Miten toimisitte? 5v ei suostu syömään puuroaan.

Vaihtoehtojahan on vaikka pilvin pimein! Muroja, mysliä, leipää, jogurttia, viiliä, hedelmiä....



Sadisti äiti!

Ajattelen kokoajan miltä muista tuntuu. En voisi pakottaa lasta syömään puuroa jos ei siitä pidä. Ei sitä siedä kyllä miehenikään, mutta joskus keitän ihan itselleni.

Voisinko olla itse syömättä lounaaseen asti ja touhuta sitä ennen pihalla energisesti? En, koska pyörtyisin ja väsyisin nälästä, olisin kiukkuinen.

Jos pitäisi pakottaa lapset syömään inhokkiruokaanasa, eikö sitten pitäisi mieskin pakottaa sitä syömään? Miksi hän saisi valita murot laste silmien edesä?

Vierailija:

meillä ei ole koskaan pakotettu lasta syömään saatika uhkailtu nälällä. Ei jumakauta kun pistää nyt vihaksi ap:n kaltaiset tyypit.

Käyn itse ruokataisteluja usein 3-vuotiaani kanssa. Olen huomannut, että ainakin hänen kohdallaan se on hyvin usein pelkkää kamppailua vallasta. Viime aikoina olen pyrkinyt ottamaan rauhallisen asenteen, vaikkakin se sapettaa, kun on laittanut omasta mielestään hyvän ja terveellisen ruoan eikä vaan uppoa.



Minusta sinun kannattaisi selvittää tytön kanssa, mistä on kyse. Jos hän ei kertakaikkiaan pidä puurosta, niin voithan luopua tarjoamasta sitä aamupalana. Ei se puuro varmaan ihan välttämätöntä ole. Itse en ole oikein ikinä saanut puuroja alas, ehkä riisipuuroa lukuunottamatta.



Mutta jos kyse onkin vaan siitä, että tyttö halusi kokeilla valtaansa ja sitä, miten sinä reagoit, kun hän ei syö, niin olisiko parasta vaan olla tekemättä asiasta isoa numeroa. Kun hän on maistanut, niin voi rauhallisesti poistua pöydästä. Seuraava ruoka on sitten lounasaikaan.



Kyllä minä ainakin olen selittänyt 3-vuotiaalle pojalleni, että seuraava ruoka on vasta pitkän ajan kuluttua ja että pitää syödä, jotta jaksaa leikkiä ja touhuta siihen saakka. Jos poika on sitten ruokavälillä alkanut kinuta välipaloja ja kysellä, koska on ruoka, olen sanonut, että ruokaa saa vasta ruoka-aikana. Lisäksi olen yrittänyt saada häntä ymmärtämään, että kova nälkä on seurausta siitä, kun hän ei syönyt silloin, kun ruokaa oli edellisen kerran tarjolla.



Minusta vanhempien ei pidä pomppia lasten ehdoilla joka asiassa. Kyllähän sitä valinnanvaraa voi joskus antaa, esim. otatko jugurttia tai viiliä. Asioissa, joissa ei ole niin väliä, mitä lapsi valitsee. Tai jos lapsi on aamuäreä ja kaikki on aamuisin huonosti, niin tuskin silloin kannattaa ruveta nipottamaan ainakaan ruoka-asioista. Mutta ei se voi mennä niin, että aina laitetaan vaan sitä, mikä on lapsen herkkuruokaa, varmasti menee alas jne. Mitä lapsi siitä oppii elämää varten? Ei mitään.

Niin kaikilla on mukavampaa eikä tule valtataisteluja. Aamulla syödään sitä aamupalaa, mitä lapsi haluaa, ja jos ei syö mitään, niin on ilman. Lounas ja päivällinen on niitä ruokia, joista vanhemmat päättää. Välipalaankin on lapsella valtaa. Se voi olla välillä vaikka jätskiä. Puuroja en ole koskaan pakottanut syömään, koska en itsekään niistä pidä, enkä pakota syömään mitään muutakaan. Näin meillä on toimittu ja lapset ovat kaikkiruokaisia, terveitä, energisiä ja hoikkia. Taitavat olla koulussa niitä harvoja lapsia, jotka syövät moittimatta kouluruuankin ja kotona ainakin kehuvat sitä.

Lapsille on hyvä tarjota monelaisia ruokia ja totuttaa siihen, että aina ei ole tarjolla superherkkuja. Mutta jos lapsi inhoaa kaalikeittoa, niin olisi suoranaista sadismia tehdä sitä kerran viikossa, vain koska äiti tykkää kaalisopasta ja se on niin terveellistä.



Eli kohtuus ja keskitie tässäkin asiassa. Meillä lapset syö todella monenlaisia ruokia ja hyvin harvoin kiukuttelevat ruokapöydässä, kylässä ei koskaan vaikka olisikin heille vähän epämieluisampaa ruokaa. En pakota syömään " pahaa" ruokaa vaan maistaminen riittää, ja jos jokin ruokalaji osoittautuu huonoksi menestykseksi, en tee sitä uudestaan. Esikoinen lopetti puuron syönnin parivuotiaana ja syö aamuisin ruisleipää tai sokeritonta mysliä. En näe tässä ongelmaa, kun koulussa kuitenkin syö myös puuroa, jos sitä on ainoaksi ruoaksi tarjolla.

Siinähän sanottiin, että hän itse halusi puuroa eikä sitten kumminkaan syönyt sitä. Haloo! Älkääs ny mammat taas hutkiko tutkimatta!

Ei muuten ap niin sanonut.

Ap:llä on kaksi kertaa viikossa " puuropäivä" .

Niin, siis miksi se leipä olisi huonompaa viljaa kuin puuro?

Vierailija:

Siinähän sanottiin, että hän itse halusi puuroa eikä sitten kumminkaan syönyt sitä. Haloo! Älkääs ny mammat taas hutkiko tutkimatta!

Mutta en kyllä näe siinä järkeä että aamulla tehdään puuroa jos lapsi ei sitä kuitenkaan syö.

Meillä tyttö ei ole vuoden iän jälkeen kelpuuttanut puuroa aamu tai iltapalaksi. Välillä tarjoan sitä kokeeksi, mutta ei tuo jäärä sitä syö. Mielummin on nälässä.



Mutta jos aamupalaksi on vaikka voileipää ja banaani niin en kyllä ala muita vaihtoehtoja tarjoamaan jos leipä ei kelpaa.

Meillä on se käytäntö että jos ruoka ei kelpaa niin voi olla syömättä. Monia vaihtoehtoja en tarjoa.



Lapset pompottaa vanhempiaan rajattomasti jos ei aseta rajoja.

Ja päivähoidossa ja koulussa on kuitenkin aina syötävä sitä ruokaa mitä tarjotaan joten on tärkeää tarjota myös kotona monipuolista ruokaa.

Ja joskus myös niitä ruokia mitkä ei ole lapsen suosiossa.

Haluatko että lastasi pakotetaan päiväkodissa ja koulussakin syömään puuronsa?

muulloin leipää, muroja, jogurttia ynm.

Olisin mieluummin vaikka viikon nälässä kuin söisin jotain Nalle-puuroa. Oksennus tulee ajatuksestakin.



Meillä lasten ei tarvitse koskaan syödä puuroa.

Suurimmassa osassa ruisleipääkin on yllättävän paljon vehnäjauhoa.

Sitten tulee vielä suola ja lisäaineet.

Ap sanoi avauksessaan että laittoi pojalle puuroa, voisilmän ja mansikkahilloa ihan _pojan omasta toivomuksesta_.

Vierailija:

Niin, siis miksi se leipä olisi huonompaa viljaa kuin puuro?