Isin kuolinpäivä lähestyy.Kielsin 10 vuotta sitten itseltäni kaikki tunteet
kuolemasta.Isä kuoli yllättäen alle 60 vuotiaana omaan kotiinsa.Kukaan ei kaivannut häntä viikkoon kunnes silloinen nuori avovaimo löysin isin kuolleena.Oli järkytys.Nyt olen poikani kasvaessa alkanut miettiä, miltä tuntuu kasvaa aika lailla ilman mitään muistikuvia isästäni.Myös toinen lapseni on vailla miesten kasvatusta.Hänet sain varatun miehen kanssa.Olen ollut yh-äiti muutamia vuosia lukuunottamatta lapsilleni.En valita mutta itken kyllä välillä.Harmittaa kun minusta liikkuu kiusallisia juoruja.
Kommentit (5)
sano se.Kunpa tietäisin itsekin.Isäni oli alkoholisti.Ikävöin hetkiä kun hän oli selvinpäin.Toisaalta ajattelen että parempi ettei lapseni nähneet isän tekoja.Ottakoot oppia muualta.
asiat on jossain vaiheessa käytävä mielessään läpi, ei niitä pakoon pääse.
olisi lapsienkin kannalta hyvä että saisit selvitettyä tunteitasi, nämä asiat kulkee muuten seuraaville polville. Viinalla paikataan omia tunnesolmuja ja saadaan lapsia, jota on eksyksissä.
Sure, mutta älä vääriä asiota...
OT, toivottavasti et lisäänny lisää ero-isien kannssa, jotta eivät pähki vielä negampaa joskjus
suretko isääsi vai itseäsi?