Lue keskustelun säännöt.
Voiko 19-21 lasten saaminen olla hyvä päätös?
01.08.2023 |
Olen nyt 18v ja olen tiennyt aina haluavani lapsia. Minusta olisi ihanaa olla nuori äiti, lapset tuovat elämään ainakin minulle paljon iloisuutta. En ole bilettäjä tyyppiä, opiskelen, ja menen kohta mahdollisesti ohessa töihin, koen olevani ikäisekseni ihan vastuuntuntoinen ihminen. Mietin vain, että olisiko lasten hankinta nuorena huono päätös esim opiskelujen ja töiden takia.. Toisaalta jos koen olevani pian valmis, niin tuleeko koskaan täysin sopivaa hetkeä vaikka olisinkin vanhempi? Jos olet ollut nuori äiti, miten koit päätöksesi?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo jo aika monta lasta... 3-4 olisi ehkä sopivampi.
Noin nuoret äidit ova jumalattaria.
Vierailija kirjoitti:
älä noin monta tee! herranpieksut
Joo en haluaisi edes ajatella noin monen synnyttämistä : D t. Ap
Minulla on kolme lasta. Ensimmäinen syntyi ollessani 18-vuotias ja kuopus kun olin 23-vuotias.
Olen aina halunnut äidiksi ja olin jo nuorena valmis kantamaan vastuun lapsista. En ole koskaan ollut mikään biletyyppi, vaan ihan enempi kotihiiri.
Päivääkään en ole katunut lasten saamista nuorena.
Nyt heitä tosin on ikävä, kun ovat jo muuttaneet pois kotoa. Ehkä saan pian lapsenlapsia?
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskella ja töitä ehtii elämässä myöhemminkin ja hyviin töihin voi päästä myös ilman koulutusta. Jos hetki tuntuu oikealta niin siitä vaan lapsia tekemään.
Ei kannata tehdä noin isoa päätöstä tuossa iässä. Mitä jos muutat mielesi myöhemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta. Ensimmäinen syntyi ollessani 18-vuotias ja kuopus kun olin 23-vuotias.
Olen aina halunnut äidiksi ja olin jo nuorena valmis kantamaan vastuun lapsista. En ole koskaan ollut mikään biletyyppi, vaan ihan enempi kotihiiri.
Päivääkään en ole katunut lasten saamista nuorena.
Nyt heitä tosin on ikävä, kun ovat jo muuttaneet pois kotoa. Ehkä saan pian lapsenlapsia?
N45
Tyypillistä, ei ole elämässä muuta kuin lapset joten ikävöi heitä ja peräänkuuluttaa julkeasti lastenlapsia. Törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta. Ensimmäinen syntyi ollessani 18-vuotias ja kuopus kun olin 23-vuotias.
Olen aina halunnut äidiksi ja olin jo nuorena valmis kantamaan vastuun lapsista. En ole koskaan ollut mikään biletyyppi, vaan ihan enempi kotihiiri.
Päivääkään en ole katunut lasten saamista nuorena.
Nyt heitä tosin on ikävä, kun ovat jo muuttaneet pois kotoa. Ehkä saan pian lapsenlapsia?
N45
Tyypillistä, ei ole elämässä muuta kuin lapset joten ikävöi heitä ja peräänkuuluttaa julkeasti lastenlapsia. Törkeää.
Minä olen tuo kolmen lapsen äiti. Tiedoksesi, että minulla on myös ylempi korkeakoulututkinto sekä asiantuntijatyö.
Satun myös pitämään lapsista ja vauvoista.
Kiitos ettet tuomitse tuntematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla vakiintunut parisuhde ja puoliso samoilla linjoilla lasten teosta ja bilettämisestä? Jos on, niin mikäs siinä. Jos ei niin tietenkin odotat kunnes löydät sopivan kumppanin. Mun tuttavapiirissä on pari tosi nuorena lapsensa saanutta, ja kummassakin tapauksessa isä osoittautui totaali-hunsvotiksi joka on aiheuttanut tietenkin paljon harmia sekä äidille että lapsille. Kumpikaan heistä ei toki lapsiaan kadu eikä sitä, että on saanut lapset nuorena, mutta kyllä paljolta olisi säästynyt jos ei olisi ollut niin kiire perheenperustukseen.
Itse sain ensimmäisen ja ainokaisen 35v. ja kyllä välillä tuntuu, että olen liian vanha kun on energinen lapsi kyseessä.
Opiskeleminen ja työnteko on aina mahdollista oli ikä mikä tahansa. Lapsia ei tarvitse viedä kaiken maailman elämysmatkoille koko ajan joten ei hyvä talouskaan ole edellytys kunhan rahat riittävät ruokaan, vaatteisiin, leluihin ja joskus johonkin pieneen kivaan. Turvallinen vanhempi/vanhemmat ovat tärkeimmät.
Voin sanoa, että tuskin olen parempi vanhempi kuin moni nuorempikaan. Kyllä tämä vanhemmuus on yhtä kasvattavaa tälläkin iällä. Toki itse olen ollut menevä nuori joten olen siinä mielessä tyytyväinen, että sain lapsen myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos nyt teet lapsia, tulee ero, ja tapaat myöhemmin elämäsi rakkauden joka ei haluakaan lapsiperhe-elämää? Sitten kaduttaa, kun sulla on lapsia ja elämäsi rakkaus menee sivu suun.
Moni tuossa iässä vielä luulee haluavansa lapsia, mutta ei ole vielä ajatellut asiaa oikeasti läpi. Ei se lasten teko ja kasvattaminen mitään ainaista ihanuutta ole. Kasva vielä vähän niin tunnet itsesi paremmin, monella mieli muuttuu myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos nyt teet lapsia, tulee ero, ja tapaat myöhemmin elämäsi rakkauden joka ei haluakaan lapsiperhe-elämää? Sitten kaduttaa, kun sulla on lapsia ja elämäsi rakkaus menee sivu suun.
En tekisi lapsia sellaisen miehen kanssa joka ei olisi elämäni rakkaus, ja tuskin pystyisin tällä hetkellä ajateltuna ollakkaan sellaisen kanssa jolle lapset olis ehdoton nounou. T. Ap
Harvalla on noin montaa lasta. 10 voi onnistua. Ei 21 toki vielä ME ole? Mutta uran siitä saa.
Aloituksesta päätellen et osaa vielä edes kirjoittaa.
Se on sun elämäsi. Turha kuunnella av-mammoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos nyt teet lapsia, tulee ero, ja tapaat myöhemmin elämäsi rakkauden joka ei haluakaan lapsiperhe-elämää? Sitten kaduttaa, kun sulla on lapsia ja elämäsi rakkaus menee sivu suun.
En tekisi lapsia sellaisen miehen kanssa joka ei olisi elämäni rakkaus, ja tuskin pystyisin tällä hetkellä ajateltuna ollakkaan sellaisen kanssa jolle lapset olis ehdoton nounou. T. Ap
Ihmiset muuttuvat, se nykyinen kumppani voi vaikka kuolla. Tai ihan vaan jättää sinut jonkun lapsettoman naisen takia, jolla on enemmän aikaa miehelle ja kaikkeen hauskaan. Siinä sitten olet useamman lapsen yksinhuoltajana, kun mies on onnellinen jonkun vapaammin ja huolettomamman naisen kanssa.
Biologisesti paras ikä. Toipuu heti. Jälkiä ei jää. Jaksaa hyvin. T. Nainen 43, lapset aikuisia.