Lue keskustelun säännöt.
Miksihän Tove Jansson ja kumppaninsa luopuivat Klovharun kesistä niin aikaisin?
18.09.2020 |
Luin jutun, jossa kerrottiin, että olivat hyvin surullisia, jopa vihaisia, alun 70-vuotiaina, kun eivät enää pystyneet elämään luodolla vanhuutensa vuoksi. Jäin miettimään.
Rahaa pariskunnalla oli. Mökki oli edelleen asuttava kuten ennenkin. Veneellä pääsi maihin ja takaisin. Mikään muu ei muuttunut kuin ikä. Mikä sai noin tärkeästä paikasta luopumaan?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Tuosta kun lukee niin aina tekee mieli ryhtyä lesboksi
Ymmärtääkseni heteropareillakin on oikeus yöpyä saarilla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeellä saivat polttopuut saunaan? Mökki mahtoi olla kuuma kesällä saunan jälkeen
Mereltä ajautuu hylkypuita rantaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä saaressa saunaa ole.
No miten niin ei ole? Sophia Janssonin mukaan on.
Kattokaas tämä:
"Tove Janssonin rakas saari Klovharun toimi muumitarinoiden inspiraationlähteenä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kattokaas tämä:
"Tove Janssonin rakas saari Klovharun toimi muumitarinoiden inspiraationlähteenä"
Hurmaava <3
Mua alkoi nyt jotenkin kiehtomaan tää aihe. Toki olen tiennyt Toven ja Tuulikin saaresta, mutta en ole sen ihmeemmin perehtynyt aiheeseen. Meri on mulle itselleni ollut aina pelottava elementti. Nyt kuitenkin se muuttui kiehtovaksi ja haikean kauniiksi. Seikkailtuani tässä jo muutamilla aihetta käsittelevillä sivuilla törmäsin tällaiseen:
https://www.vaskisepat.fi/referenssit/klovharu-pellinki/
Vaskisepät niminen yritys on käynyt uusimassa Klovharun mökin katon ja tuossa linkittämässäni tekstissä mainitaan näin: "Klovharu sijaitsee Pellingin saaristossa Porvoon edustalla, ja taloon kuuluu valtava, talon pinta-alaa suurempi kellarikerros kallioon piilotettuine saunoineen.".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veneilen paljon kyseisellä alueella ja tosiaan, Klovharu on todella ulkona merellä. En ole itse sinne rantautunut koskaan, mutta läheisiin kohteisiin kyllä. Tuollaiseen paikkaan pääsee rantautumaan vain varsin pienellä veneellä, jonka syväys sallii tulla lähelle rantaa ja sisälle ahtaaseen poukamaan. Sitten kuitenkin noin ulkona on vähän väliä liian kova keli pikkuveneelle. Tuulta ja merenkäyntiä riittää. Rantautuessa on usein vain sekunnin ikkuna hypätä liukkaalle rantakalliolle ennen kuin tuuli olisi viemässä veneen sivusuunnassa kiveen ja pitää ottaa uusiksi. Huono sää voi jatkua pitkään. Koskaan saareen lähtiessä ei voi olla varma että juuri haluttuna päivänä on hyvä sää tulla takaisin. Toki isommallakin veneellä voi päästä johonkin kohtaan kiinni kun on hyvä sää ja sopiva tuuli, mutta kun keli kovenee ja tuuli kääntyy, se ei enää toimi.
Ja toki, vaikka ei olisi menossakaan mihinkään, kovalla kelillä veneestä saa olla huolissaan jatkuvasti, läpi yönkin. Ihan varmaan tulee käyneeksi kiristämässä köysiä ja toivomassa, että mikään ei petä ja vene hakkaa itseään rikki. Voin todella kuvitella, että kun ei ole enää ihan nuori, niin käy raskaaksi, jos ei voi suunnitella että koska pääsee lepäämään ja nukkumaan kunnolla. Puhumattakaan siitä, että saaressa tulee jatkuvasti muita yllätyksiä, joihin reagoiminen vie aikaa ja voimia. Monelle ikäihmiselle ihan pelkästään liukkailla kallioilla kävely on haastavaa.
Tove ja puolisonsa olivat kyllä kovia merinaisia. Monelle huviveneilijälle Klovharun kaltainen paikka olisi korkeintaan kauniin kesäpäivän päiväretkikohde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä saaressa saunaa ole.
No miten niin ei ole? Sophia Janssonin mukaan on.
On siellä sauna. Merivesi vaan ajautuu sinne aina myrskyn mukana. Saarelle ei pääse rantautumaan kuin todella hyvällä säällä, Tove palatessaan baarista taksiveneellä hyppäsi reilun matkan päässä mereen jos oli aallokkoa ja ui perille. Sanoi taksiveneelle että jos ei nähdä niin ei nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt tuolla, eikä siellä ole esim. mitään laituria, vaan veneestä pitää hypätä suoraa kalliolle. Lisäksi juuri se, mitä muutkin jo sanoivat, karu saari, jonne pitää kaikki roudata maista, edes kasvimaata ei voi kalliolle perustaa.
Mitä ne on tehneet siellä jos edes mitään pihatöitä ei ole?
Kirjoittaneet/piirtäneet teoksiaan?
Tove on kyllä tarkkaan kuvaillut kasvimaan perustuspuuhia, ihmettelen vähän, mistä tieto, etteikö voisi pihahommia olla. Sitä en muista, saivatko ikinä kasvamaan varsinaisesti mitään.
Mutta noin muuten, tuollaisella mökillä jokapäiväisen elämän peruspuuhat vaativat kyllä jonkin verran tekemistä. Se on erilaista elämä täysin ilman mukavuuksia. Kalastivat ainakin ahkerasti.
Aloittajan mietintään vastaisin, että kyllähän se ikä on varmaan ollut suurin syy Klovharun kesistä luopumiseen. Tove on ollut 78-vuotias vuonna 1992. Missä vaiheessa hänellä todettiin ne syövät, ehkä niilläkin oli vaikutusta saarella jaksamiseen? Eikös T:lle & T:lle oltu naureskeltu että mitenkähän pärjäävät saarella alunperinkään? Eli kova paikka on kyseessä, niinku tässä keskustelussakin on tullut ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt osui sen verran mielenkiintoinen aihe, että piti laittaa kirjastosta tilaukseen tuo Haru, eräs saari. Kiitokset!
Perkeleh. Ei olisi pitänyt alkaa lukemaan tätä keskustelua ollenkaan. Alkoi itkettämään tosissaan kun luin tätä.
Meri.
En käsitä mikä mua vaivaa kun on niin ikävä merta, sairaan ikävä.
Nytkin kun kirjoitan tätä, niin kyyneleet valuvat poskia pitkin solkenaan.
Kun ei ole lähellä merta, niin tuntuu siltä kun sielusta puuttuu jotain mitä ei osaa selittää ja on tuskaisaa ja ahdistavaa, on vain niin ikävä merta.
Ja kun vihdoin pääsee meren äärelle, niin voi sitä iloa ja onnea mitä silloin tuntee. Silloin kyyneleet valuvat autuudesta.
Kiitos kun sain purkaa ikävääni teille.
M.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylellä oli ihana dokumentti Haru- yksinäisten saari. Tuulikin kuvaamaa materiaalia aivan tavallisista askareista. Itkin kun katsoin.
Vierailija kirjoitti:
Saaressa pitää olla ketterä ja pystyä liikkumaan kun ollaan noin karussa paikassa.
Heillä oli paljon rahaa. Olisivat voineet rakennuttaa vaikka pyörätuolilla kuljettavat reitit.
Työkaverini teetti sellaiset mökilleen, kun meni huonompaan kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan nähnyt sen mökin saunaa? On kuulemma mökin alla, tikapuut menee keittiön lattian luukusta.
Tästä oli jossain dokkarissa. Kuulostaa äärimmäisen huonolta idealta, koko mökki varmaan aivan mätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saaressa pitää olla ketterä ja pystyä liikkumaan kun ollaan noin karussa paikassa.
Heillä oli paljon rahaa. Olisivat voineet rakennuttaa vaikka pyörätuolilla kuljettavat reitit.
Työkaverini teetti sellaiset mökilleen, kun meni huonompaan kuntoon.
Luultavasti eivät olisi saaneet lupia sellaisiin rakenteisiin. Nykyaikana Klovharulle ei luultavasti saisi rakentaa ollenkaan, saati louhia mökin alle kallioon saunaa.
Toisekseen tuollaiset rakenteet käytännössä ulkomerelle maksavat merkittävästi enemmän kuin luultavasti pystyt kuvittelemaan. Kun olisi katsos pitänyt tehdä aallonmurtaja ja jykevä laiturikin sitten, että pääsee veneellä, johon pääsee pyörätuolilla, josta pääsee pyörätuolilla maihin...
Oletko ikinä hypännyt veneestä kalliolle, kun pitää varoa ettei vene iskeydy kiviin ja samalla ettet itse liukastu leviin? Ja samalla pitäisi saada kaikki ruokakassit sun muut sille jyrkälle kalliolle, edelleen varoen liukastumista JA veneen pohjan kolhiutumista?
Miten muuten Toven ja Tuulikin suhteeseen suhtauduttiin aikanaan? Homoseksuaalisuushan oli laitonta vielä silloin kun tapasivat, mutta ilmeisesti lesboutta on aina katsottu jotenkin läpi sormien? Kun he kuitenkin olivat yhdessä hyvin avoimesti?
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten Toven ja Tuulikin suhteeseen suhtauduttiin aikanaan? Homoseksuaalisuushan oli laitonta vielä silloin kun tapasivat, mutta ilmeisesti lesboutta on aina katsottu jotenkin läpi sormien? Kun he kuitenkin olivat yhdessä hyvin avoimesti?
Heitä varmaan pidettiin ystävinä, jotka viihtyivät keskenään. Uskon, että tilanne oli naisille helpompi, koska he olivat - ja ovat - usein pienipalkkaisia.
Kiitos linkistä!
Viehättävä tila, jossa olisi kiinnostavaa käydä.
Kuuluin jossain vaihteessa Tove Jansson -seuraan ja muistaakseni oli tarjolla mahdollisuus vierailla ateljeessa, mutta pienet ryhmät olivat erittäin suosittuja.