Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävä ei enää kysele kuulumisia
L-86
16.09.2020 |
Onks kellään kokemusta läheisinä pitämistänne ystävistä, jotka ei enää kysele kuulumisia tai jaksa kysellä tai kuunnella mitä elämäänne kuuluu? Miten ootte toimineet tällaisten ystävien kanssa? Mulla itsellä on ystävä, jonka kanssa ystävystyttiin vähän päälle parikymppisinä opiskelijoina ja meillä klikkasi heti, ollaan koettu yhdessä monet naurut ja surutkin. Nyt 12 vuoden jälkeen vaan tuntuu että tää on jotenkin muuttumassa aika yksipuoliseksi tää ystävyys.
Itse kyselen usein kuulumisia, viestittelen, ehdotan tapaamisia ja omia kuulumisia kyllä tämä henkilö jaksaa kertoilla ihan mittaviin yksityiskohtiin asti, mutta minun kuulumisiani hän ei vaivaidu kyselemään. En muista milloin hän olisi viimeksi kysynyt mitään muuta kuin palvelusta. Tätä on jatkunut nyt ehkä parin vuoden ajan eli siitä lähtien, kun hän tapasi miehensä, meni naimisiin ja aloitti suunnittelemaan lasten hankintaa. Hänellä ei enää taida olla aavistustakaan siitä mitä mun elämään oikeasti kuuluu tällä hetkellä, itselleni on sattunut yhtä jos toista viime vuosina ja tuntuu pahalta, että häntä ei hirveästi tunnu kiinnostavan, miten voin. Ymmärrän toki kyllä että ehkä hän ei sitten vaan jaksa tai pysty kuuntelemaan mua tai kyselemään kuulumisia jos omassa elämässä on paljon muita kiireitä.
Miten te toimisitte, kertoisitteko frendille suoraan tuntemuksistanne vai antaisitteko vain olla?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Oon mies ja se on meidän kaveriporukassa sisäpiirin vitsi, että aina kun joku löytää muijan niin on turha kutsua mihinkään :D
Olen lähemmäs nelikymppinen, ja tämä käytöskaava tuntuu olevan voimissaan. Jotenkin sitä kuvitteli, että ensihuuman aiheuttama kaiken muun sosiaalisen elämän unohtaminen kuuluisi teini-ikään, mutta ei. Toinen, mikä hävittää ystäviä vuosiksi, on vanhemmuus. Moni ystäväni saanut lapsia, ja ymmärtäähän sen, ettei silloin ole samalla tavalla aikaa ystäville. En ole laittanut yhteenkään ystävääni välejä poikki, vaan odotan kiltisti sitä hetkeä, että minulle on taas aikaa. Jotain nopeita viestejä lähetellään, mutta eihän se oikeasti näkemistä korvaa.
Elämässä on erilaisia tilanteita, ja ystävyys kestää ne kyllä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että syrjään jäänyt ystävä kokee olonsa yksinäiseksi, jopa jätetyksi.
On todella vaikeaa löytää uusia ystäviä tämän ikäisenä. Kaikilla tuntuu olevan jo omat piirinsä, eikä kukaan jaksa tutustua uuteen ihmiseen. Vuosiahan siihen menisikin, mutta olisin valmis. Tajuan kyllä, että ne, joilla on jo oma tiivis ystäväpiirinsä, eivät jaksa päästää uutta ihmistä sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia ystävyyksiä ei ole tarkoitettu kestämään läpi elämän, oli terapeutti sanonut työkaverilleni. Otin tästä viisaudesta helpotuksella opikseni myös itse. Etenkin lapsuuden ystävien jättäminen sivuun on monien mielestä suorastaan rikos ja typerintä mitä ihminen voi tehdä, mutta ei minusta tee kummallekaan osapuolelle hyvää pitää yhteyttä ihan vain pakon vuoksi. Jos toisen tapaaminen ja yhteydenpito vain stressaa, saatika ahdistaa, niin on parempi vain lopettaa se. Olisi itsestänikin kamala ajatus, että ystävä pitäisi minuun yhteyttä vastentahtoisesti ja esittäen, että hänellä on aikaa ja häntä kiinnostaa.
Oon mies ja se on meidän kaveriporukassa sisäpiirin vitsi, että aina kun joku löytää muijan niin on turha kutsua mihinkään :D