Lue keskustelun säännöt.
Kuopion kouluhyökkäyksessä kuolleen naisen äidin koskettava kirje oikeudelle.
16.09.2020 |
Kuopion kouluhyökkäyksessä kuolleen naisen äidin koskettava kirje oikeudelle.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006637406.html
Tässä kirje kokonaisuudessaan:
Hyvää päivää arvoisat tuomarit, läsnäolijat.
Haluan kertoa Teille, miten minä käsitän tapahtuneen ja sen seuraukset.
Olen aikaisemmin ajatellut, että mieheni kuolema ja sota ovat pahimpia asioita, mitä olen kokenut elämässäni. Kuinka väärässä olinkin, 1. lokakuuta 2019 on elämäni pimein päivä – päivä, jona aurinkoni on sammunut.
Anjuta oli kaikkien meidän hänen läheisten aurinkomme. Kukaan meistä ei osaa olla iloinen jokaisesta päivästä, yllättyä pienistä asioista taikka nauttia elämästä kuin Annushka. Me tunsimme hänen tukensa päivittäin. Kun minä täytin 50, Anjuta ja Martin kutsuivat minut Suomeen ja näyttivät minulle Teidän ihanan maanne. Kesäkuussa 2019 Anjuta otti minut mukaansa Turkkiin, merelle. Minä olin varma, että tulevaisuudessa minusta pidetään vanhuksena huolta.
Itsevarma, sitkeä, ystävällinen ja suuren elämänpotentiaalin omaava nuori nainen on julmalla tavalla murhattu.
Ensiksi olin toivonut murhaajalle kuoleman tuomiota, mutta valitettavasti se on kielletty sekä minun että Teidän maassanne. Sitten jokapäiväinen sietämätön henkinen kärsimykseni näytti minulle, että kuolemantuomio olisi helpoin tie ulos, mutta minä joudun suremaan tyttöäni kuolemani asti.
Seuraavaksi ajattelin, että elinkautinen vankeus voisi olla rangaistuksena tyttäreni kuolemasta. Netistä kuitenkin löysin tietoa siitä, millä tavalla Joel Marin tulee suorittamaan rangaistuksensa.
Joel Marin tulee saamaan vastikkeetta yksihenkisen huoneen, jossa on oma suihkullinen WC, TV, kahvinkeitin, hän tulee saamaan ruokailun kolmesti päivässä, hän pääsee käymään vankilan myymälässä, kuntosalilla ja kirjastossa. Hän saa käyttää sähköpostia, nettiä ja kännykkää.
Minä joudun tekemään työtä, jotta voisin elää yhtä mukavasti. Tällä hetkellä palkkani on nettona vähän yli 200 euroa kuukaudessa. Minä en valita, tämä on elämäni. Mutta minä en ole odottanut, että menetän tyttöni, joka on antanut minulle tukea ja auttanut minua. 7,5 vuoden päästä elämäntasoni laskee edelleen ja tulen saamaan eläkettä 63 euroa kuukaudessa.
Itse asiassa Suomessa elinkautinen rangaistus ei kestä pitempään kuin 14,5 vuotta. Rangaistuksena on vain vapauden menetys, vanki säilyttää kaikki muut perustuslailla taatut oikeutensa.
Vankeus luo täydelliset olosuhteet sellaiselle ihmiselle, jolla ei muuten ollut ystäviä ja joka on viettänyt eristäytynyttä elämää. Onko vankeus todellakin rangaistus Joel Marinille? Vai onko se pikemminkin palkinto? Ei mitään vastuuta teoistaan, rauhallinen eristäytynyt elämä ja vapaus tehdä, mitä haluaa. Joel Marin ei voi maksaa edes 12 tuhannen euron kärsimyskorvaustani, koska hänellä ei ole omaisuutta eikä tuloja, ja sekin vanhenee 20 vuoden päästä.
Mielestäni tuomioistuimen pitäisi velvoittaa Joel Marinin kokopäivätyöhön, jolloin hän pystyisi maksamaan korvauksia. Hän on velvollinen elämänsä jokaisena päivänä hyvittämään tekonsa! Tämä ei ollut onnettomuus, se oli ennalta tarkasti suunniteltu rikos. Minä en missään tapauksessa halua tienata rahaa tyttäreni kuoleman johdosta. Jos Joel Marin voisi suorittaa rangaistuksensa ukrainalaisessa vankilassa, minulla ei olisi edes korvausvaatimuksia häntä kohti. Mutta kun nyt tiedän elinolosuhteet suomalaisissa vankiloissa, en näe mitään muuta mahdollisuutta rangaista häntä kuin tämä.
Jotta voisitte ymmärtää toivottomuuteni syvyyden, kärsimykseni ja kokemani epäoikeudenmukaisuuden tunteen, sanon senkin – olen valmis vaihtamaan paikkoja Joel Marinin kanssa 7,5 vuoden päästä.
Kommentit (54)
Eli jos annyshka olisi pysynyt kotimaassaan, olisi nyt hengissä. Ei olis kannatranut juhlapaikkashopata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että olen lukenut monta uutista tästä, mutta nyt vasta kerrottiin, että uhri oli ukrainalainen? Onko tämä nyt sitten koulusurma vai viha rik os?
Ihan jo alussa kerrottiin, että uhri oli Ukrainasta ja hänen miehensä Virosta.
Suomessa elinkautinen on lähtökohtaisesti elinkautinen, ei 14 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen vankilasysteemi vähentää rikosten uusintaa -> vöhemmän rikoksia. Voisimme toki taipua uhrien omaisten oikeutetulle sadismille, mutta pitkän päälle siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.
Asia on muuten päin vastoin. Suurin osa rikollisista uusii tekonsa, jotta pääsisi takaisin 5 tähden täyshoitolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Joelilla olisi varaa maksaa äidille isot korvaukset, tätä ei harmittaisi niin paljon Joelin kahvinkeittimet tai netin käyttö?
Häntä harmittaa kun Suomessa ei edes noin raa'an ja halveksuttavan rikoksen tekijää rankaista.
Tuomionluku on vasta edessä päin. Miksei rankkua tulisi?
Tekijä voi käydä töissä ja opiskella ja hankkia rahaa samalla kun hän pääsee viipymättä terveydenhuoltoon yhteiskunnan maksamasta täyden palvelun asunnostaan. Missä kohtaa sinä näet rangaistuksen?
-eri
Rehellinen nuhteeton ihminen kituroi tk/sairaalajonossa 3 kk -2 vuotta kun samaan aikaan vanki on hoidettu 2 tunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei tuollaisilla kirjeillä ole mitään virkaa, vaan täällä pyritään oikeusvaltion mukaiseen prosessointiin.
Toki median edustajille suunnattuna voi olla apua.
Näin on! Ja ”oikeusvaltiossa” pääpaino on aina ja poikkeuksetta rikoksen tekijällä. Uhrin etua ei missään nimessä ajatella, jos joku vielä virheellisesti niin luulee. Suomessa keskitytään aina siihen, miten rikoksen tekiijä pääsisi mahdollisimman helpolla, ja olosuhteet vankeuden aikana (jota toki pyritään viimeiseen asti välttämään ja lyhentämään niin paljon kuin mitenkään mahdollista) olisivat mahdollisimman mukavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joelin kaltaista "ihmistä" ei pitäisi enää koskaan päästää vapaaksi..
Vierailija kirjoitti:
Eli tytär ei enää elätä äitiä ja se huoli tässä nyt tulee ensimmäisenä. Raha. Rahasta kyse suurimmaksi osaksi tuossa kirjeessä.
Tämä on ihan kamalasti sanottu, mutta itselleni tuli ihan samanlainen mielikuva tuosta kirjeestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen vankilasysteemi vähentää rikosten uusintaa -> vöhemmän rikoksia. Voisimme toki taipua uhrien omaisten oikeutetulle sadismille, mutta pitkän päälle siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.
Asia on muuten päin vastoin. Suurin osa rikollisista uusii tekonsa, jotta pääsisi takaisin 5 tähden täyshoitolaan.
Rikoksenuusintaa vähennetään Suomessa tehokkaasti myös tilastoimalla rikoksenuusijat uudelleen ensikertalaisiksi, kun ovat edellisen tuomion jälkeen malttaneet olla pari vuotta keppostelematta.
Toinen tehokas keino on tehdä oikeusjärjestelmästä niin lepsu ja vähentää poliisien määrä niin minimiin, ettei ihmiset enää jaksa tehdä rikosilmoituksia koska niistä ei seuraa yhtään mitään, ja kas - norsunluutornissa voidaan ihastella että rikollisuushan vähenee!?!
Vierailija kirjoitti:
Tätähän mä olen aina täällä sanonut. Rikollisia paapotaan ihan järkyttävästi Suomessa ja heihin menee ihan järkyttävä määrä rahaa, eikä heitä edes PAKOTETA töihin, kuten työttömiä. He eivät saa karenssia siitä, että eivät hae töitä... Ja heidän kärsimyskorvauksensa saavat VANHENTUA. Siis mitä vtua?
Ei saatana, voiko tuo vanhentuminen olla oikeasti totta??? Samaan aikaan kunnon kansalaisia viruu ikuisessa velkavankeudessa kun yritys on mennyt nurin tai ovat taanneet hyväntahtoisesti toisen lainoja...
Se on musertava tunne - tunne siitä, että ei ole minkänlaista oikeutta - sinua ja lastasi voi kohdella miten vaan Itä-Eurooppalaisen mittapuun mukaan melkein ilman rangaistusta. Tiedän tunteen, vaikka en olekaan mitään niin pahaa kokenut. Tunne, että sivistysvaltio sallii pahan, vaikka se ei todellisuudessa ihan niin menekään. Nuorena herkkänä tyttönä itkin joskus melkein silmät päästä. Pikkuhiljaa kuitenkin huomasin, että Jumala on hidas, mutta oikeudenmukainen ja elämässä toimii jonkinnäköinen bumeranginsääntö - se, mitä heität, tulee sinulle takaisin, vaikka yleensä viiveellä.