Onko täällä ketään jonka vauva joutunut olla pitkään sairaalassa?
Etkä ole pystynyt käymään päivittäin häntä katsomassa. Vaikuttiko tämä kiintymyssuhteeseen?
Kommentit (10)
Kakkonen,mukava kuulla kokemuksestasi. Onko täällä muita.?
ap
Kakkonen,mukava kuulla kokemuksestasi. Onko täällä muita.?
ap
Oli lähes kolme kuukautta. En osaa sanoa paljonko se vaikutti kiintymyssuhteeseen, koska hän kuoli. Lienenkö sitten ehtinyt kiintyä ollenkaan kun en päivittäin voinut käydä katsomassa.
Omani oli syntymästään lähtien 8 viikkoa. Syntyi siis keskosena rv 28.
Mutta tällaisia tapauksia ei ehkä tarkoitettu?
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 14:13"]
Omani oli syntymästään lähtien 8 viikkoa. Syntyi siis keskosena rv 28.
Mutta tällaisia tapauksia ei ehkä tarkoitettu?
[/quote]
Toki myös tällaisia.
rv 28 tosiaan syntyi ja melkein heti sairastin itse flunssan, joten vauva oli ainakin 2 viikkoa hoitajien "varassa" sairaalassa. Syntymän jälkeen ehdin antaa kenguruhoitoa 5 päivää, ja sitten tosiaan tuli flunssa, jolloin ei tietenkään saanut sairaalaan mennä lainkaan. Olen yh, joten toista vanhempaa ei sairaalaan myöskään ollut menijäksi. Ja tervehdyttyäni muutenkin pääsin vain kerran päivässä muutaman tunnin ajaksi antamaan kenguruhoitoa.
Pelkäsin todella paljon tuota kiintymyssyhdehäiriötä, mutta tyttö pian 3v, eikä viitteitä kyseisestä häiriöstä.
Kiitos kokemuksista. 6 ja 8, koitko, että kiintymyssuhde oli jo silloin kun vauva oli sairaalassa, vai kehittyikö vasta, kun vauva pääsi kotiin?
Vauva oli kolme viikkoa sairaalassa. Kävin kyllä päivittäin katsomassa, mutta en välttämättä voinut olla paikalla kuin pienen hetken, kun vierailuaikoja oli tiukasti rajoitettu tilanpuutteen vuoksi ja lisäksi kotona oli toinen lapsi huolehdittavana. Kiinnyin vauvaan selvästi myöhemmin, vasta melkeinpä kun hän oli ohittanut vauvaiän. Pelkäsin kovasti hänen kuolevan ja siksen uskaltanut kiintyä, taustalla oli edellisen keskoseni kuolema.
10: minulla sama menettämisen pelko oli pitkään, ei siitä pääse mihinkään. Mutta onneksi oma keskoseni, hieman kehityttyään (=lasketun ajan ylitettyään ja siitä eteenpäin), oli kuitenkin kontaktia ottava ja "helppo" vauva, ja lisäksi vielä imetyskin alkoi sujumaan, kun kotona saimme rauhassa sitä harjoitella. Varsinkin tuo imetyksen onnistuminen omalta osaltaan paikkasi kaikkea sitä ahdistusta ja pelkoa, mitä pikkukeskosen puolesta joutui kokemaan.
Oli noin kuukauden, ja vaikka kävin päivittäin on silti vaikuttanut kiintymyssuhteeseen. Tosin suhteeseen on vaikuttanut moni muukin juttu, kuten pelko, että vauva kuolee. Vasta kun saatiin vauva kotiin, uskalsi hiljalleen alkaa kiintymään.