Kummius ja vuosien jälkeen jotenkin paha mieli

Vierailija kirjoitti:

Mulla 9-vuotias kummityttö. Häiritsee kanssa, kun lahjoista ei koskaan kuulu kiitosta.

Itse lakkaisin antamasta lahjoja, jos ei kiitosta kuulu.

Minulle ei ole kummeilta tullut edes synttärionnitteluja sen jälkeen kun täytin 18, eivätkä muutenkaan ole pitäneet yhteyttä. Mitäpä siinä sitten heitäkään muistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ainakaan meidän suvussa/lähipiirissä ollut tapana kummia muistaa kummiuden takia.

Minusta on erikoista, että jos kummi  muistanut kummilastaan lapsesta aikuisuuteen.  Sitten taas kummia vastaavasti ei muisteta mitenkään isoina kummin juhlapäivinä esim. naimisiinmeno. 

Kummilapseni on aikuinen, mutta ei ei kummilapsen vanhemmatkaan muistaneet mitenkään. Tuntui tosi tylyltä. Ottaen huomioon, kuinka paljon olen ostanut vuosien saatossa kaikkea. Käynyt kummilapsen juhlissa jne.

ap

ap

Kummin tehtävä nyky-Suomessa on ostaa kalliit lahjat ristiäisiin, jokaisena syntymäpäivänä 1-18 v, rippijuhliin, yo-juhliin ja opiskelusta valmistuneelle. Ehkäpä vielä häälahjakin.

Kummia ei tarvitse tietenkään muistaa, korkeintaan halvalla joulukortilla, jonka kummilapsen äiti lähettää. Näin se vain suurimmalla osalla nykyään menee. Tuskin kukaan edes enää tietää, mikä on alunperin ollut kummin tehtävä.

Ärsyttävintä oli, kun kummilapsen äiti, laitteli aina viestiä, mitä piti synttäriksi ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään vastavuoroinen rooli. Miten voit kuvitella sellaista?

Kyllä kaikki toimivat ja hyvät ihmissuhteet ovat jollain tavalla vastavuoroisia. Jos vuorovaikutuksesta jää toiselle aina paha mieli, ihmissuhdetta ei kannata tekohengittää. Oli sitten kummi tai ei. Molempien täytyy haluta yhdessäoloa ja olla mukana toisen elämässä.

Olisi varmasti kannattanut viettää aikaa sen lapsen kanssa soitella ja kysellä kuulumisia usein. Ei ne lahjat takaa sitä että teillä on läheiset ja hyvät välit sitten kun lapsi on aikuinen.  Et sinä niillä lahjoilla voi läheisyyttä myöhemmin ostaa. 

Kutsuitko siis kummilapsen valmistujaisiin, synttäreille, häihin? Jos et, oletko varma että hän noista kuitenkin tiesi?

Ei kukaan aikuinen niitä lapsuuden lahjoja muista. Tärkeintä on se yhdessä vietetty aika joka tekee siitä kummisetä tärkeän ihmisen elämässä. Kyllä minullakin on setä joka asuu ulkomailla ja aina tuli hulppeita lahjoja postissa, mutta hyvä jos nyt muistan hänen nimensä aikuisena kun näin hänet ehkä sen kaksi kertaa elämässä. Myös kymmenistä tärkein ei koskaan tuonut lahjoja, mutta oli meillä paljon kun olin lapsi, vei puistoon, otti yökylään ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä kuten leivottiin ja askarreltiin. Aikuisena ollaan edelleen hyvin läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmasti kannattanut viettää aikaa sen lapsen kanssa soitella ja kysellä kuulumisia usein. Ei ne lahjat takaa sitä että teillä on läheiset ja hyvät välit sitten kun lapsi on aikuinen.  Et sinä niillä lahjoilla voi läheisyyttä myöhemmin ostaa. 

Olet varmaan saanut väärän käsityksen. Välitin kummilapsesta ja kyselin kuulumisia lapsuudesta aikuisuuteen saakka, kävin juhlissa jne.  Kun hän oli lapsi, kyselin kuulumisia hänen äidin kauttansa  Kun hänestä tuli nuori aikuinen, yritin kysellä kuulumisia häneltä itseltään.

En ollut pelkkä tavaroiden toimittaja, vaikka lahjojakin ostinkin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmasti kannattanut viettää aikaa sen lapsen kanssa soitella ja kysellä kuulumisia usein. Ei ne lahjat takaa sitä että teillä on läheiset ja hyvät välit sitten kun lapsi on aikuinen.  Et sinä niillä lahjoilla voi läheisyyttä myöhemmin ostaa. 

Olin siis ap, joka vastasi tämän:

Olet varmaan saanut väärän käsityksen. Välitin kummilapsesta ja kyselin kuulumisia lapsuudesta aikuisuuteen saakka, kävin juhlissa jne.  Kun hän oli lapsi, kyselin kuulumisia hänen äidin kauttansa  Kun hänestä tuli nuori aikuinen, yritin kysellä kuulumisia häneltä itseltään.

En ollut pelkkä tavaroiden toimittaja, vaikka lahjojakin ostinkin.

Vierailija kirjoitti:

Kummin tehtävä nyky-Suomessa on ostaa kalliit lahjat ristiäisiin, jokaisena syntymäpäivänä 1-18 v, rippijuhliin, yo-juhliin ja opiskelusta valmistuneelle. Ehkäpä vielä häälahjakin.

Kummia ei tarvitse tietenkään muistaa, korkeintaan halvalla joulukortilla, jonka kummilapsen äiti lähettää. Näin se vain suurimmalla osalla nykyään menee. Tuskin kukaan edes enää tietää, mikä on alunperin ollut kummin tehtävä.

Ärsyttävintä oli, kun kummilapsen äiti, laitteli aina viestiä, mitä piti synttäriksi ostaa.

Hyvin osasit kirjoittaa. Näin se vaan menee.

Lapsen vanhemmalta tulee pyyntöjä.  Kummit yrittävät noudattaa. Sitten kuitenkaan kummeja ei arvosteta. Jälkeenpäin sanotaan, että "joo se kummi oli pelkkä lahja-automaatti". Ja kummi on vaan yrittänyt noudattaa toiveita ja yrittänyt tehdä parhaansa kummitehtävässään.

ap

Vierailija kirjoitti:

No meillä se on toisinpäin. Laitoin yhden hyvän ystäväni lapseni kummiksi. On käynyt viimeksi yksivuotissynttäreillä. Poika on nyt kuusivuotias. Hän ei edes tunne omaa kummitätiään. Ei edes sitä korttia ole tullut postista. En sano, että se lahja olis tärkeintä, mutta kieltämättä se varmasti kummastuttaa lasta, kun toiset kummit muistavat. Tulisi edes kortti ja vaikkapa pieni suklaapatukka, niin lapsi varmaan ilahtuisi, että kummitätinsä muistaa kuka hän on. Mutta ei mitään. Vähän kaduttaa, että en laittanut erästä toista ystävääni kummiksi.

Mä olen tuollainen entinen hyvä ystävä. Ekan vuoden yritin pitää yhteyttä, olin kiinnostunut ja innokas tapaamaan kummipoikaani. Ystävyyssuhde alkoi kuitenkin tuntumaan yksipuoliselta jostain syystä eikä hyvä ystäväni ollut enää kiinnostunut minun kuulumisistani tai elämänmullistuksistani. Viimeisellä kerralla, kun kysyin hänen ja poikansa kuulumisia, vastaukset olivat niukkoja ja jotenkin epämukavia. No päätin, että ottakoon ystävä yhteyttä sitten, kun ehtii. Eipä ole pariin vuoteen kuulunut mitään..

Joten kummipoikani on jäänyt minulle täysin tuntemattomaksi enkä todellakaan ole lähettänyt hänelle lahjoja tai kortteja. En koe itseäni edes kyseisen lapsen kummiksi enkä näe syytä, miksi edes yrittäisin rakentaa häneen suhdetta lahjoin tai kortein, kun en häntä kuitenkaan pääse tapaamaan.

Jotenkin olen mieltänyt itse, että kummius ei ole ikuinen side vaan lähinnä 0-18 v kestävä tehtävä, jonka tavoitteena on olla yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen elämässä. Jotkut hoitavat homman lahjojen kautta, jotkut antaa aikaa, ja suhteen muodostuminen kertoo aikuisten suhteesta enemmän kuin kummin ja lapsen suhteesta. Jos kummi jää pysyvästi lapsen elämään, on hän usein tärkeä koko perheelle.

En näe, että lapsen olisi syytä olla kummiinsa yhteydessä ja hoitaa ikäänkuin velkaa aikuiseksi tultuaan. Kummius ei ole vastavuoroinen juttu, lasta se ei velvoita eikä mielestäni kuulukaan. Siksi en itä kaipaa kummilapsiltani muistamisia tai kortteja. Olin helpottunut, kun molemmat kummilapseni täyttivät 18, koska se pakomuistaminen loppui siihen osaltani. Toki olen kummankin elämässä edelleen, saan kutsun juhliin jne mutta oma velvollisuuteni on täytetty.

Mielestäni kummin muistaminen on tärkeää, kun kummilapsi on vielä lapsi ja se on vanhemman tehtävä. En tarkoita mitään synttärilahjoja vaan jonkinlaista suhteen ylläpitoa myös sieltä päin esim. onnitteluviestiä ja juhliin osallistumista. Mutta kun lapsi on aikuinen, ei kummiudella ole enää puolin eikä toisin merkitystä. Parhaimmillaan kummilapsesta tulee myös aikuisena tärkeä kummille mutta pakkomuistaminen puolin ja toisin on tarpeetonta.

Jos oma kummisi ei sinua muistanut niin sinulla ei ole ehkä ollut maailman paras kummitäti.

Itselläni on ihan maailman paras kummi. Lapsena oli etäinen kyllä, lähetti jouluna joululahjan mutta lahja oli mieluisa ja sitä odotin joka joulu. Muuten jäi etäiseksi. Vanhemmalla iällä kummitäti on ottanut tavaksi silloin tällöin poiketa kyläilemään ja saatetaan käydä yhdessä syömässä, puutarhamessuilla, shoppailemassa jne. Minä soittelen hänelle samalla tapaa kuin hän minulle nyt kun ollaan aikuisia. Vuorovaikutus on molempien vastuulla. Ei hän silti minun syntymäpäiviä enää muista eikä tarvikaan. Enkä minä hänen ellei täytä 50 tai 60. Syntymäpäivät ovat lastenjuhlat. Ei aikuisille enää tarvi lahjoja viedä. Valmistujaisia muistetaan vain jos tullaan kutsuttuna juhliin, kutsuitko kummilapsesi perheen? Älä kuitenkaan odota että lapsi muistaa sinua, vähän turhan kovat odotukset pieneltä lapselta. Kummin tehtävä on pitää lapsi "lähellä", et voi aikuisena odottaa sitä lapselta.

Onneksi en ole koskaan kuulunut kirkkoon niin olen säästynyt tällaiselta turhalta ihmissuhdedraamalta. Koskaan ei ole tullut sellaista tilannetta että minä tai lapseni olisivat tarvinneet kummia jossain. Ne ystävät ja sukulaiset joiden kanssa ollaan muutenkin tekemisissä, ovat turvaverkostona tarvittaessa.

Mun miehellä on kummilapsi. Alkuun muistuttelin miestä ostamaan joululahjan (ostin itse) ja viemään tuliaisia silloin harvoin kun käytiin kummilapsen luona kylässä toisella paikkakunnalla, mutta kun minä kyllästyin niin kaikki muistaminen jäi. Eivät ihmissuhteet toimi jos ainoa side on velvollisuudentunto.

Vierailija kirjoitti:

Kummin tehtävä on todistaa kaste. Mitä tapahtuu tämän kasteen todistamisen jälkeen, kertoo enemmän ihmisistä ja heidän käytöstavoistaan, vastavuoroisuuteen ja kanssakäymiseen, edes ystävyyteen ei voi pakottaa. Vauva jonka kummi olet ei tietenkään itse valinnut sinua, joten muistamista joi ehkä odottaa häneltä jopa vähemmän kuin vanhemmiltaan, ehkäpä tällä kummilapsella on paljon muutakin meneillään kuin kumminsa tasavuodet.

Alunperin kummin tehtävä on ollut lapsen kristillinen kasvatus, mutta jo muinoin kummiksi valittiin mielellään varakkaampi henkilö jolla oli paremmat mahdollisuudet sponsoroida lasta. Ei mitään uutta auringon alla.

Sama juttu täällä mitä muutkin kirjoittaa, tähän asti oon laittanut lahjan kummilapsille, mutta viittitä edes sitä kiitos viestiä laittaa whatupissa. Odottelen että lapset ovat kohta 18 v ja voin lopettaa turhalta tuntuvat muistamiset. Ja täällä joku mainitsi että pitää suhdetta luoda kun lapset on pieniä. Itse yritin mutta ei sitten millään voinut edes mihinkään retkelle lähteä noin 4 v lapsen kanssa, joten se sitten jäi siihen. 

Omat kummit on edelleen elämässäni ja aidosti viihdyn heidän kanssaan. Suhde ei ole aikuinen lapsi suhde vaan ihan aikuisten ystävyyssuhde. Meillä itsellä yksi kummilapsi, jota lahjon mielelläni, tiedän että pitää meistä kovasti, vaikka onkin kiusaannuttava teini, eikä sitä koskaan sano. Kun tulee aikuiseksi aijon pitää yhteyttä ja olla elämässä, mielestäni aikuinen on se, joka joutuu ainakin alkuun vähän kannattelemaan sitä suhdetta. 

Omalla lapsella ei ole kummeja, koen kummiuden olevan tänäpäivänä vähän typerää ja vanhanaikaista.