Lue keskustelun säännöt.
Käykö teidän miehet omilla vanhemmillaan ilman teitä?
08.11.2013 |
Mieheni vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla kuin me, joten aika usein he pyytävät meitä kahvittelemaan heidän kanssaan. Koko tämän kymmenvuotisen yhteiselomme aikana mieheni ei ole yksin käynyt seurustelemassa vanhempiensa kanssa kuin muutaman kerran. Joka kerta he kaikki olettavat, että tietenkin minäkin tulen mukaan. Ja näitä kutsuja siis tulee parin viikon välein.
Jos en jaksaisi/huvittaisi/viitsisi lähteä mukaan, niin alkaa hirmuinen kalabaliikki siitä, että mikä nyt on kun en haluakaan tulla ja pohditaan yötä myöden, olenko minä nyt loukkaantunut jostain. Eli ainoa tapa välttää näitä konflikteja on keksiä jotain muuta menemistä, ettei herra ja hänen perheensä loukkaannu. Silloin ymmärretään, että en pääse mukaan. Mutta silloinkin sitten koko kutsu perutaan ja sovitaan seuraavalle viikolle uusi tapaaminen, johon minäkin varmasti pääsen mukaan :/
Onko tämä ihan normaali tapa teidän perheissänne?
Kommentit (27)
Käy. Aina. Minä ja miehen äiti ei tulla ollenkaan toimeen keskenämme. Mies käy siellä lasten kanssa vaan itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sallisi sen mennä ilman mua, olis jotenkin epäilyttävää, ihan kuin olisi jotain multa salattavaa.
Ei, on niin pitkä matka ettemme käy kylässä edes joka vuosi ja silloin mennään kaikki porukalla.
No ei todellakaan aina käydä yhdessä. Mieheni vanhemmat asuvat tässä lähellä ja mieheni pistäytyy heillä suht usein mikä minusta on herttaista.
Minulla ei ole vanhempia eikä muitakaan sukulaisia joten tunnen sellaisen perhe-elämän katselemisen aika vieraaksi ja olen vaivaantunut heillä käydessämme. Menen mukaan jos on jku tärkeämpi visiitti. Muuten saa mieheni hoitaa yhteydenpidon.
Käy, tietenkin. Saattaa myös ottaa lapset ja lähteä lappiin laskettelemaan mun vanhempien hoteisiin ilman minua. Minä voin myös käydä anopin luona ilman miestä. Hassu kysymys :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 13:53"]
En sallisi sen mennä ilman mua, olis jotenkin epäilyttävää, ihan kuin olisi jotain multa salattavaa.
[/quote]
Mitä ihmettä??? Et oo tosissas...
Mies käy lapsen kanssa kaksin. En edes muista koska minä olen ollut mukana. Kutsun isovanhemmat meille silloin tällöin, jolloin tapaan heitä. Saan ihanan rentoutumispäivän, kun mies ja lapsi ovat miehen vanhemmilla. Asumme myös kaikki kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee miten itse tykkää. Minä olen käynyt mieheni vanhempien luona viimeksi 4v sitten. Emme tule toimeen.
Mieheni käy 4-6 kertaa vuodessa lasten kanssa mummolassa ja kesällä ovat yhdessä mökillä 2-3 viikkoa. Toimii meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 13:53"]
En sallisi sen mennä ilman mua, olis jotenkin epäilyttävää, ihan kuin olisi jotain multa salattavaa.
[/quote]Varmaan tosi hyvä suhde teillä?
Yleensä käymme koko perheellä, mutta totta kai mies käy joskus äitinsä luona yksinkin jos on jotain ihan "oikeaa asiaa". Jos appiukko eläisi vielä, niin saattaisi mies käydä useamminkin yksinään. Kyläilemään siis mennään koko perheellä ellei jollakulla ole joku este, mutta minä tulenkin toimeen anoppini kanssa ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy, vaikka matka onkin pitkä. Yleensä tietty mennään kaikki (ja tuo "tietty" nyt viittaa nimenomaan siihen matkan pituuteen eli lähinnä jouluna ja kesällä, joten miksipä yksin jäisin kotiin).
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 13:53"]
En sallisi sen mennä ilman mua, olis jotenkin epäilyttävää, ihan kuin olisi jotain multa salattavaa.
[/quote]
Annatko tavata kavereita ilman sinua? Viettää aikaa lasten kanssa ilman sinua? Mennä töihin ilman sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni ja lapseni käyvät anoppilassa nimenomaan ilman minua. Käytän lepäämiseen nuo tunnit yksin kotona. Anoppi muutti kolmisen vuotta sitten, en ole vieläkään käynyt hänen uudessa asunnossaan. :) Ja siis mitään eripuraa meillä ei ole, vaikka emme mitään sydänystäviäkään ole. Mies kävi äidillään/isällään (ovat eronneet) yksin myös jo ennen lapsia.
Tottakai mies kyläilee vanhempiensa luona ilman minuakin.
Nytkin sunnuntaina mies menee isänsä luo pojan kanssa kaksin kun tyttö on kisoissa ja minä jään kotiin kokkaamaan.
Meillä on aivan sama juttu. Mun pitäis olla aina appivanhemmilla ja miehen isovanhemmilla mukana ja niissä käytiin vähintään kerran viikossa. Mä olen kotihiiri enkä jaksaisi istua montaa kertaa viikossa tuntikausia kylässä, jossa keskustellaan aina naapureista ja joistakin ihmisistä vuosien takaa, joita mä en ole edes nähnyt ja miehenikin vain joskus pienenä poikana jos silloinkaan.
Vuosikausia mä kävin niissä ja nyt olen alkanut jäämään pois. Keksin jotain migreeniä, leipomisia jne. Ihania ihmisiähän nuo miehen sukulaiset ovat, mutta en mä omiakaan sukulaisia niin paljon tapaa.
Saa pian alkaa käydäkin, nyt olen sentään jo ulkoistanut yhteydenpidon miehelleni. Sain kyllän siitä, että ne ovat niin hemmetin hankalia. Ei ihme, että mieheni toivoi, ja toivoo kai vieläkin, että minä hoitaisin välit heihin, mutta kiitti, mulle riitti.
viimeksi, kun he kävivät meillä mieheni ja äitinsä saivat melkein riidan aikaiseksi ekan viiden minuutin sisällä. Anoppi kutsui kuopustamme (nelivuotias, joten on ollut aikaa oppia nimi) koiramme nimellä. Kun mies korjasi, niin anoppi otti nokkiinsa. Ilmeisesti pitäisi riittää, kun muistaa jonkin meihin liittyvän nimen...
Lisäksi ikuinen narina kuinka kiva olisi nähdä lapsenlapsia, mutta meidän pitäisi tulla sinne...meidän mennessä siellä ei ole mitään tekemistä lapsilla ellemme vie kaikkea mukana (siis ihan paperista ja kynistä alkaen) ja välillä on appivanhemmat sopineet muuta menoa, mutta mehän voimme istua heillä odottamassa. Lasten ei tee mieli soittaakaan, koska isovanhempia ei kiinnosta kuunnella heitä...esim. esikoinen soitti ja kertoi päässeensä leirille ulkomaille, siis taitojen perusteella stipendillä. Ahaa, mutta tiedätkö, että isoisä sai harratusjoukkueessaan pelaajapalkinnon tänä vuonna ja joukkue oli paikallislehdessä?! Ja, sitten lapsi sai kuulla siitä ummet ja lammet ja lähettipä isoisä kopionkin lehtijutusta ja kuvan palkinnostaan...
Tulipa purkaus:)
ja purnaus
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 14:10"]
Meillä on aivan sama juttu. Mun pitäis olla aina appivanhemmilla ja miehen isovanhemmilla mukana ja niissä käytiin vähintään kerran viikossa. Mä olen kotihiiri enkä jaksaisi istua montaa kertaa viikossa tuntikausia kylässä, jossa keskustellaan aina naapureista ja joistakin ihmisistä vuosien takaa, joita mä en ole edes nähnyt ja miehenikin vain joskus pienenä poikana jos silloinkaan.
Vuosikausia mä kävin niissä ja nyt olen alkanut jäämään pois. Keksin jotain migreeniä, leipomisia jne. Ihania ihmisiähän nuo miehen sukulaiset ovat, mutta en mä omiakaan sukulaisia niin paljon tapaa.
[/quote]
Kuin minun kynästäni! Just näin! AP
No ei todellakaan. Kumpikin käy lähistöllä asuvien sukulaistensa luona milloin itse haluaa, eikä siitä etukäteen käydä neuvotteluja. Välillä saatetaan sopia, että mennään yhdessä, mutta ei siitäkään mitään viikkoja etukäteen sovita. Soitetaan ja kysytään, sopiiko tulla, ellei sovi, mennään sitten jonain muuna päivänä.
Mulla asuu sukua kauempanakin, niin tietysti ilmoitan, että nyt aion mennä lauantaina katsomaan Helmi-serkkua 300 km päähän, lähdetkö mukaan vai jäätkö kotiin.
Meillä ei ole noin virallista kyläilykulttuuria vanhempiemme kanssa, asutaan myös n. 50 kilometrin säteellä toisistamme. Välillä mies käy omilla vanhemmillaan ohimennessään tai hoitelemassa jotain asiaa, välillä hän käy minun vanhemmillani milloin mitäkin asiaa hoitamassa tai jos sattuu sielläpäin olemaan. Samoin minä voin poiketa kummassakin paikassa. Välillä jommallakummalla on lapset mukana, välíllä ei. Harvemmin on sitten jotain erityistilanteita, mihin ollaan varta vasten kutsuttu koko perhe, ne on yleensä jotain sunnuntaibrunsseja tai synttäripäivällisiä.