Miksi joillakin on niin iso ongelma katsoa toista silmiin?

Exäni, joka oli luultavasti ujo, koska oli melko hiljainen, sanoi kerran, että ei ole koskaan katsonut ketään silmiin kuten minua. Ja hän oli ollut 15 vuotta parisuhteessa jossa on lapsia, hän on isosta suvusta ja hyvin sukurakas ja ammatissa, jossa tapaa paljon ihmisiä.

Silmiin katsominen on kuulemma vaikeaa, jos ei luota toisen hyväksyntään.

Ujouttahan se.

Enemmän häiritsee muijat, jotka tuijottaa toisia naisia suu auki. wtf??

On käytöstapojen puutetta olla katsomatta silmiin puhujaa. Toki jotkut voivat olla ujoja, mutta yleensä silmiin katsomattomuus on vain huono tapa, jota ei varmaankaan lapsena ole opetettu.

Joskus tuntuukin, että nykyään lapsille ei opeteta enää tapoja samalla tavalla kuin ennen.

Ei kai silmiin katsominen tarkoita jatkuvaa tuijotusta? Itse ainakin miellän sen sellaiseksi että katsotaan silmiin, sitten pois, sitten silmiin, sitten pois... (ja tätä ap:kin varmaan haki?)

Jonkun tutkimuksen mukaan katsekontaksi kestää keskimäärin 3-5 s kerrallaan keskusteluissa, eli harva tuijottaa koko ajan silmiin. Sekin jos välttelee katsekontaksia koko ajan on epätavallista.

Mulla ihmispelko, pelkään sekä sitä että toinen näkee minussa jotain pahaa (syyllisyys, häpeä) ja että toinen katsoo uhkaavasti tai alistavasti (pelko). Oon narsistin uhri, siinä pääasiallinen syy näihin.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 15:44"]

Vaikea ajatella, jos pitää toljottaa toisen naamaa koko ajan. Keskityn paremmin, kun saan katsoa mihin haluan tai jopa laittaa silmät kiinni.

[/quote] Jaanne Neanderthal ajoilta, silmiin katsominen mielletaan uhitteluna. Eihan petoelaimiakaan katsota suoraan silmiin. Tai sitten maaorjuuden ajan jaannos jolloin alempiarvoiset katsoivat maahan kun herra puhutteli.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 16:16"]

Koska jos naisia katsoo silmiin, ne luulee, että yrittää iskeä :(

Hiton harhaiset retardit.

[/quote]Aijaa. Mä oon kokenut toisin päin. Suomessa ei sais hymyillä kenellekään tai olla ystävällinen. Kaikki tulkitaan ihastumiseksi tms. Siis todella rasittavaa. Ja usein ne on kyllä miehiä, jotka tulkitsee rakkaudeksi kaikenlaista.

Mun on joskus vaikea ujostelun ja epävarmuuden takia katsoa ihmisiä koko ajan silmiin, mutta jossain määrin sentään onnistun :) Enemmän itseäni ovat aina häirinneet ihmiset, joilla suu aukeaa väärässä paikassa...

]Mulla ihmispelko, pelkään sekä sitä että toinen näkee minussa jotain pahaa (syyllisyys, häpeä) ja että toinen katsoo uhkaavasti tai alistavasti (pelko). Oon narsistin uhri, siinä pääasiallinen syy näihin.

[/quote]

Mulla samoja kokemuksia.. Tullut tämä vaikka ennen olin aina iloinen ja positiivinen. Elämänlaatu heikentynyt huomattavasti.. Tuntuu vaan niin vaikealta olla luontevasti ihmisten kanssa enää. Halu ois kyllä kova, ja ennen kaikki on sanoneet että mun seurassa on niin helppo olla. Pistää vihaksi että tätä se narsisti on halunnut ja se on onnistunut. Välissä tuntuu et ihmiset alkaa voimaan pahoin seurassa tai sit loukkaantuvat vaikkei kukaan sitä ääneen sanokaan. Haluttais vaan huutaa maailmalle että haluaisin vaan elää ja pystyä olemaan niin kuin ennen.. Pakko kuitenkin yrittää olla iloinen vaikka sisältä ihan rikki. Puolituttujen tullessa vastaan saatan yrittää olla yli-iloinen ja selittää jotain mukavaa jottei tarvis niin paljon ottaa sellaista syvempää kontaktia.. Pelkään että menetämme tätä menoa kaikki läheiset koska tuntuu että ei ole oikeen ketään enää kelle jutella, ja kun ei OSAA katsoa silmiin niin jutteleminen on vaikeaa ja en jaksa loputtomiin enää purkaa läheisetkin väsyy.. Pakko yrittää mennä eteenpäin. Olen käynyt juttelemassa myös psykologille ja terveydenhoitajien kanssa muutaman kerran, mutta juttelukertoja on ollut vain harvakseltaan..

Pakko kysyä vielä sinulta pari kysymystä:

Onko sinulle ollut ennen luontevaa olla ihmisten seurassa? Kuinka pitkään tämä narsisti oli sinun kanssa tekemisissä? Oletko käynyt juttelemassa, onko helpottanut? Miten ihmiset ovat suhtautuneet sinuun, kun silmiin katsominen on hankalaa?

Paljon tsemppiä.. <3 Et ole yksin asian kanssa:(

Tuijottelu ja formaalinen silmiinkatsominen jotenkin eroavat toisistaan. Tuijotus tuntuu porautuvalta, kun taas käytöstapojen mukainen silmiinkatsominen tuntuu enemmänkin vain 'velvollisuudelta'. Kenties siinä on taustalla myöskin vaikuttamassa kehonkieli ynnä muut seikat, mitkä jäävät näkökentän ulkopuolelle katsottaessa toista silmiin.

Minulla katse enemmänkin harhailee silmiinkatsomisen ja ympäristön tarkastelun välilla ja jos olen sitten tehnyt yht'äkkisen, tietoisen muutoksen käyttäytymisessäni (eli alkanut katsomaan toista silmiin ikäänkuin keskittyneesti), niin selvästikin katsonnan kohteen habitus on muuttunut vaivaantuneeksi. Toinen on se, kun katsoo katsottavasta läpi eli tämä klassinen "murhaajan katse" á la "thousand mile stare"...lienee sanomattakin selvää, että mikä efekti semmoisella on :)

Minulla karsastaa toinen silmä ja siksi koen katsekontaktit kiusallisina. Tutuille olen asiasta kertonut ja he osaavat olla kiinnittämättä asiaan huomiota.

Vieraan kanssa on kiusallista kun ensin hoksaan että nyt lähti silmä omille teilleen ja sen jälkeen huomaan kuinka puhekumppani huomaa ja usein kiusaantuu, kun ei tiedä miten reagoida. Pahimmillaan esim asiakaspalvelijana ollessani, asiakas on alkanut huomauttelemaan silmästäni. Tällaiset tilanteet koen todella ikäväksi.

Pienestä puutteestani huolimatta olen silti loistava asiakaspalvelija.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 16:18"]Jos kaupan kassa katsoo puoli metriä ohi antaessaan kuitin ja sanoessaan "ole hyvä", niin itselle ainakin tulee sellainen fiilis että sen pienen bimbon päässä on ajatus: "Voi V*** mikä lehmä, menis jo tosta himaan kaljaa kiskomaan" Tai "Hyi mikä kaljamaha, yäk!!!

[/quote]

Mua häiritsee sama juttu. Kassahenkilön kuuluu katsoa silmiin moikatessa sekä rahoja antaessa. Hirveän harva katsoo silmiin antaessa rahoja. Siitä tulee niin välinpitämätön olo. Itse olen kaupan kassa ja minun kassallani käytetään katsekontaktia! Ja olen ujo katsomaan silmiin puhuessani, mutta nuo pienet hetket ei tunnu missään.

En uskalla katsoa silmiin (ujous, ärrävika...) Tuntuu siltä kuin silmiinkatsoja näkisi suoraan lävitseni... HRR!

Mies, joka oli mihin palavasti ihastunut, ei katsonut mua koskaan silmiin jutellessamme, vaikka tiesi, että pidän häntä kiinnostavana ja on yleensä luonteeltaan sosiaalinen. Aina ei varmaan kuitenkaan kyse ole tästä.

Ei varmaankaan.. Mutta aina järjen ääni ei riitä, vaikka joku vieressä toitottaisi että haluaa olla ystävä. Jostain alitajunnasta tulee silti syyllisyys, pelko..

Silmät ovat sielun peili. Silmiin katsominen on intiimiä ja päästää toisen ihmisen tosi lähelle todellista minää. Mitä enemmän pelkää tai mitä enemmän on salattavaa, sitä vähemmän katsoo silmiin.

Sen takia tuntematonta on vaikea katsoa pitkään silmiin. Et halua, että hän näkee sinusta enempää kuin ulkokuori antaa ilmi. Jos katsot ihastustasi silmiin ja hän katsoo takaisin, käännät katseen nopeasti pois ettei hän näe katseestasi, että olet kiinnostunut. Jos valehtelet, et voi katsoa silmiin, koska toinen huomaa silmistäsi sen, että et puhu totta.

Silmät paljastavat meistä paljon asioita, jotka haluamme peloissamme pitää piilossa. Sen takia silmiin katsominen on vaikeaa.

Mulla on huono itsetunto, siksi en oikein uskalla katsoa muita silmiin.

Työssäni joudun katsomaan ihmisiä silmiin, ja teen sen luontevasti. Mutta jos olen ihastunut johonkin ihmiseen, on vaikeaa katsoa silmiin, koska luulen, että hän näkee sen silmistäni. Muutenkin kaikki mieheni ovat sanoneet, että minun silmistäni näkee suoraan sisimpään. Puhumattakaan niistä laajentuneista pupilleista... 

Mutta jos tietää toisenkin olevan kiinnostunut, niin mikäpä sen ihanampaa kuin silmiinkatsominen. Aika pysähtyy ja muu maailma katoaa. <3

Vielä palatakseni asiaan: en pidä pahana, jos ihminen ei pysty katsomaan silmiin. Ujoutta se lienee. 

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 16:28"]

Mun mielestä katsekontaktilla on todellakin paljon merkitystä. Haastattelen paljon ihmisiä ja erityisesti nuoria, silmiin katsovat rauhalliset ihmiset antavat itsestään paljon miellyttävämmän kuvan kuin ne, jotka katsekontaktia välttelevät, vilkuilevat ja katselevat muualle. Viimeksi palkkasin yhden nuoren meille töihin ja yksi iso plussa oli se, miten luontevasti hän piti katsekontaktin koko keskustelumme ajan, eikä se tuntunut hänestäkään vaivaannuttavalta. Luulen että hän on loistava asiakaspalvelutyössä, siis muutenkin, joten tuo silmiin katsominen on vain plussaa. Tulee todella luotettava tunne ihmisistä jotka katsovat silmiin puhuessa ja kuunnellessaan.

[/quote]

Eh, tiesithän, et just narsistit katsovat kiinteäsit ja rauhallisesti koko ajan silmiin, koska tietävät sen antavan luotettavan ja vakaan kuvan...Ja sit ne ujot tai introvertit ei niin kauheasti katso silmiin tai vain korkeintaa vilkaisevat...katsos kun he eivät pyri iholle, he antavat toiselle tilaa. Mut makuasioitahan nääkin on, sanoi Peni kun muniaan nuoli.

Näin kai se pelkistettynä onkin,

mutta narsistin uhri ^^ tuntee syyllisyyttä ja pelkoa asioista, joista hänen ei kuuluisi. Syyllisyyden tunteesta on vaikea päästä pois, vaikka tietäisi ettei ole syyllinen kielteisiin tapahtumiin.