Apua! Mies loikkii ja vaatii koko ajan minulta huomiota!
Olen kolmen lapsen kotiäiti. Lapset ovat sellaisia kuin lapset ovat, tiedättehän, äiti kato sitä ja äiti tuu auttaan tätä. Kestän sen hyvin.
Kun mies tulee töistä kotiin meinaan tulla hulluksi. Kun saan lapset illalla kylpyyn ja on hetken hiljaista, otan vaikka lehden käteen ja koitan vähän lukea niin mies aloittaa shown. Hän hyppelee ja loikkii mun edessä, tekee kaikenlaisia temppuja. Ihan ku viisivuotias joka kaipaa huomiota äidiltä. Tai laittaa musan kovalle ja hoilottaa täysillä (ei osaa yhtään laulaa). Tai tekee jotain ihme naamoja joille mun pitäsi nauraa. Tai kertoo vitsejä jotka ei yhtään naurata. Tai heittää jotain muuta juttua, joka ei tarkoita mitään, eikä myöskään naurata, mutta joka keskeyttää varmasti sen mitä oon tekemässä. Huutelee vaikka mun nimeä Minna hei! Minna! Mutta sitten ei oo mitään asiaa. Lapsista tää kaikki on välillä hauskaa, joskus hekään ei jaksa. Tää on ihan jatkuvaa siitä kun tulee töistä siihen asti kun menee nukkumaan. Yleensä tosin melutaso hiljenee siinä vaiheessa kun lapset menee nukkumaan.
Siis mitä tolle voi tehdä?? Tykkään puheliaista miehistä ja kuuntelen mielelläni jos kertoo päivästä tms. Siis juttelee. Huumorintajuakin mulla on. Mutta tota typerää loikkimista en kestä enkä sitä että miehellä on oikeus koko ajan keskeyttää kaikki mun tekeminen vaikka ei oo yhtään mitään asiaa. Kotiäidin elämä on yhtä keskeytystä muutenkin. Oon harkinnut jonkun iltapainotteisen harrastuksen alottamista ihan vaan että pääsisin jonnekin missä ei koko ajan väännellä naamaa.
Kommentit (25)
No sehän tässä onki, pärjää töissä todella hyvin, on korkeasti koulutettu ja vaativissa hommissa. Kotona sitten pääse irti se sisäinen 5v. En usko että hänellä on keskittymishäiriö. Lähinnä mulla on nykyisin se keskittymishäiriö.
Hyvä jos joku saa tästä iloa, itsellä tulee lähinnä savua korvista.
Koomisesti kuvailtu, mutta ilmeisesti se saa tuolla tavalla huomiota. Äitini on nyt eläkkeellä oleva lto ja olen itse neljänkymmenen. Silti koko ikäni ja edelleen, huomaan, että joudun aina kiinnittämään huomion huutelemalla just pikkulapsen tapaan. Äitini ei kertakaikkiaan huomaa mitään sanomaani edes viidennellä kerralla, on kai työssäkin tottunut siihen.
Jos keskeytys on ok, vastaa ekalla kerralla nimesi kuullessasi tai kun huomiosi kiinnitetään. Jos keskeytys on epätoivottu, katso miestä hitaasti, lähde vaikka eri huoneeseen ja vedä ovi perässäsi kiinni.
Luulin ensin, että tarkoitit loikkimisella syrjähyppyjä, mutta siis että ihan oikeasti LOIKKII...reps.
Koen olevani todella osallistuva äiti lasteni suhteen ja huomioin heidät nopeasti. En vaan JAKSA enää iltaisin miehen keskeytyksiä. Erityisesti niitä kertoja kun ei ole mitään asiaa. Huomioni saa kyllä, kun minulle esim. alkaa puhua.
Hitaita katseita on kokeiltu, ei auta. Mies ei tajua vihjeitä.
Anteeks mutta mua alko naurattaan ihan hirveesti tuo sun tilanteen kuvailu... Koita kestää :D
Juu, ei syrjähyppyjä. Loikkimista, koikkelehtimista, venytyksiä, "hassuja" ilmeitä ja erilaisia huutoja (ei agressiivisia vaan "hassuja").
Hanki ihmeessä itsellesi jokin harrastus, ala käymään edes lenkillä, niin saat hetken aikaa vain itsellesi.
[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 11:53"]Hitaita katseita on kokeiltu, ei auta. Mies ei tajua vihjeitä. [/quote]
Mites olis se ihan suoraan sanominen. Miten se on joillekin niin vaikeaa, asiassa kuin asiassa...
Ota huomioon, että miehesi on pitkiä päiviä hoidossa työpaikallaan. Siellä ei kollegatädit kerkeä välttämättä huomioimaan samalla tavalla kuin oma vaimo. Osta miehelle joku kiva, ikätasoinen peli. Meillä mies puuhaa iltaisin innoissaan Grand Theft Auto -pelin kanssa.
Mietin sitäkin että pitäiskö miehen vaihtaa entistä haastavampaan työhön. Nyt on niin paljon energiaa jäljellä iltaisin. Mielummin suuntaisin sen energian kyllä mielummin johonkin fiksumpaan, vaikka talon remonttiin tai muuhun. Ehkä lisää liikuntaharrastuksia miehelle? Tai jos ilmottaisi miehen ja lapset urheiluseuran temppukouluun?
Olen myös sanonut suoraan. Mies sanoo että olen tylsä ja huumorintajuton ja alkaa murjottaa. Loikkiminen ja intiaanihuudot jatkuvat seuraavana päivänä.
No sinun mies sentään haluaa sinulta huomiota. Omani on kuin tahdoton ameeba, se kuvottaa ja oksettaa minua. Olen niin täynnä raivoa häntä kohtaan, että et usko.
Mutta ehkä liika vain on liikaa...
Ne inkkarihuudot on ehkä pahimpia, meillä on aika pieni asunto ja miehellä kantava ääni. Pelästyn aina kun huuto kajahtaa.
Etkös huomannut miehesi käytöstä seurusteluaikana...
Mun miehellä on vähän samaa vikaa. Joko se on pahalla tuulella tai sitten se harrastaa tuota loikkimista ja mölinää. Meillä lapsia on neljä, mutta mies on se josta lähtee eniten ääntä.
Tunnistan itseni tästä. Meillä siis minä olen tuo huomionhakuinen mölisijä. Sano suoraan, että sinulla on juuri nyt tekemistä ja haluat olla rauhassa, ja lupaa antaa miehelle huomiota myöhemmin. Ilmoita tarkka ajankohta, esimerkiksi tunnin kuluttua, ja pidä siitä kiinni.
Sano että vitsi on hauska ensimmäisellä kerralla ja ehkä toistekin, mutta sen jälkeen hommalta menee huumoriarvo ihan täysin. Kerro, että kaipaisit iltoihisi ihan aikuisen miehen seuraa, ja että koet ettei hän ota sinua tosissaan vaan pitää pilkkanaan, kun kerran olet sanonut asiasta ja sanomisella ei ole tehoa.
Itte en jaksais olla niin rauhallinen. Saattaisin suuttua ja tosissaan, siis jos kerran olisin jo asiasta huomauttanut. Huutaisin varmaan, että mene saatana lastentarhaan mölisemään, minä en jaksa, ja vaikka sitten olisinkin huumorintajuton tosikko...
[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 11:57"]
Juu, ei syrjähyppyjä. Loikkimista, koikkelehtimista, venytyksiä, "hassuja" ilmeitä ja erilaisia huutoja (ei agressiivisia vaan "hassuja").
[/quote]
Minä en jaksaisi katsella tuollaista simpanssin leikkimistä. Karjahtaisin:LOPETA HETI!
Saako tätä rakentavasti loppumaan? Simpanssin komentaminen takas lastentarhaan ei oo omaa tyyliäni. Kohta tosin oon valmis kokeilemaan sitäkin.
*reps* :D Oon pahoillani, varmasti ärsyttävää, mutta jotenkin alko naurattaa. Ootko varma, ettei miehellä oo esim. keskittymishäiriötä? Pärjääkö töissään hyvin vai loikkiiko sielläkin työkavereita häiritsemässä?