Lue keskustelun säännöt.
Kaipuu kotiseudulle
10.11.2013 |
En nyt oikein osannut muotoilla otsikkoa, mutta siis..
olen lukion jälkeen muuttanut parin mutkan kautta pohjoisesta etelä- Suomeen. Kaikki sukulaiset (myös miehen puolelta) ovat siellä.
Asumme kivalla asuinalueella pienessä kaupungissa isomman kaupungin kupeessa. On lapset, paritalon puolikas ja farmariauto. Olemme miehen kanssa molemmat töissä, miehellä koulutusta vastaava hyvä paikka. Itse teen huonopalkkaista työtä kotona, mutta työni mahdollistaa sujuvan arjen. Toinen lapsi aloitti juuri koulun, toinen menee eskariin parin vuoden päästä.
Kaikki menee hyvin MUTTA minua on alkanut vaivata koti-ikävä. Tämä on pahentunut nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Viimeinen niitti oli kun isäni veli ja sisko kuolivat hiljattain, heidän poismenonsa tapahtuivat lyhyen ajan sisään.
Tämä on saanut minua miettimään elämän rajallisuutta, ja etenkin sitä, että vanhempani eivät elä ikuisesti. Ovat nyt vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa, mutta kuka tietää mitä tapahtuu.
Jos asuisin ja olisin yksin, muuttaisin samantien kotipaikkakunnalle. Mieskin on myöntänyt että kaipaa pohjoiseen, mutta hän on realisti ja ei siksi pidä muuttoa mahdollisena. Kotona meillä ei olisi töitä, ehkä jotain sesonkiluonteista pätkätyötä voi löytyä. Tosin jos myisimme nyt asuntomme, saisimme siitä sen verran voittoa että lainojen maksun jälkeen meille jäisi useampi 10t€ käyttörahaa, eli voisimme mennä vaikka vuokralle ja rahasta ei tarvitsisi hetkeen stressata.
Miehen mielestä voimme muutta takaisin pohjoiseen "sitten eläkkeellä". Noh, lähisukulaisia siellä ei taida enää silloin olla elossa ja sitten omat lapset varmaan ovat asettuneet tänne etelään.
Siellä olisi lapsillekin aivan toinen maailma, mm. harrastusmahdollisuudet pienenisivät murto-osaan mitä täällä ja Hoploppiin tai Mäkkiin olisikin sitten 300km. Toisaalta taas ei tarvitsisi pelätä huumeneuloja leikkipuistossa tai sekakäyttäjiä bussissa.
Pää on aivan sekaisin, kertokaa mitä tekisitte/ mitä olette vastaavassa tilanteessa tehneet?! Täytän nyt 33, onko tämä vaan joku ohimenevä kriisi?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo sama juttu, lapin likka etelän variksena yrittänyt olla 10 vee..... soputunut kyllä, mutta ei koteutunut. Ois ihana muuttaa pois, mutta en uskalla. Lapset alle kouluikäsiä, tottuisivat, mutta siltiki joku pitää täällä, varmaan takaraivossa ajatus, että työt, lyhyet matkat, kaikkea on, lapissa taas pitkät matkat, ei töitä, mutta se luonto, rauha ja ne ihmiset :)