Jos sinä olisit Inhimillinen tekijä -tyyppisessä ohjelmassa, mistä aiheesta

Lapsen kuoleminen kohtuun, siitä selviäminen, keskosuus ja sekundäärinen lapsettomuus.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 15:53"]

Millainen äiti on menestyvien lasten taustalla eli mistä perheistä tulevat ne lapset ja nuoret, jotka eivät syrjäydy.

[/quote]

minusta ehdottoman kiinnostava aihe! Olisi myös yhteiskunnallisesti tarpeellinen ja silmiä avaava, moni lastensuojelun piirissä oleva perhe kun ei tunnu ymmärtävän/tiedostavan mitä on " normaali arki"! 

Itse olen kasvanut sekopäiden vanhempien kanssa ja ollut lähellä syrjäytyä. Omilla avuillani kuitenkin noussut. Tällainen ohjelma olisi saattanut ( tai sitten ei) avata myös omien vanhempien silmiä ja itse olisin esim. teininä tajunnut paremmin, että se arki jota elän ei ole millään tavalla normaalia.. ( tässähän luulossa moni lapsi elää, koska muusta ei ole tietoa) 

[/quote]

Tavallaan olet elävä esimerkki siitä, että lainaamasi kommentin kaltainen tilanne ei ole yksiselitteinen syy-seuraus kehityskulku. Tosiaan sellainen perhe, jossa yksi lapsista on ajautunut vaikeuksiin ja muut ns. kunnon kansalaisia, voisi avata joidenkin omnipotenttien silmät, tai sitten ei, tuonkaltaiset defenssit ovat aika piintyneitä.

Ja kertomasi perusteella teidän perhekin siis olisi sopinut tuohon aiemman viestin genreen, kun kerran et syrjäytynyt.

54 vuotiaan, 10 vuotta homosuhteessa eläneen miehen ja 43 vuotiaan, 14 vuotta naimisissa olleen, kolmen lapsen heteroäidin intohimoisesta rakkaussuhteesta, jossa kummankin elämänarvot menivät uusiksi. (Oikeasti en ikinä avautuisi aiheesta kenellekään...).

Puolison kuolemasta selviäminen, siis oikeesti mitä se arki on sen jälkeen.

Vaikean murkun kanssa eläminen (mielenterveyshäiriöitä)

Elämää kroonisen sairauden kanssa.

Tahattoman lapsettomuuden kokemuksesta.

Tai sitten voisin hyvinkin olla asiantuntija-keskustelijana omalla asiantuntemusalueellani.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:09"]

Tahattoman lapsettomuuden kokemuksesta.

Tai sitten voisin hyvinkin olla asiantuntija-keskustelijana omalla asiantuntemusalueellani.

[/quote]

Voiko tylsempää ja loppuunkalutumpaa aihetta olla!

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 15:53"]

Millainen äiti on menestyvien lasten taustalla eli mistä perheistä tulevat ne lapset ja nuoret, jotka eivät syrjäydy.

[/quote]

minusta ehdottoman kiinnostava aihe! Olisi myös yhteiskunnallisesti tarpeellinen ja silmiä avaava, moni lastensuojelun piirissä oleva perhe kun ei tunnu ymmärtävän/tiedostavan mitä on " normaali arki"! 

Itse olen kasvanut sekopäiden vanhempien kanssa ja ollut lähellä syrjäytyä. Omilla avuillani kuitenkin noussut. Tällainen ohjelma olisi saattanut ( tai sitten ei) avata myös omien vanhempien silmiä ja itse olisin esim. teininä tajunnut paremmin, että se arki jota elän ei ole millään tavalla normaalia.. ( tässähän luulossa moni lapsi elää, koska muusta ei ole tietoa) 

[/quote]

Tavallaan olet elävä esimerkki siitä, että lainaamasi kommentin kaltainen tilanne ei ole yksiselitteinen syy-seuraus kehityskulku. Tosiaan sellainen perhe, jossa yksi lapsista on ajautunut vaikeuksiin ja muut ns. kunnon kansalaisia, voisi avata joidenkin omnipotenttien silmät, tai sitten ei, tuonkaltaiset defenssit ovat aika piintyneitä.

Ja kertomasi perusteella teidän perhekin siis olisi sopinut tuohon aiemman viestin genreen, kun kerran et syrjäytynyt.

[/quote]

Tämä nyt paljon aiheen vierestä, mutta, olen ollut syrjäytynyt kaksikymppisenä. Olin silloin tytön vailla päämäärää, käytin paljon alkoholia ja poltin tupakkaa, oli irtosuhteita, ei liikuntaa yms.  

erään poikaystäväni tuella lähdin kuitenkin iltalukioon ja huomasin pärjääväni. Pikkuhiljaa huomasin, että en olekaan niin tyhmä, ruma ja ällöttävä, mitä vanhempani olivat koko ikäni minulle kertoneet. Nyt kun olen hyvässä virassa, niin huomaan, että suurinta osaa kollegoistani on vanhemmat kannustaneet ja tukeneet koulunkäynnissä ja itsetunnon rakentumisessa muutenkin. Tämä myös näkyy heidän tavastaan kasvattaa omia lapsiaan. Siksi tämä aihe kiinnostaisi. 

Up!

Koulukiusattuna olosta kahdessa roolissa: itse kiusattuna ja kiusatun lapsen vanhempana olemisesta. Miten on muuttunut asiat muutamassa kymmenessä vuodessa.

BED-syömishäiriöstä ja sen syynä olevasta äiti-tytärsuhteesta.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 15:53"]

Millainen äiti on menestyvien lasten taustalla eli mistä perheistä tulevat ne lapset ja nuoret, jotka eivät syrjäydy.

[/quote]

minusta ehdottoman kiinnostava aihe! Olisi myös yhteiskunnallisesti tarpeellinen ja silmiä avaava, moni lastensuojelun piirissä oleva perhe kun ei tunnu ymmärtävän/tiedostavan mitä on " normaali arki"! 

Itse olen kasvanut sekopäiden vanhempien kanssa ja ollut lähellä syrjäytyä. Omilla avuillani kuitenkin noussut. Tällainen ohjelma olisi saattanut ( tai sitten ei) avata myös omien vanhempien silmiä ja itse olisin esim. teininä tajunnut paremmin, että se arki jota elän ei ole millään tavalla normaalia.. ( tässähän luulossa moni lapsi elää, koska muusta ei ole tietoa) 

[/quote]

Tavallaan olet elävä esimerkki siitä, että lainaamasi kommentin kaltainen tilanne ei ole yksiselitteinen syy-seuraus kehityskulku. Tosiaan sellainen perhe, jossa yksi lapsista on ajautunut vaikeuksiin ja muut ns. kunnon kansalaisia, voisi avata joidenkin omnipotenttien silmät, tai sitten ei, tuonkaltaiset defenssit ovat aika piintyneitä.

Ja kertomasi perusteella teidän perhekin siis olisi sopinut tuohon aiemman viestin genreen, kun kerran et syrjäytynyt.

[/quote]

Tämä nyt paljon aiheen vierestä, mutta, olen ollut syrjäytynyt kaksikymppisenä. Olin silloin tytön vailla päämäärää, käytin paljon alkoholia ja poltin tupakkaa, oli irtosuhteita, ei liikuntaa yms.  

erään poikaystäväni tuella lähdin kuitenkin iltalukioon ja huomasin pärjääväni. Pikkuhiljaa huomasin, että en olekaan niin tyhmä, ruma ja ällöttävä, mitä vanhempani olivat koko ikäni minulle kertoneet. Nyt kun olen hyvässä virassa, niin huomaan, että suurinta osaa kollegoistani on vanhemmat kannustaneet ja tukeneet koulunkäynnissä ja itsetunnon rakentumisessa muutenkin. Tämä myös näkyy heidän tavastaan kasvattaa omia lapsiaan. Siksi tämä aihe kiinnostaisi. 

[/quote]

Mutta mitä tästä voisi kertoa se ihan tavallinen normiäiti jolla on ihan tavalliset lapset? Sinä itsekin olisit parempi haastateltava jos aiheena on nuorten syrjäytyminen ja pärjääminen ja se mikä näihin johtaa.

Raiskatuksi tulemisesta ja siitä syyllistämisestä. Myös syömishäiriöstä, joka puhkesi raiskauksen jälkeen. Sosiaalisten tilanteiden pelko, loputon itseinho ja häpeän tunne. Toisaalta myös näistä kaikista asioista pikku hiljaa toipuminen ja selviäminen; vahvemmaksi tuleminen.

Kohtukuolemasta

Suurperheen elämästä (kahdeksan lasta, molemmat vanhemmat vuorotyöläisiä)

Neurologiset häiriöt sekä mt-ongelmat perheessä. Mulla itselläni sekä ADHD että bipolaarihäiriö, teini-ikäisellä tytölläni on ADHD ja nyt hänelläkin diagnosoitiin myös bipo. En haluaisi tehdä ohjelmasta pelkkää valitussessiota, vaikkei tämä helppoa olekaan. Haluaisin tuoda esiin myös niitä vahvuuksia, joita tämänkaltaiseen tilanteeseen voi sisältyä. Kun tietää mistä todella on kyse, silloin voi oikealla tavalla tukeakin toista. Kunhan vain oma lääkitys on kunnossa.

Pienen lapsenlapsen kuolemasta tapaturmaisesti, lisätekijänä alkeellinen hoitovirhe elvytyksessä..

Siitä, kun home vie terveyden, kodin, omaisuuden, harrastukset ja monta muuta arkeen kuulunutta asiaa, turvallisuudentunteen ja ennen kaikkea luottamuksen siihen, että yhteiskunta pitää huolen kestämättömiin tilanteisiin joutuneista ihmisistä. Ja toisaalta siitä, miten uskomattoman myötätuntoisia ja auttamishaluisia sekä tutut että tuntemattomat ovat olleet tässä tilanteessa.

Minua haastateltaisiin aiheesta:

"Kun avioero yllätti. Mitä tapahtuu ihmisen mielessä kun se läheisin ihmissuhde osoittautuu petokseksi ja menneeltä ja tulevalta elämältä katoaa pohja?"

Elämä ilman isää, elämä skitsofreenikko äidin kanssa. Anoppisuhteesta. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, anoreksiasta, sosiaalistentilanteiden pelosta. Elämäni on silti nykyään aika ihanaa:)

Mun kauhee kanki ja millaista on elää sen kanssa.

Aiheena olisi elämäni biseksuaalin transvestiitin vaimona.