Hajuste-hysteerikot työpaikoilla, harrastuksissa ja elämässä yleensä

Töihin ei meillä tulla hajustettuna. Vapaalla voi käyttää mistä kukakin pitää. Minusta oikein hyvä käytäntö. Jollain käsisaippualla ei ole mitään väliä, mutta jos vaatteet haisee Omolle... D:

Ja taas pitkästä aikaa: Koska MINÄ en saa hajusteista mitään oireita, niin EI KUKAAN voi saada, kunhan yrittävät herättää huomiota. Mitä päänsärystä, astmakohtauksesta tai muista oireista. Luulottelua vain.

Terv. Hajusteyliherkkä, joka on usein joutunut lähtemään erilaisista tilaisuuksista kesken pois, kun migreeni on iskenyt täydellä voimalla. Joskus harvoin tulee vain hengitysvaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajan täytyy järjestää sellaiset työtilat, että niissä voi työskennellä. Aloituksen tapauksessa sen työkaverin pitää ottaa yhteys työterveyshuoltoon. Jos työkaveri voi pahoin tuoksuista, niin sehän voi tarkoittaa ihan oksentelua. Eikö aloittajaa haittaa, jos työkaveri oksentaa siinä vieressä roskikseen?

Työtilojen tulee olla lait ja asetukset täyttävät, mutta ei työnantajalta voi vaatia mitä tahansa. Miten esim. sähköyliherkät, eläinallergiset jne. Ei työnantaja voi työntekijöidensä lemmikkejä lopetuttaa tai muuttaa toimistoa sähköttömäksi, jotta yhdellä olisi hyvä olla. Hajuvesien käytön työtiloissa työnantaja voi kuitenkin kieltää.

Sähköyliherkkyys ei ole mikään oikea herkkyys. Sähköä, tai normaalia magneettikenttää ei ihminen havaitse.

Ahdistus tai oireet sähköstä voivat olla fyysisiä, mutta ne on kuviteltuja, aivojen luomaa, ei oikeasti fysiologisesti sähköstä johtuvia.

Vierailija kirjoitti:

Itse migreenikkona en voisi kuvitellakaan olevani niin itsekäs, että kieltäisin muilta hajusteet. Jokaisella on oikeus niihin, ei kukaan niihin kuole.

Ehdoin tahdoin teet itsesi sairaaksi, että voit olla pois töistä. Eikö työkaverit ole sinulle tuosta sanoneet mitään, kun joutuvat jatkuvasti sinua tuuraamaan?

Minä olen allerginen koirille, mutta hajusteyliherkkä työkaveri vaan itsekkäästi ja piittaamattomasti tulee karvaisissa kuteissan töihin. Jos olisi oikein huomaavainen, luopuisi koko elukasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse migreenikkona en voisi kuvitellakaan olevani niin itsekäs, että kieltäisin muilta hajusteet. Jokaisella on oikeus niihin, ei kukaan niihin kuole.

Tosi uskottavaa, että sulla olis mitään migreenitaipumusta.

Migreeniin voi kuolla.

M

En ole tuo, jota kommentoit, mutta itse olen kärsinyt migreenistä 14-vuotiaasta asti ja nyt ikää on 60. Edelleen tulee silloin tällöin migreenikohtauksia. Niitä ei ole koskaan hajut aiheuttaneet tai en ainakaan tunnista, että ne olisivat olleet syynä. Kirkkaat ja välkkyvät valot ovat useinkin. Sen sijaan silloin, kun migreenikohtaus on tulossa, aistin kaikki hajut erittäin voimakkaina, samoin, värit ja maut. Aistit ovat herkistyneet ja siitä tiedän, että pian on kohtaus päällä, jos en ehdi lääkettä ottamaan. Pidän tuoksuista ja käytän niitä eivätkä muiden tuoksut haittaa, paitsi tosiaan silloin, kun migreeni on jo tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen allerginen koirille, mutta hajusteyliherkkä työkaveri vaan itsekkäästi ja piittaamattomasti tulee karvaisissa kuteissan töihin. Jos olisi oikein huomaavainen, luopuisi koko elukasta.

Tämä on varmaan provo, mutta aivan toisiinsa verrattavat asiat oikeastikin.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas pitkästä aikaa: Koska MINÄ en saa hajusteista mitään oireita, niin EI KUKAAN voi saada, kunhan yrittävät herättää huomiota. Mitä päänsärystä, astmakohtauksesta tai muista oireista. Luulottelua vain.

Terv. Hajusteyliherkkä, joka on usein joutunut lähtemään erilaisista tilaisuuksista kesken pois, kun migreeni on iskenyt täydellä voimalla. Joskus harvoin tulee vain hengitysvaikeuksia.

No aika harva nyt noinkaan ajattelee. Ei se silti poista sitä, että tuo kaikkien tuotteiden vaatiminen tietynlaiseksi olisi oikein. Vähän sama homma tässä on kuin ruokavalioissa: joillekin se on oikeasti todella tarkkaa, mutta kyllä sinne joukkoon mahtuu niitä vähän hysteerisiäkin joilla touhu menee vähän överiksi.

Huuhteluaineella pestyjen vaatteiden käyttö pitäisi kieltää kaikilla työpaikoilla. Se dunkkis on jotain aivan hirveää.

Ja jos kaikki apn käyttämät kosmetiikka plus hygieniatuotteet on hajustettuja, niin en yhtään ihmettele, että siitä löyhkästä saa työkaveri oireita. Saisi vähemmänkin hajusteherkkä. Itsehän tällaisten tuotteiden käyttäjä ei sitä lemuaan haista, kun siinä päivät pitkät velloo, mutta me jotka käytämme vähemmän hajusteita, haistamme apn kaltaiset jo monen sadan metrin päästä, eikä se ole mikään miellyttävä kokemus.

Ne hakeutuu vähin äänin sairaseläkkeelle, ettäs tiiätte.

Jännä kyllä,etten maailmalla (Japani,Italia ja nyt Amerikka) asuessani ole missään muualla tavannut hajusteyliherkkiä, kaikesta valittavia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kohtuullista. Hyvältä tuoksuminen on yksilön oikeus. Jos suostut, mitä sinulta vaaditaan seuraavaksi? Jotain ahdistaa tapasi nauraa tai käyttämäsi mustat vaatteet?

Kai sitä hyvältä voi tuoksua ilman hajusteitakin. Vai onko teidän ominaishaju niin hirveä että se pitää peittää kemikaalisilla hajusteilla.

Siihen en ota kantaa voiko hajusteyliherkät vaatia muiden tuoksuttomuutta.

Kumma, kun aina vedotaan ettei muualla maailmassa ole tuoksuille allergisia, mutta esim. Eva Longororia ja Beyonce kärsivät niistä.

Tästä ketjusta tuli hauska juttu mieleen muutama vuosi sitten. Olin työpaikalla, missä oli kyltti, että hajusteeton työpaikka. Olin jo 20 vuotta aiemmin, kun lapsia syntyi, siirtynyt hajusteettomiin pesuaineisiin ja huuhteluaineisiin. En käyttänyt hajuvettä ja deodoranttinakin on apteekin hajusteeton. Ainoat hajusteet on shampoo, saippua ja hoitoaine.

Työpaikassamme oli yksi hajusteallergikko. Hän kävi nuuskimassa minut, kun tulin uutena töihin ja heti vinkaisi, että haiset pahalle, saan oireita. Kehityskeskustelussa osastonhoitaja tenttasi, mitä hajuvesiä ja hiuslakkaa ja huuhteluainetta käytän. Siinä vaiheessa olin aika hölmistynyt, kun kerroin, että bliwiä käsienpesuun ja jotain marketin shampoota ja hoitoainetta. Mutta minun kuulemma täytyy käyttää muuta, älä valehtele, kun työkaveri saa oireita minusta. Osastonhoitaja haisteli sitten myös minua ja totesi lopulta, että en haise millekkään aineelle.

Hain äkkiä ja onneksi pääsin toiseen työpisteeseen. Koin jotenkin korniksi tilanteen, että pomoni haistelee kainaloitani, käytänkö hajusteellista deodoranttia.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on tollanen työkaveri! :D Repesin nauramaan kun hän ilmoitti että Rexonaa ei sitten enää saa käyttää vaan täytyy käyttää hajusteetonta dödöä.

Noille pipipäille ei saa antaa tuumaakaan periksi. Meno vaan pahenee.

Käytin nuoren Rexonaa. Tulin posliininmalausharrastuksessa allergiseksi tärpätille ja jostain syystä samalla myös hajusteille.

Nyt Nolottaa se rexonan käyttö ja harmittaa, kun jotkut laittavat hajustettua huuhtelu ainetta.

Se on kumma tauti kun nämä herkät voivat kuitenkin hörniä ruusujasminsiidereitä ja tropiikkilonkeroita? Se ei haise nenän alla lasissa ja aiheuta vapinoita?

Ymmärtävätköhän täyttä tuoksuttomuutta muilta vaativat niitä, jotka ajavat ilotulitteiden täyskieltoa? Heidän pitäisi, sillä siinäkin on kyse muiden toimintaan puuttumisesta siksi, että tuo toiminta häiritsee vähemmistöä.

Minä saan fyysisesti pahan olon voinakkaista tuoksuista, pahin on imelä vaniljia ja muut imelät tuoksut. Mummojen kissanpissa tuoksut aiheuttavat myös aiheuttavan huononolon ja hengenahdistuksen.

Saan myös todella pahan allergisen kohtauksen kun ihminen syö banaania samassa tilassa kanssani. Näiden oireideni takia syön allergialääkkeitä ympäri vuoden ja välttelen ”haisevia” ihmisiä ja banaaneja ja banaaneja syöviä ihmisiä. En pyydä muita luopumaan välipala banaaneistaan, vaan menen kauemmaksi. Saman teen kun kohtaan tuoksun joka saa oloni tukalaksi. Mielestäni olisi kohtuutonta alkaa vaatia muita (Satoja ihmisiä) työpaikallani sopeutumaan minuun, kun minä (yksi ihminen) voin itsekkin vaikuttaa suhtautumisellani, toimillani ja lääkkeillä tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tuli hauska juttu mieleen muutama vuosi sitten. Olin työpaikalla, missä oli kyltti, että hajusteeton työpaikka. Olin jo 20 vuotta aiemmin, kun lapsia syntyi, siirtynyt hajusteettomiin pesuaineisiin ja huuhteluaineisiin. En käyttänyt hajuvettä ja deodoranttinakin on apteekin hajusteeton. Ainoat hajusteet on shampoo, saippua ja hoitoaine.

Työpaikassamme oli yksi hajusteallergikko. Hän kävi nuuskimassa minut, kun tulin uutena töihin ja heti vinkaisi, että haiset pahalle, saan oireita. Kehityskeskustelussa osastonhoitaja tenttasi, mitä hajuvesiä ja hiuslakkaa ja huuhteluainetta käytän. Siinä vaiheessa olin aika hölmistynyt, kun kerroin, että bliwiä käsienpesuun ja jotain marketin shampoota ja hoitoainetta. Mutta minun kuulemma täytyy käyttää muuta, älä valehtele, kun työkaveri saa oireita minusta. Osastonhoitaja haisteli sitten myös minua ja totesi lopulta, että en haise millekkään aineelle.

Hain äkkiä ja onneksi pääsin toiseen työpisteeseen. Koin jotenkin korniksi tilanteen, että pomoni haistelee kainaloitani, käytänkö hajusteellista deodoranttia.

Tässä juuri esimerkki siitä, että henkilö etsii ja odottaa haistavansa jotakin, jolloin luulee haistavansa sitä etsimäänsä. Tällaista voi sattua kaikille, oli hajusteyliherkkä tai ei. Hajusteyliherkän tapauksessa ongelma on, että tämä hajuharha voi aiheuttaa hänessä oireita. Mitä luulette hajusteherkät, auttaisiko teitä tieto siitä, että kyseessä on vain hajuharha poistamaan oireet vai onko tällaisessakaan tilanteessa mitään tehtävissä? Siis jos voidaan selvästi osoittaa, että sitä haistamaanne hajua ei oikeasti ole.

Sain kerran työkaverilta kutsun illanistujaisiin hänen luoksena. Sanoin, että voin kyllä tulla ihan hyvin. Hän sanoi, että laittaa sähköpostilla ohjeistusta iltaan. Luulin, että pyytää tuomaan jotain syömistä jne. Viestissä olikin ohjeet siitä, miten hänen luokseen tullaan. Naurettavin ohje oli, että olisi käytävä suihkussa hänen naapurissa asuvan ystävänsä luona ensin. No, minulle tulikin yllättävä meno.