Joudun ilmeisesti lopppuelämäni elämään miesten ja poikien kanssa

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 14:52"]

Ja sekö on nyt ap:n mielestä jotenkin ihmeellistä ja taivastelua aiheuttavaa? Ei herranjesta. Jospa sullekin joskus tulee jotain oikeita ongelmia, sitä odotellessa...

[/quote]

Ei ole ihmeellistä eikä taivastelua aiheuttavaa, mutta haikeaa on. Myös toki luonnollista. Ja kuten täälläkin on selvinnyt, en ole tunteineni yksin. Moni muukin äiti kokee sen ihanaksi asiaksi, että saa jakaa tyttären kanssa naisten välisen yhteyden saman katon alla asuen. Sen yhdessä asumisen loppuminen on suuri asia, jos se on ollut tärkeä asia. :)

Ap

[/quote]

Mikä ihmeen naisten välinen yhteys? 

Minulla on sekä tytär että poika (teini-ikäisiä) enkä koe mitään yhteyttä tyttäreen. Toisaalta olen läheisempi pojan kanssa. Toki kumpikin ovat rakkaita mutta pojan kanssa tosiaan on enemmän "yhteistä".

[/quote]

Harmi, jos et koe yhteyttä tyttäresi kanssa, meillä näin on. Erilainen yhteys jokaisen perheenjäsenen kanssa. Naisten välinen yhteys on mahdollinen tietysti vain tyttären kanssa. Onneksi sitä ei tässä olla menettämässä, mutta muuttuuhan se, kun emme enää asu yhdessä :) Ap

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 06:55"]

Eihän sitä naisseuraa niin varmaan kaipaa, jos sitä ei ole ollut. Tai jos suhde tyttäreen olisi huono, tuntuisi varmaan helpottavalta muutto, mutta näin ei ole. Tyttäreni on minulle läheinen ja tärkeä, ja hänen kanssaan teen asioita ja puhun asioista, jotka ovat erilaisia kuin asiat mieheni tai poikieni kanssa. Ap

[/quote]

Jos olisit kasvattanut poikia samaan tapaan kuin tytärtä, niin varmaan olisi samanlainen läheinen suhde heidänkin kanssa...

[/quote]

Läheinen voisi olla, mutta kuitenkin äidin ja tyttären suhde on eri kuin äidin ja pojan. Mutta tämähän meillä kaikilla naisilla on edessä, lapset muuttavat joka tapauksessa kotoa ja äidit jäävät vaille naisseuraa...ja miehet vaille miesseuraa...

[/quote]

Meillä muilla on ystäviä siihen tarkoitukseen, pitäisiköhän sunkin hankkia niitä?

[/quote]

On mullakin ystäviä, eikä mun tytöt ole ihan heti kotoa muuttamassa kun nuorin niistä on 2-vuotias. Kommentoin vain tuota äiti-tytär vs äiti-poika -juttua.

Kyllä mä tajua ap:tä. Nainen naiselle. Mutta sopiva vaihtoehto on hakea sitä sielujen sisaruutta samaa sukupuolta olevalta kumppanilta. Ap kuulostaa latentisti naisiin suuntautuneelta, haikaillessaan yhteyttä ja arkea. Tyttären kanssa voi kokea samoja elementtejä ilman, että suhde sinällään olisi seksualisoitunut. Mutta jotain romantisointia tässä oli kyllä, miksi aloin epäillä, että jotain muuta olisi meneillään. 

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 14:00"]

Minä ainakin tajuan.

Tytön kanssa saa rupatella meikki- ja kampaamojutut. Katotaan lehdistä vaatteita. Höpötellään tyttöjen juttuja. On ihan eri asia asua miesten kanssa tai yksin.

[/quote]

Riippuu tietysti tytöstä ja äidistä. Oma tyttäreni ei ole mikään meikki- ja vaatehöpertäjä, kuten en onneksi itsekään. Myös tytöstä voi saada syvällisempää ja älykkäämpää keskusteluseuraa, kuten pojistakin. Ei ole sukupuolisidonnainen juttu.

Kauhean suuren numeron jotkut tekevät lapsensa sukupuolesta. Veikkaampa, että näillä on joko pelkkää toista sukupuolta, tai sitten se perinteinen 1 tyttö ja 1 poika. Kuvittelevat ehkä, että joku yhteys syntyy pelkän sukupuolen perusteella ja kun näin kerran uskovat, niin alusta saakka petaavat suhdetta tähän lapseen eri tavalla. Itselläni on 7 lasta (1 ei ole biologinen mutta lapseni silti tietenkin) ja voin sanoa, että persoonat siihen yhteyteen vaikuttaa, ei mikään muu. Kaikki yhtä rakkaita, mutta joidenkin kanssa "erilainen läheinen yhteys", eikä se ole millään tavalla sukupuoleen sidottu juttu.

No, mieti mua raukkaa: Kotona on mies ja kolme poikaa, töissä olen työpaikan ainoa nainen, siellä on n. 20 miestä ja mä. Minulla on kaksi veljeä.

Ehkä mullekin kasvaa vielä munat :-/

Minä veikkaan, että ap on ollut tällainen prinsessa-vaaleanpunainen tyttöhössöttäjä, joka on vaihtant ne nukkeleikit ja vauva asusteena kilpailut teinin kanssa kihertämiseen ja meikkaus-, vaate- ja poikahöpöttelyyn. Sellaista ikiteinimeininkiä, jota ei aikuinen ymmärrä. On vaikeaa löytää paikkaansa aikuisena naisena, kun on voinut jäädä teinin asemaan vuosikausiksi. 

Minun tyttöni on urheilullinen, vähän poikatyttömäinenkin eikä meidän läheisyytemme ole koskaan liittynyt sukupuoleen. Lenkillä käyn sekä tytön että pojan kanssa, kummankin kanssa läheiset välit ja kummankaan poissaolo ei saa minua miettimään naiseuttani eri tavalla.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 19:13"]

No, mieti mua raukkaa: Kotona on mies ja kolme poikaa, töissä olen työpaikan ainoa nainen, siellä on n. 20 miestä ja mä. Minulla on kaksi veljeä.

Ehkä mullekin kasvaa vielä munat :-/

[/quote]

Mulla vähän sama ongelma, mutta vielä lisänä että koirakin on poika. SIIS IHAN JÄRKKYÄ NIINKU! :/

Tyhmä kysymys, mutta mikä on niin ihmeellistä siinä naispuolisen ihmisen kanssa asumisessa, jota tässä korostetaan koko ajan? (jotenkin omituista muuten, ettei sanota tytär, vaan korostetaan tuota naispuolisuutta).  En oikeasti tajua. Minulla ei ole tytärtä, mutta olen opiskeluaikana asunut yli kahdenkymmenen naispuolisen ihmisen kanssa (olen itsekin naispuolinen ihminen siis) eikä nämä naisenpuolet ole olleet ihmistä kummempia. Minusta tää menee niin, että parisuhde jaetaan miehen kanssa, ja se naisen elämä omien ystävien kanssa. En mä jotenkin osaa verrata niitä omia äitini kanssa käytyjä keskusteluja mitenkään niihin keskusteluihin, joita olen käynyt ystävieni kanssa, koska äiti on aina kuitenkin enemmän tai vähemmän äiti, enkä halua tietääkään kaikkea hänen aikuisen naisen elämästään.

Voi hyvät hyssykät. Muutaman vuoden päästä kirjoitat: " Joudun elämään loppuelämäni mieheni kanssa."

Myös ne sun pojat muuttaa kotoa pois ja jäät kahdestaan miehesi kanssa.  Vai oletko kasvattanut peräkammarin poikia??

Voi sua raukkaa. Miten siitä sitten selviät.

Lasten kuuluu muuttaa ajallaan kotoaa pois. Itsenäistyä ja aikuistua.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 06:55"]

Eihän sitä naisseuraa niin varmaan kaipaa, jos sitä ei ole ollut. Tai jos suhde tyttäreen olisi huono, tuntuisi varmaan helpottavalta muutto, mutta näin ei ole. Tyttäreni on minulle läheinen ja tärkeä, ja hänen kanssaan teen asioita ja puhun asioista, jotka ovat erilaisia kuin asiat mieheni tai poikieni kanssa. Ap

[/quote]

Jos olisit kasvattanut poikia samaan tapaan kuin tytärtä, niin varmaan olisi samanlainen läheinen suhde heidänkin kanssa...

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 06:55"]

Eihän sitä naisseuraa niin varmaan kaipaa, jos sitä ei ole ollut. Tai jos suhde tyttäreen olisi huono, tuntuisi varmaan helpottavalta muutto, mutta näin ei ole. Tyttäreni on minulle läheinen ja tärkeä, ja hänen kanssaan teen asioita ja puhun asioista, jotka ovat erilaisia kuin asiat mieheni tai poikieni kanssa. Ap

[/quote]

Jos olisit kasvattanut poikia samaan tapaan kuin tytärtä, niin varmaan olisi samanlainen läheinen suhde heidänkin kanssa...

[/quote]

Läheinen voisi olla, mutta kuitenkin äidin ja tyttären suhde on eri kuin äidin ja pojan. Mutta tämähän meillä kaikilla naisilla on edessä, lapset muuttavat joka tapauksessa kotoa ja äidit jäävät vaille naisseuraa...ja miehet vaille miesseuraa...

Ap, on aika katkaista napanuora tyttäreen ja alkaa elämää jossa tytär ei ole se sinun elämääsi kannatteleva voima. Et tule katumaan tulevaisuudessa.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 06:55"]

Eihän sitä naisseuraa niin varmaan kaipaa, jos sitä ei ole ollut. Tai jos suhde tyttäreen olisi huono, tuntuisi varmaan helpottavalta muutto, mutta näin ei ole. Tyttäreni on minulle läheinen ja tärkeä, ja hänen kanssaan teen asioita ja puhun asioista, jotka ovat erilaisia kuin asiat mieheni tai poikieni kanssa. Ap

[/quote]

Jos olisit kasvattanut poikia samaan tapaan kuin tytärtä, niin varmaan olisi samanlainen läheinen suhde heidänkin kanssa...

[/quote]

Läheinen voisi olla, mutta kuitenkin äidin ja tyttären suhde on eri kuin äidin ja pojan. Mutta tämähän meillä kaikilla naisilla on edessä, lapset muuttavat joka tapauksessa kotoa ja äidit jäävät vaille naisseuraa...ja miehet vaille miesseuraa...

[/quote]

Meillä muilla on ystäviä siihen tarkoitukseen, pitäisiköhän sunkin hankkia niitä?

Tulin takaisin katsomaan, mitä täällä on keskusteltu. Kommentoin siis: poikani eivät ole junttipullia vaan ihan syvälliseen keskusteluun pystyviä. Suhteeni poikiini on aivan yhtä läheinen kuin tyttäreeni, mutta erilainen. Tyttäreni ei ole elämäni kannatteleva voima. Minulla on paljon naispuolisia ystäviä. Tsiisus... :D

Ap

Tarvitseeko sitten opettaa pojat siihen sukupuolirooliinsa niin, ettei voi keskustella heidän kanssaan samalla tavalla kuin muiden lastensa?

Mulla on kaksi rakasta poikaa ja mies. Kohta saadaan rotukissa ja otin naaraan niin tasapainottuu meidän perhe.

Minä ymmärrän kirjoittanutta, mutta en tiefä mitään elämästä tytön kanssa, kun tyttöjä ei ole. Mä rupattelen kyllä poikieni kanssa.

Mulla on kaksi rakasta poikaa ja mies. Kohta saadaan rotukissa ja otin naaraan niin tasapainottuu meidän perhe.

Minä ymmärrän kirjoittanutta, mutta en tiefä mitään elämästä tytön kanssa, kun tyttöjä ei ole. Mä rupattelen kyllä poikieni kanssa.

Minä en ihan ymmärrä ap:tä. Ymmärrän muutoksen tuoman surun ja haikeudn, ymmärrän, että jotain puuttuu. Mutta ap antaa ymmärtää, että jos toinen pojista muuttaa pois, ei tunnu haikealta, koska niitä miespuolisiahan on vielä kotona. Ja kun se nuorinkin häipyy, niin ei tunnu miltään, kun jäähän se oma mies. Tätä ajattelumallia en ymmärrä.

Minulle lapset ovat yksilöitä, joiden kanssa on se oma ainutlaatuinen suhteensa, enkä käsitä lainkaan, miten kaipaisin tytärtäni enemmän kuin poikaani. Miehebi seura ei korvaa kumpaakaan. Tyttären kanssa teemme eri juttuja, mutta sulupuoleen sidottu juttu se ei ole. 

Koen väkisinkin sääliä tällaisten äitien lapsia kohtaan, joiden läheisyys lapseen perustuu sukupuoleen. Aihe ei ole minulle tabu, mutta normaalina en sitä silti suostu pitämään. Kyse on yhden,lapsen suosimisesta muiden kustannuksella ja syyksi laitetaan sulupuoli, jotta ei tarvitae myöntää olevansa epäreilu vanhempi.

Minä ainakin tajuan.

Tytön kanssa saa rupatella meikki- ja kampaamojutut. Katotaan lehdistä vaatteita. Höpötellään tyttöjen juttuja. On ihan eri asia asua miesten kanssa tai yksin.