Raskaampaa menettää vaimo kuin avovaimo?

No voisin ajatella, että kun on purjehdittu avioliiton onnelliseen satamaan, on yhdistänyt tiensä julkisesti kaiken kansan, valtion, sukulaisten ja ystävien silmissä ns. lopullisesti. Avoliittolaisia pidetään usein vain pitkän linjan seurustelijoina. Avioliiton solmiminen siis tekee suhteesta myös henkisesti lujemman.

Ja nyt tähän tulee miljoona vastausta, että sinä idioottipaskiainen et laisinkaan tiedä, että avoliittolaiset ovat ihan yhtä tosissaan toistensa suhteen. No, jos olette tosissanne, miksette sitten mene naimisiin?

Itse kyllä olen naimisissa, tosin menimme ihan maistraatissa naimisiin emme sen mainitsemani papin edessä ;) mutta uskon kyllä, että tuo 10v yhteistä matkaa vierelläni kulkenut lasteni isä, olisi ilman yhteistä sukunimeäkin ihsn yhtä rakas kuin nytkin. Ja vastaspainoksi tunnen monia aviopareja, jotka elävät ihan erillistä elämää keskenään vaikkakin edrlleen naimisissa ovat. Sitä vain tarkoitin

^nro 2 siis kirjoitti

Jotkut menee naimisiin Raamatullisista syistä. Itse en aikoinani tehnyt niin, mutta uskoon tultuani uudistimme liittomme Jumalan edessä ja lupasimme Jeesuksen kanssa rakastaa toisiamme. Jumala ei meitä aikoinaan yhdistänyt, vaikka kirkossa pappi meidät vihkikin ja vakuutti, että Jumala on teidät nyt yhdistänyt, vaikka kumpikaan meistä ei ollut tuolloin uskossa. Jumala ei yhdistä uskomattomia ihmisiä, eikä myöskään uskovaa ja epäuskoista. Seon aina oma valinta, jos niin on. Erota ei silti pidä, vaikka olisikin epäuskoinen puoliso, vaan johdattaa puolisoaan Jeesukselle.

J-P

J-P

Vanhempani ovat avopari, ja isäni rakastaa äitiäni niin paljon että jos äitini kuolisi, isäni kuolisi suruun varmaan parin kuukauden sisään.

Kyllä se on ihan rakkauden määrästä kiinni kuinka raskaasti menetyksen kokee, ei siviilisäädystä.

Hyvä yritys, annan tälle kahdeksan pistettä ja haen popcorneja.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 23:37"]Avoliittolaisia pidetään usein vain pitkän linjan seurustelijoina.[/quote]

Joita he ovatkin. Minäkin elän pitkässä avoliitossa. Suhde voi hyvin ei tee mieli vilkuilla sivuille, saati erota, mutta en halua naimisiin, koska en osaa ajatella tätä suhdetta loppuiän suhteena. En tiedä, osaanko ajatella niin mistään suhteesta.

täh? missä kirkossa? Scientologia kirkko vai?

Mikä on J-P ?

J-P on lyhenne nimestäni.

J-P

Kai sitä nyt asuu vaikka vuohen kanssa jonkin aikaa. Eikö "avovaimo" ole tällainen? Nainen, jota nai ja jonka on ottanut nurkkiinsa rajoittamaan omia menoja? Jokainen nainen on siis potentiaalinen avovaimo. Sen voi potkaista pihalle kun saa tarpeekseen. Nothing special. 

Mutta oikea vaimo sen sijaan on valittava huolella. Pienempi osuus naisista on vaimoksi kelpaavia. 

Eli oikean vaimon menettäminen on pahempi jo ihan niiden harvinaisuudenkin vuoksi. 

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 23:41"]

Vanhempani ovat avopari, ja isäni rakastaa äitiäni niin paljon että jos äitini kuolisi, isäni kuolisi suruun varmaan parin kuukauden sisään.

Kyllä se on ihan rakkauden määrästä kiinni kuinka raskaasti menetyksen kokee, ei siviilisäädystä.

[/quote]

Älä ole naivi ja lapsellinen.

Ei ihmiset oikeassa elämässä kuole suruun leskeksi jäätyään :D

Moni ottaa kuule uuden puolison vielä sen jälkeen ja rakastuu uudelleen.

Ei todellakaan. Olemme olleet yhdessä 21 vuotta ja siitä ajasta vain 5 vuotta naimisissa. MIKÄÄN ei muuttunut avioliiton myötä. Me sitoudumme toisiimme jo kauan ennen maistraattikäyntiä.

Ajattelimme vaan, että on helpompi mennä naimisiin kuin tehdä keskinäinen testamentti.

Suru puolison kuolemasta olisi ollut ihan yhtä kova ennen avioliittoakin.

Ehkä on, ehkä ei. Aviomieheni oli avoliitossa pitkään, vähän ajautuivat yhteen. Ero oli helppo Eikä koskaan edes avioliittoa ajatellut. Minua kosi parin kk:n seurustelun jälkeen. Mieheni ilmoittaa avioliiton olevan hänelle pyhä asia.

minä taas olen kerran avioliitosta eronnut, eikä se kummempaa ole kuin avoliitostakaan eroaminen. Ei henkisesti, ei käytännössä.

ei se papin aamen tai tuomarin loppusanat vaikuta tunteisiin millään lailla. juridiikkaa!

enkä usko että se tissitypy jolla oli rikas mies joka kuoli vanhuuttaan parka, niin kovin montaa tuskankyyneltä vuodatti rahakasojensa äärellä..olisi varmaan avovaimona vuodattanut enemmän?

muuten olen sitä mieltä että kannattaa mennä naimisiin! siis ihan sen juridiikan, ei tunteiden takia. tunteiden yms takia varmaan järjestetään ne HÄÄT? joka ei siis ole sama kuin avioliitto :D

ihania nämä aloitukset. mäkin haen popparia..

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 08:40"][quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 23:41"]

Vanhempani ovat avopari, ja isäni rakastaa äitiäni niin paljon että jos äitini kuolisi, isäni kuolisi suruun varmaan parin kuukauden sisään.

Kyllä se on ihan rakkauden määrästä kiinni kuinka raskaasti menetyksen kokee, ei siviilisäädystä.

[/quote]

Älä ole naivi ja lapsellinen.

Ei ihmiset oikeassa elämässä kuole suruun leskeksi jäätyään :D

Moni ottaa kuule uuden puolison vielä sen jälkeen ja rakastuu uudelleen.

[/quote]

Juu, moni.

Mutta on ihan todistettu fakta, että vanhan pariskunnan eläessä yhdessä ja toisen kuollessa pois voi toisen elämänhalun heikkeneminen vaikuttaa siten, että hänkin kuolee. Monet iäkkäämmät pariskunnat kuolevatkin peräjälkeen. Eivät toki kaikki.

Vaimon menettäminen on raskaampaa koska se on virallinen suhde ja siihen hommaan on sitouduttu ihan yhteiskunnallisestikin.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 23:29"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 23:27"]

Miksi ihmiset menevät naimisiin, jos sillä ei ole mitään vaikutusta tunteisiin?

[/quote]

Sosiaalisista ja taloudellisista syistä.

[/quote]

Olenko minä ainoa, kenelle avioitumisella on myös tunnemerkitys?

Enkä tarkoita nyt hääjuhlaa, vaan itse suhdetta (sen olen kyllä huomannut, että hääjuhlaan monet morsiamet suhtautuvat kovin tunteellisesti).

Alkuperäiseen kysymykseen vastaan kuitenkin, että puolison kuolema on varmasti yhtä vaikea paikka riippumatta siitä onko kyseessä avo- vai aviosuhde.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 08:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 23:41"]

Vanhempani ovat avopari, ja isäni rakastaa äitiäni niin paljon että jos äitini kuolisi, isäni kuolisi suruun varmaan parin kuukauden sisään.

Kyllä se on ihan rakkauden määrästä kiinni kuinka raskaasti menetyksen kokee, ei siviilisäädystä.

[/quote]

Älä ole naivi ja lapsellinen.

Ei ihmiset oikeassa elämässä kuole suruun leskeksi jäätyään :D

Moni ottaa kuule uuden puolison vielä sen jälkeen ja rakastuu uudelleen.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Se on hyvinkin mahdollista.

Ei avomiehestäni eroaminen tuntunut miltään. Keräsin kamat ja lähdin kävelemään. 

Jos aviomiehestäni pitäisi erota, se sattuisi.