Tuomarit moittivat perintäkuluja kohtuuttomiksi

Lainmuutoksesta huolimatta kuluttajat ovat perinnässä liian heikossa asemassa, arvioi kaksi tuomaria.

8.12.2012 55
 

Petri Sajari

Helsingin Sanomat

Matti Tyynysniemi

Helsingin Sanomat

Kuluttajien maksamatta jääneiden laskujen perintäkulut ovat käräjätuomareiden mielestä kohtuuttomia.

Käräjätuomari Pekka Aaltonen Varsinais-Suomen käräjäoikeudesta kertoo tapauksesta, jossa 0,07 euron saatavasta vaadittiin lähes 300 euron perintä- ja oikeudenkäyntikuluja.

"Lainsäädäntö on selvästi velkojan puolella, eikä velallisella ole juuri mahdollisuuksia puolustautua perintäyhtiötä vastaan. Jos saatavan riitauttaa, kuluttaja voi hävitessään joutua maksamaan perintäyhtiön asianajan kulut. Ne voivat olla helposti 200 euroa tunnilta", Aaltonen sanoo.

Kohtuuttomuus on havaittu myös Helsingin käräjäoikeudessa.

Käräjätuomari Merja Vainion mukaan työntekijöille on henkisesti raskasta tuomita perintä- ja oikeudenkäyntikuluja, joita he itsekin pitävät kohtuuttomina.

Suurin ongelma käräjäoikeuksissa on maksamattomien pikalainojen perintä.

Tuomioistuimeen eteneviä pikalainoja ei juuri ole otettu elämiseen tai laskujen maksamiseen.

Tyypillisempää on, että erityisesti nuoret miehet ottavat lainoja yöelämään ja huvitteluun.

"Vastuuttomuus on edennyt myös naisiin. Eräs nuori nainen oli kuluttanut rahansa matkusteluun, ja sen jälkeen ottanut kuukauden aikana 30 pikalainaa eri yhtiöistä saadakseen rahat elämiseen", Vainio kertoo.

Myös pelivelkaiset ovat hänen mukaansa yksi kasvava ryhmä. Toisaalta Vainio uskoo, että pikalainoja myös tarvitaan.

Jos ihmisellä on tilapäinen rahantarve, mutta hän maksaa velkansa ajoissa, pikalaina ei koskaan tule tuomarin pöydälle asti.

Molemmat käräjätuomarit ovat sitä mieltä, että vakuudettoman lainan myöntämistä pitäisi silti karsia. Niistä on tullut tuomarien mielestä laaja yhteiskunnallinen ongelma.

"Olen huolissani varsinkin nuorista miehistä, jotka pilaavat parhaat vuotensa. Kun pitäisi perustaa perhe, suuri osa tuloista menee ulosottoon juuri silloin, kun rahalle olisi eniten tarvetta."

Vainion mukaan velkataakka vie herkästi työhalut ja voi johtaa vaaralliseen "hällä väliä"-asenteeseen.

Perintäyhtiöiden kanteet käsitellään käräjäoikeudessa nopeasti summaarisessa menettelyssä, joka tarkoittaa suppeaa asiakirjojen perusteella tehtävää ratkaisua.

Täysimittainen oikeudenkäynti alkaa vasta, jos velallinen riitauttaa velan.

Toisinaan velallinen vastaa kanteeseen riitauttamalla sen, mutta ei silti kiistä maksuvelvollisuuttaan. Käräjätuomari Aaltosta harmittaa, että kuluttajat eivät osaa puolustautua lain suomilla keinoilla.

Sen sijaan tuomari saa lukea usein traagisiakin tarinoita siitä, miksi rahaa velan maksamiseen ei ole.

"Vastauksista päätellen ihmiset eivät useinkaan ymmärrä, mitä heille on tapahtumassa. Käräjäoikeus saa olla kiinnostunut vain velan olemassaolosta, eikä velallisen rahatilanteesta", sanoo Vainio.

Tuomarilla ei siis ole juuri lainkaan harkintavaltaa asian ratkaisemissa. Maksamaton velka pitää maksaa lainmukaisine korkoineen ja kuluneineen.

Pikalainojen periminen on myös ruuhkauttanut käräjäoikeuksia. Vuonna 2008 summaarisia velkomusasioita tuli Helsingin käräjäoikeudessa vireille 27 000. Päättyvän vuoden ennuste on jo 55 000.

"Eduskunnan asia on pohtia, mikä on kohtuullista. Käräjäoikeudessa olemme yksimielisiä, että kulut ovat pienissä saatavissa kohtuuttomia", Vainio sanoo.