Lapsettomat, mitä teette vapaudellanne?
Teillä on käytössänne ylimääräistä aikaa, rahaa, energiaa, huolettomuutta vanhempiin verrattuna... Mihin käytätte sen?
Kommentit (79)
Olen elänyt nyt 10 vuotta DINK-suhteessa eli kahden työssäkäyvän aikuisen helppoa elämää. Olen nyt kolmevitonen, asuntolaina on maksettu, eikä rahasta ole pulaa. Tässä tavallinen arkipäiväni:
08:30 kello soi
09:00 nousen ylös
09:45 lähden töihin
10-19 teen töitä
19:30-20:30 treenaan (usein miehen kanssa yhdessä)
20:30 käydään yhdessä kaupassa
21:00 tullaan kotiin ja laitetaan illallinen
22-01 katsellaan televisiota, surffataan nettiä, luetaan jne.
01-08:30 nukutaan
Viikonloppuisin aikaa onkin sitten enemmän löhöillä, treenata, rentoutua, syödä ulkona, shoppailla, nähdä kavereita, käydä keikoilla jne. Lomat vietetään aina ulkomailla. Tänä vuonna olemme olleet viikon Keski-Euroopassa, kolme viikkoa Aasiassa ja viikon Yhdysvalloissa.
"Ylimääräisen" rahani käytän asuntoon, sähköön, nettiin ja vakuutuksiin, joita maksan yksin. Aikaa minulla kyllä lienee enemmän kuin lapsellisilla, siispä nukun jos nukuttaa, luen, lenkkeilen, katson tv:tä... Tosin teen 8 tuntia vuorokaudessa töitä, nukun 8 tuntia, ja työmatkoihin menee n. 1,5 tuntia päivässä, että oliko sitä aikaa nyt kuitenkaan niin hirveästä enempää.
Huolia minulla riittää, esim. eräästä tuntemastani äidistä joka ryyppää kaikki rahansa aina kun lapsi on viikonloppuna jossain hoidossa. Itselläni ei ole varaa yökerhoissa rampata. Myöskään energiaa minulla ei ole, sairastan kroonista depressiota. Joka muuten on se syy miksen ole tehnyt lapsia. Ja josta syytä en edes enää seurustele, ettei niitä lapsia vahingossakaan pääsisi tulemaan.
Että se siitä helpommasta elämästä :p
En jaksa lukea kommentteja mutta ihmettelen, miten joku viitsii tehtailla näitä lapsettomuus-kysymyksiä.
Minua ei vähemmän voisi kiinnostaa, mitä joku muu tekee vapaa-ajallaan; vaikka masturboisi koko päivät pitkät tai istuisi raamattu kädessä tai kutoisi sukkaa.
Eipä sitä tuolla tavalla tule ajateltua. Miten ap käyttää sitä huolettomuutta ja energiaa, mitä hänellä on johonkin halvaantuneeseen vanhukseen verrattuna? Aina jollain on aikaa, rahaa, energiaa ja kaikkea muutakin enemmän kuin minulla. Uskon kuitenkin, että suurimmalla osalla ihmisistä on elämässään ihan tarpeeksi tekemistä ilman sen kummempaa miettimistä.
Elän itselleni :) Mulla ei ole mitään tarvetta hankkia lapsia; vauvakuumetta ei ole koskaan ollut. Olen kuullut, että lapsi tekee ihmisestä kokonaisen, mutta itse en koe kyllä niin. Ilman koiria en tosin voisi elää. Ne ovat minulle todella tärkeitä, mutta ymmärrän niitä eläiminä eli eivät ne ole mitään vauvoja.
Sitä samaa mitä tekin ennen lapsia. Erityisesti kehitän itseäni ja parisuhdettani, luon uraa ja teen rahaa, jotta voin matkustella ja ostaa kaikkea kivaa ja kallista itselleni ja läheisilleni.
Juuri viimeksi tänään ajattelin rankan ja normaalia pidemmän työpäivän jälkeen, että luojankiitos minun ei tarvitse hakea lapsia hoidosta, ei tarvitse vääntää ruokaa, ei tarvitse sen takia käydä kaupan kautta kotiin. Kukaan ei rieku kiinni, ei huuda, ei metelöi, ei paru.
Kunhan ruuhkasta selviän kotiin - on vain ihana hiljaisuus ja laitan kylpyveden juoksemaan, ahh...
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 00:26"]
Sitä samaa mitä tekin ennen lapsia. Erityisesti kehitän itseäni ja parisuhdettani, luon uraa ja teen rahaa, jotta voin matkustella ja ostaa kaikkea kivaa ja kallista itselleni ja läheisilleni.
[/quote]
Miten parisuhdetta kehitetään?
Olen yrittäjä, ja ajattelin huomenna pitää vapaapäivän. Siispä dataan koko yön, koska voin ja koska se on mahdollisimman turhaa. Mies meni toiselle paikkakunnalle pidennetyksi viikonlopuksi, kouluttautuu työn ohessa personal traineriksi.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 22:55"]
Lapsettoman koti siivoaa ihan itse itsensä.
[/quote]Meillä menee ani harvoin puolta tuntia enempää. Joskus selvitään vartissakin. Lapsettoman koti ei siivoa itse itseään, mutta eipä se myöskään sotke itseään.
[/quote]
Siivoamisen puolesta voisikin vaihtaa 7 koiraa muutamaan mukulaan, ainakin näin loskakeleillä, mutta eipä sitten muuten :-)
Olet ap. veronmaksajien verenimijä. Provo?
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 00:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 00:26"]
Sitä samaa mitä tekin ennen lapsia. Erityisesti kehitän itseäni ja parisuhdettani, luon uraa ja teen rahaa, jotta voin matkustella ja ostaa kaikkea kivaa ja kallista itselleni ja läheisilleni.
[/quote]
Miten parisuhdetta kehitetään?
[/quote]
Veikkaan että kirjoittaja tarkoitti "hoidan parisuhdettani".. Eli keskustellaan, nauretaan yhdessä, keksitään päättömiä juttuja.. Esim. meillä kokeiltiin kerran yöllä sängyssä pelata shakkia, toinen kerta tein miehelle kasvohoidon, yksi päivä mies tutustutti minut autoharrastukseensa eräässä tapahtumassa, luetaan yhdessä vaikka ääneen joku parisuhdekirja, hiljennytään yhdessä, ollaan toiselle aidosti läsnä, otetaan vaikka Tuttu juttu -lautapeli ja kysellään siitä niitä kysymyksiä ( Mikä oli lempiaineeni koulussa ? Kumpi on perheen pää? tms kysymyksiä joita ei tule ajatelleeksi), pidetään viini-juusto-maistajaiset, kerran mies teki minulle "amazing racen" :D ...
En tiedä mitään oikeita ja hienoja tapoja kehittää parisuhdetta mutta ainakin sen tiedän että kuten kaikki suhteet kaverisuhteista lähtien, parisuhde ja avioliitto kukoistaa, kun sitä hoitaa :) Monilla lapsellisilla ei välttämättä ole tällaiseen "extraan" välttämättä niin paljoa aikaa, tosin varmasti lapsetkin syventävät parisuhdetta tavalla jota lapseton ei voi ymmärtää :)
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 00:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 00:26"]
Sitä samaa mitä tekin ennen lapsia. Erityisesti kehitän itseäni ja parisuhdettani, luon uraa ja teen rahaa, jotta voin matkustella ja ostaa kaikkea kivaa ja kallista itselleni ja läheisilleni.
[/quote]
Miten parisuhdetta kehitetään?
[/quote]
Se ei siis taida olla kaikille tuttua, vaikka syytä olisi. No selvennyksenä kysyjälle, niin samalla tavalla kuin itseäkin, mutta parisuhteessa tehdään asioita vuorovaikutuksessa ja yhdessä.
Viikonloppuisin nukun myöhään, nautin hiljaisuudesta ja voin hyvällä omallatunnolla nautiskella pullon viiniä viikonloppuisin. Törsään "ylimääräiset" rahani häpeilemättä omaan ulkonäkööni ja yhteisiin matkoihin. Teen töitä paljon, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei näe lapsia tarpeeksi.
Elän itselleni (ja miehelleni)!
Työ, puoliso, koirat ja muut harrastukset, niihin tuo aika enimmäkseen kuluu. Nytkin on 4-viikkoiset koiranpennut kotona, niissä riittää hoitamista nyt kun syövät jo kiinteää 4 x vrk, mutta on niistä paljon iloakin :-)
Teen vaativaa työtä, mikä vaatii minulta 12-14h päiviä. Tähän yhtälöön ei siis lapset sovi. Vapaa-ajallani teen lisää töitä, siivoan ja tapaan ystäviä. Rakastan elämääni juuri tälläisenä.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 22:38"]
Hedelmöityshoitoihin, toivomiseen, pettymiseen, suremiseen, fyysiseen ja henkiseen toipumiseen, adoptioprosessin aloittamiseen, todisteluun, pohtimiseen, pelkoon, uuteen toivoon.
Ala luovu juuri siita toivosta! Ikina. Minun ei koskaan pitanyt saada lapsia...ei koskaan. Olen niin epamuodostunut. Nyt niita on nelja. Haleja sinne.
Ja siinä sivussa töihin ja kodinhoitoon. Ah, mikä vapaus!
[/quote]
Hyvin tavallista arkea elän. Minulle ei ole tärkeintä, että voi spontaanisti tehdä mitä vain vaan olen introvertti kotihiiri. Herään puoli seitsemältä, olen töissä 17.30, pääsen töistä 15.30. Nukkumaan menen puoli yhdeltätoista, eli "omaa aikaa" on päivittäin melkein 7 tuntia. Lenkillä käyn, mutta arkisin tulee melkein oltua loppupäivä kotona, laitetaan ruokaa, jutellaan tuntikausiakin välillä, luen, pelaan ja kuuntelen musiikkia. En tarvitse paljon ulkoisia virikkeitä vaan nautin rauhallisesta elämäntavasta.Tylsyys on tuntematon käsite.
Rahatilanne keskituloisella on kunnossa, yritän sijoittaa eläkkeeseen jo nyt. Kotityöt eivät rasita, kuluisiko päivässä vartti. Ruoanlaittoa en laske mukaan sillä se on ennemminkin harrastus.
Itseläni on lapsia mutta he asuvat nyt isänsä luona. Ilman lapsia toki voin keskittyä paremmin töihin ja harrastuksiin mutta vaikka lapseni ovat minulla ei elämä juurikaan muuttuisi. Aivan pienet lapset ovat asia erikseen.
En tykkää juosta kaupoissa,baareissa,matkoilla. Tykkään kotielämästä oli apsia tai ei.
Minä ainakin syrjäydyn muusta yhteiskunnasta päivä päivältä enemmän juuri siksi, ettei minulle ole lapsia siunaantunut. No jaa, vapautta ja tiukasti sidottua vapaa-aikaa on tietysti enemmän, mutta ei se minulle mitään nautintoa ole, kun tiedostan joka päivä perheellisten ihmisten paremman elämäntilanteen. Melkein kaikilla sosiaalisilla kontakteillakin on lapsia, jonka takia he eivät ole enää kiinnostuneita minusta.
Lapsia saavat ihmiset ovat etuoikeutettuja ja siunattuja ihmisiä. Toivon kaikkea hyvää teille. Ihmettelen voimattomana kuitenkin tätä yhteiskuntaa, jonka täysjäsenyyden voi saada vain lapsia hankkimalla. Ihan niinkuin niitä voisi vain hankkia sekatavarakaupasta.
Radiossa soi jatkuvasti "tahdon tavalliset hautajaiset". Mietin aina kappaleen kuullessani kuinka moni ihminen olisi joskus paikalla minun hautajaisissani. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kukaan ei näkisi vaivaa edes järjestää moista tilaisuutta. Ap:lle vielä tiedoksi, että vaikka olen lapseton, ei minulla ole juurikaan ylimääräistä käyttörahaa mihinkään itsekkääseen hurvitteluun vaikka olen ihan normaalisti palkatussa täysipäivätyössä.