Lue keskustelun säännöt.
Tokaluokkalaisen tytön "paras" kaveri hylkäsi yllättäen
16.09.2020 |
Eli meidän tyttö on kaveerannut epäsäännöllisen säännöllisesti luokkalaisensa tytön kanssa jo päiväkodista asti. Tämä kaveri yleensä tosi mukava mutta sitten se toinen puoli.. Valehtelee aika paljon tai äitinsä ainakin sanonut näin. Sitten hänellä tosi inhottava tyyli aina suosia tiettyä kaveria jonkin aikaa, sitten kääntää täysin selkänsä tälle aivan yhtäkkiä ilman syytä. Näin siis tehnyt tytölleni jo pienempänä mutta luulin että olisi jo oppinut empatiakykyä ja harkintaa tähän ikään mennessä . Tytöt olivat yhdessä tosi tiiviisti koko kesän, tämä kaveri välillä lähestulkoon asui meillä, tuli aina ruokapöytään, veimme uimaan, oli monta kertaa yötä jne. Sitten aivan yhtäkkiä ilmoitti tytölleni että on nyt toisen paras kaveri ja kohtelee tyttöäni kuin ilmaa eikä kuulemna mahdu porukkaan kolmanneksi. Äitiään nämä lasten asiat ei tunnu paljon kiinnostavan. Onko tämmöinen kuinka tavallista ja miten itse suhtautuu sitte? Itse ajattelisin jos oma lapseni toimisi näin että pitäisin kyllä suht pitkän luennon siitä miten niitä kavereita ja muita ihmisiä kohdellaan kauniisti.
Kommentit (83)
Oma lapseni on joutunut vastaavan kohtelun uhriksi jo useamman kerran. Siinä ei voi oikein muuta kuin olla tukena ja kertoa että vika ei ole hänessä. Empatiakyvyn puutteesta ja narsistisuudestahan tuo kertoo ja oman kokemuksen mukaan syy käytökseen löytyy kotoa.
Oma lapseni on ujo, kiltti ja empaattinen. Helppo saalis itsekkäälle, hyväksikäyttävälle ja narsistiselle kaverille ikävä kyllä. Hylkääminen sattuu ja vanhempana siinä elää mukana. Yritä huolehtia että lapsellasi olisi useampi kaveri ettei jää aivan yksin kun kyseinen itsekäs lapsi hylkää. Nämä itsekkäät myös helposti omivat kaverikseen ja kieltävät tapaamasta muita. Kunnes hylkäävät kylmästi ja kiltti lapsi jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko ystävä pieni narskuntaimi? On aina sellaisen kanssa josta hyötyy sillä kertaa tarvitsemallaan tavalla?
No joo, on tai ei niin kyllä tuo kasvattamalla tuosta oikein ei. Kyllä sinä voit sen äitin kanssa jutella. Kyllä sinä voit jutella sun tytön kanssa. Ja toki juttele oman tyttäresi kanssa, että kaikki eivät ole ihan samanlaisia kuin toiset ovat.
Ihan tavallista. Lapset eivät osaa sosiaalisia sääntöjä samalla tavalla kuin aikuiset. Kaveriporukat vaihtuvat ja se on ihan OK. Jos tässä nyt ei ole kysymys muusta kuin siitä, että eivät enää ole kavereita ja tyttäresi ei mahdu kahden muun tytön porukkaan, niin en oikein tiedä miksi tytön äidin pitäisi asiasta kiinnostuakaan.
... Siis kyllä kasvattamalla oikenee.
Hyvä että pääsi eroon! Olen pahoillani että tuntuu pahalta, mutta parempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opeta sinä tytöllesi että hän ei tuollaisia kavereita tarvitse, eikai sitä oikein muuta voi tehdä kuin huolehtia omastaan. Tyttöjen keskuudessa kiusaaminen ja porukasta pois jättäminen on hirveän yleistä. Oma tyttöni joutui sitä kokemaan jo eskarissa (pienessä ryhmässä vain vähän tyttöjä). Opettajat silloin siihen puuttuivat ja hetken meni paremmin mutta joka kerta lomien jälkeen sama homma. Eikä vanhempia todellakaan kiinnosta niin kauan kun se oma muksu ei ole se joka ulkopuolelle porukasta jätetään, valitettavasti. Sieltähän se opitaan... kotoa.
En osaa neuvoa, mutta tulee kyllä muistot 20 vuoden takaa mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia kaverivaihtoja oli minunkin lapsuudessa, tai muutamat oli. He pitivät itseään suosittuna. Mä kun en ruvennut tuollaisen kaveriksi, minua alettiin kiusata.
Valittavan tavallista on. Meillä tyttö jo kutosella, sama meininki jatkunut jo esikoulusta asti. En ota enää kyseistä tyttöä meille enkä mukaan uimaan tai mökille yms. jossa on paljon ollut meidän kanssa. Ulkona voivat olla keskenään.
Omaa lasta olen lohduttanut sillä että kyllä niitä oikeita kavereita jossain kohtaa löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on traumat tollasessta. Ajatella että joku asia minkä olen kokenut 8-10 vuotiaana on määrittänyt ihmissuhteitani aikuisuuteen saakka :/ Minulla oli paras kaveri, jonka kanssa elin lapsuuden ihanimpia aikoja, oltiin aina yhdessä. Yhtäkkiä 4 luokalla hän hylkäsi mut kokonaan ja jäin yksin. Mitään sanomatta. En koskaan saanut tietää syytä vaikka osaan päätellä. En kuulunut niihin kauniisiin cooleihin tyttöihin. Olin pitkään sen jälkeen se tyttö joka seisoo välitunnit yksin. Sen jälkeen oli toinenkin kaveri, jonka kanssa kävi suunnilleen samoin. Olen toistuvasti kohdannut manipuloivia ilkeitä ihmisiä. Yleensä naisia. En ole enää sittemmin muodostanut ystävyyssuhteita ollenkaan. En luota keneenkään. Etenkään naisiin. En kerro kenellekään yksityisasioitani, koska tiedän, että kaikki mitä sanon voidaan kääntää minua vastaan.
Itsekin totta puhuen miettinyt että jotain narsistisia piirteitä tuntuu tässä kaverissa valitettavasti olevan. "Kiva" kuulla että on muitakin samaa mieltä. Heillä oli niin todella hauskaa yhdessä, tuntuu todella oudolta tuommoinen käytös eikä nyt ihan tavalliselta muidenkaan äitien mielestä kuulosta keltä olen kysellyt.
Ei mielestäni se niinkään ole ettei tämän tytön äidin pitäisi kiinnostua, koska mistäs lapset näitä sosiaalisia taitoja oppivat jolleivät kotoa. Toisaalta, eivätpä käytöstavat ja empatia kaikilla aikuisillakaan hallussa niin vaikea silloin opettaakaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tavallista. Minullekin kävi noin, kahdesti saman kaverin taholta, kun luotin että muuttuisi. Sen jälkeen en oikein uskaltanutkaan olla bestis kenenkään kanssa vaan turvauduin isompiin ryhmiin. Se totaalihylkäys tuntui niin pahalta.
pyydä tyttöä käymään teillä ja juttele kanssaan. Tai mene tapaamaan häntä. Jos ei äitiään kiinnosta. Jos vähänkin kiinnostaa, niin ehkä juttelette kaikki yhdessä.
tietenkään ketään ei voi pakottaa olemaan toisen kaveri, mutta voi ainakin opettaa, että ei ole oikea tapa kuitenkaan toimia noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua juttua! Omani on jo melkein aikuinen, mutta hyvässä muistissa on tuo eskari-ala-asteikäisten tyttöjen peli. Oma tyttöni itki näitä kuvioita, mutta minkä mahdat. Tosi julmasti paras kaveri vain vaihtoi lennosta toiseen parhaaseen kaveriin. Myöhemmin eräs toinen kaveri taas kiristi tytärtäni olemaan vain tämän kiristäjä tytön kanssa ja jos olisi muiden kanssa, niin sitten hän hylkäisi tyttöni. Aivan uskomatonta peliä tytöillä. Nämä jättäjä-kiristäjä tytöt ovat sitten teini-ikäisinä niitä kylmiä ja pilkkaavia kovistyttöjä. No, kaipa hekin vain oireilevat omaa kotiansa ja kasvatusta tai oikeasti kasvatuksen puutetta ja ehkä myös kokemaansa rakkaudettomuutta vanhempiensa taholta.
Siis LUKIOSSA ja käyttäytyy noin?
Itse koin lapsena samaa ja poikien äitinä olen niin huojentunut, koska ei niiden kaveripiirissä ole ollut tommosta. Enemmänkin, että mitä isompi tiimi ni sen parempi :/ one for all all for one.
Tuttua toimintaa. Lapselle hirmuisen iso asia ja meillä myös tapahtui saman kaverin toimesta olisko ollu kolmosella ja sitten kutosella. Oma lapsi aika kiltti ja tuo kaveri oli nimenomaan sellainen että lapsi ei olisi saanut leikkiä muiden kanssa.
Tuo tuntuu vaan nimenomaan tytöillä olevan ihan liian yleistä.
Olen yrittänyt rohkaista lasta siihen, että olisi aina usemapia kivoja kavereita, jolloin ei ole yhden varassa. Tytöillä usein nuo suhteet vaan on bestis-kuviota, johon ei montaa mahdu. Oma lapsi otti itse sitten etäisyyttä tuohon kaveriin, tulevat toimeen mutta eivät ole erityisesti ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Itse koin lapsena samaa ja poikien äitinä olen niin huojentunut, koska ei niiden kaveripiirissä ole ollut tommosta. Enemmänkin, että mitä isompi tiimi ni sen parempi :/ one for all all for one.
Itse asiassa tuo on nykyään aika tavallista pojillakin, että on vaan yksi paras kaveri, eikä mitään isoja kaveriporukoita ole. Liittynee siihen että pihapelit on vähentyneet ja pelataankin sisällä ruudun ääressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koin lapsena samaa ja poikien äitinä olen niin huojentunut, koska ei niiden kaveripiirissä ole ollut tommosta. Enemmänkin, että mitä isompi tiimi ni sen parempi :/ one for all all for one.
Itse asiassa tuo on nykyään aika tavallista pojillakin, että on vaan yksi paras kaveri, eikä mitään isoja kaveriporukoita ole. Liittynee siihen että pihapelit on vähentyneet ja pelataankin sisällä ruudun ääressä.
Kyllä ne pojat niitä tiimejä muodostaa peleissäkin. Aika harvoin on vain yhtä bestistä.
Olisko ystävä pieni narskuntaimi? On aina sellaisen kanssa josta hyötyy sillä kertaa tarvitsemallaan tavalla?