Lue keskustelun säännöt.
Käykö teidän miehet omilla vanhemmillaan ilman teitä?
08.11.2013 |
Mieheni vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla kuin me, joten aika usein he pyytävät meitä kahvittelemaan heidän kanssaan. Koko tämän kymmenvuotisen yhteiselomme aikana mieheni ei ole yksin käynyt seurustelemassa vanhempiensa kanssa kuin muutaman kerran. Joka kerta he kaikki olettavat, että tietenkin minäkin tulen mukaan. Ja näitä kutsuja siis tulee parin viikon välein.
Jos en jaksaisi/huvittaisi/viitsisi lähteä mukaan, niin alkaa hirmuinen kalabaliikki siitä, että mikä nyt on kun en haluakaan tulla ja pohditaan yötä myöden, olenko minä nyt loukkaantunut jostain. Eli ainoa tapa välttää näitä konflikteja on keksiä jotain muuta menemistä, ettei herra ja hänen perheensä loukkaannu. Silloin ymmärretään, että en pääse mukaan. Mutta silloinkin sitten koko kutsu perutaan ja sovitaan seuraavalle viikolle uusi tapaaminen, johon minäkin varmasti pääsen mukaan :/
Onko tämä ihan normaali tapa teidän perheissänne?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 14:15"]
No ei todellakaan. Kumpikin käy lähistöllä asuvien sukulaistensa luona milloin itse haluaa, eikä siitä etukäteen käydä neuvotteluja. Välillä saatetaan sopia, että mennään yhdessä, mutta ei siitäkään mitään viikkoja etukäteen sovita. Soitetaan ja kysytään, sopiiko tulla, ellei sovi, mennään sitten jonain muuna päivänä.
Mulla asuu sukua kauempanakin, niin tietysti ilmoitan, että nyt aion mennä lauantaina katsomaan Helmi-serkkua 300 km päähän, lähdetkö mukaan vai jäätkö kotiin.
[/quote]
Niin ja pätee toisinkin päin. Saatan töistä tullessa pistäytyä miehen isoäidin luona kahvilla. Hän voi lähteä vanhempieni luokse mökille ihan ilman minua viikonlopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 13:53"]
En sallisi sen mennä ilman mua, olis jotenkin epäilyttävää, ihan kuin olisi jotain multa salattavaa.
[/quote]
Varmaan sama tyyppi
http://www.feissarimokat.com/2013/11/tyttoystava-helvetista/
Käymme joskus yhdessä vanhemmillamme ja joskus kumpikin omillaan erikseen. On sitä välillä ihan mukavaa nähdä rauhassa vanhempiaan ja jutustella ilman kumppania, jota näkee joka päivä.
Miehelläni on joustavampi työaika kuin minulla, ja hän käy usein kahvilla joko oman äitinsä tai minun äitini luona ihan omin päin. Mummit ovat leskiä, ja ikääkin alkaa jo olla, joten heille juttuseura on tervetullutta, ja aina löytyy jotain pientä laitettavaakin.
Asuvat niin kaukana että ei käy. Jos asuisivat samalla paikkakunnalla niin voisin kuvitella että kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuvat niin kaukana, että mä saan pienen loman / pitkän viikonlopun aina kun käy lapsen kanssa kaksin. Menee se kerran/kaksi vuodessa ihan yksinkin...lataamaan omia akkujaan. Kyllä mäkin kerran vuoteen siellä käyn.
Meilla myos AIVAN sama juttu!
Omat vanhempani asuvat ulkomailla ja mieheni vanhemmat asuvat samassa kaupungissa kuin mina ja mieheni. Nahdaan omia vanhempiamme varmaan yhta paljon mika on ihan naurettavaa :D
Miehella ei ole mitenkaan erityisen kylmat muttei lampimatkaan valit vanhempiinsa. Hanta arsyttaa kai se etta aitinsa aina motkottoaa milloin mistakin ja aina on kaikki huonosti mutta niinhan meidan kaikkien vanhemmat aina joskus arsyttavat itse kutakin. Mutta siis joka kerta kun mennaan miehen luokse niin aina mennaan molemmat. Jos ma sanon, etta nyt en ehdi etta pitaa hoitaa tyojuttuja kotona niin miehenikin peruu kylastelyn ja sanoo ettei itsekaan ehdi.
Jos omat vanhempani asuisivat lahempana niin kavisin varmasti heidan luona kylassa yksinkin, ihan luonnollista mulle.
Kukaan ei onneks kylla ole osoittanut loukkaantumisen merkkeja minun kylastelemattomyydesta, mutta tosiasiassa eivathan he tieda etta en olisi tulossa. Jos ma perun niin peruu myos mieheni.