Miksi 2 lasta heti peräkkäin?

Vierailija:

Meidän lapsi on aina vaikuttanut ulkopuolisille tavalliselta vauvalta. Ja itsekin luulin niin pitkään. Sitten ihmettelin vain, miksi minulla tuntuu olevan niin paljon rankempaa kuin muilla. Nyt kun meidän tilanne on alkanut selviämään, niin tajuan, ettei se ole omasta asenteesta kiinni.

--- ajattele että meitä on muitakin! Meidänkin tyttö vaikuttaa niin normaalilta ja itsekin luulin että se vika on vain minussa kun hoito tuntui niin rankalta. NO nyt kun tyttö on lähes 5-v niin onkin selvinnyt, että tyttö onkin jonkinlainen erityislapsi. Ettei se vika olekaan mussa ja miehessä kun mikään ei tunnu menevän lapselle perille... Eikä tyttö ole edes ainut lapsemme, ja muut lapset olen kyllä saanut opetettua tavoille.

on mielekkäämpää olla äitiyslomalla kahden lapsen kanssa. Jaksan omasta mielestäni paremmin kuin vain yhden lapsen kanssa. Itse ole ainoa lapsi ja olen aina toivonut sisaruksia ja siksi olen erittäin kiitollinen siitä, että oma lapseni saa kokea sen, että on sisaruksia. Totta kai on välillä raskasta, mutta se nyt kuuluu tähän elämän vaiheeseen. Jokainen saa suunnitella, mikä on hyvä ikäero lapsille omalla kohdallaan. On myös muistettava, että kaikille lasten saanti ei ole itsestäänselvyys. 1 v 7kk ikäeroa

jos on pätkissä nukkuja eikä viihdy missään niin enpä luule, että ainakaan helppoa on. MIssä välissä sitä sitten esikoisen kanssa ehtii olla? Toki jos tulee sellainen vauva joka nukkuu useat pitkät unet päivässä niin mikäpäs siinä ollessa. On niitäkin vauvoja nähty jotka vain istuvat ja töllöttävät paikoillaan. Eipä vaan tämä meidän kolmonen ainakaan ole sellainen! Rankkaa on vaikka tämä on " jo" kolmas lapsi ja luulisin olevani jo tottunut.

vaativa työ ei ole stressaavampaa kuin työ joka ei vaadi mitään tekijältään. Siksipä monien liukuhihna ja perustason työntekijöille on lisätty vastuuta ja tekemistä joka on johtanut työstressin helpottamiseen.

täytyy kuitenkin myöntää, että kyllä minua hieman tympii, kun on puistoissa ja kerhoissa näitä pienen ikäeron lapsia äiteineen, kun se kuitenkin tahtoo mennä sitten vähän niin, että äidit tulee puistoon lepäämään ja toiset äidit saa katsoa niiden lasten perään.



Käytöstavat nämä lapset oppivat hieman myöhemmin, sen sijaan ronskius ja " MUN TAVARA" -tyyppiset tavat on veressä ja veri kuohahtaa todella helposti, kun ei ole kukaan tasoittanut tilanteita. Tutti suussa nämä pikkukovikset nyhräävät likaisina likaisissa vaatteissaan.. No nyky-yhteiskunnassahan se on etu, että osaa kävellä päälle, mutta yliopistokoulutettuna kuitenkin arvostan hieman toisenlaista otetta.

Meillä on pienehkö ikäero ihan vaan siksi, että ei ollut mitään takeita toisen lapsen saamisesta. Siihen olisi voinut mennä yhtä hyvin vuosi tai viisi vuotta. Meillä oli onnea! Lapsilla ikäero vähän alle 2 vuotta ja suoraan sanottuna, minulle on täysin yhdentekevää mikä on ikäero, kun vain saatiin nämä ihanat lapset!!! Kaikilla ei ole sitä luksusta, että voi vaan suunnitella mikä sattuisi sopimaan täydellisesti omaan elämäntilanteeseen!!! Kannattaa muistaa päivittäin, että on todella onnekas, kun ylipäätään on saanut lapsia.

T: se endosta kärsivä

Onneksi tekstistäsi kuultaa tuo akateemisuus ja sen mukanaantuoma viisaus ajatella asioita monelta kantilta. Onneksi en kuulu manitsemaasi ryhmään, joka tuo lapsensa muiden hoidettavaksi (ikäeroa lapsilla 1 v 1 kk, olen akateeminen, väitellyt äiti) kerhoihin ja puistoihin ja jonka lapset nyhräävät tutti suussa likaisissa vaatteissa kiusaten muita. Ikäerolla ei ole mitään tekemistä likaisuuden tai käytöstapojen oppimisen kanssa, vaan kotikasvatuksella ja tavoilla. Tavat voivat jäädä opettamatta myös perheissä, joissa ikäerot ovat isot ja perheissä, joissa on vain yksi lapsi, joka on saattanut saada kaiken haluamansa.



Onneksi kuitenkin paljastit oman luontosi ja sen, että se akateemisuuskaan ei tee ihmisestä välttämättä monipuolisesti ajattelevaa, olivat kasvatusihanteet (niin, mitkä ne olivat?) mitä tahansa.

odotetaan niin paljon itsenäisyyttä että pahaa tekee. Kun hänhän ei saa enää olla riippuvainen koska on jo niin " iso" ! Joo onneksi ei kaikilla näin mutta joskus tällaisiakin näkee.

Vierailija:

Onneksi tekstistäsi kuultaa tuo akateemisuus ja sen mukanaantuoma viisaus ajatella asioita monelta kantilta. Onneksi en kuulu manitsemaasi ryhmään, joka tuo lapsensa muiden hoidettavaksi (ikäeroa lapsilla 1 v 1 kk, olen akateeminen, väitellyt äiti) kerhoihin ja puistoihin ja jonka lapset nyhräävät tutti suussa likaisissa vaatteissa kiusaten muita. Ikäerolla ei ole mitään tekemistä likaisuuden tai käytöstapojen oppimisen kanssa, vaan kotikasvatuksella ja tavoilla. Tavat voivat jäädä opettamatta myös perheissä, joissa ikäerot ovat isot ja perheissä, joissa on vain yksi lapsi, joka on saattanut saada kaiken haluamansa.

Onneksi kuitenkin paljastit oman luontosi ja sen, että se akateemisuuskaan ei tee ihmisestä välttämättä monipuolisesti ajattelevaa, olivat kasvatusihanteet (niin, mitkä ne olivat?) mitä tahansa.

En nyt tiedä onko kyseessä juuri tämä akateemisuus ;-) (en kyllä ole väitellyt, mutta maisterin tutkinto löytyy) mutta kyllä minäkin usein olen kerhoissa se, joka istuu lapsijoukon keskellä ja koittaa opettaa lelunjaon diplomatiikkaa niin omille kuin vieraillekin. ja yksi lapsi rinnassa kiinni.

Eikä meilläkään ole vielä edes neljän lapsen kanssa niin " rankkaa" etteikö saisi kerhoon ja muihin rientoihin aamusella puhdasta vaatetta kaapista päälle, ja pesukone se meilläkin likaiset pesee.

Tuttia meillä söi ainoastaan kakkonen, toki päivätutista hänkin luopui 1-vuotiaana. Muille ei ole kelvannut, vaikka olen tarjonnut kyllä, koska tämä ei mielestäni ole mikään hyvän äidin mittari.

Tästähän tuli kiinnostava ketju, mitäköhän muita stereotypioita meidän perheellä voi kumota? ;-D

- jos odottaisin, että lapsi on vaikka 3v. en kerta kaikkiaan enää haluaisi aloittaa uudestaan raskasta raskausaikaa. Minulle kun raskaus oli vauvan hoitoa huomattavasti rankempaa aikaa.

- en halua olla töistä jatkuvasti pois, parin vuoden välein, vaan teen nämä lapset ja sitten en muita. Siis myös tavallaan rahakysymys - vaikkakin jos odottaisi seuraavaa kauemmin, niin välillä ehtisi olla ansaitsemassa (jonka jälkeen tuskin haluaisin jäädä äitiysrahoille...)

- uskon, että lapsista on toisilleen seuraa, toisin kuin minulla, jonka ainoa isosisko oli 5,5 vuotta vanhempi.

- esikoinen on joka tapauksessa esikoinen, syntyi seuraava nyt tai vuosien päästä. Varmasti tulee erilainen vastuun suhteen... Niin, ja kun tuota ikää on esikoisella niin vähän, niin ei hänelle tule niin isoa vastuuta heti kuin jos olisi vanhempi ja joutuisi hoitamaan pikkusiskoa tai -veljeä

vanhin lapsi ei edes 2,5 vuotta, keskimmäinen opetteli 5kk iässä istumaan ja uusi vauva ilmoitti tulostaan. Itkut siinä molemmilla pääsi, mutta siitäkin ruljanssista on selvitty. Aina kun ei elämässä käy kuin ois suunnitellut.



Kaikista kolmesta lapsestaan sekä ihanan rakkaasta aviomiehestään onnellinen helsinkiläismamma

nyt kun luin viestejänne niin suurin osa on siis sitä mieltä että on ihanaa puhallella saippuakuplia pienten lastensa kanssa ja kirmata kesäpäivinä nurmella, kaikki on iloisia ja onnellisia eikä väsymyksestä ole tietoakaan.

Elämä on ihanaa kun vauva valvottaa öisin ja toinen uhmaikäinen pyörii jaloissa.



Loistavaa!



Tällä palstalla emme varmasti koskaan tule enää lukeneeksi niitä " olen hermostunut lapsiini" ja " olen todella väsynyt" juttuja....



Olen varmasti aikaisemmin vaan kuvitellut näkeväni jotain sellaista.....