Tokaluokkalaisen tytön "paras" kaveri hylkäsi yllättäen

Vierailija kirjoitti:

Tutun kuuloista. Minulla on myös samanikäinen tytär. Hänelle on opetettu pienestä pitäen sitä, että tulee asettua toisen asemaan ja miettiä miltä toisesta tuntuu. Kyllä ne aidot sosiaaliset taidot ovat juuri sitä empaattisuutta,toisten huomioimista, rehellisyyttä ja reiluutta. Nämä Ilkeät toisia ulkopuolelle jättävät lapset tulevat vielä myöhemmin itse kärsimään, jos vanhemmat eivät riittävän ajoissa puutu heidän käytökseen ja opeta näitä tärkeitä sosiaalisia taitoja.

Minusta ongelma on osin myös siinä, että hyväksytään tytöiltä tämmöiset ”bestissuhteet” eikä opeteta ryhmässä ja porukassa toimimista. Eihän ne sosiaaliset taidot mihinkään kehity, jos aina leikkii vain sen yhden ja tietyn lapsen kanssa. Tilannehan voi olla niin, että se ”bestis” myötäilee aina eikä toisen osapuolen tarvitse koskaan opetella toisen huomioimista vaan ”vahvempitahtoinen” jyrää aina alleen sen toisen. Ryhmässä leikkiessä sosiaaliset taidot kehittyvät enemmän. Älkää siis vanhemmat lähtekö mukaan tähän lasten ”me halutaan leikki aina vain kahdestaan”-juttuun, jos haluatte että lapsenne kehittyy ja oppii sekä pärjää tulevaisuudessa esim. työelämässä.

Tiettyyn ikään kuuluu oma bestis - sekin on hyvin tärkeä kokemus. Ryhmässä toimiminen ei poissulje omaa bestistå :)

Oma tyttäreni on luokassa lähes kaikkien ja leikkii ryhmässä, mutta silti hänellä on se yksi paras kaveri, joka on supertärkeä. Minusta olisi sairasta kieltää heidän onnensa.

Tuttua. Omalle lapselleni olen opettanut, ettei laittaisi kaikkea yhden ystävän varaan. Niin monta kertaa on jo tullut ystävän tai ystäväpiirin hylkäämäksi, että ymmärtää kuvion itsekin. Nyt tyttö on nelosella ja viimeisellä kerralla ymmärsi itsekin, että ei jää suremaan perään vaan hankkii parempia kavereita.

Olen opettanut lapselle, että tosiystävä ei hylkää eikä jätä ulkopuolelle, ja että mieluummin ollaan vaikka yksin kuin väkisin jossain draamassa mukana. Olin itsekin lapsena ulkopuolinen enkä todellakaan kuulunut mihinkään suosituimpaan porukkaan, kun en osannut sitä peliä pelata. Eikä kiinnostanutkaan.

Edelleen ala-asteikäisillä tytöillä näemmä sama touhu jatkuu. Kuviot on niin monimutkaisista, etteivät itsekään pysy perässä. Mutta kyllä sieltä löytyy myös niitä tyttöjä, jotka eivät näitä pelejä pelaa, ja kannattaa ohjata lasta sellaiseen seuraan.

Ehkä tyttäresi entisellä kaverilla on samat harrastukset tämän uuden kaverin kanssa. Kesällä omatkin lapseni ovat niiden lasten kanssa, jotka ovat kaupungissa, kun esim. omat parhaat kaverit ovat mökillä. Koulun alkaessa ovat taas tutussa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutun kuuloista. Minulla on myös samanikäinen tytär. Hänelle on opetettu pienestä pitäen sitä, että tulee asettua toisen asemaan ja miettiä miltä toisesta tuntuu. Kyllä ne aidot sosiaaliset taidot ovat juuri sitä empaattisuutta,toisten huomioimista, rehellisyyttä ja reiluutta. Nämä Ilkeät toisia ulkopuolelle jättävät lapset tulevat vielä myöhemmin itse kärsimään, jos vanhemmat eivät riittävän ajoissa puutu heidän käytökseen ja opeta näitä tärkeitä sosiaalisia taitoja.

Minusta ongelma on osin myös siinä, että hyväksytään tytöiltä tämmöiset ”bestissuhteet” eikä opeteta ryhmässä ja porukassa toimimista. Eihän ne sosiaaliset taidot mihinkään kehity, jos aina leikkii vain sen yhden ja tietyn lapsen kanssa. Tilannehan voi olla niin, että se ”bestis” myötäilee aina eikä toisen osapuolen tarvitse koskaan opetella toisen huomioimista vaan ”vahvempitahtoinen” jyrää aina alleen sen toisen. Ryhmässä leikkiessä sosiaaliset taidot kehittyvät enemmän. Älkää siis vanhemmat lähtekö mukaan tähän lasten ”me halutaan leikki aina vain kahdestaan”-juttuun, jos haluatte että lapsenne kehittyy ja oppii sekä pärjää tulevaisuudessa esim. työelämässä.

Tiettyyn ikään kuuluu oma bestis - sekin on hyvin tärkeä kokemus. Ryhmässä toimiminen ei poissulje omaa bestistå :)

Oma tyttäreni on luokassa lähes kaikkien ja leikkii ryhmässä, mutta silti hänellä on se yksi paras kaveri, joka on supertärkeä. Minusta olisi sairasta kieltää heidän onnensa.

Niin, tuossa varmaan tarkoitettiin, että vaikka olisikin se bestis niin on hyvä opettaa lapselle, että tämän bestiksen kanssa ottavat muitakin mukaan leikkeihinsä, eivätkä vain aina poissulje kolmansia osapuolia. Tärkeää siis oppia leikkimään myös kolmestaan ja huomioimaan sen tutun bestiksen lisäksi myös muiden lasten tunteet. Ei siis ole kyse mistään ”bestisten onnen kiertämisestä”.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista. Lapset eivät osaa sosiaalisia sääntöjä samalla tavalla kuin aikuiset. Kaveriporukat vaihtuvat ja se on ihan OK. Jos tässä nyt ei ole kysymys muusta kuin siitä, että eivät enää ole kavereita ja tyttäresi ei mahdu kahden muun tytön porukkaan, niin en oikein tiedä miksi tytön äidin pitäisi asiasta kiinnostuakaan. 

"Jos tässä nyt ei ole kysymys muusta kuin siitä, että eivät enää ole kavereita ja tyttäresi ei mahdu kahden muun tytön porukkaan, niin en oikein tiedä miksi tytön äidin pitäisi asiasta kiinnostuakaan."

Mitä h*lvettiä? Jos sulla on lapsia niin ootpa p*ska äiti! Kyse on lapsesta, tokaluokkaisesta vasta! Jos kaveri hylätään niin on aika selvää, että se vanha kaverikin mahtuu joukkoon ainakin siksi aikaa kun löytää uusia ystäviä. Tällä tavoin nykyaikana lapsia kasvatetaan oikein. Jos et niin ole oman lapsesi kanssa viitsinyt tehdä niin toivon teille saman kohtalon, lapsesi jääköön yksin. Epäempaattisia ei tarvitse sääliä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tyttäresi entisellä kaverilla on samat harrastukset tämän uuden kaverin kanssa. Kesällä omatkin lapseni ovat niiden lasten kanssa, jotka ovat kaupungissa, kun esim. omat parhaat kaverit ovat mökillä. Koulun alkaessa ovat taas tutussa seurassa.

Niin, on ne bestikset ja ”varalla olevat”, joiden puoleen käännytään kun parempaa ei ole tarjolla. Toivottavasti kaikki lapset saavat joskus kokea kaikki nämä roolit. Ikävää jos joku on aina se ”varakaveri” paremman puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olisko ystävä pieni narskuntaimi? On aina sellaisen kanssa josta hyötyy sillä kertaa tarvitsemallaan tavalla?

Ei omena kauas puusta putoa. Narsistilapset ja -aikuiset elävät tästä draamasta ja vallantunteesta. Juoruilevat myös erikoisen paljon, haukkuvat ja mustamaalaavat uhreja. Helppo tunnistaa ja pysyä kaukana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tyttäresi entisellä kaverilla on samat harrastukset tämän uuden kaverin kanssa. Kesällä omatkin lapseni ovat niiden lasten kanssa, jotka ovat kaupungissa, kun esim. omat parhaat kaverit ovat mökillä. Koulun alkaessa ovat taas tutussa seurassa.

Niin, on ne bestikset ja ”varalla olevat”, joiden puoleen käännytään kun parempaa ei ole tarjolla. Toivottavasti kaikki lapset saavat joskus kokea kaikki nämä roolit. Ikävää jos joku on aina se ”varakaveri” paremman puutteessa.

Kaikille ei löydy parasta ja joutuu olemaan varakaveri. Tämä johtuu luokan dynamiikasta ja lasten määrästä. Ei kaikille välttämättä löydy sitä yhtä rakasta ja ”jää yksin”. Ei se ole niiden vika, jotka löytävät oman puoliskonsa! Ei se ole kenenkään vika. Tämä on elämää.

Eikö tuo parhaan kaverin vaihtuminen ole tuon ikäisillä enemmän sääntö kuin poikkeus? Tai siis itse omaa lapsuutta ajattelen niin ala-asteen aikana ehti olla 4 eri parasta kaveria. Välillä oli kinaa ihan typeristä asioista ja välillä joutui vähän ulkopuoliseksi. Ja itse olen ajatellut että koko ala-aste on ollut sellaista sosiaalisten taitojen harjoittelua.

Tietysti kiusaaminen ja jonkun yhden tarkoituksellinen ulkopuolelle jättäminen on asia erikseen sellaiseen pitää aikuisten puuttua.

Muistan omasta lapsuudesta, että todella raakaa oli meininki kaverisuhteissa. Itsekään en aina niin fiksusti toiminut ja nyt näin aikuisena kaduttaa se, kuinka monta ihanaa ystävää ja hyvää tyyppiä jäi taakse ihan vaan sen oman kypsymättömyyteni takia. Omaa tytärtäni yritän ohjeistaa pitämään kiinni ystävistä, jotka eivät ilkeile, ovat luotettavia ja empaattisia. Toivon että hän arvostaisi ystävyyssuhteita eikä vaihtaisi piirejä yhtä vauhdikkaasti vaan saisi säilytettyä lapsuusystäviä rinnallaan aikuiseksi asti. Ennenkaikkea lasta kannataa opettaa pohtimaan sitä millainen ystävä itse haluaa olla tai on toiselle ja mitä itse toivoo ystäviltä. Omaan käytökseen voi vaikuttaa. Lopulta parhaimpia ihmissuhteita solmivat ne, joiden vuorovaikutus ei sisällä esim. manipulaatiota, valehtelua tai kieroja pelejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tyttäresi entisellä kaverilla on samat harrastukset tämän uuden kaverin kanssa. Kesällä omatkin lapseni ovat niiden lasten kanssa, jotka ovat kaupungissa, kun esim. omat parhaat kaverit ovat mökillä. Koulun alkaessa ovat taas tutussa seurassa.

Niin, on ne bestikset ja ”varalla olevat”, joiden puoleen käännytään kun parempaa ei ole tarjolla. Toivottavasti kaikki lapset saavat joskus kokea kaikki nämä roolit. Ikävää jos joku on aina se ”varakaveri” paremman puutteessa.

Kaikille ei löydy parasta ja joutuu olemaan varakaveri. Tämä johtuu luokan dynamiikasta ja lasten määrästä. Ei kaikille välttämättä löydy sitä yhtä rakasta ja ”jää yksin”. Ei se ole niiden vika, jotka löytävät oman puoliskonsa! Ei se ole kenenkään vika. Tämä on elämää.

Luokka on täynnä erilaisia persoonallisuuksia. Ei sieltä välttämättä löydy sydänystävää. Onneksi on harrastukset, joista löytyy samanhenkisiä lapsia.

Ap, minusta sinä hieman ylireagoit tähän tilanteeseen.

Jos tytöt ovat tunteneet muutaman kuukauden, on ihan ok yrittää ystävystyä myös muihin. Ei ketään voi omia. Tilanteessa, jossa tytöt ovat tunteneet jo vuosia ja ystävyys on ollut koko ajan on-off, tuo on ihan odotettavaa. Kyllä tosi ystävyys kestäisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tyttäresi entisellä kaverilla on samat harrastukset tämän uuden kaverin kanssa. Kesällä omatkin lapseni ovat niiden lasten kanssa, jotka ovat kaupungissa, kun esim. omat parhaat kaverit ovat mökillä. Koulun alkaessa ovat taas tutussa seurassa.

Niin, on ne bestikset ja ”varalla olevat”, joiden puoleen käännytään kun parempaa ei ole tarjolla. Toivottavasti kaikki lapset saavat joskus kokea kaikki nämä roolit. Ikävää jos joku on aina se ”varakaveri” paremman puutteessa.

Kaikille ei löydy parasta ja joutuu olemaan varakaveri. Tämä johtuu luokan dynamiikasta ja lasten määrästä. Ei kaikille välttämättä löydy sitä yhtä rakasta ja ”jää yksin”. Ei se ole niiden vika, jotka löytävät oman puoliskonsa! Ei se ole kenenkään vika. Tämä on elämää.

Niin, sehän tuossa todettiinkin, että toivottavasti kaikki lapset jossain vaiheessa elämäänsä kokevat kaikki nämä roolit. Todennäköisesti näin myös käy.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo parhaan kaverin vaihtuminen ole tuon ikäisillä enemmän sääntö kuin poikkeus? Tai siis itse omaa lapsuutta ajattelen niin ala-asteen aikana ehti olla 4 eri parasta kaveria. Välillä oli kinaa ihan typeristä asioista ja välillä joutui vähän ulkopuoliseksi. Ja itse olen ajatellut että koko ala-aste on ollut sellaista sosiaalisten taitojen harjoittelua.

Tietysti kiusaaminen ja jonkun yhden tarkoituksellinen ulkopuolelle jättäminen on asia erikseen sellaiseen pitää aikuisten puuttua.

Sama täällä. Itselläni oli kolme parasta ystävää eri vuosina ja yläasteella neljän tytön jengi. Ei ole sairasta tai narsismia.

Mun lapsella oli tuollainen kaveri luokilla 2-6. Hänen äitinsä sanoi, että noin se kuuluukin mennä, että parasta kaveria vaihdetaan.

Lapseni kärsi kovasti. Onneksi yläkoulussa oli normaalia porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tyttäresi entisellä kaverilla on samat harrastukset tämän uuden kaverin kanssa. Kesällä omatkin lapseni ovat niiden lasten kanssa, jotka ovat kaupungissa, kun esim. omat parhaat kaverit ovat mökillä. Koulun alkaessa ovat taas tutussa seurassa.

Niin, on ne bestikset ja ”varalla olevat”, joiden puoleen käännytään kun parempaa ei ole tarjolla. Toivottavasti kaikki lapset saavat joskus kokea kaikki nämä roolit. Ikävää jos joku on aina se ”varakaveri” paremman puutteessa.

Kaikille ei löydy parasta ja joutuu olemaan varakaveri. Tämä johtuu luokan dynamiikasta ja lasten määrästä. Ei kaikille välttämättä löydy sitä yhtä rakasta ja ”jää yksin”. Ei se ole niiden vika, jotka löytävät oman puoliskonsa! Ei se ole kenenkään vika. Tämä on elämää.

Tosi ystävyys on kuin rakkaus - sitä ei voi pakottaa! Ihanaa, jos se sellainen löytyy. Kaveritkin ovat tärkeitä ja luokan yhteinen ryhmähenki.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsella oli tuollainen kaveri luokilla 2-6. Hänen äitinsä sanoi, että noin se kuuluukin mennä, että parasta kaveria vaihdetaan.

Lapseni kärsi kovasti. Onneksi yläkoulussa oli normaalia porukkaa.[/

Elämä on epäreilua. Jos oma lapsi kärsii, vanhempikin kärsii. Harvoin ala-asteystävät ovat yläasteystäviä. Koulut ja luokat vaihtuvat. Sitten on uusi mahdollisuus aloittaa alusta.

Oman tyttäreni (nyt 10v) kohdalla on ollut hyvin tyypillistä, että hänen ystävänsä vaihtavat tuon tuosta sitä parasta ystävää. Siinä sitä sitten jää kuin nalli kalliolle yksin seisomaan. Toinen tyypillinen ilmiö on ollut, ettei se "hyvä ystävä" siedä lapseni toista hyvää ystävää, vaan lapseni pitäisi pystyä valitsemaan vain toinen. Monet itkut on itketty, vanhempien kanssa puhuttu ja silti ollaan tilanteessa, ettei lapsi kovin mieluusti halua mennä enää kouluun.

Joo kyllä taitaa olla parasta rohkaista omaa tyttöä muiden kaverien pariin. Vaikea vain miettiä mistä niitä löytäisi, asumme pienellä paikkakunnalla ja yhdistetyllä 1-2 luokalla on 7 tyttöä. Ehkä harrastukset sitten mutta eipä niitäkään täällä päin liiaksi ole tarjolla. Voi olla että ylireagoinkin kuten joku sanoi. Ennen kaikkea olin hyvin hämmentynyt kun olin naiivisti ajatellut että kaikki vanhemmat ohjaavat lapsiaan hyvien kaveritaitojen pariin.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsella oli tuollainen kaveri luokilla 2-6. Hänen äitinsä sanoi, että noin se kuuluukin mennä, että parasta kaveria vaihdetaan.

Lapseni kärsi kovasti. Onneksi yläkoulussa oli normaalia porukkaa.

Pitääkö vanhempien pakottaa lapsi olemaan tiettyjen lasten kanssa koko kouluajan?

Miten paljon vanhempien voi olettaa pystyvän ohjailevan oman lapsen ja muiden luokkakavereiden ystävyyssuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsella oli tuollainen kaveri luokilla 2-6. Hänen äitinsä sanoi, että noin se kuuluukin mennä, että parasta kaveria vaihdetaan.

Lapseni kärsi kovasti. Onneksi yläkoulussa oli normaalia porukkaa.

Pitääkö vanhempien pakottaa lapsi olemaan tiettyjen lasten kanssa koko kouluajan?

Miten paljon vanhempien voi olettaa pystyvän ohjailevan oman lapsen ja muiden luokkakavereiden ystävyyssuhteita?

Minä en ole pystynyt vaikuttamaan lapseni kavereihin, eikä tulisi mieleenikään syytellä heitä tai heidän vanhempiaan, jos ystävyyssuhteet muuttuvat tai kuolevat. Oma lapseni on aina löytänyt kavereita ja ymmärrän hyvin, että tätä vasta harjoitellaan. Ehkä olen huono äiti...?