Lue keskustelun säännöt.
Olenko k-pää? Isäinpäivästä.
08.11.2013 |
Olen eronnut lasteni isästä jo silloin kun lapset olivat pieniä. Minulla on uusi suhde, ja mieheni on arjessa isä lapsilleni (huolehtii läksyistä ja harrastuksista, osallistuu vanhempainiltoihin, kysyy kuulumiset, peittelee illalla sänkyyn, juttelee, huolehtii perustarpeista). Lasten biologinen isä tapaa lapsiaan n. kerran kuukaudessa, soittelee ilmeisesti hieman useammin. Joskus ”kelpuuttaa” luokseen yhden lapsen kerrallaan noiden kuukausittaisten tapaamisten lisäksi. En ole koskaan estänyt lapsia ja isäänsä tapaamasta, ellei meillä ole ollut jo jotain valmiiksi suunniteltuna ja maksettuna sille päivälle, kun lasten isä olisi lapsia / lasta luokseen ottanut.
Lapsille hän on kuitenkin ihan hyvä isä, silloin kun heitä tapaa. Hän on myös lasten silmissä ”se hyvä tyyppi”, joka esim. antaa pelata lähes rajattomasti, vie hampurilaisille jne., vaikkei osallistu oikeastaan mihinkään arkiseen asiaan. Lapset myös luulevat, että tapaamisten harvalukuisuus olisi jotenkin minusta kiinni, vaikka kyse on siitä, ettei lasten isällä ”ole aikaa” tavata lapsiaan useammin. Olen aina yrittänyt olla diplomaattinen ja olla kertomatta oikeaa syytä miksi tapaamisia ei ole useammin. Vasta nyt, kun lapset ovat jo yläkouluikäisiä, olen toisinaan sanonut, että tapaaminen jonain tiettynä ajankohtana ei sovi lasten isälle, mutta senkin pyrin perustelemaan työesteellä tms. Rehellisesti sanottuna mieleni olisi tehnyt kertoa lapsille suoraan mikä on todellinen tilanne, mutta olen pitänyt arvokkaampana sitä, etten vahingossakaan mustamaalaisi lasten isää heille.
Nyt marraskuun tapaamisista sopiminen on ollut tavallistakin vaikeampaa. Tapaamisviikonloppua oli hyvin vaikea sopia, ja sitäkin piti muuttaa pariin otteeseen, eikä muista mahdollisista tapaamisista ollut mitään puhetta. Olemme siis luonnollisesti ehtineet tehdä suunnitelmia tälle kuulle, myös isäinpäivälle. Nyt pari päivää sitten sain kuitenkin viestin, jossa lasten isä haluaisi lapset luokseen isäinpäivänä. Muutin päivän suunnitelmia, ja vastasin tämän sopivan iltapäivästä alkaen. Kaikki hyvin? No ei.
Ilmeisesti lasten isä ei ole ymmärtänyt sanaa iltapäivä, sillä hän oli puhunut lapsille että nämä lähtisivät heti aamusta isälleen. Ja nyt sitten minä olen se pahis, joka ”estää ” tapaamisen. Olenko siis kusipää (kuten olen saanut kuulla olevani), jos pidän kiinni perheemme suunnitelmasta (burnssi yllätyksenä ja kiitoksena miehelleni, vaikkei hän biologinen isä olekaan) vai pitäisikö minun unohtaa isäpuolen muistaminen? Lapsille en korosta brunssia isäpuolen muistamisena, mutta tiedän tämän olevan miehelleni tärkeä ele.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 15:15"]
Minusta on jotenkin outoa, että isäpuoli kirjaimellisesti suorittaa isän virkaa, vaikka oma biologinen isä on kuvioissa. Se on vähän kyseenalaista, sama kuin kutsuisi äitipuolta äidiksi vaikka tapaa oikeaa äitiä. Eihän siinä mitään, isäpuolesta voi tulla isä ja hän voi isän paikan ottaa, mutta silloin mielestäni bioisän ei pitäisi olla lainkaan tekemisissä lapsen kanssa. Isäpuoli voi olla loistava isäpuoli, mutta ei kai häntä nyt isänä voi pitää, jos oikea isä on halukas huolehtimaan lapsesta.
[/quote]
eikös tässä tapauksessa isä ollut halukas tapaamaan lapsia noin kerran kuussa, ei huolehtimaan heistä? Olisko lapsille parempi, että isäpuoli ei heitä kohtelisi läheisesti, ei hoitaisi, ei peittelisi illalla sänkyyn tms, koska lapsilla kerran on isä, joka tapaa heitä kerran kuussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehee. Meillä taas isälle ei sovi että lapset tulevat aamupäivällä käymään, he ovat nyxän kanssa käymässä nyxän isällä. Isä itseasiassa sanoi että ei lasten tarvitse tulla ollenkaan, voivat antaa lahjat sitten viikon päästä. Tämän minä torppasin kyllä kokonaan, lapset ovat hartaasti tehneet lahjoja ja saavat nyt siis mennä käymään sunnuntai-iltana pikaisesti. Tiedän kyllä että exä ei arvosta tippaakaan lasten tekemiä kortteja ja lahjoja, aina pitäisi olla jotain uutta ja kallista kaupasta ostettua.
Ap, milloin lapset haluaa mennä isälleen? Aamulla vai päivällä?
Brunssi huomenna etukäteen, saatte viettää päivän rauhassa oman perheen kesken. Sunnuntaina lapset voi mennä heti aamusta isälleen -ja sinä voit viettää päivän miehesi kanssa miten haluat.
Ap, eikö sinun tulisi lähtökohtaisesti ajatelle niin, että isänpäivänä lapset ovat isällään etkä silloin järjestä omia suunnitelmia? Vai onko sinusta ihan ok, että lapset ovat äitienpäivän isällään? Vai onko kenties itsestäänselvyys, että äititenpäivänä lapset ovat kanssasi? Sama kohtelu/ajatus sille isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä länkytystä siitä että olet kusipää koska sisäpuolelle ei kuulu isänpäiuneksia hän ei ole oikea isä jne. Varmasti on hyvä ratkaisu jakaa päivä molempien kesken jos isä on kykenemätön tekemään suunnitelmia etukäteen. Tai sitten vaan annat periksi vaikka olet oikeassa lapset menevät isälleen jo aamusta.
Niin oli mulla asiaakin, minä näin aikuisena vietän isänpäivää isäpuoleni kanssa. hänelle ostin lahjankin. "Oikealle" isälle laitan tekstiviestin. Ja tämä juurikin siitä syystä että isäpuoleni on se joka on minua kasvattanut ja ollut mukana arjessa, kun taas "oikeaa" isää on kerran kuukaudessa kiinnostanut elämäni ja sekin on osoitettu lähinnä juurikin tuollaisella "hyvä tyyppi" käytöksellä eli rahalla.
Minä olen isäpuoli, joka adoptoin täysi-ikäisen tytärpuoleni lapsekseni tuossa viime keväänä (tapahtuu ihan vapaamuotoisella hakemuksella, jonka voi jättää käräjäoikeuteen, ehtona lapsen täysi-ikäisyys ja molempien halukkuus ja pitkä yhteinen historia saman katon alla asumisesta, ei muuta). Olen eronnut lasten äidistä viitsen vuotta sitten. Kun mulle syntyi kaks tytärtä, joiden biologien isä olen, niin oma siskoni hehkutteli, että "kuinka eriltä se sitten tuntuu, kun on oma biologinen lapsi".
No, enpä ole huomannut mittään eroa...tähän päivään mennessä. Kaikista lapsistnia välitän ihan samalla tavalla. Tietysti asiaan saattaa vaikuttaa se, että tämän aikuisena adoptoimani tytön isä on kuollut ja minusta tuli hänelle isänsä, kun tyttö oli vielä vaahtosammuttimen kokoinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 14:06"]
Minä en sinuna enää kaunistelisi eksän itsekkyyttä lapsille yhtään. Voit sanoa aivan suoraan, jos miehesi ei ole kiinnostunut tapaamaan lapsiaan, että "isä ei jaksanut tapaamista tälle viikonlopulle, halusi tehdä sitä-ja-tätä (mitä nyt on esteeksi ilmoittanut". Ja jos lapset sitä ihmettelevät, voit minusta senkin sanoa, että "kuulkaa, oikeastiko te ajattelette, että minä ilkeyttäni olen rajoittanut teidän ja XX:n tapaamisia, kyllä se tapaamisten määrä on ihan XX:n toive, ei minun".
Minusta sinulla ei ole mitään velvollisuutta kaunistella aikuisen miehen touhuja lapsillesi, tosin ei tietenkään vääristellä ja mustamaalatakaan. Ole rehellinen.
[/quote]
Olen samaa mieltä.
Vähän ohiksena, mutta minusta on aika järkyttävää, miten usein lähivanhemman on toimia näissä tilanteissa oikein. Siis tekee sitä sitten mitä tahansa, se menee pieleen.
Minun sisareni isä hylkäsi tämän jo vauvana. Äitimme yritti parhaansa saada isää osallistumaan lapsen elämään, mutta ei onnistunut. Isää ei yksinkertaisesti kiinnostanut lapsen olemassaolo. Äiti ei todellakaan mustamaalannut isää lapselle, koska ymmärsi sen vain pahoittavan lapsen mielen, vaan piti yllä fiktiota, että isä on tärkeissä työtehtävissä ulkomailla, ja jopa lähetti lapselle kortteja, kirjeitä ja leluja isän nimissä.
Kuinka ollakaan, aikuisena sisareni on täysin vakuuttunut, että kaikki on äidin vika, ja että tämä tahallaan piti lapsen erossa isästään. On sanonut, ettei koskaan anna äidille tätä anteeksi. Mitään syytä hänellä ei ole tällaista uskoa, koska isä ei ole näin aikuisenakaan vastannut hänen omiin yhteydenottoihinsa. Mutta ilmeisesti sitten sisareni mieluummin uskoo, että äiti on pahis, kuin että hänen isänsä olisi hänet omasta tahdostaan hylännyt.
En voi ymmärtää.
Minusta on jotenkin outoa, että isäpuoli kirjaimellisesti suorittaa isän virkaa, vaikka oma biologinen isä on kuvioissa. Se on vähän kyseenalaista, sama kuin kutsuisi äitipuolta äidiksi vaikka tapaa oikeaa äitiä. Eihän siinä mitään, isäpuolesta voi tulla isä ja hän voi isän paikan ottaa, mutta silloin mielestäni bioisän ei pitäisi olla lainkaan tekemisissä lapsen kanssa. Isäpuoli voi olla loistava isäpuoli, mutta ei kai häntä nyt isänä voi pitää, jos oikea isä on halukas huolehtimaan lapsesta.