Hajuste-hysteerikot työpaikoilla, harrastuksissa ja elämässä yleensä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein kerran niin kun sattui samalle työpaikalle tällainen valittava, että sanoin tälle työkaverille, että vaihdoin kaikki tuotteet käsisaippuaa myöten hajusteettomiin. Työkaveri oli oikein tyytyväisenä ja julisti kuinka ei enää tule päänsärkyä joka päivä. Oikeasti käytin ihan niitä samoja tuotteita kuin ennen. Että joillain se hajusteyliherkkyys on vain päänsisällä.

Kokeilehan ap alkuun samaa! Itse epäilen, että työkaverisi nimenomaan luulee haistavansa jotakin seurassasi. Hajusteherkkien ei kannata suuttua tästä, sillä on paljon tutkimuksia, joissa on todettu, että hajuherkkyys on ollut ns. kuvitelmaa. Ei meinaa, etteivätkö oireenne, kuten päänsärky ja hengenahdistus jne. olisi todellisia tuntemuksia, mutta aivonne saattavat vain luulla, että haistatte jotakin ja sitten alatte oirehtia. Myös aivonne voivat luulla, että päänsäryn iskiessä haistatte jotakin hajua, vaikka särky liittyisikin johonkin muuhun asiaan. Kyllä sitä itsekin on haistavinaan hometta ja mitälie viemärin hajuja, kun niitä etsii ja odottaa vaikka vanhaan rakennukseen mennessään. Ei tarkoita, että hometta ja hajuja todella olisi.

En lue itseäni hajuteherkäksi, mutta jotkut hajut ottavat kurkkuun/keuhkoihin ja saavat minut yskimään todella rajusti. (Nyt on vielä ikävä yskiä bussissa yms. ) En tiedä mitkä hajut, koska en erota samanlaisia hajuja. Toinen saa yskimään ja toinen ei. Kestän ihan hyvin homeen ja viemärin hajun, paitsi viemärin haju ällöttää. Kestän toiset parfyymit, mutta toisia en. En usko, että vaiva on kuviteltu.

Aivot on kummallinen juttu. Itselläni löytyi pieni kasvain, kun aloin tuntemaan äänet kipuina.

Itse migreenikkona en voisi kuvitellakaan olevani niin itsekäs, että kieltäisin muilta hajusteet. Jokaisella on oikeus niihin, ei kukaan niihin kuole.

Hienhaju on myös kamalaa.  En tiedä yhtään ihmistä, joka siitä hajusta pitäisi tai edes sietäisi sitä muuten kuin pakkotilanteessa.  Silloinkaan sitä ei siedä, mutta kestää kun on kestettävä.  Hienhajusta ei tietääkseni kuitenkaan saa allergisia oikeita.  Mutta yököttävää se on.

Kainalohikoilemiseen on olemassa apteekin tuotteita, joita ainakin pitäisi edes kokeilla ja jos ei toimi, niin lääkäriin.  Kuka haluaa haista pahalle?

Kyllä minäkin sen aistin ja tiedostan, että parfyymi tuoksuu periaatteessa hyvälle, ei pahalle.  Minä vain aistin sen tuoksun varmaan miljoonakertaisesti voimakkaammin kuin se parfyymin käyttäjä.  Ja siitä se huono olo ja pään särkeminen tulee.  Tuomikin tuoksuu hyvälle, en vain siedä sitä kuin hetken, sitten se käy liian voimakkaaksi.Nämä hajuvesien ja muiden tuoksujen käyttäjät ja puolustajat eivät nimenomaan tätä ymmärrä.  Ero on siinä, että se tuoksu on toiselle liian vahva, vaikka he itse aistivat siitä vain sen pienen vivahteen.

  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein kerran niin kun sattui samalle työpaikalle tällainen valittava, että sanoin tälle työkaverille, että vaihdoin kaikki tuotteet käsisaippuaa myöten hajusteettomiin. Työkaveri oli oikein tyytyväisenä ja julisti kuinka ei enää tule päänsärkyä joka päivä. Oikeasti käytin ihan niitä samoja tuotteita kuin ennen. Että joillain se hajusteyliherkkyys on vain päänsisällä.

Kokeilehan ap alkuun samaa! Itse epäilen, että työkaverisi nimenomaan luulee haistavansa jotakin seurassasi. Hajusteherkkien ei kannata suuttua tästä, sillä on paljon tutkimuksia, joissa on todettu, että hajuherkkyys on ollut ns. kuvitelmaa. Ei meinaa, etteivätkö oireenne, kuten päänsärky ja hengenahdistus jne. olisi todellisia tuntemuksia, mutta aivonne saattavat vain luulla, että haistatte jotakin ja sitten alatte oirehtia. Myös aivonne voivat luulla, että päänsäryn iskiessä haistatte jotakin hajua, vaikka särky liittyisikin johonkin muuhun asiaan. Kyllä sitä itsekin on haistavinaan hometta ja mitälie viemärin hajuja, kun niitä etsii ja odottaa vaikka vanhaan rakennukseen mennessään. Ei tarkoita, että hometta ja hajuja todella olisi.

Ai että ihan ajatuksen voimalla saa kehitettyä itselle astmakohtauksen? Wau.

Kyllä näin voi olla. Mutta en siis tarkoita, että kaikki hajusteherkät pelkästään kuvittelisivat asioita tai että se astmakohtaus ei olisi todellinen. Tietenkin hajusteherkkyys on todellinen vaiva. Tarkoitan, että hajusteherkkä voi oirehtia myös silloin, kun luulee vain haistavansa asioita, eikä ainoastaan tilanteissa, joissa todella haistaa jotakin.

Haisevat ihmiset ovat tyhmiä.

Ei hajusteita voi kieltää.  Voi vain toivoa ihmisiltä ymmärrystä.

Paljon muitakin asioita on maailmassa, mitä ei voi toisilta kieltää, mutta voi vain toivoa, että eivät rasittaisi niillä asioillaan muita.

No kyllähän se niin on, että näkyvät hajusteet kuten parfyymit voi kieltää töissä, mutta ei oikein sitä miten vapaa-ajalla hygieniastasi huolehdit. Siis millä peset hiuksesi, ei ole kohtuullinen pyyntö. Ikävää varmasti hajusteherkkyys, mutta koko maailma ei siihen voi mukautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ärsyttää tämmöset.

Se on niin että joko haisen hieltä tai sitten käytän itselleni sopivia tuotteita, jolloinka fyysisessä työssä pakostakin pintaan tuleva hiki ei haise.

Kumpikin pahasta hajuherkkien mieleen,eli parempi kun lakkaisi vaan olemasta sitten.

Se sinun hiki ei kuitenkaan ole keinotekoinen hajuste.

Haisee se silti aivan s**tanasti, epäilen ettei sitäkään kukaan halua koko päivää haistella.

Joo tässä vaiheessa tulee sitten valitusta, että et peseydy ja käy suihkussa. Sekin on tämän palstan mukaan ihan asiallinen pyyntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein kerran niin kun sattui samalle työpaikalle tällainen valittava, että sanoin tälle työkaverille, että vaihdoin kaikki tuotteet käsisaippuaa myöten hajusteettomiin. Työkaveri oli oikein tyytyväisenä ja julisti kuinka ei enää tule päänsärkyä joka päivä. Oikeasti käytin ihan niitä samoja tuotteita kuin ennen. Että joillain se hajusteyliherkkyys on vain päänsisällä.

Kokeilehan ap alkuun samaa! Itse epäilen, että työkaverisi nimenomaan luulee haistavansa jotakin seurassasi. Hajusteherkkien ei kannata suuttua tästä, sillä on paljon tutkimuksia, joissa on todettu, että hajuherkkyys on ollut ns. kuvitelmaa. Ei meinaa, etteivätkö oireenne, kuten päänsärky ja hengenahdistus jne. olisi todellisia tuntemuksia, mutta aivonne saattavat vain luulla, että haistatte jotakin ja sitten alatte oirehtia. Myös aivonne voivat luulla, että päänsäryn iskiessä haistatte jotakin hajua, vaikka särky liittyisikin johonkin muuhun asiaan. Kyllä sitä itsekin on haistavinaan hometta ja mitälie viemärin hajuja, kun niitä etsii ja odottaa vaikka vanhaan rakennukseen mennessään. Ei tarkoita, että hometta ja hajuja todella olisi.

Ai että ihan ajatuksen voimalla saa kehitettyä itselle astmakohtauksen? Wau.

Kyllä näin voi olla. Mutta en siis tarkoita, että kaikki hajusteherkät pelkästään kuvittelisivat asioita tai että se astmakohtaus ei olisi todellinen. Tietenkin hajusteherkkyys on todellinen vaiva. Tarkoitan, että hajusteherkkä voi oirehtia myös silloin, kun luulee vain haistavansa asioita, eikä ainoastaan tilanteissa, joissa todella haistaa jotakin.

Olen lukenut kerran sellaisen artikkelin, missä puhuttiin allergioista.  Siis allergioista, jotka on oikeasti olemassa.  Esimerkkinä oli lapsi, joka oli allerginen mansikoille.  Hänellä turposi kieli mansikoista ja tilanne voi olla hengenvaarallinen.  Hän sai allergiakohtauksen, kun vain näkikin mansikoita, ei siis tarvinnut syödä niitä.  Oudointa oli, että kohtaus - siis kielen turpoaminen - tuli siitäkin, kun hän näki kirjassa mansikan kuvan.  Sen sijaan pelkästä ajatuksen voimasta hän ei saanut oireita,  eli jollain tavalla hänen piti fyysisesti kokea se mansikka, ennen kuin oire syntyi.  Mukana piti olla siis joko näköaisti tai hajuaisti.

Kaverini on voimakkaasti hajusteyliherkkä.  Ikinä hän ei kuitenkaan ole ns. tuulesta temmannut tätä oireen aiheutumista.  Aina olen minäkin haistanut, että tässä nyt tosiaan tuoksuu sille tai tälle.  Itse en vaan pidä sitä tuoksua minään, mutta hän joutuu vaihtamaan paikkaa.  Ja tekee minullekin jotkut tuoksut häijyä, ei kaikki hajuvedetkään haise niin kovin hyvälle.  Esim. takavuosien suuri suosikki Rive Gauche tuoksui minusta ihan jollekin polttoaineelle enkä halunnut sitä haistella, ihan ällötti.

Vierailija kirjoitti:

Hienhaju on myös kamalaa.  En tiedä yhtään ihmistä, joka siitä hajusta pitäisi tai edes sietäisi sitä muuten kuin pakkotilanteessa.  Silloinkaan sitä ei siedä, mutta kestää kun on kestettävä.  Hienhajusta ei tietääkseni kuitenkaan saa allergisia oikeita.  Mutta yököttävää se on.

Kainalohikoilemiseen on olemassa apteekin tuotteita, joita ainakin pitäisi edes kokeilla ja jos ei toimi, niin lääkäriin.  Kuka haluaa haista pahalle?

Kyllä minäkin sen aistin ja tiedostan, että parfyymi tuoksuu periaatteessa hyvälle, ei pahalle.  Minä vain aistin sen tuoksun varmaan miljoonakertaisesti voimakkaammin kuin se parfyymin käyttäjä.  Ja siitä se huono olo ja pään särkeminen tulee.  Tuomikin tuoksuu hyvälle, en vain siedä sitä kuin hetken, sitten se käy liian voimakkaaksi.Nämä hajuvesien ja muiden tuoksujen käyttäjät ja puolustajat eivät nimenomaan tätä ymmärrä.  Ero on siinä, että se tuoksu on toiselle liian vahva, vaikka he itse aistivat siitä vain sen pienen vivahteen.

  

Tuo hien hajun yököttävyyteen liittyy hyvin vahvasti myös kulttuurinen suhtautuminen siihen. Eihän se hajuna mitenkään ihmeellinen loppujen lopuksi ole. Siihen vaan assosioidaan asioita, että se on inhottavaa. Jos emme ajattelisi näin eihän noita hajusteitakaan edes tarvittaisi.

Vierailija kirjoitti:

On se jännä, ettei ennen ollut ketään hajusteyliherkkää

Itse en ainakaan luovu hyväntuoksuisuudesta, ja nykyään osalla on oleinaan oikeus tulla sanomaan toiselle ihan mitä vaan.

Jotain asiaa, mikä ei itse miellytä, täytyy sietää

Mistä tiedät?  Kyllä minun ystäväni 60-luvulla sai pahoja oikeita silloisesta suositusta omenankukka-deodorantista.  Hänellä puhkesi silmätulehdus ja nenä vuoti.  Silloin kun vielä käytettiin suihkedeodorantteja, se suihke oli jotenkin pahempi kuin joku pallodödö.

Ennen ei ollutkaan niin paljon hajusteallergiaa aiheuttavia tekijöitä.  Esim. huuhteluaineita ei käytetty.  Naiset ei ennen 60-lukua käyttäneet hiuskiinteitä eikä mitään kampausnesteitä ja vastaavia.  Ei kaupoissa ollut tällaisia valikoimia erilaisia hajustettuja aineita kuin nyt.  Saippuat oli perussaippuoita, joissa oli mieto tuoksu.  Olen elänyt lapsuuteni 50-luvulla ja aika pieni oli se pesuaineitten kirjo.  Tavallinen pyykkipulveri, mäntysuopa ja vartalon pesuun tavallinen palasaippua, joka haisi vain saippualle.  Ihovoiteet oli niveaa tai jotain tokalonia, eipä paljon muuta.  Isä ei käyttänyt partavettä eikä äiti hajuvettä.  Käsivoidetta oli kaupassa myytävänä tasan yhtä merkkiä, Miamia.  Se ei tuoksunut miltään.  

Mille oltaisiin silloin voitu tulla yliherkäksi?

Minäkin haluaisin kieltää maailmasta kokonaan tupakoinnin julkisilla paikoilla, koska voin pahoin siitä hajusta! Vaan enpä ole tämän maailman napa, niin on sopeduttava, vaikka vi tuttaakin se turhaakin turhempi ja epäterveellinen sauhuttelu joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein kerran niin kun sattui samalle työpaikalle tällainen valittava, että sanoin tälle työkaverille, että vaihdoin kaikki tuotteet käsisaippuaa myöten hajusteettomiin. Työkaveri oli oikein tyytyväisenä ja julisti kuinka ei enää tule päänsärkyä joka päivä. Oikeasti käytin ihan niitä samoja tuotteita kuin ennen. Että joillain se hajusteyliherkkyys on vain päänsisällä.

Kokeilehan ap alkuun samaa! Itse epäilen, että työkaverisi nimenomaan luulee haistavansa jotakin seurassasi. Hajusteherkkien ei kannata suuttua tästä, sillä on paljon tutkimuksia, joissa on todettu, että hajuherkkyys on ollut ns. kuvitelmaa. Ei meinaa, etteivätkö oireenne, kuten päänsärky ja hengenahdistus jne. olisi todellisia tuntemuksia, mutta aivonne saattavat vain luulla, että haistatte jotakin ja sitten alatte oirehtia. Myös aivonne voivat luulla, että päänsäryn iskiessä haistatte jotakin hajua, vaikka särky liittyisikin johonkin muuhun asiaan. Kyllä sitä itsekin on haistavinaan hometta ja mitälie viemärin hajuja, kun niitä etsii ja odottaa vaikka vanhaan rakennukseen mennessään. Ei tarkoita, että hometta ja hajuja todella olisi.

Ai että ihan ajatuksen voimalla saa kehitettyä itselle astmakohtauksen? Wau.

Kyllä näin voi olla. Mutta en siis tarkoita, että kaikki hajusteherkät pelkästään kuvittelisivat asioita tai että se astmakohtaus ei olisi todellinen. Tietenkin hajusteherkkyys on todellinen vaiva. Tarkoitan, että hajusteherkkä voi oirehtia myös silloin, kun luulee vain haistavansa asioita, eikä ainoastaan tilanteissa, joissa todella haistaa jotakin.

Olen lukenut kerran sellaisen artikkelin, missä puhuttiin allergioista.  Siis allergioista, jotka on oikeasti olemassa.  Esimerkkinä oli lapsi, joka oli allerginen mansikoille.  Hänellä turposi kieli mansikoista ja tilanne voi olla hengenvaarallinen.  Hän sai allergiakohtauksen, kun vain näkikin mansikoita, ei siis tarvinnut syödä niitä.  Oudointa oli, että kohtaus - siis kielen turpoaminen - tuli siitäkin, kun hän näki kirjassa mansikan kuvan.  Sen sijaan pelkästä ajatuksen voimasta hän ei saanut oireita,  eli jollain tavalla hänen piti fyysisesti kokea se mansikka, ennen kuin oire syntyi.  Mukana piti olla siis joko näköaisti tai hajuaisti.

Kaverini on voimakkaasti hajusteyliherkkä.  Ikinä hän ei kuitenkaan ole ns. tuulesta temmannut tätä oireen aiheutumista.  Aina olen minäkin haistanut, että tässä nyt tosiaan tuoksuu sille tai tälle.  Itse en vaan pidä sitä tuoksua minään, mutta hän joutuu vaihtamaan paikkaa.  Ja tekee minullekin jotkut tuoksut häijyä, ei kaikki hajuvedetkään haise niin kovin hyvälle.  Esim. takavuosien suuri suosikki Rive Gauche tuoksui minusta ihan jollekin polttoaineelle enkä halunnut sitä haistella, ihan ällötti.

 

Kokeilepa, että joskus väität kaverillesi, että haistat jotakin hänelle oireita aiheuttavaa, vaikket oikeasti haista mitään. Alkaako kaveri haistaa myös hajua ja saada oireita? Et ehkä halua kokeilka näin ilkeää temppua häneen, mutta kiinnostaisi tietää, miten käy.

Lukeekaas migreenistä, kaikkialla todetaan että hajusteet voi laukaista kohtauksen.

On ihan ok josnpanee tipan hajustetta korvan taa mutta jos se tuntuu puolta metriä kauemmas, olet omanlaisesi hajustehysteerikko.

Meillä on töissä ihmisiä joiden läsnäolo pystyy haistamaan käytävälle, ja joiden kanssa ihmiset on mieluiten etäpalaverissa. Näillä on hakuvesipullo työpöydällä, laittavat lisöä monta kertaa päivässä. En ole koskaan ilmeelläkään osoittanut että en viihdy heidän seurassaan, mutta oikeasti välttelen.

Ethän halua olls haisuli jota vältellään?

Vierailija kirjoitti:

Itse migreenikkona en voisi kuvitellakaan olevani niin itsekäs, että kieltäisin muilta hajusteet. Jokaisella on oikeus niihin, ei kukaan niihin kuole.

Tosi uskottavaa, että sulla olis mitään migreenitaipumusta.

Migreeniin voi kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Hajusteyliherkkyys on vähän sama kuin sähköallergia, päässä on monet viat, ja sen vian ei tarvitse todellakaan iso :))

Tuo on törkeästi sanottu, jopa minun tuoksunrakastajan mielestä. Hajusteyliherkkyys on oikea, lääketieteellinen ongelma toisin kuin "sähköyliherkkyys". Silti joku roti on oltava siinä, kuinka pitkälle voi olettaa muiden menevän ongelman huomioonottamisessa.

Hajuvedestä tietenkin luovun työpaikalla tai muualla, jos joku ei sitä siedä. Muita tuotteita en tasan tarkkaan ryhdy vaihtelemaan.

Omalla äidilläni on hajusteyliherkkuus ja hänelle tulee vahvoja oireita hajusteista. Silmät kirvelevät ja vuotavat, iho kutiaa. Ei se ole mitään huomion hakemista, vaan ihan oikea ongelma.

Äidillä oli työkaveri joka käytti PALJON hajuvettä. Siis niin paljon, että koko huone haisi vielä silloinkin, kun hän oli poistunut huoneesta. Kun hän muutti, seuraavan asukkaan piti maalata seinät uusiksi, koska ne haisivat niin vahvasti hajuvedeltä. Vaikka äiti ja myös muut työntekijät monta kertaa hänelle sanoivat asiasta, ei muutosta tullut. Hän piti kiinni oikeudestaan löyhkätä hajuvedeltä. Se oli minusta todella typerää.

Tietysti sinun tapauksessasi kuulostaa vähän hankalalta, että pitäisi kaikki vaihtaa. Mutta on tässä aina se toinenkin puoli, että kyse on ihan oikeasta ongelmasta.