Varasin koiranpennun vastoin mieheni tahtoa

Lapset ovat aina innoissaan koirista! Minulla koiraihmisenä särähti korvaan tuo sinun järjestyksesi..syyt hankintaan..

Ja jos puoliso on vastaan siitä ei usein hyvää seuraa..kun koiraan sitoutuu jos sitoutuu 10-15 vuodeksi, se on aika pitkä aika lenkkeillä! Ja siihen liittyy niin paljon muutakin.

Mitä jos miehesi olisi varannut ilman lupaa jonkun kissan? Miltä olisi tuntunut.

Mikä on mielestäsi hyvä syy koiran hankintaan? Mun kavereilla on koiria, joita olen hoitanut ja oikeasti rakastan koiria. Lenkittäminen on iso osa koiran elämää ja juuri siihen kaipaan motivaatiota koirasta.Mulla on ennestään kissoja ja hevosia, joten eläinten hoito on tuttua ja eläinrakkaus suurta.

Mikä on mielestäsi hyvä syy koiran hankintaan? Mun kavereilla on koiria, joita olen hoitanut ja oikeasti rakastan koiria. Lenkittäminen on iso osa koiran elämää ja juuri siihen kaipaan motivaatiota koirasta.Mulla on ennestään kissoja ja hevosia, joten eläinten hoito on tuttua ja eläinrakkaus suurta.

Oikein teit, myös miehelläsi on velvollisuus sopeutua.

Miehelläsi on varmaan myös oikeus tehdä asioita vastoin sinun tahtoasi ;)

Kyllä miehen mielipide pitää ottaa huomioon vaikka kuinka ajattelet, että sä hoidat sen. Koko perheen pitää hyväksyä uusi lemmikki, sillä sen kanssa joutuu väistämättä tekemisiin.

Entäpä jos murrat talviliukkailla jalkasi ja olet vuodelevossa monta viikkoa?

Jep, kyllä muakin miehenä silloin v*tuttaisi koska silloin se koira olisi täysin vastuullani.

Et ole varmastikaan ottanut kaikkea huomioon.

Olet tietenkin aikuinen, jolla on oikeus omiin päätöksiin. Mutta myös koiralla on oikeus perheeseen, jossa kaikki perheen jäsenet sen myös hyväksyvät.

En minä niin siitä miehestä olisi huolissani, mutta koirasta kylläkin. Ei koiraa saisi käyttää hyväkseen omiin narsistisiin tarpeisiin poistamaan yksinäisyyttä, lohdutamaan tai tyydyttämään ruumiillista läheisyyden kaipuuta jne.

Ei kovin hyvä alku koiran elämälle teidän perheessä. Kyllä siihen lemmikin ottamiseen pitää kaikkien olla sitoutuneita ja myöntyväisiä, jottei lemmikki jossain vaiheessa joudu kärsimään. Itse juuri miehen vuoksi kieltäydyin koirasta, ei siitä mitään tulisi jos MINÄ olisin YKSIN vastuussa lemmikistä, jonka pitäisi olla KOKO PERHEEN vastuu.

Jos mä tekisin noin mies tokaisisi "joko minä tai koira" ja olisi tosissaan. Ei ole reilua koiralle että se ei ole haluttu. 

Kai ymmärrät myös sen, että kun se koira pissaa ja paskoo sisällen, niin sä siivoat joka ainoan läjän, ei miehesi. Ja kun se koira popsii miehen uudet kengät, sä maksat uudet. Sä käyt lenkillä keskellä yötä, kun koira ulvoo ripulissa ulos. Sä et voi vaatia mieheltäsi MITÄÄN mikä liittyy koiraan. Jos miehesi haluaa jotain tehdä, se se on hyvä, mutta jos hän ei halua osallistua mihinkään muuhun kuin koiran silittämiseen, sun täytyy hyväksyä se.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 10:45"]

En minä niin siitä miehestä olisi huolissani, mutta koirasta kylläkin. Ei koiraa saisi käyttää hyväkseen omiin narsistisiin tarpeisiin poistamaan yksinäisyyttä, lohdutamaan tai tyydyttämään ruumiillista läheisyyden kaipuuta jne.

[/quote]

No heh, mitkä ne oikeat syyt sitten ovat? Mä kyllä luulen että ihmiset hankkivat lemmikkieläimiä ainoastaan itsekkistä syistä, juuri tuollaisista kuin luettelit. Aika leinen syy  on myös hoivavietin tyydyttäminen.

Itse olisin kyllä raivoissani jos mies hankkisi koiran salaa vaikka minä olen ehottomasti vastaan. Meillä siis tilanne että mies haluaisi koiran, minä en.

Minä en koirankasvattajana olisi myynyt sinulle edes pentua, jos olisin saanut tietää että mies ei sitä halua. Minusta koira on sen verran iso muutos perheen elämään, että jo alunperin vastahakoinen perheenjäsen + koira voi aiheuttaa katastrofin, ja lopulta koira saattaa joutua piikille/kiertoon pahimmassa tapauksessa. 

Toivottaasti miehesi ottaa vaikka jonkun kaverinsa teille asumaan, kysymättä sinulta mitään.

Mun myötätunto on kyllä ap:n miehen puolella. Se, että sinä ap lenkität sen koiran, on vaan hyvin pieni osa koiran hoitamista ja kouluttamista. Miehesi on yhtä lailla vastuussa siitä koirasta, niistä miljoonasta asiasta mitä sille pitää opettaa. Siitä että lapset pitää opettaa kohtelemaan koiraa oikein, ja lasten kaverit pitää opettaa kohtelemaan koiraa oikein. Kun sinä saat lapsilta töihin puhelinsoiton, että koira on karannut lapsilta tai lasten kavereilta ovesta ulos, soitat todennäköisesti miehesiksi pyydystämään sitä koiraa kesken työpäivän. Kun koiralla on ripuli ja  sitä pitää käyttää yökaudet kakalla tunnin välein, se on sinun miehesi joka kestää sen sun kiukkusi. Tai löytää itsensä aamuneljältä pyjamassa pusikosta huolehtimassa koirasta, koska säälii sinua.

Karvanlähtöaikaan ja kura-aikaan sinä löydät itsesi nalkuttamasta siitä, että sinun pitää olla se, joka joka päivä imuroi, pesee koiran ja pyyhkii lattiat. Seuraavan 15 vuoden aikana ehdit monen monta kertaa unohtaa, kuka sen koiran halusikaan. Ja jos ja kun tulee hetkiä, että olet väsynyt koiraan, et jaksa sen sähläämistä ja kadut koiran hankintaa, ylpeytesi estää sinua myöntämästä sitä, ja miehesi saa miettiä, et mikä ihme sua vaivaa kun olet niin hankala.

Onnea matkaan, sitä tarvitaan kun olet ottanut teille ison vastuun ja arkea sitovat lemmikin vastoin miehesi tahtoa. Kyllä sä sinne jumppaan ja lenkille olisit päässyt muillakin motivaattoreilla kuin ottamalla koiran.

Jos mun mies tekisi noin, niin vaikka olenkin äärimmäisen eläinrakas, niin tuohon koiraan en kyllä edes koskisi.

Se ei myöskään tulisi makuuhuoneeseen, en antaisi ruokaa, en yhtään mitään.

Julmaa eläimelle, mutta jos mies olisi tuollainen mulkku, niin hoitakoon sitten elikkonsa ihan keskenään. Lisäksi meille saattaisi myös ilmestyä hämähäkki, mitä sitten, että mies pelkää niitä kuollakseen? Ei olisi siinä kohtaa mun ongelma. Pärjäilkööt, jos meidän koti on hänen mielestään hänen, niin mä päättelisin, että se on pelkästään mun ja saan tehdä mitä haluan.

Eli kyllä, olisin ihan ääreislapsellinen. Ja aika pian luultavasti pakkaisin vaatteeni, hämähäkkini ja muuttaisin omaan kotiin, paikkaan, missä mua ei alisteta ja missä mua kunnioitetaan.

Onneksi mieheni ei moista tekisikään, koska tietää itsekin, että perheessä isot päätökset tehdään yhdessä ja asioista keskustellaan.

Minä tein noin viisi vuotta sitten, kun eräs kasvattaja tarjosi minulle pentua pentueesta, jonka emoa olin katsellut "sillä silmällä" jo muutaman vuoden. Ilmoitin miehelle, että parin kuukauden päästä meille muuttaa uusi koira. Mies ei pidä koirista ja suunnittelin kaiken siltä pohjalta, että mies ei todellakaan aio ottaa osaa mihinkään koiraan liittyvään. Ei lenkityksiin, ei koulutuksiin, ei siivoamiseen, ei ruokkimisiin ei yhtikäs mihinkään.

Mitään ongelmia meillä ei ole ollut, kun itse tiesin mihin ryhdyn ja itse koirani ja siihen liittyvät kulut hoidan. Jos olen estyväinen hoitamaan koiraa, minulla on sille varahoitajia. Sen verran mies on myöntynyt, että jos hän on viimeisenä hereillä, niin hän pissattaa koiran pihalla ja antaa sille iltaruoan. Muuten ei osallistu.

Jos minä olisin sinun miehesi niin saisit koirasi kanssa muuttaa vaikka sillan alla :(

Yhteinen koti=yhteiset päätökset

Mitkä olivt miehesi syyt kieltäytyä koirasta? Me hankimme koiran, vaikka mies olikin kovin sitä vastaan. Nuristen ajoi kanssani pentua hakemaan. Meni pari päivää, ja mies oli aivan myyty. Innostui todenteolla kouluttamisesta ja lenkkeilystä. Koira idoloi miestä. On muuten hyvin yleistä, että koira ottaa johtajakseen perheen miehen. Vaimo voi kyllä ruokkia, ulkoiluttaa ja hoitaa, mutta mies on se kenen perään koira itkee.  Nyt tässä mietinkin, että pitäisikö sitä hankkia toinenkin koira.. itsellenikin oma.