Kotiäidit yrittäjiksi

En jäänyt kotiin olettamuksella "naiset haluavat jäädä kotiin vuosiksi oman työelämän kustannuksella". Halusin jäädä kotiin siksi, että halusin olla lapsilleni läsnä heidän 2 ensimmäistä ikävuottaan. Olen nähnyt liian paljon perheitä ja lapsia, joissa töihinmeno on ollut pakko heti vanhempainvapaan jälkeen, olen nähnyt liian paljon "äidin- ja isännälkää" näissä pienimmissä, jotta olisin asettanut työelämän lasten edelle. En tee loistavaa uraa, en ole alalla, jossa menestytään, vaan puurretaan päivästä toiseen joskus jopa nauttien siitä.

Minusta on väärin, että tänä tasa-arvon aikana naisen valinta on väärä, jos sitä pidetään tyypillisenä naisen valintana. Kotiin jäävä mies on hehkutuksen aihe, kotiin jäävä nainen stereotypisen ajattelun uhri.

Entä jos luotaisiin ihan uudenlainen kotihoidontukijärjestelmä, jossa tukea saisi lapsen kouluunmenoon asti, jos kunta ei kykene tarjoamaan varhaiskasvatusta vanhempien työ- tai opiskeluajan mukaisesti alle 25 km päässä kodista.

Blogin kuvassa on näköjään tyypillisia suomalaisia kotiäitejä viettämässä vauvasuihkuttelujuhlaa.

Jäin vielä miettimään tuota kirjoitusta. Minusta ajatus business showerista tuoreille äideille on joka lailla ihan absurdi.

Ensinnäkin äidiksi tuleminen on valtava elämänmuutos. Ei siihen muita muutoksia tarvita.

Toisekseen ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa voivat olla tosi rankkoja sekä henkisesti että ihan fyysisesti. En todellakaan kannustaisi ketään ottamaan siihen mitään ylimääräistä projektia, päinvastoin tsemppaisin ottamaan rauhallisesti ja priorisoimaan vauvan hoidon ja oman hyvinvoinnin. Totta kai on myös helppoja vauvavuosia, ja jos joku haluaa opiskella/työskennellä/yrittää, niin hieno juttu, mutta en kyllä kannustaisi ketään siihen ennen kuin näen, miten hänellä oikeasti menee.

Kolmannekseen oman lähipiirini tuoreet äidit elävät aika vakiintunutta elämää, osalla on jopa suhteellisen vakituinen työpaikka. Miksi ihmeessä se pitäisi rikkoa epävarmalla yrityskuviolla?

16

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni onkin. Melkein kaikilla tutuillani on ollut kotiäitivuosina jonkinlainen opiskelu- tai työprojekti menossa. En tunne kuin yhden joka vain oli.

Nuo nyt on taas ihan eri juttu kuin yrittäjyys. Mun mielestä jotenkin absurdia ajatella että kotiäidit vois alkaa yrittäjiksi helpolla. Yleensä näillä jotka perustaa yrityksen kotiäitivuosina on miehen rahallinen tuki ja hyvät turvaverkot hoitamassa lasta, jotta äiti voi yrittää.

Ja kyllä, olen itsekin opiskellut ja hoitanut neljää lasta kotona samalla ja kyllä se on ihan max 2h mitä päivän aikana voi siihen opiskeluun käyttää ja riippuen päivästä ei välttämättä edes joka päivä. Illat on toki sitten erikseen. Eikä yritystä voi perustaa siten että on epävarmaa kuinka paljon aikaa siihen voi käyttää.

Millä lailla se on eri juttu? Työjuttu on nimenomaan ollut yrittämistä. Ja se opiskelu uuden alan pohjustusta. 

Onko ollut valmis yritys, johon tehnyt "työ juttuja"? Vai perustanut nimenomaan uuden yrityksen äitiysloman aikana. Ja opiskelu on nimen omaan eri juttu kuin yritys koska ei ole painetta saada yritystä kannattamaan. Kukaan ei äitiyspäivärahalla pyöritä kannattamatonta yritystä.

Minua harmittaa, miten naisten asema on kääntynyt lähes päälaelleen tässä muutamien vuosikymmenien sisällä. Ennen naisen paikka oli kotona ja muita haaveita ei saanut olla, mutta tuntuu ettei nykyään ole sopivaa haaveilla perhekeskeisestä kotiäitiydestä. Harmittaa, ettei lasten- ja kodinhoitoa nähdä enää arvokkaana työnä, jota se on. 

En todellakaan ole itse mikään yrittäjähenkinen ihminen, enkä halua että yrityksen pyörittäminen perhe-elämän sivussa on minun tulevaisuuteni. Isoin haaveeni on olla läsnäoleva äiti lapsilleni ja saada olla mahdollisimman paljon paikalla heidän elämässään, etenkin niissä varhaisemmissa vaiheissa. Ja sen pitäisi olla ihan yhtä OK haave, kuin sen ettei joku ei vaikka halua lapsia ollenkaan ja toivoo menestyvänsä urallaan. 

Eikö naisen (ja ylipäänsä jokaisen ihmisen) asema vuonna 2020 voisi olla se, että hän saa haluta elämältänsä ihan sitä mikä hänet onnellisimmaksi tekisi yhteiskunnan painostamatta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni onkin. Melkein kaikilla tutuillani on ollut kotiäitivuosina jonkinlainen opiskelu- tai työprojekti menossa. En tunne kuin yhden joka vain oli.

Nuo nyt on taas ihan eri juttu kuin yrittäjyys. Mun mielestä jotenkin absurdia ajatella että kotiäidit vois alkaa yrittäjiksi helpolla. Yleensä näillä jotka perustaa yrityksen kotiäitivuosina on miehen rahallinen tuki ja hyvät turvaverkot hoitamassa lasta, jotta äiti voi yrittää.

Ja kyllä, olen itsekin opiskellut ja hoitanut neljää lasta kotona samalla ja kyllä se on ihan max 2h mitä päivän aikana voi siihen opiskeluun käyttää ja riippuen päivästä ei välttämättä edes joka päivä. Illat on toki sitten erikseen. Eikä yritystä voi perustaa siten että on epävarmaa kuinka paljon aikaa siihen voi käyttää.

Millä lailla se on eri juttu? Työjuttu on nimenomaan ollut yrittämistä. Ja se opiskelu uuden alan pohjustusta. 

Onko ollut valmis yritys, johon tehnyt "työ juttuja"? Vai perustanut nimenomaan uuden yrityksen äitiysloman aikana. Ja opiskelu on nimen omaan eri juttu kuin yritys koska ei ole painetta saada yritystä kannattamaan. Kukaan ei äitiyspäivärahalla pyöritä kannattamatonta yritystä.

Miten niin? Jos on ollut töissä ja fiksu, se äitiyspäivärahahan elättää vallan mainiosti, eikä tarvitse sen enempää. Sitäpaitsi kai nyt ihan jokaikinen säästää ennen lasten hankintaa.

Yrityksiä on ollut valmiina pöytälaatikossa, on perustettu perhevapaan aikana tai sen jälkeen. Opinnoilla hankittu lisää ammattitaitoa. Eli ihan samaa asiaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni onkin. Melkein kaikilla tutuillani on ollut kotiäitivuosina jonkinlainen opiskelu- tai työprojekti menossa. En tunne kuin yhden joka vain oli.

Nuo nyt on taas ihan eri juttu kuin yrittäjyys. Mun mielestä jotenkin absurdia ajatella että kotiäidit vois alkaa yrittäjiksi helpolla. Yleensä näillä jotka perustaa yrityksen kotiäitivuosina on miehen rahallinen tuki ja hyvät turvaverkot hoitamassa lasta, jotta äiti voi yrittää.

Ja kyllä, olen itsekin opiskellut ja hoitanut neljää lasta kotona samalla ja kyllä se on ihan max 2h mitä päivän aikana voi siihen opiskeluun käyttää ja riippuen päivästä ei välttämättä edes joka päivä. Illat on toki sitten erikseen. Eikä yritystä voi perustaa siten että on epävarmaa kuinka paljon aikaa siihen voi käyttää.

Millä lailla se on eri juttu? Työjuttu on nimenomaan ollut yrittämistä. Ja se opiskelu uuden alan pohjustusta. 

Onko ollut valmis yritys, johon tehnyt "työ juttuja"? Vai perustanut nimenomaan uuden yrityksen äitiysloman aikana. Ja opiskelu on nimen omaan eri juttu kuin yritys koska ei ole painetta saada yritystä kannattamaan. Kukaan ei äitiyspäivärahalla pyöritä kannattamatonta yritystä.

Miten niin? Jos on ollut töissä ja fiksu, se äitiyspäivärahahan elättää vallan mainiosti, eikä tarvitse sen enempää. Sitäpaitsi kai nyt ihan jokaikinen säästää ennen lasten hankintaa.

Yrityksiä on ollut valmiina pöytälaatikossa, on perustettu perhevapaan aikana tai sen jälkeen. Opinnoilla hankittu lisää ammattitaitoa. Eli ihan samaa asiaa on.

Jos on ollut töissä, miksi ihmeessä perustaisi yrityksen? Ja äitiyspäiväraha kestää 8kk, sen jälkeen kotihoidon tuella vielä kannattamattoman yrityksen kanssa, koska ei mikään yritys ala hetkessä tuottamaan mitään suuria summia. Varsinkin jos lastenhoidon ohessa tekee niin ei sitä työaikaakaan jää mitenkään älyttömästi. Ja nimenomaan painotin että opiskelu on eri juttu kuin yrittäminen. Se onnistuu helposti jos on helpot lapset, mutta ei silloinkaan täysipäiväisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni onkin. Melkein kaikilla tutuillani on ollut kotiäitivuosina jonkinlainen opiskelu- tai työprojekti menossa. En tunne kuin yhden joka vain oli.

Nuo nyt on taas ihan eri juttu kuin yrittäjyys. Mun mielestä jotenkin absurdia ajatella että kotiäidit vois alkaa yrittäjiksi helpolla. Yleensä näillä jotka perustaa yrityksen kotiäitivuosina on miehen rahallinen tuki ja hyvät turvaverkot hoitamassa lasta, jotta äiti voi yrittää.

Ja kyllä, olen itsekin opiskellut ja hoitanut neljää lasta kotona samalla ja kyllä se on ihan max 2h mitä päivän aikana voi siihen opiskeluun käyttää ja riippuen päivästä ei välttämättä edes joka päivä. Illat on toki sitten erikseen. Eikä yritystä voi perustaa siten että on epävarmaa kuinka paljon aikaa siihen voi käyttää.

Millä lailla se on eri juttu? Työjuttu on nimenomaan ollut yrittämistä. Ja se opiskelu uuden alan pohjustusta. 

Onko ollut valmis yritys, johon tehnyt "työ juttuja"? Vai perustanut nimenomaan uuden yrityksen äitiysloman aikana. Ja opiskelu on nimen omaan eri juttu kuin yritys koska ei ole painetta saada yritystä kannattamaan. Kukaan ei äitiyspäivärahalla pyöritä kannattamatonta yritystä.

Miten niin? Jos on ollut töissä ja fiksu, se äitiyspäivärahahan elättää vallan mainiosti, eikä tarvitse sen enempää. Sitäpaitsi kai nyt ihan jokaikinen säästää ennen lasten hankintaa.

Yrityksiä on ollut valmiina pöytälaatikossa, on perustettu perhevapaan aikana tai sen jälkeen. Opinnoilla hankittu lisää ammattitaitoa. Eli ihan samaa asiaa on.

Jos on ollut töissä, miksi ihmeessä perustaisi yrityksen? Ja äitiyspäiväraha kestää 8kk, sen jälkeen kotihoidon tuella vielä kannattamattoman yrityksen kanssa, koska ei mikään yritys ala hetkessä tuottamaan mitään suuria summia. Varsinkin jos lastenhoidon ohessa tekee niin ei sitä työaikaakaan jää mitenkään älyttömästi. Ja nimenomaan painotin että opiskelu on eri juttu kuin yrittäminen. Se onnistuu helposti jos on helpot lapset, mutta ei silloinkaan täysipäiväisesti.

Moni tekee useampaa työtä, haluaa ylläpitää toisen alan osaamistaan tai vaihtaa alaa.

Kai sinulla muutenkin on säästöjä hoitovapaan ajaksi? 

Sinä voit painottaa vaikka kuinka mitä lystäät. Luuletko että sillä on merkitystä??? Kyllä se opiskelu liittyy nimenomaan yrittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni onkin. Melkein kaikilla tutuillani on ollut kotiäitivuosina jonkinlainen opiskelu- tai työprojekti menossa. En tunne kuin yhden joka vain oli.

Nuo nyt on taas ihan eri juttu kuin yrittäjyys. Mun mielestä jotenkin absurdia ajatella että kotiäidit vois alkaa yrittäjiksi helpolla. Yleensä näillä jotka perustaa yrityksen kotiäitivuosina on miehen rahallinen tuki ja hyvät turvaverkot hoitamassa lasta, jotta äiti voi yrittää.

Ja kyllä, olen itsekin opiskellut ja hoitanut neljää lasta kotona samalla ja kyllä se on ihan max 2h mitä päivän aikana voi siihen opiskeluun käyttää ja riippuen päivästä ei välttämättä edes joka päivä. Illat on toki sitten erikseen. Eikä yritystä voi perustaa siten että on epävarmaa kuinka paljon aikaa siihen voi käyttää.

Millä lailla se on eri juttu? Työjuttu on nimenomaan ollut yrittämistä. Ja se opiskelu uuden alan pohjustusta. 

Onko ollut valmis yritys, johon tehnyt "työ juttuja"? Vai perustanut nimenomaan uuden yrityksen äitiysloman aikana. Ja opiskelu on nimen omaan eri juttu kuin yritys koska ei ole painetta saada yritystä kannattamaan. Kukaan ei äitiyspäivärahalla pyöritä kannattamatonta yritystä.

Miten niin? Jos on ollut töissä ja fiksu, se äitiyspäivärahahan elättää vallan mainiosti, eikä tarvitse sen enempää. Sitäpaitsi kai nyt ihan jokaikinen säästää ennen lasten hankintaa.

Yrityksiä on ollut valmiina pöytälaatikossa, on perustettu perhevapaan aikana tai sen jälkeen. Opinnoilla hankittu lisää ammattitaitoa. Eli ihan samaa asiaa on.

Jos on ollut töissä, miksi ihmeessä perustaisi yrityksen? Ja äitiyspäiväraha kestää 8kk, sen jälkeen kotihoidon tuella vielä kannattamattoman yrityksen kanssa, koska ei mikään yritys ala hetkessä tuottamaan mitään suuria summia. Varsinkin jos lastenhoidon ohessa tekee niin ei sitä työaikaakaan jää mitenkään älyttömästi. Ja nimenomaan painotin että opiskelu on eri juttu kuin yrittäminen. Se onnistuu helposti jos on helpot lapset, mutta ei silloinkaan täysipäiväisesti.

Moni tekee useampaa työtä, haluaa ylläpitää toisen alan osaamistaan tai vaihtaa alaa.

Kai sinulla muutenkin on säästöjä hoitovapaan ajaksi? 

Sinä voit painottaa vaikka kuinka mitä lystäät. Luuletko että sillä on merkitystä??? Kyllä se opiskelu liittyy nimenomaan yrittämiseen.

Niin moni tekeekin ja vaihtaakin, itse myös.

Samahan se kaikkien perustaa sitten myös yrityksiä. On niin näppärää ja onnistuu varmasti.

Näyttää menevän puurot ja vellit sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni onkin. Melkein kaikilla tutuillani on ollut kotiäitivuosina jonkinlainen opiskelu- tai työprojekti menossa. En tunne kuin yhden joka vain oli.

Nuo nyt on taas ihan eri juttu kuin yrittäjyys. Mun mielestä jotenkin absurdia ajatella että kotiäidit vois alkaa yrittäjiksi helpolla. Yleensä näillä jotka perustaa yrityksen kotiäitivuosina on miehen rahallinen tuki ja hyvät turvaverkot hoitamassa lasta, jotta äiti voi yrittää.

Ja kyllä, olen itsekin opiskellut ja hoitanut neljää lasta kotona samalla ja kyllä se on ihan max 2h mitä päivän aikana voi siihen opiskeluun käyttää ja riippuen päivästä ei välttämättä edes joka päivä. Illat on toki sitten erikseen. Eikä yritystä voi perustaa siten että on epävarmaa kuinka paljon aikaa siihen voi käyttää.

Millä lailla se on eri juttu? Työjuttu on nimenomaan ollut yrittämistä. Ja se opiskelu uuden alan pohjustusta. 

Onko ollut valmis yritys, johon tehnyt "työ juttuja"? Vai perustanut nimenomaan uuden yrityksen äitiysloman aikana. Ja opiskelu on nimen omaan eri juttu kuin yritys koska ei ole painetta saada yritystä kannattamaan. Kukaan ei äitiyspäivärahalla pyöritä kannattamatonta yritystä.

Miten niin? Jos on ollut töissä ja fiksu, se äitiyspäivärahahan elättää vallan mainiosti, eikä tarvitse sen enempää. Sitäpaitsi kai nyt ihan jokaikinen säästää ennen lasten hankintaa.

Yrityksiä on ollut valmiina pöytälaatikossa, on perustettu perhevapaan aikana tai sen jälkeen. Opinnoilla hankittu lisää ammattitaitoa. Eli ihan samaa asiaa on.

Jos on ollut töissä, miksi ihmeessä perustaisi yrityksen? Ja äitiyspäiväraha kestää 8kk, sen jälkeen kotihoidon tuella vielä kannattamattoman yrityksen kanssa, koska ei mikään yritys ala hetkessä tuottamaan mitään suuria summia. Varsinkin jos lastenhoidon ohessa tekee niin ei sitä työaikaakaan jää mitenkään älyttömästi. Ja nimenomaan painotin että opiskelu on eri juttu kuin yrittäminen. Se onnistuu helposti jos on helpot lapset, mutta ei silloinkaan täysipäiväisesti.

Moni tekee useampaa työtä, haluaa ylläpitää toisen alan osaamistaan tai vaihtaa alaa.

Kai sinulla muutenkin on säästöjä hoitovapaan ajaksi? 

Sinä voit painottaa vaikka kuinka mitä lystäät. Luuletko että sillä on merkitystä??? Kyllä se opiskelu liittyy nimenomaan yrittämiseen.

Niin moni tekeekin ja vaihtaakin, itse myös.

Samahan se kaikkien perustaa sitten myös yrityksiä. On niin näppärää ja onnistuu varmasti.

Näyttää menevän puurot ja vellit sekaisin.

Itse sinä tässä sössötät velleinesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni onkin. Melkein kaikilla tutuillani on ollut kotiäitivuosina jonkinlainen opiskelu- tai työprojekti menossa. En tunne kuin yhden joka vain oli.

Nuo nyt on taas ihan eri juttu kuin yrittäjyys. Mun mielestä jotenkin absurdia ajatella että kotiäidit vois alkaa yrittäjiksi helpolla. Yleensä näillä jotka perustaa yrityksen kotiäitivuosina on miehen rahallinen tuki ja hyvät turvaverkot hoitamassa lasta, jotta äiti voi yrittää.

Ja kyllä, olen itsekin opiskellut ja hoitanut neljää lasta kotona samalla ja kyllä se on ihan max 2h mitä päivän aikana voi siihen opiskeluun käyttää ja riippuen päivästä ei välttämättä edes joka päivä. Illat on toki sitten erikseen. Eikä yritystä voi perustaa siten että on epävarmaa kuinka paljon aikaa siihen voi käyttää.

Millä lailla se on eri juttu? Työjuttu on nimenomaan ollut yrittämistä. Ja se opiskelu uuden alan pohjustusta. 

Onko ollut valmis yritys, johon tehnyt "työ juttuja"? Vai perustanut nimenomaan uuden yrityksen äitiysloman aikana. Ja opiskelu on nimen omaan eri juttu kuin yritys koska ei ole painetta saada yritystä kannattamaan. Kukaan ei äitiyspäivärahalla pyöritä kannattamatonta yritystä.

Miten niin? Jos on ollut töissä ja fiksu, se äitiyspäivärahahan elättää vallan mainiosti, eikä tarvitse sen enempää. Sitäpaitsi kai nyt ihan jokaikinen säästää ennen lasten hankintaa.

Yrityksiä on ollut valmiina pöytälaatikossa, on perustettu perhevapaan aikana tai sen jälkeen. Opinnoilla hankittu lisää ammattitaitoa. Eli ihan samaa asiaa on.

Jos on ollut töissä, miksi ihmeessä perustaisi yrityksen? Ja äitiyspäiväraha kestää 8kk, sen jälkeen kotihoidon tuella vielä kannattamattoman yrityksen kanssa, koska ei mikään yritys ala hetkessä tuottamaan mitään suuria summia. Varsinkin jos lastenhoidon ohessa tekee niin ei sitä työaikaakaan jää mitenkään älyttömästi. Ja nimenomaan painotin että opiskelu on eri juttu kuin yrittäminen. Se onnistuu helposti jos on helpot lapset, mutta ei silloinkaan täysipäiväisesti.

Moni tekee useampaa työtä, haluaa ylläpitää toisen alan osaamistaan tai vaihtaa alaa.

Kai sinulla muutenkin on säästöjä hoitovapaan ajaksi? 

Sinä voit painottaa vaikka kuinka mitä lystäät. Luuletko että sillä on merkitystä??? Kyllä se opiskelu liittyy nimenomaan yrittämiseen.

Niin moni tekeekin ja vaihtaakin, itse myös.

Samahan se kaikkien perustaa sitten myös yrityksiä. On niin näppärää ja onnistuu varmasti.

Näyttää menevän puurot ja vellit sekaisin.

Itse sinä tässä sössötät velleinesi.

Hauska😅

Eikö riitä että sillä miehellä on yritys, jonka pyörittämisen kotiäiti mahdollistaa?

Vierailija kirjoitti:

En jäänyt kotiin olettamuksella "naiset haluavat jäädä kotiin vuosiksi oman työelämän kustannuksella". Halusin jäädä kotiin siksi, että halusin olla lapsilleni läsnä heidän 2 ensimmäistä ikävuottaan. Olen nähnyt liian paljon perheitä ja lapsia, joissa töihinmeno on ollut pakko heti vanhempainvapaan jälkeen, olen nähnyt liian paljon "äidin- ja isännälkää" näissä pienimmissä, jotta olisin asettanut työelämän lasten edelle. En tee loistavaa uraa, en ole alalla, jossa menestytään, vaan puurretaan päivästä toiseen joskus jopa nauttien siitä.

Minusta on väärin, että tänä tasa-arvon aikana naisen valinta on väärä, jos sitä pidetään tyypillisenä naisen valintana. Kotiin jäävä mies on hehkutuksen aihe, kotiin jäävä nainen stereotypisen ajattelun uhri.

Entä jos luotaisiin ihan uudenlainen kotihoidontukijärjestelmä, jossa tukea saisi lapsen kouluunmenoon asti, jos kunta ei kykene tarjoamaan varhaiskasvatusta vanhempien työ- tai opiskeluajan mukaisesti alle 25 km päässä kodista.

Tämä! En ole tuomitsemassa muiden valintoja, mielestäni jokainen saa tehdä itselleen ja perheelleen parhaat ratkaisut. Tilanteet on niin erilaisia, ymmärrän ettei kaikilla äideillä ole toiveena jäädä kotiäidiksi, kaikki eivät myöskään taloudellisista syistä pysty jäämään kotiin ansiosidonnaisen vanhempainrahan loputtua... Itse en halua laittaa lastamme päiväkotiin kuin ehkä vasta 2-tai 3-vuotiaana. Minulle on täysin ok jäädä kotiin. Kun sanon tämän ääneen, saan osakseni paheksuntaa. "akateeminen nainen kotiäitinä, hyi että!" Veljeni (jolla minuakin korkeampi koulutus ja kovapalkkaisempi työ) oli myös kotona siihen asti, että heidän kuopus täytti 3v. Hänen päätös aiheutti ylistystä, suorastaan hurraa- huutoja! :D Eihän asian kuuluisi näin mennä!