Oudoimmat/kummallisimmat/kamalimmat tietämäsi parisuhdekuviot - peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mistä päin olet, mutta ei ollut ysärillä ok tuollaiset ikäerot. Meillä stadissa pidettiin kiinni suojaikärajasta. Aikuinen ei pane alle 16v lapsia.

No nimenomaan pikkupaikkakunnilla yleistä. Meillä (1,5h ajomatkan päässä stadista) oli ihan normaalia että 18-40-vuotiaat miehet ajeluttivat yläaste- ja lukioikäisiä tyttöjä amiscorolloillaan ja -bemuillaan, ostivat juomista jne. Ja koska nuorisolla ei harrastusmahdollisuuksia eikä vapaa-ajanviettopaikkoja eikä tuolloin ollut suomeakaan niin ihan tavallista oli että joku teiniporukka (tyttöjä ja poikia) hengasi iltoja kaljaa juoden aikuisten miesten luona. Ne joilla ei ollut näitä kontakteja tai jotka eivät niitä halunneet värjöttelivät sitten jossain leikkikentällä, hylätyllä bussipysäkillä tai autiotalon pihassa talvipakkasillakin. Jos siis halusi että oli jotain sosiaalista elämää kouluajan ulkopuolella. Ei landella ole mitään nuorisotiloja, alaikäisille suunnattuja keikkoja, ei ole tanssi- ja soittotunteja, ei jää- tai uimahalleja, ei ostareita, ei kahviloita...Ja alaikäisenä ei pääse edes baariin kun portsarit tuntee ja jos pääseekin niin lähtö tulee äkkiä kun siellä kylän ainoassa baarissa on myös äidin siskot, iskän työkaverit, kummisetä ja oma luokanvalvoja.

Meillä, täällä maalla, alle 7000 asukkaan kaupungissa on liikuntahalli, uimahalli, kirjasto, kolme kuntosalia, lisäksi kaupungin kuntosali, musiikkiopisto, teatteri, tanssiopisto, nuorisotalo, urheiluseuroja joka lajille, vireä kansalaisopisto, urheilupuisto pitkinen kuntoportaineen ja apinaratoineen ulkourheiluun, useita maastopyöräilyreittejä, useita valaistuja lenkkiratoja/hiihtolatuja, useita merkittyjä retkeilyreittejä laavuineen, paljon 4H ja seurakuntatoimintaa, jne.

Ihan pakko ei ole juopotella vanhojen patujen kanssa. Tollo.

Toisten haukkuminen ei anna sinusta kovinkaan fiksua kuvaa.

Jos itse mietin omaa nuoruuttani 10 000 asukkaan maalaiskunnassa 90-luvulla: urheilulajeja ei todellakaan ollut kaikkia mahdollisia, ainoastaan muutamia. Useimmat maksullisia, ei mun vanhemmat ainakaan kustantaneet mitään. Musiikkiopisto oli, mutta sinne vaadittaneen jonkinlaista musiikillista osaamista tai intoa, eikä siellä viikonloppuna ole toimintaa sen enempää kuin monissa urheiluharrasteissakaan. Kansanopistossa oli lähinnä eläkeläiset ja keski-ikäiset. Kirjastoa käytin kyllä ahkerasti, mutta ei se mikään nuorison hengailupaikka ollut. Disko oli yläasteen salissa ehkä kaki kertaa vuodessa. Oli joo lenkkeiluratoja ja hiihtolatuja, jonkinlainen surkea puistokin, jossa ei ollut juoksuportaita tai mitään ihmeen apinaratoja. Siellähän sitä värjöteltiin talvipakkasessa toivoen tapaavan muita nuoria, ei meillä mitään sisätiloja ollut. Alkoholia en edes juonut tai istunut auton kyydissä pimppirallia ajavien kanssa, mutta ne harrastemahdollisuudet tai paikat, joissa olisi vapaasti tavannut muita nuoria (erityisesti viikonloppuna), oli kyllä jäätävän huonot. Kirjaimellisesti.

-OHIS

Entisellä esinaisellani oli selkeästi jonkin sortin burn-out tai elämänkriisi meneillään (huhujen mukaan lapsettomuudella oli osuutta asiaan). Hän palkkasi tiimiin uuden työntekijän, ikäisensä eli kolmikymppisen perheenisän, ja hullaantui tähän aivan täysin vaikka oli itse naimisissa.

Seurasi todella läpinäkyvää vehtaamista, jossa käytiin kahdestaan syömässä, pidettiin kahdenkeskisiä palavereja, työmatkoja, kadottiin jonnekin pikkujouluristeilyllä... Ihastusta suosittiin ja kehuttiin jatkuvasti ja muut alaiset olivat kuin ilmaa, joten tunnelma tiimissä oli aika jäätävä. Yllättäen esinainen tulikin sitten raskaaksi (toivon mukaan puolisolleen) ja piti pitkän äitiysvapaan. Äikkäriltä palattua huuma oli laantunut ja kas kummaa, kun tuli seuraava organisaatiouudistus, häneltä katosivat esimiesvastuut...

Aivan helvetin kiusallista seurattavaa oli, ja tunteiden laannuttua osapuolia lienee hävettänyt aika lailla. Ovat tietääkseni edelleen samassa paikassa töissä vaikka itse en olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Aviopari väittää, että kaikki on heidän pitkän liittonsa aikana mennyt upeasti, eikä heillä ole mitään haasteita keskenään. Noin 10 v sitten vaimo vaihtoi kesken liiton miehensä sukunimen takaisin tyttönimeensä ja pari vuotta sitten pariskunta oli jonkun aikaa asumuserossa. Uskokoon, ken tahtoo, että kaikki on hyvin...

Olisiko heillä siis mielestäsi joku velvollisuus pestä likapyykkinsä julkisesti?

Tämä on härö juttu ja totisinta totta:

Mies ja puolta nuorempi nainen seurustelevat ja saavat lapsen. Nainen kuitenkin rakastuu miehen aikuiseen poikaan. Nainen ja mies eroavat. Nainen ja poika alkavat seurustella ja saavat myös lapsen. Miettikääpä niitä sukulaissuhteita ja tunnelmaa joulupöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Nää tyypit, jotka pitää eron jälkeen exänsä sukunimen, koska se on "hienompi" kuin oma tyttönimi. Nolointa tuo on, jos ovat jo uuden kumppanin kanssa ja jopa naimisissa ja yhä menevät exän nimellä.

Miksi se on noloa? Esim minulla on exän sukunimi, mutta menimme naimisiin kun olin 20v. Olen valmistunut lukiosta tällä nimellä, samoin yliopistossa, sekä olen ammatissani tunnettu tällä nimellä. Minun tyttönimeä ei kanna enää kukaan paitsi isovanhempani, ja sukulaiset joiden kanssa en ole missään tekemisissä. Ei ole ns. Mitään syytä vaihtaa nimeä. Lapseni ovat myös tällä nimellä.

Nykyisen mieheni sisko on saman niminen kuin minä, joten en haluaisi että sukunimikin on sama, jottei meitä sekoiteta... Olenko oikeasti niin nolo?

Vierailija kirjoitti:

eräs mies oli naimisissa, erosi ja otti uuden naisen. naiset olivat siskoksia. eikö todella muita vaihtoehtoja löytynyt?

Pistän paremmaksi. Mies seurusteli naisen kanssa ja vaihtoi siskoon. Rakensivat talon yhdessä jne. Sitten mies vaihtoi takaisin the original siskoon

😀

Vierailija kirjoitti:

Ulosotossa oleva mies on ollut 7 vuotta avoliitossa about samanikäisen naisen kanssa, jolla on omakotitalo, oma yritys jne. Kaikki miehen ns. omaisuus on ulosoton takia naisen nimissä. Nainen ilmeisesti luulee suhteen olevan OK, mutta oikeasti mies on siinä vain käytännön syistä ja pettää avokkiaan nuorempien naisten kanssa, etsii netistä seuraa jne. Kuulemma aikoo lähteä heti, kunhan velkajärjestely on lusittu. Vahingossa sain tietää kuviosta ja kyllä ällöttää.

Siinäpähän mies lähtee. Kaikki omaisuus on naisen nimissä, eli yksin naisen. Mies saa lähteä tyhjin käsin.

Epäsuhtapari: mies törkeän komea, karismaattinen, sosiaalinen akateeminen urheilija, vaimo mallia akateeminen harmaavarpus-tutkija-sohvaperuna. Avoin liitto. Heillä asui aina ulkomaalaisia miespuolisia vaihto-opiskelijoita (molemmat siis yliopistotöissä) vaimolle seuraa pitämässä, kun taas mies puolestaan liehui tutkijavaihdossa, konferensseissa ja urheilukisoissa ympäri maailmaa heilastelemassa eksoottisten kaunottarien kanssa. Hän ihan avoimesti keräili näitä kokemuksia.

Heillä oli kuitenkin hyvä yhteisymmärrys tästä ilmeisen toimivasta ja molempia tyydyttävästä järjestelystä, mutta ulkopuolista ihmetytti että miksi avioliitto? Ei mitään raha, oleskelulupa, raskaus tai mikään sellaisesta "järki" syytä, että kumpikaan olisi mitenkään tarvinnut toista. Lisäksi olivat vielä ateisteja mutta kirkossa kumminkin vihityt. Ehkä he sitten älyllisellä tasolla olivat toinen toistensa valittuja tavalla jota muut eivät nähneet eivätkä ymmärtäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan hottiksen avioliitto on hajoamassa, yksi aikuinen lapsi joka muuttanut omilleen. Ilmeisesti hottiksella keski-iän kriisiä pukkaa ja iskee työpaikalta 10 vuotta nuoremman kolmen lapsen isän. Alkaa seksirumba työpaikalla joka johtaa hottiksen potkuihin ja nuoremman perheenisän perheen hajoamiseen. Harmissaan vierestä sitä katotaan, miksi hottiksen piti iskeä kyntensä juuri kolmen lapsen isään kun saisi kenet tahansa, paljon riitaa ja murhetta että pääsee panemaan työpaikalla.

Ja perheenisä oli taas vaan viaton uhri... Hohhoijaa.

Ei tietenkään ollut uhri, mutta on todellakin olemassa naisia jotka viehättyy ainoastaan ukkomiehistä ja lähtee näitä jahtaamaan. Voisikohan tuota kutsua jonkinlaiseksi fetissiksi. Eräskin yh-nainen oli kiinnostunut miehestä, mutta suorastaan kuuli sen pettymyksen tämän äänessä kun sai tietää että mies on sinkku, oli luullut perheelliseksi. Siihen loppui sitten se kiinnostus mieheen.

No ei tämä oikein parisuhde ole, koska henkilöt eivät asu yhdessä ja miehellä on noin kolme muutakin naista, mutta tämä yksi nainen neljästä uskoo ja puhuu muille olevansa kuitenkin parisuhteessa.

Lasten kanssa työskentelevä vähän naiivi yli viisikymppinen nainen ja sukuelinherpestä ympäriinsä kylvävä seksiaddikti mies, joka on myös patologinen valehtelija ja kolmois-, ajan riittäessä jopa neloiselämää viettävä vanha panoratsu. Naiselle on kerrottu useaan otteeseen miehen muista suhteista, mutta naisen mielestä miehen ja hänen suhde on kuitenkin jotain niin ainutkertaista, että hän jatkaa "parisuhdetta". Nainen myös ihailee miestä tavattomasti, koska tämä on "opettanut hänelle kaiken seksistä". Ja toki mies häntä kuitenkin rakastaa eniten.

Jokin minua tuossa kuviossa tökkii suunnattomasti, vaikka ei ole minulta pois. Ehkä lähinnä tuo sirkutus parisuhteesta ja sen esittely somessa.

Tämmöinen kaunis nainen+rikas mutta vaatimattoman näköinen mies -pariskunta. Eikä tässä järjestelyssä mitään, mutta eivät tunnu tulevan toimeen ollenkaan. Ovat usein sellaisissa kireissä tunnelmissa keskenään. Juttelu on tiuskimista ja v.ttuilua ja kunnon huutoriita voi puhjeta vaikka elokuvissa tai ravintolassa. Ja ne riidat ovat todella inhottavia, loukataan toista niin pahasti kuin voi. Toista kiusataan sen jälkeen esim ostamalla kaupasta ruokaa mikä riittää vain itselle ja puoliso joutuu erikseen kauppaan. Tai jos on luvannut hakea toisen jostain, niin ei haekkaan, eikä vastaa puhelimeen. Jne.

Itselleni ei olisi edustuspuoliso/taloudellinen turva niin tärkeää, että tuommoista jaksaisin.

Tämä tarina on tosi. Avioeron aikana selvisi että pariskunnan lapsista yksi ei olekaan yhteinen! Jännää!

Mielenkiintoisia ihmissuhdekuvioita, ihmisillä.

Nuorehko pariskunta jotka olleet yhdessä teineistä asti, pieni lapsi. Nainen seksiviestittelee muille miehille ja sopii treffejä. Oma mies ei ole kai lainkaan tietoinen asiasta tai hiljaa vain hyväksyy asian.

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta ihmetyttää suhteet joissa kumpikaan osapuoli ei halua olla toisen kanssa mutta silti ei erota. Tehdään kaikkensa että ei tarvitse olla kotona tai tehdä toisen kanssa mitään mutta ei erota. Ei vaikka ei olisi lapsiin tai rahaan liittyviä syitä.

Tällainen on todella hämäävää, tunnen itse yhden sellaisen parin. Mitään syytä olla yhdessä ei ole kuin lapset mutta miksi sitä eroamista pitää odottaa kunnes lapset ovat lentäneet pesästä??????

Oma tytär on parikymppinen ja hänellä on päälle 40-vuotias mies, jolla on liuta (teini-ikäisiä) lapsia edellisistä liitoistaan. Tyttäreni on fiksu akateemikko ja nättikin vielä, mies tyhjäkatseinen ja -päinen duunari kaljamahoineen. Tyttöni ei pidä lapsista eikä niitä myöskään halua ja miehellä niitä tosiaan useammankin perheen tarpeiksi. Tekee pahaa katsella, koska ei heillä tunnu olevan mitään yhteistä, mutta en viitsi mitään sanoakaan – ettei käy niin että tytär lopettaa yhteydenpidon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluaikana luokkakaverini (13 v) seurusteli ranskalaisen miehen (27 v) kanssa. En tajua, miten asia oli tytön perheelle ok. Perhe tiesi seurustelusta, kutsui miehen kyläänkin.

90-luvun alussa yläasteen seiskaluokalla luokkakaverini seurusteli kolmekymppisen miehen kanssa. He olivat vakavissaan ja suunnittelivat kihloihin menoa ja yhteen muuttamista. Tytön vanhemmilla ei tuntunut olevan mitään tätä vastaan, ja kaikki ajattelivat vaan että onpa tuo 13-vuotias tyttö kypsä ikäisekseen.

Oli vielä ainakin pienemmissä kaupungeissa yleistä 2000-luvun alussa. Kaverini menetti neitsyytensä 12-vuotiaana 25-vuotiaalle eikä pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Onneksi ajat ovat muuttuneet noista, puistattaa ajatella että aikuiset miehet kyydittäisivät varhaisteinejä autonsa takapenkillä ryyppäämään ja suoraan sänkyyn. 

"Mari" on yksinäinen ja erilainen teini. Kukaan poika ei yläasteella ole kiinnostunut hänestä. Lähellä on tarkkiskoulu, jossa ovat nuorisorikollisen alut "Joni" ja "Teemu". Mari ja Teemu alkavat seurustella vanhempien kauhuksi. Joni kulkee mukana, koska ei omaa muita kavereita. Mari muuttaa asumaan Jonin ja tämän äidin luokse, koska potkitaan kotoa, ja Teemu asuu muualla kuin kotonaan. Mari on ammattikoulussa ja tulee raskaaksi. Teemu jättää Marin, koska ei halua isäksi. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Marilla ja Jonilla on monta lasta, duunariammatit ja hyvä elämä. 

Kaverin kaverilla oli sellainen kuvio, että oli pariskunta joka oli ollut todella pitkään yhdessä, jostain yläasteelta asti. He olivat olleet useamman vuoden kihloissa ja menivät naimisiin joskus noin 26-vuotiaina ja pitivät käsittääkseni isot häät. Pariskunta oli todella yhteenhitsautunut ja heillä oli paljon yhteisiä kavereita, joista osa periytyi jo kouluajoilta.

Todella pian häiden jälkeen, olisikohan kulunut jotain 2 kk, mies tapasi toisen naisen opiskelukuvioissa ja jätti vastavihityn vaimonsa. Muutaman kuukauden jälkeen hän muutti tämän kanssa toiselle paikkakunnalle ja seuraavana vuonna heillä oli jo lapsi yhdessä.

Vaimo oli tietysti tästä aivan hajalla.

Tulee kuitenkin väkisinkin mieleen se, onko tässä käynyt niin, että kun kummallakaan ei ole koskaan ollut muita seurustelukumppaneita, niin ajatus vihreämmästä ruohosta aidan toisella puolella on alkanut kiinnostaa liikaa, ja syöksy toiseen suhteeseen on ollut samalla ikäänkuin pakokeino ahdistavista ajatuksista.

Minusta jokaisen tulisi nuorena tavata ja tapailla useita ihmisiä ja antaa asialle aikaa. Itseään ei tunne vielä teini-ikäisenä, eikä välttämättä tiedä mitä lopulta haluaa. Tämä pariskunta oppi tämän rankemman kautta.

Itse koen, että ilman niitä lyhyempiä seurustelusuhteita joita minulla oli kaksikymppisenä, tietäisin maailmasta ja ihmissuhteista paljon vähemmän ja minulla olisi siten huonommat valmiudet oikeasti toimivaan parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

nainen etsii korkattavaksi miehiä, joilla on poikuus tallella...

Mihin laitan tietoni. Pö

Terv. Peräkammarinpoika