Lue keskustelun säännöt.
Tokaluokkalaisen tytön "paras" kaveri hylkäsi yllättäen
16.09.2020 |
Eli meidän tyttö on kaveerannut epäsäännöllisen säännöllisesti luokkalaisensa tytön kanssa jo päiväkodista asti. Tämä kaveri yleensä tosi mukava mutta sitten se toinen puoli.. Valehtelee aika paljon tai äitinsä ainakin sanonut näin. Sitten hänellä tosi inhottava tyyli aina suosia tiettyä kaveria jonkin aikaa, sitten kääntää täysin selkänsä tälle aivan yhtäkkiä ilman syytä. Näin siis tehnyt tytölleni jo pienempänä mutta luulin että olisi jo oppinut empatiakykyä ja harkintaa tähän ikään mennessä . Tytöt olivat yhdessä tosi tiiviisti koko kesän, tämä kaveri välillä lähestulkoon asui meillä, tuli aina ruokapöytään, veimme uimaan, oli monta kertaa yötä jne. Sitten aivan yhtäkkiä ilmoitti tytölleni että on nyt toisen paras kaveri ja kohtelee tyttöäni kuin ilmaa eikä kuulemna mahdu porukkaan kolmanneksi. Äitiään nämä lasten asiat ei tunnu paljon kiinnostavan. Onko tämmöinen kuinka tavallista ja miten itse suhtautuu sitte? Itse ajattelisin jos oma lapseni toimisi näin että pitäisin kyllä suht pitkän luennon siitä miten niitä kavereita ja muita ihmisiä kohdellaan kauniisti.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tyttäresi entisellä kaverilla on samat harrastukset tämän uuden kaverin kanssa. Kesällä omatkin lapseni ovat niiden lasten kanssa, jotka ovat kaupungissa, kun esim. omat parhaat kaverit ovat mökillä. Koulun alkaessa ovat taas tutussa seurassa.
Niin, on ne bestikset ja ”varalla olevat”, joiden puoleen käännytään kun parempaa ei ole tarjolla. Toivottavasti kaikki lapset saavat joskus kokea kaikki nämä roolit. Ikävää jos joku on aina se ”varakaveri” paremman puutteessa.
Kaikille ei löydy parasta ja joutuu olemaan varakaveri. Tämä johtuu luokan dynamiikasta ja lasten määrästä. Ei kaikille välttämättä löydy sitä yhtä rakasta ja ”jää yksin”. Ei se ole niiden vika, jotka löytävät oman puoliskonsa! Ei se ole kenenkään vika. Tämä on elämää.
Tosi ystävyys on kuin rakkaus - sitä ei voi pakottaa! Ihanaa, jos se sellainen löytyy. Kaveritkin ovat tärkeitä ja luokan yhteinen ryhmähenki.
Nämä ystävyysharjoitukset vain näyttävät olevan osalla kuin Salkkareiden parisuhdedraamoja. Mustasukkaisuutta, hylkäämistä ja porukasta poissulkemista. Ihania tulevia äitejä/puolisoita kasvaa näistä muita manipuloivista ja pompottavista tytöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvän tähden, tuon ikäisillä kaverisuhteet ja bestikset vaihtuvat melkein kaikilla. On draamaa ja opetellaan ihmissuhdetaitoja. Ihan normaalia, nyt kyllä tehdään kärpäsestä härkänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tyttäresi entisellä kaverilla on samat harrastukset tämän uuden kaverin kanssa. Kesällä omatkin lapseni ovat niiden lasten kanssa, jotka ovat kaupungissa, kun esim. omat parhaat kaverit ovat mökillä. Koulun alkaessa ovat taas tutussa seurassa.
Niin, on ne bestikset ja ”varalla olevat”, joiden puoleen käännytään kun parempaa ei ole tarjolla. Toivottavasti kaikki lapset saavat joskus kokea kaikki nämä roolit. Ikävää jos joku on aina se ”varakaveri” paremman puutteessa.
Kaikille ei löydy parasta ja joutuu olemaan varakaveri. Tämä johtuu luokan dynamiikasta ja lasten määrästä. Ei kaikille välttämättä löydy sitä yhtä rakasta ja ”jää yksin”. Ei se ole niiden vika, jotka löytävät oman puoliskonsa! Ei se ole kenenkään vika. Tämä on elämää.
Tosi ystävyys on kuin rakkaus - sitä ei voi pakottaa! Ihanaa, jos se sellainen löytyy. Kaveritkin ovat tärkeitä ja luokan yhteinen ryhmähenki.
Nämä ystävyysharjoitukset vain näyttävät olevan osalla kuin Salkkareiden parisuhdedraamoja. Mustasukkaisuutta, hylkäämistä ja porukasta poissulkemista. Ihania tulevia äitejä/puolisoita kasvaa näistä muita manipuloivista ja pompottavista tytöistä.
Ihan normaaleja niistä kasvaa. Jo omassa nuoruudessani muistan olleen noita draamoja ja ihan vain ystävien vaihtumista ilman draamaa, mielenkiinnon kohteet vaihtuvat lapsilla nopeastikin ja tällöin vaihtuu helposti seurakin. Ihan tavallisia ihmisiä meistä kaikista kasvoi :)
Oikeastiko jonkun mielestä ystävyysvalinnat pitäisi tehdä jo päiväkodissa ja niissä pitää pysyä lopunelämää?
Kyllähän ystävyyssuhteet elävät aikuisillakin. Elämäntilanteet jne vaikuttavat. Ja uusia ihmisiä tapaa koko ajan, joskus niistä muodostuu niin tiiviitä, että vanhoja suhteita jää vähemmälle huomiolle.
Onkohan ap vähän ylisuojeleva ja hysteerinen äiti...
Minulla oli eskarissa eri kaverit kuin koulun ensimmäisillä luokilla. Eka-tokaluokan ajan oli yksi paras kaveri, joka harmikseni vaihtoi sen jälkeen koulua. No, kolmannellahan luokat taas järjestettiin uusiksi ja sieltä löytyi ne 4-5 tyttöä, joiden kanssa pyörin yhdessä ja yksitellen koko lopun peruskoulun. Ja kun se loppui, yhteydenpitokin hiipui. Sydänystävät löytyivät vasta lukion jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa etsiä uusia kavereita. Eikä missään tapauksessa enää yrittää olla hylkääjän kaveri tai edes keskustella. Kotikasvatuksesta tuollainen kiusaaminen lähtee, eikä varallisuudella ole mitään merkitystä.
Tyttäreni oli pikkukoulussa viiden tytön luokalla. Jo eskarista lähtien oli nähtävissä yhden tytön jatkuva juonittelu ja ilkeily. Kun tyttäreni ei suostunut olemaan hänen bestiksensä (= muiden kanssa ei olisi saanut leikkiä), niin siitä alkoi jatkuva kiusaaminen/hyljeksintä ala-asteen ajan. Muut pelkäsivät tätä manipuloivaa tyttöä ja olivat hänen pyöritettävissään. Yritin keskustella lapsen äidin kanssa (kun koulu ei suostunut puuttumaan asiaan), mutta hänen mielestään vaan tytöt ovat tuollaisia. Aloin pitämään päiväkirjaa ja kun häijyjä tapauksia muutamassa viikossa oli jo 10 niin ilmoitin koululle, että nyt juttu lähtee sitten eteenpäin. Lopputulos oli että kiusaaminen myönnettiin ja tyttäreni juoksi psykologin vastaanotolla itsetunnon kohottamiseksi. Tyttäreni itsetunnossa ei ollut vikaa, hän oli ja on hyvin sosiaalinen, toiset huomioonottava, järkevä ja kohtelias! Kiusaaja sai hiljaisen hyväksynnän koulun puolesta, kun ei joutunut kuin kerran puhutteluun. Opettajakaan ei oikein voinut sietää tytärtäni, joka aina käyttäytyi moitteettomasti - vain ilkeät lapset olivat ihania.
Tytöillä yleensä on jokin kummallinen asenneongelma, että pitää olla bestis ja puhua sitten muista pahaa. Eiköhän se koulunkäynti olisi kivempaa, jos kaikkien kanssa yrittäisivät tulla juttuun. Eikä muodostettaisi niitä kummallisia suljettuja kaveriryhmiä - olkoot ne sitten vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä uusia kavereita. Eikä missään tapauksessa enää yrittää olla hylkääjän kaveri tai edes keskustella. Kotikasvatuksesta tuollainen kiusaaminen lähtee, eikä varallisuudella ole mitään merkitystä.
Tyttäreni oli pikkukoulussa viiden tytön luokalla. Jo eskarista lähtien oli nähtävissä yhden tytön jatkuva juonittelu ja ilkeily. Kun tyttäreni ei suostunut olemaan hänen bestiksensä (= muiden kanssa ei olisi saanut leikkiä), niin siitä alkoi jatkuva kiusaaminen/hyljeksintä ala-asteen ajan. Muut pelkäsivät tätä manipuloivaa tyttöä ja olivat hänen pyöritettävissään. Yritin keskustella lapsen äidin kanssa (kun koulu ei suostunut puuttumaan asiaan), mutta hänen mielestään vaan tytöt ovat tuollaisia. Aloin pitämään päiväkirjaa ja kun häijyjä tapauksia muutamassa viikossa oli jo 10 niin ilmoitin koululle, että nyt juttu lähtee sitten eteenpäin. Lopputulos oli että kiusaaminen myönnettiin ja tyttäreni juoksi psykologin vastaanotolla itsetunnon kohottamiseksi. Tyttäreni itsetunnossa ei ollut vikaa, hän oli ja on hyvin sosiaalinen, toiset huomioonottava, järkevä ja kohtelias! Kiusaaja sai hiljaisen hyväksynnän koulun puolesta, kun ei joutunut kuin kerran puhutteluun. Opettajakaan ei oikein voinut sietää tytärtäni, joka aina käyttäytyi moitteettomasti - vain ilkeät lapset olivat ihania.
Tytöillä yleensä on jokin kummallinen asenneongelma, että pitää olla bestis ja puhua sitten muista pahaa. Eiköhän se koulunkäynti olisi kivempaa, jos kaikkien kanssa yrittäisivät tulla juttuun. Eikä muodostettaisi niitä kummallisia suljettuja kaveriryhmiä - olkoot ne sitten vapaa-ajalla.
Mistähän tämä tyyli puhutaan pa^skaa niistä, jotka eivät ole paikalla oikein tulee? Osa harrastaa sitä aikuisenakin. Teini lähinnä ihmettelee miten nämä BFF tytöt puhuvat toisistaan ihan mitä sattuu, kun se toinen osapuoli ei ole paikalla kuukemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytöllä on on/ off bestis joka aina välillä vaihtaa kaveria eikä ole välkällä tyttäreni kanssa, saati vapaa-aikana. Sitten taas kaikki on hyvin jokusen viikon kunnes seuraava draama tulossa.
Olen surullinen tyttöni puolesta ja olen sanonut että tuollainen kaveri ei ole hyvä, etsi uusi. Muilla kuulemma on jo bestikset ja yksin olo on kauheaa. Ihannoi tätä jättäjäkaveria ja juoksee aina pää kolmantena jalkana hänen seuraansa.
Odotan vain että kasvavat ja tämä draamavaihe on ohi. Niin kovat on sydänsurut tuolla 11- vuotiaalla. Omassa lapsuudessa oli myös näitä kolmas pyörä asetelmia.
Tiedän myös tällaisen 8v tytön joka on oikein puppet master. Pyörittää kahta tyttöä mielensä mukaan, harvoin ollaan kolmestaan ja leikitään kaikki. Puppet master alkaa kiusata ja syrjiä kolmatta tyttöä välillä esim pari päivää, sitten alkaa taas tämän syrjityn kanssa leikkiä ja syrjiä tätä toista jonka kanssa pari pv aiemmin syrji kolmatta! Nämä syrjityt ovat vuoron perään aina ihan murtuneita :( Puhuu myös kaikkea "mä oon paras :))))" ja sitten isossa porukassa pyörittää halveksivasti silmiään jollekin ja sanoo aivan kuten oikeat narsistitkin "eiks ne vammaisluokan oppilaat oo vähän outoja haha?" Myös ilmeilee leikkipuiston ohjaajille eikä ota tosissaan jos ne toruvat jostain. Tekeytyy myös uhriksi monesti. Ilmiselvä narsistin alku tuo tyttö. Voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis LUKIOSSA ja käyttäytyy noin?
No tarkkaan ottaen avauksessa ei tosiaan mainittu, että kyse olisi nimenomaan peruskoulun tokaluokkalaisesta.
Vanha ketju mutta samanlaisen asian kanssa juuri nyt painivana tulin vaan sanomaan, että toivottavasti helvetissä on oma paikkansa näille vanhemmille, joiden mielestä kavereita saa kohdella miten vaan eivätkä kerro lapsilleen, miten kavereita tulee kohdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä on täysin vanhempien vika. Kotoa se oppi pitää tulla että kaikkia kohdellaan asiallisesti vaikkei kaikista lapsista niin pitäisikään.
" Valehtelee aika paljon tai äitinsä ainakin sanonut näin."
Pikku psykopaatti kasvamassa siellä ja vanhemmat luonnollisesti eivät halua puuttua asiaan. Psykopatiasta kun on hyötyä varsinkin myöhemmässä elämässä, mutta ympäristö kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsella oli tuollainen kaveri luokilla 2-6. Hänen äitinsä sanoi, että noin se kuuluukin mennä, että parasta kaveria vaihdetaan.
Lapseni kärsi kovasti. Onneksi yläkoulussa oli normaalia porukkaa.
Pitääkö vanhempien pakottaa lapsi olemaan tiettyjen lasten kanssa koko kouluajan?
Miten paljon vanhempien voi olettaa pystyvän ohjailevan oman lapsen ja muiden luokkakavereiden ystävyyssuhteita?
Minä en ole pystynyt vaikuttamaan lapseni kavereihin, eikä tulisi mieleenikään syytellä heitä tai heidän vanhempiaan, jos ystävyyssuhteet muuttuvat tai kuolevat. Oma lapseni on aina löytänyt kavereita ja ymmärrän hyvin, että tätä vasta harjoitellaan. Ehkä olen huono äiti...?
Kyllä nämäkin asiat, ts. käytöstapojen opettaminen, ovat vanhempien vastuulla. Turha luistella pois siitä. Tällainen toiminta/toimimattomuus kasvattaa narsistisia piirteitä omaavia aikuisia, jotka pyörittävät ihmisiä miten huvittaa.
Tämä on kumma, pojat osaa olla kolmestaan. Mutta tytöt ei. Heti alkaa kyylätä. Joillekin naisille kaikki suhteet on jonkinlainen poikkeustila, miehet rennosti morjestaa kun on elämääkin.
Joo, meidänkin lapsen koulussa on tällainen tapaus, että hylkii vuorotellen eri tyttöjä, ja yllyttää muita kiusaamaan yhtä tytöistä. Kun tämän kiusatun tytön äiti otti yhteyttä kiusaajan äitiin, kiusaaja oli kuulemma itkenyt ja vakuuttanut syyttömyyttään. Hyvin osaa tyttö manipuloida niin lapsia kuin vanhempiaankin.
Sympatiat sinulle. Meidän pojalle kävi juuri noin, kun aloitti ekaluokan! Eskarista löytyi kaveri, jonka kanssa leikkivät paljon yhdessä. Ennen koulun alkua oli ehkä vähän outoja juttuja. Poikani aloitti jalkapallon ja kaverin oli päästävä "koska kaverinikin on". Lopetti parissa viikossa. Mentiin sinä kesä ulkomaille lomalle lentokoneella. Tämä kaveri oli pelännyt aina lentämistä, mutta olis sanonut äidilleen, että haluaan lentokoneeseen, koska kaverikin on ollut. Tuli siitä jo silloin omituinen olo, että ikään kuin halusi poikani kokemukset jotenkin itselleen.
Koulu alkoi ja reksi ehkä jopa viisaudessaan erotti kaverit eri luokille. Tämä kaveri löysi uuden kaverin ja alkoi hyljeksiä poikaani. Meni ihan väkivaltaan, kun yritti saada pois poikaani leikistä. Selitteli sitä ihan muuten. Paljastui myös, että valehtelee paljon asioista yms. Pojalleni tämä oli suuri suru ja koko perhe ollaan kärsitty tästä. Vanhempi yritti vähän aikaa auttaa, mutta periaatteessa hänelle tämä oli tärkeintä, että omalla lapsella on kaveri. Hän esim hyväksyi lapsen ajatuksen, että poikani on "tauolla".
Toisella luokalla homma tasaantui hetkeksi ja leikkivät ip:ssä kolmistaankin ja ottivat leikkiin muitakin mukaan. Sitten alkoivat järjestää kaksin leikkitreffejä ja poikani jotenkin hyväksyi asian. Ei ole enää haikaillut kaverin perään. Leikkivät joskus, mutta hän on alkanut löytää uusiakin kavereita. Huvittavaa tässä on, että tämä uusi kaveri ei voi erityisyytensä takia osallistua esim koulun discoihin, joten silloin poikani seura on kelvannut.
Voi olla, että ensi lukuvuosi on tälle ex-kaverille hieman erilainen, sillä poikani vaihtaa koulua. Emme ole sitä kertoneet, mutta odotan innolla ilmeitä, kun tajuavat, että menettävät varakaverin.
Sanoisin, että tue täysillä lapsesi muita kaverisuhteita ja jos mahdollista, jopa uusia kuvioita kokonaan. Meillä oli mahdollisuus hakea musaluokalle ja tartuttiin siihen. Ole myös helpottunut, että lapsesi pääsi moisesta hirviöstä eroon. Mieti millainen teini-ikä tuollaisen kaverin kanssa olisi ollut! I
Mun lapsella oli samanlainen kokemus tokaluokalla. Toisen tytön äiti ei puuttunut asiaan, vaikka tyttöni soitti itkien heidän kodistaan, että toinen kutsui vieraaksi ja nyt kieltäytyy puhumasta. Ymmärrän, että jokainen saa valita kaverinsa, mutta sellainen hiljainen hyväksyntä jäi häiritsemään. Siis ettei oikein puuttunut edes akuuttiin asiaan.
muutenkin ajattelen, että koko bestiskulttuurin saisi vaikka räjäyttää. Olen iloinen lapsen puolesta, jos on hyviä kavereita, mutta en ala vahvistaa best friends forever -tyyppistä ajattelua.
Normaalia tuossa iässä, että porukat vaihtuvat. Harvinaistahan tuo on, että ekaluokalta aikuisuuteen ollaan bestiksiä, luonteetkin muuttuvat vielä paljon.
Omasta kokemuksesta kaikkien lasteni kohdalla on ollut juuri tuota kaveripiirin tiheää vaihtumista, joskus jopa tuollaista ilkeilyäkin. En puuttuisi.
Soita koulun kuraattorille, jos huolestuttaa!