella, jonotin sinne hyvään sitten vuoden.
Vaihdoin paskasta työstä pois äitiysvapaalla opiskelemalla. Nyt viihdyn unelmatyössäni.
En silti halua meille aikuisvieraita (paitsi jos jonkun lapsen kaverin vanhempi hakee lastaan) arki-iltoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suorittamiseksi nimitetään rauhallista perhe-elämää?
Eikö suorittamista ole tuo että ahdetaan aikataulu täyteen yötä päivää eikä osata rauhoittua ollenkaan?
Luulen, että rauhallista perhe-elämää kutsuttiin suorittamiseksi koska arkeen ei mahdu mitään hauskaa tai sosiaalista toimintaa kodin ulkopuolella, eli arki mielletään ilottomaksi. Toki elämä kalenteri täynnä voi myös olla suorittamista jos ei pidä elämästään. Kumpaankin varmaan pätee se, että jos on tyytyväinen elämäänsä se tuskin on suorittamista.
Mitä ihmettä se päiväkoti sitten on muuta kuin sosiaalista? Eikö oman perheen kanssa ole hauskaa? Eikö se omien sisarusten kanssa leikkiminen voi olla hauskaa ja/tai sosiaalista?
Eikö koskaan ole ikinä mitään hauskaa tai sosiaalista, jos niinä neljänä iltana on kotona?
Arki-iltoja on viikossa viisi, niistä puhuttiin. Näissä esimerkeissä ei myöskään ollut mitään aikaa varattu leikkimiseen sisarusten kanssa tai yksinkään, oli vain vanhemman määräämää tekemistä ja sitten nukkumista. Kyllä tuollainen kategorinen kieltäminen on ankeaa aina.
Itseäni hyvin vähäunisena hämmästyttää eniten tämä että lapsia laitetaan todella aikaisin nukkumaan. Jos minut aikoinaan olisi laitettu klo 19.30 nukkumaan niin olisin noussut ylös klo 02.30. Viikonloppuina samanlaisesta lyhytunisesta isästä sentään oli seuraa aamuisin, muuten piti touhuta yksinään.
Mitä ihmeen "vanhemman määräämää tekemistä"? Syömistä ja kotona olemista perheen kanssa. Tuo on sitä mitä todella monet lapset kaipaavat ja tarvitsevat pitkän päiväkotipäivän perään. Ja aikuisetkin. "Kategorinen kieltäminen" on ainakin realiteetti, ettei arki-iltoina vain ole aikaa ja jaksamista millekään kavereiden kyläilyille.
Niin, mietin vaan että kovin vähän arkena olet lapsesi kanssa. Hänet hoitaa, lohduttaa ja kasvattaa joku muu.
Isoäiti kirjoitti:
Niin, mietin vaan että kovin vähän arkena olet lapsesi kanssa. Hänet hoitaa, lohduttaa ja kasvattaa joku muu.
Kuka ”sinä”?
Isoäiti kirjoitti:
Niin, mietin vaan että kovin vähän arkena olet lapsesi kanssa. Hänet hoitaa, lohduttaa ja kasvattaa joku muu.
Tutkimusten mukaan me nykyvanhemmat olemme enemmän lastemme kanssa kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen meitä.
Ja oma äitini oli kotirouva muttei hän ollut ikinä meille läsnä. Ei hoitanut, lohduttanut, eikä kasvattanut. Kiukkuraivareita kyllä sai
Jos itse koemme ratkaisun hyväksi ja se toimii meidän arjessa niin miten se on järjetöntä? Eikä lapsia mitään herätetä, heräävät itse ihan virkeinä. Minusta nuo kiireettömät arkiaamut ovat ihanaa: aamupalaa saa syötyä ajan kanssa, itse valmistautua rauhassa töihin ja aikaa riittää pieniin luku- ja leikkihetkiinkin. Paljon kuulee kokemuksia siitä, että aamut päivätkoti-ikäisten kanssa on aivan hirveitä kun lapset pitää repiä sängyistään ylös ja vanhemmat pesevät ja pukevat puoli nukuksissa olevia lapsia ja koko ajan kiire ja kello tuijotus, sitten tukka putkella päiväkodin kautta töihin. Juu ei kiitos!