Lue keskustelun säännöt.
Velkaneuvoja ihmettelee parien erillisiä rahoja
14.11.2013 |
Tiedätkö sinä, mitä puolisosi tienaa ja paljonko hänellä on milloinkin tilillään rahaa? Hesarissa tänään kaksi kiinnostavaa juttua aiheesta. Tässä pätkä velkaneuvojan haastattelusta:
Kirsti on aina puhunut suoraan, ja tästä aiheesta hän on valmis pitämään luennon. Pariskuntien pitää osallistua menoihin tulojensa mukaan. Menoja ei voi jakaa puoliksi niin, että vähemmän tienaava ajautuu ahdinkoon.
Kirstin mukaan vanhanaikainen yhteinen tili olisi paras ratkaisu, mutta siihen ei nykyisin moni suostu. Suurimmalla osalla suomalaispariskunnista, noin 60 prosentilla, on ainoastaan erilliset tilit, ilmeni Nordean vuonna 2010 tekemästä kyselystä. Viidenneksellä on yhteinen taloustili ja lisäksi erilliset palkkatilit. 15 prosentilla on pelkkä yhteistili, jolta maksetaan kaikki menot.
Niin tai näin, menot on jaettava suhteessa tuloihin, kuuluu Kirstin neuvo.
Kommentit (27)
Meillä on yhteinen tili jonne menee molempien liksat. Nopeampi tuhlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nojoo eiköhän tuo ole selvää että jos ollaan yhdessä niin toisesta pidetään huolta. saa kai ne yhteiset tai omat rahat olla ja oma omaisuus ja omat menot ja kulut, miten vaan tuntuu, mutta toinen ei saa ajautua kuseen sentakia että ei ole varaa maksaa esim asumiskuluista täsmälleen puolta jne..joskus se voi asetelma kääntyä toisinpäin!
tosin mikä minä olen puhumaan, kaks yhtä persaukista tässä tallustaa :D
Yhteisiin menoihin osallistuminen yhteisesti suhteessa tuloihin kuulostaa ihan fiksulta, mutta ei mielestäni ihan kaiken tarvitse yhteistä olla. Sitten toisena ääripäänä on se että kaikki lasketaan sentilleen erikseen, eräällä tutulla avoparilla oli omat ruuat ja omat jääkaappihyllyt, ja kun oltiin ulkona syömässä, jos toinen heistä maksoi, toisen osuus kirjoitettiin muistiin ja tämä jäi sitten sen verran velkaa sille toiselle. Hankalaa arkea ja kuulostaa vähän heikosti sitoutumiselta.
Kokonaan omat rahat kielii minusta asioiden arvojärjestyksestä, siis siitä, että raha on itsessään jotenkin kohtuuttoman tärkeää, tärkeämpää kun yhteinen elämä.
Onhan se näennäisesti hirveän kätevän kuuloista että rahat on yhteiset. Paitsi, että se jolla on taipumusta tuhlata sitä rahaa, on taipumusta tuhlata puolisonkin rahat.
Minä olen sitä sukupolvea jonka vanhemmilla oli kaiklla yhteiset rahat. Se johti siihen, että toinen osapuoli (useimmiten mies) käytti niistä rahoista valtaosan, ja nainen ja lapset sai sitten elää niillä rippeillä mitä tilille jäi. Siihen on syy, että niin moni ihminen haluaa pitää rahat erillisinä. Vaikka toinen tuhlaakin, niin perheellä on aina rahaa edes johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meillä olisi exän kanssa ollut yhteinen tili, niin perhe olisi ajautunut kadulle ja nähnyt nälkää. Kumpikin osallistui maksukykynsä mukaan, mutta toinen nyt vaan maniakohtauksissaan tuhlasi omat käyttövaransa 1-2 päivässä. Minä olin se joka piti huolen siitä että laskut tuli maksettua ja ruokaa oli jokaisena päivänä kuukaudessa. Miehellä ei ollut pääsyä tilitietoihini. Tiesi nyt kuitenkin palkkatasoni, lisien mukaan sekin kyllä vaihteli ja joskus ihan tarkoituksella pimitin tuloja, että jäisi MINULLEKIN joskus jotain ylimääräistä OMASTA palkastani.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 10:12"]
Meillä on yhteinen tili jonne menee molempien liksat. Nopeampi tuhlaa.
[/quote]
Ja just tässä mielestäni piileekin toisaalta pieni riski. Mitä jos se nopeampi sattuu olemaan vaikka peliriippuvaiinen? Tai ostelee tilin tyhjäksi turhaa kamaa niin, ettei jää enää ruokaan rahaa.
Ihan sama montako tiliä pariskunnalla on ja kenen omistuksessa ne ovat, niin raha-asioiden pitäisi olla pariskunnan kesken avoimia ja tasapuolisia (en tarkoita 50-50 jakoa vaan molempien taloudellisen tilanteen huomioimista ja siten tasapuolisia). Kuitenkaan sen "kunnollisen" ei pitäisi joutua kärsimään toisen holtittomasta rahankäytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 10:24"]
Onhan se näennäisesti hirveän kätevän kuuloista että rahat on yhteiset. Paitsi, että se jolla on taipumusta tuhlata sitä rahaa, on taipumusta tuhlata puolisonkin rahat.
Minä olen sitä sukupolvea jonka vanhemmilla oli kaiklla yhteiset rahat. Se johti siihen, että toinen osapuoli (useimmiten mies) käytti niistä rahoista valtaosan, ja nainen ja lapset sai sitten elää niillä rippeillä mitä tilille jäi. Siihen on syy, että niin moni ihminen haluaa pitää rahat erillisinä. Vaikka toinen tuhlaakin, niin perheellä on aina rahaa edes johonkin.
[/quote]
Minä en ymmärrä sitä, että jos päätetään kerran jakaa elämä, niin miten ei voida löytää yhteisymmärrystä siitä, miten niitä MEIDÄN rahojamme käytetään. Sitäpaitsi, yhdessä tehdään kuitenkin kummankin tuloihin vaikuttavia päätkösiä, esim. siitä, jääkö toinen vanhemmista kotiin lasten kanssa, tai muutetaanko toiselle paikkakunnalle toisen työn perässä jne.
Miksi vain rahoista tehdään laskelmia, eikö samalla logiikalla pitäisi laskea kotitöihin käytetty aika? Ja lasten vahtimiseen? Saako enemmän tienaava puoliso enemmän vapaa-aikaakin, koska hänellä on enemmän rahaa kuluttaa siihen? Tai pitäisikö piirtää liidulla lattiaan viivat, mitkä ovat kenenkin neliöitä? Tämä on mielestänne naurettavaa, miksi se ei ole yhtä naurettavaa rahojen laskemisen suhteen? Miksi raha on tärkeämpää kuin kaikki muu?
Minä en vain käsitä, että perheen sisällä voi olla kaksi eri taloutta.
Monet ihan tavalliset ihmiset voivat olla holtittomia rahankäyttäjiä. On tosi tärkeää, että pariskunnalla on edes toisella luottotiedot kunnossa ja että laivassa on edes yksi kippari, jolla on jonkinlainen kyky varautua pahan päivän varalle, ja se turvataan erillisillä tileillä. Ei ole mitenään harvinaista, että kun tarkempi rahankäyttäjä kipaisee säästötilille kun on oikeasti tarvetta, niin sieltä on jo käytetty rahaa ilman yhteistä sopimusta, tai se on jo tyhjä, jos molemmilla on sille pääsy.
Minä tiedän paljon pariskuntia, joista toinen on tosi huoleton, sillä mentaliteetilla että kyllä aina rahaa jostain tulee. Ei mitään kykyä säästää ja ennakoida. Kun sitten tuleekin se pahempi päivä, oltaisiin isossa kusessa ilman erillisiä tilejä, on kun jostain on löydettävä pätäkkää ja heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 10:12"]
Meillä on yhteinen tili jonne menee molempien liksat. Nopeampi tuhlaa.
[/quote]
Meillä myös yhteinen tili, mutta kumpikaan ei tuhlaa. Yleensä joka kuukausi jää vajaa tonni siirtää säästötilille.
Muutenkin olemme samanlaisia luonteiltamme ja yleensäkin tuhlaaminen tuntuu typerältä, on rahat sitten kenen tilillä tai vaikka patjan alla.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 10:24"]
Onhan se näennäisesti hirveän kätevän kuuloista että rahat on yhteiset. Paitsi, että se jolla on taipumusta tuhlata sitä rahaa, on taipumusta tuhlata puolisonkin rahat.
Minä olen sitä sukupolvea jonka vanhemmilla oli kaiklla yhteiset rahat. Se johti siihen, että toinen osapuoli (useimmiten mies) käytti niistä rahoista valtaosan, ja nainen ja lapset sai sitten elää niillä rippeillä mitä tilille jäi. Siihen on syy, että niin moni ihminen haluaa pitää rahat erillisinä. Vaikka toinen tuhlaakin, niin perheellä on aina rahaa edes johonkin.
[/quote]
Miksi kukaan ottaisi holtittoman miehen puolisokseen?
Elämä on paljon helpompaa, jos valitsee lastensa isäksi kunnon miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinähän ihmettelee.
Meillä on ainoastaan omat tilit, joihin kumpikaan ei "pääse käsiksi", tää sopii meille. Raha-asioiden hoidosta on tietysti sovittu tasapuolisesti. Yhteitä velkaa ei myöskään ole, toisella on velkaa, toinen on velaton.
Saahan sitä ihmetellä. Ja on ihanaa, että jotkut löytävät puolisokseen täydellisen ihmisen, joka ei koskaan esimerkiksi tule masentumaan, ja jolla ei tule olemaan päihdeongelmaa tai peliongelmaa. Sitähän ei aina naamasta näe vielä parikymppisenä millaista elämä on esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden päästä, mut kiva että jotkut senkin asian osaavat ennustaa.
Ja ei, minä en elä tällaisen puolison kanssa. Mua vaan ärsyttää suunnattomasti nämä "Kiitos Jumala että minä sentään osaan elää oikein" - moralisoijat. Elämässä pääsee pitemmälle tosiasioiden tunnustamisella kuin pyrkimällä elämään ideaalielämää. Jos on kaikin puolin muuten hyvä ja rakas puoliso, mut ajatukset siitä miten ja mihin rahaa käytetään, ei mene yksiin, voi joko ottaa erilliset tilit tai sitten hajottaa koko perheen ja yhteisen elämän. Pelkän rahan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme ole koskaan tapelleet rahasta. Vaikka mies tienaakin huomattavasti enemmän kuin minä, niin en oikein osaa ajatella että hänen rahansa kuuluisivat myös minulle. Ja päinvastoin. Meillä on yhteinen tili jonne siirretään asuntoa ja muita tarpeita vastaavat summat tasan molemmilta. Mies maksaa autosta, koska se on virallisesti hänen mutta saan sillä harrastuksiini kulkea yms. Bensat menee puoliksi.
Meillä ei ole lapsia, joten tämä systeemi on toiminut vallan mallikkaasti. Sitten toki pitäisi katsoa asiaa uudemman kerran, jos jään äityslomalle yms.
Ihmisillä on niin erilaisia elämäntilanteita, että ei suoraan ketään voi tuomita. Tiedän pareja, joissa mies maksaa kaiken. Sitten se mies marmattaa, kun taas meni rahat avokin auton huoltoon. Että nämä on näitä valintoja.
Meillä yhteiset menot maksetaan puoliksi. Kummallakin on käytössään omaa rahaa, jonka saa käyttää ihan miten lystää. Jos meillä olisi vain yhteinen tili, minulla olisi huono omatunto omista ostoista vaikka ne ihan tarpeellisia olikin. Lisäksi miehellä on kalliit harrastukset, jotka hän saa maksaa ihan itse, niihin en halua osallistua rahallisesti.
Mun oma isä oli pihi ja vahti kaikkien perheenjäsenten rahankäyttöä. Siihen tilanteeseen en halua joutua enää. En kestäisi, jos mies kuittailisi rahankäytöstäni.
Minulle oma tili on ihmisoikeuskysymys. Samalla tavalla kuin henkilökohtainen puhelin, henkilökohtainen tietokone, äänioikeus, täysivaltaisuus ja ylipäätään vapaus. En koskaan voisi elää tilanteessa jossa minulla ei olisi omaa pankkitiliä. Yhteiselle taloustilille ei olisi estettä, mutta mielestäni se ei olisi kauhean käytännöllistä jos pitäisi esimerkiksi olla useita kortteja yms... Toisaalta on itsellänikin säästö- ja arvo-osuustilejä erikseen mutta ne eivät ole arkipäivän rahaliikenteen käytössä.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 10:09"]
Meillä on sekä omat että yhteiset tilit, mutta sinänsä sillä, kenen nimissä tilit ovat, ei ole merkitystä, koska pääsemme verkkotunnuksillamme kaikille tileille. Rahaa siirrellään tarpeen mukaan tililtä toiselle. Nou problem.
Meillä on seurustelun ensi metreiltä asti ollut yhteiset rahat. Välillä toisella on ollut rahaa enemmän, toisella vähemmän, välillä ei kummallakaan, välillä molemmillla reilusti. Sillä, kuka rahat on ansainnut, ei ole meille mitään merkitystä. Kaikki on yhteistä.
[/quote]
`Näin myös meillä. Minä hallinnoin kaikkia tilejä, mies ei edes tiedä mitä tililleen tulee. Ei edes välitä niin kauan kuin rahaa riittää.
18 vuotta menty yhteisellä lompakolla.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 11:15"]
Miksi kukaan ottaisi holtittoman miehen puolisokseen?
Elämä on paljon helpompaa, jos valitsee lastensa isäksi kunnon miehen.
[/quote]
Kaikkien ei ole pakko lisääntyä. Vaikka pariutumisikäisiä miehiä taitaa olla enemmän kuin naisia, kaikille ei silti riitä sitä ihkua kunnon miestä. Vai oletko sinä valmis jakamaan sen kunnon miehesi niiden naisten kanssa, joille muuten jäisi vain hulttioita? Oma mieheni on kyllä monin tavoin kunnollinen (ei esimerkiksi juo lainkaan alkoholia), mutta hän ei vain kykene säästämään. Ei elä yli varojensa, mutta kaikki menee mikä tulee. Siksi olen ihan tyytyväinen, että minulla säätäväisempänä on oma tili ja sillä puskurirahastoa. Olen maksanut kulujamme yllättävissä tilanteissa, eikä hän kyllä ole silloin (tai muulloinkaan) valittanut sitä, että meillä ei ole yhteisiä rahoja.
Jos kaikki solmivat liittoja ainoastaan täydellisten ihmisten kanssa, voivat liitot loppua kokonaan. Mieluummin ymmärrystä ja empatiaa toisen heikkouksia kohtaan.
Meillä on sekä omat että yhteiset tilit, mutta sinänsä sillä, kenen nimissä tilit ovat, ei ole merkitystä, koska pääsemme verkkotunnuksillamme kaikille tileille. Rahaa siirrellään tarpeen mukaan tililtä toiselle. Nou problem.
Meillä on seurustelun ensi metreiltä asti ollut yhteiset rahat. Välillä toisella on ollut rahaa enemmän, toisella vähemmän, välillä ei kummallakaan, välillä molemmillla reilusti. Sillä, kuka rahat on ansainnut, ei ole meille mitään merkitystä. Kaikki on yhteistä.