Jäerkyttävää puhetta miehen exältä!!

Kyllä tuo ihan mahdollinen tilanne on. Siihen ei vain oikein osata palstalla suhtautua, koska ap:n tilanne ei ole ihan tavallisin. Itse olen elänyt samaa:

- ex-vaimo miehen eron aloitteentekijänä, koska löysi uuden miehen

- mies vastuullinen vanhempi, joka ei olisi halunnut erota, muttei voinut sille mitään, että vaimo löysi mielestään paremman

- jätetty mies löysi ensimmäisen erovuoden kuluessa uuden puolison

- miehen lapsi kiintyi ja kiinnittyi nopeasti molempien vanhempiensa uusiin puolisoihin. Hän etsi jatkuvasti isän uuden puolison huomiota, tuli syliin ja kertoi rakastavansa.

- pian miehen uuden avioliiton solmimisen jälkeen lapsi otti tavaksi ottaa vauhtia ja hypätä uuden puolison vatsan päälle täydellä painolla ja voimalla, kun tämä makoili selällään sohvalla tai sängyllä. Teki tätä joka tapaamisviikonloppu useita kertoja muutaman viikon ajan. Tuli kyllä mieleen, että vauva olisi ollut vaarassa, mikäli sellainen olisi ollut tuloillaan.

Todellisuus on joskus aika outoa.

Arvatkaapa mitä :)

Minä erosin lasteni isästä lasten ollessa hyvin pieniä.

Olimme seurustelleet vuoden kun aloin odottamaan esikoista. Oli kuin kytkintä olisi käännetty sen verran mies muuttui tai sitten hän oli vaan aina ollut tuollainen ja minä huomasin sen vasta..

Jokatapauksessa tasavertasesta miehestä tuli hyvin nopeasti kontrolloiva ja jope pelottava. Ei osallistunut kotitöihin kuten aiemmin, ei kestänyt yhtään minun väsymystä tai sitä etten jaksanut olla vain häntä varten.

Ehkäisyn aloitinkin heti kun pystyin ekan raskauden jälkeen mutta silti aloin odottaa toista. Se oli shokki mutta abortti ei ollut vaihtoehto.

Noh, nyt olemme siis eronneet "minun"aloitteestani sillä otin lopulta jo turpaani kun kaiken pahan oli sanonut niin moneen kertaan. 

Tottakai olisin halunnut ehjän perheen mutta tangoon tarvitaan kaksi.

Nyt vain odottelen milloin tämä ex löytää uuden "uhrin". En tiedä mitä ajatella koska silloin hän ehkä jättäisi minut rauhaan mutta pelkään että asiat menee kuin ap:lla ja mulla eli hän tapaa naisen joka pamahtaa mahd.pian raskaaksi jne.

Sitten alkaa se mun mollaaminen varmaan taas uudella tasolla.

Ap:lle sanon vain sen että et tunne välttämättä täysin sitä miestäkään... Moni asia tulee kristallinkirkkaasti esiin vasta yhteisten lasten myötä. Jos mies sanoo että ex voivotellut omaa uutta suhdettaan verrattuna teihin, niin noh. ;) Mies voi sanoa mitä tahdot kuulla. Etenkin jos tämä hänen ex vaimo oli lähtijänä suhteessa niin useimmat miehet eivät oikein tahdo kestää sitä "häpeää".

Naiset te kaikki ihanaiset, muistakaa että jos tapaatte miehen vastaavissa oloissa niin kysykää itseltänne  miksi joku jättää tuollaisen upean paketin vielä lasten ollessa pieniä?! Saattaa nimittäin olla että äijällä jopa isoja ongelmia sillä harva tosiaan lähtee kävelemään heppoisin syin lasten ollessa pieniä...

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 11:45"]

Miten se miehen lapsi muka tunkisi tän ap: n kainaloon, kuitenkin ovat yhdessä olleet vasta lyhyen aikaa?... eihän se sua miksikään uudeksi sädekehälliseksi äitihahmoksi ole varmastikaan kyllä heti kruunaamassa? Kuulostaa todella oudolta. Niinkuin koko tämä juttu.

Sääliksi käy noita lapsia ja syntyvää pientä.... Missä jamassa mahtavatkaan raukat olla kymmenen vuoden kuluttua. Kuka välittää enää niistä silloin?

[/quote]

Veikkaanpa, että ap ja faija välittävät lapsista ihan normaalisti niin kuin tähänkin asti.

Ihmettelen tuota ilmaisua "muka" ja "kruunata sädekehälliseksi". Ihan kuin olisi epäilyttäväö, että lapsi on läheinen äitipuolensa kanssa. Tai että jos lapsi tykkää äitipuolestaan, se on heti jotain epärealistista, idealisoivaa pyhimykseksi ja valtiattareksi julistamista. Jep. :D

Lapset ottavat asiat asioina ja ihmiset ihmisinä - ellei heitä sitten lietsota tekemään toisin. Varmaankin ap:n ja miehen välillä on hyvä yhteys, jossa lapsikin rentoutuu kainaloon. Sieltä sitten ilmoittaa, että häntä kehotettiin hyppimään mahan päällä mutta hän ei nyt tee sitä. Lapsi siis teki valinnan ap:n hyväksi. Lapsi myös tietää, että pikkusisar on tulossa hänen lisäkseen, ei hänen tilalleen. Selvästi lapsi tuntee olevansa osa perhettä, turvassa.

Ehkä sinulla ei ole kokemusta uusperheistä tai siitä, millä tasolla kolmen vanha on kehityspsykologisesti, sosiaalisesti, empaattisesti, kielellisesti? Olen tosi pahoillani, jos omassa kodissasi on sellainen ilmapiiri, että lapsi ei luota eikä ota puheeksi häntä vaivaavia asioita (vaan esim. tosiaan hyppää, monottaa varoittamatta siihen vauvamahaan).

Kyllä on taas idiootteja katkeria jätettyjä akkoja palsta täynnä. Ihan jäi ilmeisesti kaikilta huomaamatta, että ap sanoi miehen exän löytäneen uuden miehen 2kk erosta. Tämä ilmeisesti sitten onkin hyväksyttävää, koska hormooni huuruissa nyt on ilmeisesti äideiltä kaikki sallittu siihen asti, että lapsi on 3-vuotias.

Kyllä on mahdollista eroa ihan kohtuullisen sopuisastikin, vaikka olisi vasta synnyttänytkin. Minä ja ex-mieheni päätettiin erota, kun lapsemme oli 3 kk ikäinen. Tässä vaiheessa ei ollut mitään kolmansia osapuolia kuviossa mukana ja vauvakin oli erittäin helppohoitoinen. Me vaan jotenkin tajuttiin, ettei meillä ole mitään yhteistä eikä vaan enää haluttu toisiamme millään tasolla. Vauvan takia asuttiin ns. kimppakämpässä, kunnes tuli molemmilla mitta sitäkin täyteen.

Vaikka meidän tapauksessa molemmat löysivät uudet puolisot hieman myöhemmin (Mies kahden vuoden päästä erosta ja minä kolmen) niin ihan hyvin se olisi voinut tapahtua melko nopeastikin erosta, koska siihen ei liittynyt mitään kovin suurta draamaa. Oltiin niin varmoja siitä että se oli oikea ratkaisu.

Ja tosiaankin joillakin saattaa katkeruus iskeä montakin vuotta erosta. Nykyisen mieheni exä on alkoi seitsemän vuotta eron jälkeen hankalaksi, kun ei kestänyt sitä että mies oli onnellinen minun kanssani ja saatiin yhteisiä lapsia.

Eli katkerat exät: hankkikaa oma elämä ja jättäkää se exä ja hänen uusi perheensä rauhaan!!!!!!

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 10:40"]

Voi hyvää päivää.. Lainatkaa mulle teksti missä lukee että olen tavannut miehen muutama vuosi eron jälkeen?? Mielestäni tuolla lukee että miehellä oli MINUT vuosi eron jälkeen ja kyllä, he erosivat lapsen ollessa vastasyntynyt, mies on aina pitänyt huolen lapsista ja parhaansa mukaan lasten äidistä ja tekee niin jatkossakin, miksi ei tekisi. He eivät ole eronneet riidoissa eivätkä riitele tästäkään aiheesta. Kyllä on taas ymmärtämisen laatu huonoa tällä palstalla.

[/quote]

Miehenä sanon että olet ap ottanut suuren riskin. En olisi voinut kuvitella jättäväni vaimoani milloinkaan siinä vaiheessa kun meillä oli pieni vauva. En tunne tuttavapiiristäni ketään miestä, joka voisi toimia noin ja rynnätä uuteen suhteeseen kesken nuorimman lapsen vauvavaiheen

[/quote]

No ainahan se ei mene niin, että mies ottaa ja jättää, vaan nainenkin pystyy tekemään tällaisia päätöksiä. Esim kaverini ex-mies pätkäisi raskaana olevaa vaimoaan turpaan heidän häämatkallaan. Ei jäänyt vaimo odottelemaan vaan jätti samantien. Uuden kumppanin tapasi kun lapsi oli parivuotias.

En usko, että kukaan sanoisi tuollaista. Entä jos ex on sanonut, ettei vatsan päällä saa hyppiä, että se voi vahingoittaa vauvaa? Ja toden totta, vauva on vatsanahkan ja kohtulihaksen niin hyvässä suojassa, että vaikeaa häntä on ulkoapäin saada vahingoitetuksi pienen lapsen painolla. Miksi kukaan sanoisi mitään tuollaista?

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 08:07"]

lapsi voi myös muistaa/kuulla väärin.Itse sanoin lapsille kun mummun kuulokojeoli rikki että mummulle pitää sitten puhua kovalla äänellä niin he kuiskivat mummulassa koska muistivat että sanoin "ei saa puhua kovalla äänellä"

[/quote]

Juuri näin, sanot tuon ikäiselle lapselle että "ei saa hyppiä sohvassa", niin se kuulee vaan sen "hyppiä sohvassa" eli just päinvastoin. Eli yhtään muuten henkilöitä tuntematta, on tuo äiti saattanut sanoa, että "sitten ei saa hyppiä XX:n mahan päällä", niin lapset muistavat vaan sen "hyppiä mahan päällä" ja jäivät sittten sitä ihmettelemään.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 11:44"]

[/quote]

Menee aina jotekin maku aiheesta, kun lukee tälläisiä analyysejä. Miksei voi vain sanoa omaa mielipidettään itse asiaan ja jättää muiden sanomiset ihan omaan arvoonsa. Ei minua ainakaa vakuuta, että sinä olet sen kypsempi keskustelija, kuin muutkaan.

[/quote]

Nyt sorruit aivan samaan analysointiin, josta valitat. Kannattaako jakaa sellaisia elämänohjeita, joita et itse noudata?

Mielipiteeni ap:n tilanteeseen olen kertonut jo aiemmassa viestissä. Mielestäni ap:n pitäisi keskustella tilanteesta exän kanssa, jotta tilanne/ mahdollinen väärinkäsitys saadaan korjattua.

[/quote]

Analyysin ja mielipiteen ero. Elämänohjeen ja mielipiteen ero. Ei helppo vetää rajaa.

Minun mielestäni tämä on lasten vanhempien välinen asia, joista heidän tulisi yhdessä keskustella lastensa kanssa.

Asia kannataa keskustella exän kanssa. Jos on syytä epäillä, että pitää paikkansa, niin exästä pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. Ei käy täysillä, jos puhuu lapsille tuollaista.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 11:31"]

Huomaa, että yh:t lukevat tätä palstaa, kun takertuvat kaikenlaisiin pikkuseikkoihin. Yrittäkää painaa se päähänne, että eroon tarvitaan aina kaksi osapuolta. Kukaan ei teiltä miehiä ole viennyt, katsokaa peiliin ja menkää itseenne. Kyllä miehet saa mennä naimisiin ja tehdä uusia lapsia, vaikka erosta olisi kulunut vain vuosi tai kaksi.

[/quote]

Näin on. Ja jos haluaa yhtään kantaa vastuuta lapsistaan kannattaa miettiä miten hoitaa asiansa niin että kaikki osapuolet tuntevat tulevansa kuulluksi ja kunnioitetuksi. Myös se yksin jäävä exä. Kaikki ihmiset saavat tehdä ihan mitä haluavat, mutta sillä ei aina ole mitään tekemistä aikuisuuden tai vastuullisen vanhemmuuden kanssa. Jos exä on paksa niin kannatta bilakista siellä uusperheesäkin peillin, että mitenkäs ne asiat lopulta onkaan hoidettu. Toki eksän niskaan voi kaataa kaiken maailman kuonan, mutta koska exätkin ovat pelkästään ihmisiä, heillä on vain yhden ihmisen voimavarat ja jos heillä on kauheasti taakkoja selvitettävänään, heillä on vain vähän voimavaroja erosta toipuville lapsilleen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, Varsinkin avioerossa.

Lastensuojeluilmoitus ja soitto kytille heti, jos entinen on puhunut lapsille noin.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:37"]

Lastensuojeluilmoitus ja soitto kytille heti, jos entinen on puhunut lapsille noin.

[/quote]

Kyllä on ihme urpoja maailma täynnä. Lastensuojelu tai poliisi ei pysty auttamaan äitiä hänen tunteidensa kanssa. Jos äiti oikeasti on noin täynnä vihaa, hän tarvitsee apua. Terapiaa. Mutta tämä vastaus taitaakin olla kostonhimoinen.

Terapiaa saa vasta kun hakee apua. Ja jos/kun sitä ei itse älyä hakea, on jonkun muun se tehtävä. Eli poliisiin ja sossuun heti yhteyttä.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:37"]

Lastensuojeluilmoitus ja soitto kytille heti, jos entinen on puhunut lapsille noin.

[/quote]

Mitä, jos tulisit alas sieltä norsunluu tornistasi todelliseen maailmaan.

Ei sen vian tartte iso olla jos se on päässä. Terve ihminen ei noin puhu, ei kellekään. Hullu nainen.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:08"]

Ei sen vian tartte iso olla jos se on päässä. Terve ihminen ei noin puhu, ei kellekään. Hullu nainen.

[/quote]

Taas yksi ihan pihalla. MIksi suomalaisilla ei ole yhtään tunnetaitoja? Puhe ei ole sama kuin teko. Se että on täynnä vihaa ei ole mikään hulluus vaan normaali reaktio loukkaavaan kohteluun. Jos on lapsuudessaan tullut hyätyksi, voi ola lähes ylivoimaista sietää aikuisena hylkäämistä. Tervettä ihmistä ei olekaan, sinäkin olet kaukana siitä, ennakkoluulojesi ja pelkojesi vanki. Kysymys on useimmiten siitä ettei osaa yksin käsitellä vaikeita tunteitaan eikä mistään viasta päässä. Sinun kaltaisesi ihminen on vähintään yhtä vaarallinen kuin vihansa kanssa näkyvästi kamppaileva. Erona se, että se joka on niin pulassa että se näkyy, voi saada apua ja tilanne korjaantuu, piiloaggressiivinen ihminen usein tuoaa pikkuhiljaa, eikä jääsiitä koskaan kiinni, ihmiset ympärillä vain voivat huonosti. Ja itselleenhän tällaista vajaavuutta on lähes mahdotonta myöntää. Enemmän tai vähemmän vajakkeina täällä kaikki kuljetaan, ihan riipuu siitä kuinka vaikeita asoiita vastaantulee, miten se elämä menee. Suurin vajakki on se joka luulee olevansa terve ja muiden yläpuolella.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:08"]

Ei sen vian tartte iso olla jos se on päässä. Terve ihminen ei noin puhu, ei kellekään. Hullu nainen.

[/quote]

Vähän nyt rajaa. Tilanne on edelleen se, että nuo sanat tulivat lapsen suusta, ei lasten äidin.

Oletko koskaan leikkinyt leikkiä rikkinäinen puhelin. Kerrot lapselle jotakin niin tarina on muuttunut jo seuraavan lapsen kohdalla.

Toivon totisesti että lapset ovat kuulleet tai käsittäneet väärin. Mielisairasta edes ajatella mitään tuollaista, saati ääneen puhua. Ja ei, en ymmärrä ihmisiä jotka edes leikillään edes jossain yhteydessä, edes omille lapsilleen puhuu saati kehottaa toisen tappamiseen.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:08"]

Ei sen vian tartte iso olla jos se on päässä. Terve ihminen ei noin puhu, ei kellekään. Hullu nainen.

[/quote]

Taas yksi ihan pihalla. MIksi suomalaisilla ei ole yhtään tunnetaitoja? Puhe ei ole sama kuin teko. Se että on täynnä vihaa ei ole mikään hulluus vaan normaali reaktio loukkaavaan kohteluun. Jos on lapsuudessaan tullut hyätyksi, voi ola lähes ylivoimaista sietää aikuisena hylkäämistä. Tervettä ihmistä ei olekaan, sinäkin olet kaukana siitä, ennakkoluulojesi ja pelkojesi vanki. Kysymys on useimmiten siitä ettei osaa yksin käsitellä vaikeita tunteitaan eikä mistään viasta päässä. Sinun kaltaisesi ihminen on vähintään yhtä vaarallinen kuin vihansa kanssa näkyvästi kamppaileva. Erona se, että se joka on niin pulassa että se näkyy, voi saada apua ja tilanne korjaantuu, piiloaggressiivinen ihminen usein tuoaa pikkuhiljaa, eikä jääsiitä koskaan kiinni, ihmiset ympärillä vain voivat huonosti. Ja itselleenhän tällaista vajaavuutta on lähes mahdotonta myöntää. Enemmän tai vähemmän vajakkeina täällä kaikki kuljetaan, ihan riipuu siitä kuinka vaikeita asoiita vastaantulee, miten se elämä menee. Suurin vajakki on se joka luulee olevansa terve ja muiden yläpuolella.

[/quote]

Kukakohan se tässä nyt oikein pihalla on? Sun tekstin on aika sekavaa.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:46"]

Toivon totisesti että lapset ovat kuulleet tai käsittäneet väärin. Mielisairasta edes ajatella mitään tuollaista, saati ääneen puhua. Ja ei, en ymmärrä ihmisiä jotka edes leikillään edes jossain yhteydessä, edes omille lapsilleen puhuu saati kehottaa toisen tappamiseen.

[/quote]

Komppi ja peesi!!