Lue keskustelun säännöt.
Missä asiassa tajusit olleesi väärässä, kun sait lapsen?
14.11.2013 |
Itse katselin kavereiden olemista lasten kanssa ja mietin, että minä olen enemmän läsnä, piirrän ja soitan pianoa päivät läpeensä.
Kun sain lapsen, huomasin että jatkuva läsnäolo ja puuhastelu on mahdotonta. Käytän myös televisiota lapsenvahtina.
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 18:12"]
Luulin, että vauvat nukkuvat, eivät muuten nuku. Että imetys onnistuu heti, meni useampi kuukausi. Ettei yli vuoden vanha enää puklaile, puklaa. Puklun määrä muutenkin, sohvat ja matto täynnä sitä.
rakkaus lasta kohtaan ja loppuelämän huoli jos sen rakkaan joskus menettäisi.
luulin myös että on kaikkiruokainen, 2vuotiaana aloitti nirsoilun.
luulin kaipaavani muiden apua ja neuvoja, en todellakaan, ja vähiten anopin.
ennen ärsytti kulkivat lapset kaupassa, nyt en enää edes huomaa.
halusin töihin nopeammin mitä olin ajatellut, päivät aktiivisen taaperon kanssa on rankkoja. Olen parempi äiti kun käyn välillä töissä.
Lapseton ei vaan voi täysin ymmärtää äiti-ihmisiä, ei ikinä.
[/quote]
kiljuvat lapset kaupassa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, minulle mikään noista ei tule yllätyksenä. Itseasiassa mielikuvani on paljon karseampi. Ehkä siksi olenkin lapseton. Enkä muuten koskaan ole neuvonut vanhempia lasten kanssa, en edes kuvittele että minulla olisi siihen mitään kompetenssia. :D
Tulin tähän ketjuun siksi, että minulle yritetään aina kertoa juuri päinvastaista kuin mitä tässä ketjussa on: kun sanon, että en kestäisi sitä kaikkea, niin heti sanotaan, että se rakkaus korvaa kaiken. En epäile, etteikö siltä tuntuisi, varmasti rakastaisin lapsiani jos sellaisia olisin hankkinut, kun rakastan siskonkin lapsia vaikka ovat kuitenkin "vain" lähisukulaisen. Mutta siis tuntuu hassulta, että realistinen lapseton, joka ei tosiaankaan neuvo, saa kyllä aika kylmää kyytiä välillä, kun ei voi tietää (juuri noita faktoja, joita on kerrottu). :D
Minulla on hyvä syy lapsettomuuteen (harvinainen sairaus), mutta ihan ilman sitäkin luulisi olevan kannatettavaa, että ihminen miettii etukäteen, haluaako tuollaista elämää...
Mulle taas tuli lievänä yllätyksenä, miten hauskaa lasten kanssa on, ja miten niiden kanssa jaksaa aivan hyvin leikkiä, toisin kuin kaverien puheista oli saanut kuulla. Tätä en vaan kehtaa kertoa melkein kenellekään, koska kukaan muu ei vaikuta leikkivän lastensa kanssa kuin satunnaisesti.
Toinen yllätys oli, että kaikki lapset eivät olekaan samanlaisia ja toimi samalla lailla, vaikka niitä kohtelisi aivan samoin.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 18:19"]
Hassua, minulle mikään noista ei tule yllätyksenä. Itseasiassa mielikuvani on paljon karseampi. Ehkä siksi olenkin lapseton. Enkä muuten koskaan ole neuvonut vanhempia lasten kanssa, en edes kuvittele että minulla olisi siihen mitään kompetenssia. :D
Tulin tähän ketjuun siksi, että minulle yritetään aina kertoa juuri päinvastaista kuin mitä tässä ketjussa on: kun sanon, että en kestäisi sitä kaikkea, niin heti sanotaan, että se rakkaus korvaa kaiken. En epäile, etteikö siltä tuntuisi, varmasti rakastaisin lapsiani jos sellaisia olisin hankkinut, kun rakastan siskonkin lapsia vaikka ovat kuitenkin "vain" lähisukulaisen. Mutta siis tuntuu hassulta, että realistinen lapseton, joka ei tosiaankaan neuvo, saa kyllä aika kylmää kyytiä välillä, kun ei voi tietää (juuri noita faktoja, joita on kerrottu). :D
Minulla on hyvä syy lapsettomuuteen (harvinainen sairaus), mutta ihan ilman sitäkin luulisi olevan kannatettavaa, että ihminen miettii etukäteen, haluaako tuollaista elämää...
[/quote]
Olen pahoillani ettet voi saada lapsia. Se on varmasti helpompaa miettiä että se olisi kamalaa, ja lapset vaan itkevät eivätkä nuku yhtään etkä haluaisikaan "tuollaista elämää".
No anna kun kerron minun elämästäni. Se oli ennen ihan mukavaa, kunnes lapseni syntyi. Siitä hetkestä lähtien elämästäni tuli täydellistä.Valitettavasti jäät paitsi maailman parhaasta asiasta. En voi puhua kaikkien äitien puolesta, mutta minun tyttäreni on paras asia mitä minulle ikinä on tai olisi voinut tapahtua.
Unettomat yöt, vaipanvaihdot ja uhmaikä on enää muisto vaan, ja jokainen päiväni on elämisen arvoinen, kun saan viettää sen maailman ihanimman pikkuihmisen seurassa. Se rakkaus mitä tunnen on sanoinkuvaamatonta. Meillä on oma maailmamme, mihin kukaan muu ei pääse, ja missä on kauniimpaa kuin mikään muu tässä maailmassa. Kun hän illalla nukahtaa hymy huulillaan, voisin katsoa häntä tuntikausia. Minun ikioma täydellinen ihminen <3
En missään. Olen kasvattanut lapseni sitä paitsi melkein niin kuin meinasinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että vanhempainvapaata voi pitää vain äiti.
Mulla oli vähän niin päin, että ajattelin aina, että vauvat on aika ällöttäviä, pikkulapset rasittavia räkäneniä ja inhosin kaupoissa itkeviä kakaroita. Ajattelin, että ikinä en ala synnyttää ja imettäminen se vasta järkky ajatus olikin. Kaiken kaikkiaan suhtauduin lapsiin tosi nihkeästi, siitä syystä varmaan mulla ei ole kummilapsiakaan...
No, kuitenkin lopulta päätin nykyisen mieheni kanssa perustaa perheen (olin 36v. esikoisen syntyessä), ja minusta raskausaika oli mahtavaa, imetin kumpaakin lasta 13kk, ja imettäminen oli maailman luonnollisinta. Olen maailman huolehtivin äiti, ja häpeän eniten sitä, etten ole ymmärtänyt yhtään lapsiperhe-elämää ja osannut olla avuksi ystävilleni, jotka perustivat perheet jo aiemmin. Ai niin joo, synnyttämisestäkin ihmettelin, että täh, tätäkö mun on pitänyt muka pelätä...
Nykyisin ahdistun kaupassakin jos jonkun lapsi itkee, tekisi mieli laukata heti varmistamaan, että mikä on hätänä. Omat lapset ovat nyt 3 ja 5, ja lasten kanssa vietetty aika on ihan parasta. Niinpä teen edelleen lyhennettyä työaikaa, ja aion tehdä niin kauan kuin vain laki sallii. Ja silti harmittelen, miten vähän on aikaa olla lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Luulin että lapset vievät lähes kaiken ajan eikä sitten enää voi tehdä muuta
- Luulin että lapsen kanssa lähteminen vie ikuisuuden
- Luulin että en pärjää lasten kanssa
- Kyllähän lapsi vaatii aikaa, mutta ei kaikkea sitä
- Jos on kiire niin lapsen kanssakin pääsee sisältä autoon alle minuutissa. Joskus jopa paremmin jos on kiire niin lapsi ei älyä pistää vastaan.
- Olen oppinut toimimaan lasten kanssa. Vauvan itku on vain ratkaistava arvoitus, ratkaisua etsiessä lohdutetaan sillä välin.
Luulin, että vauvat nukkuvat, eivät muuten nuku. Että imetys onnistuu heti, meni useampi kuukausi. Ettei yli vuoden vanha enää puklaile, puklaa. Puklun määrä muutenkin, sohvat ja matto täynnä sitä.
rakkaus lasta kohtaan ja loppuelämän huoli jos sen rakkaan joskus menettäisi.
luulin myös että on kaikkiruokainen, 2vuotiaana aloitti nirsoilun.
luulin kaipaavani muiden apua ja neuvoja, en todellakaan, ja vähiten anopin.
ennen ärsytti kulkivat lapset kaupassa, nyt en enää edes huomaa.
halusin töihin nopeammin mitä olin ajatellut, päivät aktiivisen taaperon kanssa on rankkoja. Olen parempi äiti kun käyn välillä töissä.
Lapseton ei vaan voi täysin ymmärtää äiti-ihmisiä, ei ikinä.