isäpuolta ei huomioitu mitenkään isänpäivänä

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 15:49"]

Joo en mä valita, vähän vaan ihmettelen. Vajaa 10 v. ollut isäpuolena ja minähän ne laskut maksan.

t. ap

[/quote]

No nyt en ihmettele, jos lasket kaiken rahassa. 

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 15:49"]

Joo en mä valita, vähän vaan ihmettelen. Vajaa 10 v. ollut isäpuolena ja minähän ne laskut maksan.

t. ap

[/quote]

Isyys ei ole laskujen maksamista. Tytärpuolellasi on isä jossain, häntä muistetaan. Hyväksy se. Sinua muistetaan jouluna, syntymäpäivänä jne. 

Kyllä minä muistan aina omaa isääni sekä isäpuoltan isänpäivänä.

Isäpuoli tullut kuviohin kun olen ollut noin viisi vuotias ja hän on minua harrastuksiin kuskannut, kasvattanut, matkustellut ja ollut se perheen mies.Omaa isääni näen aina silloin tällöin. Kyllä oma biologinen isä on aina se isä, mutta toisaalta isäpuoleni on toisella tavalla isäni.

Joo, ei ap:n kysymyksestä voi oikein olla mitään mieltä, jos ei tiedä tilanteesta mitään muuta kuin, että hän maksaa laskut. Kyllä se edellyttäisi jonkinlaista isällistä suhdetta tytärpuolen ja isäpuolen välillä, ap:n olisi pitänyt ansaita sellainen luottamus lapselta, että lapsi haluaisi häntä muistaa.

Sitä en oikeastaan ymmärrä ollenkaan, miksi hän odottaa vaimolta isänpäivämuistamista lahjoja...

Onhan tilanteessa jotakin hyvääkin. Ei sinunkaan tarvitse muistaa vaimosi tytärtä esimerkiksi syntymäpäivänä tai muutoin mitenkään. Eihän hän ole sinulle "mitään".

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 16:57"]

Onhan tilanteessa jotakin hyvääkin. Ei sinunkaan tarvitse muistaa vaimosi tytärtä esimerkiksi syntymäpäivänä tai muutoin mitenkään. Eihän hän ole sinulle "mitään".

[/quote]

Aika karu näkemys. Entä jos tytärpuoli antaa isäpuolelle syntymäpäivälahjan, mutta ei isänpäivälahjaa? Pitäisikö isäpuolen kuitenkin kostaa isänpäivälahjattomuus hamaan tulevaisuuteen kaikkina juhlapäivinä.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 16:57"]

Onhan tilanteessa jotakin hyvääkin. Ei sinunkaan tarvitse muistaa vaimosi tytärtä esimerkiksi syntymäpäivänä tai muutoin mitenkään. Eihän hän ole sinulle "mitään".

[/quote]

Eivät ole verrannollisia. Isänpäivänä juhlitaan isää. Jokainen perhe tai jokainen lapsi saa itse valita ketä muistaa, isää, isäpuolta, molempia, ei ketään. 

Kyllä se aika usein juuri noin menee, että silloin, kun pitäisi antaa jotakin, isä- ja äitipuoli kuuluu perheeseen  ja antaa. Mutta kun olisi saamisen aika, hän ei kuulukaan perheeseen eikä ansaitse mitään. Itsekin olen rahoittanut tytärpuoleni arkielämää ja luonnollisesti hankkinut runsaat merkkipäivä- ja joululahjat, mutta kun on minun merkkipäiväni, joulu tai äitienpäivä, lojaalius poissaolevaa äitiä kohtaan estää tytärpuolta muistamasta minua. Vaikka äiti ei ole millään tavalla mukana tytön elämässä, tyttö on hänelle ikuisesti uskollinen. Näin se vain menee.

Torvi!!! Isänpäivä on isänpäivä, ei isäpuolenpäivä!

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 16:57"]

Onhan tilanteessa jotakin hyvääkin. Ei sinunkaan tarvitse muistaa vaimosi tytärtä esimerkiksi syntymäpäivänä tai muutoin mitenkään. Eihän hän ole sinulle "mitään".

[/quote]Eihän sitä noin voi samaistaa. Riipuu siitä että muistaako tyttö isäpuoltaan hänen syntymäpäivänään.

Minusta on aika luonnollista että jos tyttö on tekemissä isänsä kanssa, niin hän ei pidä äidin tämän hetkistä miesystävää millään tavalla isähahmona itselleen.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:47"]

Torvi!!! Isänpäivä on isänpäivä, ei isäpuolenpäivä!

[/quote]Jos edes puolikkaan kortin saisi?

meillä mies sai isänpäiväkortin, vaari-kortin ja isäpuolikortin (oli tosin kirjoitettu vähän väärin ja siinä luki puoli-isä) ja mies sanoi, että hän kokee olevansa elämässään etuoikeutettu.