Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pieniä asioita joita et saanut vaikka halusit lapsena?
15.09.2020 |
Muistan kun halusin sitruunapuun. Se oli minusta kiehtovinta mitä ikinä olin kuullut, ja kinuin sitä hyvin pitkällisesti ilman tulosta.
Jälkikäteen tuo on mallkesimerkki siitä, kuinka vanhempani eivät olleet millään tavalla kiinnostuneita minusta. Sokea Reetakin olisi ymmärtänyt, että minulle luontoasiat/kasvit/eläimet olivat todella tärkeitä. Myöhempi ammattinikin liittyy siihen.
Samalla sisarukseni saivat kalliita harrastuksiin liittyviä asioita. Opiskellessa harmitti kun kaikilla muilla oli esim partiotaustaa,
itse en tiennyt mikä partio edes on.
Kommentit (40)
Pieniä asioita; hajukumeja ja nättejä lyijykyniä, jotka erilaisia kuin koulussa, ekoilla luokilla. Myöhemmin kyllä, sain tai ostin.
Majoneesia ja kinkkua ja sämpylöitå! Niissä äiti näki hirveästi ' kalleutta'. Jälkeenpäin ymmärsin, että eihän se niin ihan ollut. Kaikki suhteellista.
Yleensä mitään vaatetta, mistä oikeasti pidin.
Teininä kyllä, monia, onneksi, kuten Beavers- farkut.
Teininä sain aina Abban levyn. Sitä toivoinkin!
Se tuntui tosi kivalta. Siltä, että tähdet loistavat taivaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaalimaa nukkea vai mikä olikaan kun oli niin kallis. Muistan vieläkin miten sitä ihastelin lelukaupassa ja olen jo 47v. En saanut uusia vaatteita vaan jouduin pitämään siskoni vanhoja joka on 7v vanhempi. Edelleenki muistan miten hiki oli polttanut paitojen kainalot ja koulussa kiusattiin vaatteista. Kasvoin kylmän yh äidin luona eikä isästäni ei ole tietoa vieläkään. Äitini kai rakasti siskoani ja veljeäni, ei minua. Noin 10 vuoteen en ole pitänyt äitiini yhteyttä enkä nähnyt
Barbie, autorata, junarata. Eka siksi, kun kasvoin taistolaisessa perheessä, toka ja kolmas siksi, kun en ollut poika. Kivaa, kun vanhemmilla on periaatteita!
Semmonen pinkki barbielle sopiva avoauto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereita. :( M25
😢
(Tässä kysyttiin kyllä pieniä asioita.)
Oho! En huomannut, ku tuli surulline olo. :/ Onko koira pieni asia? :o Marsu ny o ainakin pieni. :D M25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut minisukset, samanlaiset kuin naapurin pojalla. En saanut, kun en kuulema tarvinnut ja niiden kanssa olisi voinut loukata itsensä.
Löysin sellaiset aikuisena kierrätyskeskuksesta parilla eurolla ja kylläpä olivatkin huonot ja tylsät. Hihnat eivät pysyneet jaloissa ja eivät ne edes olleet kivat. Aikuiset olivat oikeassa. N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvin käytännönläheinen toive, joka ei ikinä täyttynyt: olisin halunnut sellaiset muoviset "pidikkeet", joilla sukset ja sauvat saa nätisti nippuun ja niitä on sitten helppo kantaa koulumatkalla. Tuskin olisi montaa markkaa maksanut, mutta ei, ihan turhia kuulemma tuollaiset. Oli kamalaa taistelua saada raahattua koulureppu, monot, sukset ja sauvat kouluun, kun suksinippu hajosi käsiin monta keraa sen 2 km matkallam
Vierailija kirjoitti:
Sitruunapuu olisi tarvinnut talvella viileän, n. 15c, ja valoisan tilan, tai se olisi ollut pian entinen sitruunapuu.
Meillä oli lapsuudessani itse siemenestä kasvatettu sitruunapuu, ja kyllä se pärjäsi monet talvet ihan normaalissa rintamamiestalon huoneenlämmössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut vuohen. Suunnittelin aitausta takapihalle jne. Kinusin kyllä muitakin eläimiä, mutta vuohi on jäänyt mieleen :D Sain pupuja sen sijaan lemmikiksi.
Muistan että kinusin aina suklaajoulukalenteria, mutta en koskaan saanut sellaista. Mitähän se olisi maksanut, viisi markkaa?
Aikuisena, kun äitini oli jo dementoitunut, ostin hänelle suklaajoulukalenterin. Koska hän ei enää tiennyt, mikä päivä oli, hän avasi kaikki luukut ja söi suklaat yhdessä päivässä. Teko huvitti minua ja tunsin, että olimme jollain tavalla sujut joulukalenteriasiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä tiettyä ponia!!! Vaaleanpunainen, sirorakenteinen, kauniit mantelimaiset siniset valtavat silmät, laventelin värinen kiiltävä harja ja samaa paria häntä, kimallekoristetta kehossa ja kaviot viehkeässä raviasennossa.
Lista siis käsittää ponin kuvauksen, ei yksittäisiä toiveita. En siis halunnut kavioita itselleni.
Heliumilmapalloa! Kerran taisin saada sellaisen tikunnokassa olevan pienen pallon, joka ei leijunut. Vanhemmat kai pelkäsivät, että heliumpallo olisi mennyt raisun isoveljeni käsittelyssä rikki ja minulle olisi tullut vain itku. Mitä kävi? Rakastan aikuisena yhä hurjasti heliumpalloja, haaveilen niistä usein ja ostankin pari kertaa vuodessa ihan vain omaksi ilokseni. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain mitä en edes käsittänyt olevan olemassa oikeasti. Leijan. Olen tehnyt vanhempieni silmien alla varmaan tuhansia leijoja. Paperia, pajua rungoksi, narua ja häntä. Ne vettyi, putosi, ei mitään ikinä. Joskus keksin lennättää muovipussia. Säälin itseäni pienenä lapsena, tein sitä yksin ahkerasti puurtaen vuosi toisen jälkeen toiveikkaasti enkä koskaan edes tajunnut että sellaisen voisi joku ostaa.
Vanhempani eivät koskaan hankkineet minulle mitään. Kaikki oli sisarusten vanhoja. Vanhin sai kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Kavereita. :( M25
Etpä ole pitkälle edennyt jos kuvittelet kavereiden olevan vanhemmilta saatava hyödyke.
Halusin kivikukan ja kivettynyttä puuta tai muun fossiilin. Kivikukan näin vain Valittujen Palojen kirjassa, niitä ei ollut silloin 30 vuotta sitten helposti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Heliumilmapalloa! Kerran taisin saada sellaisen tikunnokassa olevan pienen pallon, joka ei leijunut. Vanhemmat kai pelkäsivät, että heliumpallo olisi mennyt raisun isoveljeni käsittelyssä rikki ja minulle olisi tullut vain itku. Mitä kävi? Rakastan aikuisena yhä hurjasti heliumpalloja, haaveilen niistä usein ja ostankin pari kertaa vuodessa ihan vain omaksi ilokseni. :D
Mä en saanut kuin sen ensimmäisen, joka karkasi taivaalle. Seuraavan osti isän työkaveri Tane, kun vanhemmat eivät suostuneet korvaavan pallon hankintaan, ja sen narun kiedoin käden ympäri niin ettei taatusti karkaa. Vieläkin teen kunniaa Tanelle!
Joten ei ole tarvinnut ostaa yhtään heliumpalloa tuon jälkeen.
Valitettavasti vanhemmat eivät suostuneet hevoseen. Ei edes pienenpientä ponia hankittu...
... joten päädyin hevoshommiin. Hevoset ovat sitten pahuksen pitkäikäisiä lemmikeitä joskus. Heti piti hankkia hevosia kun kynnelle kykenin, ja nyt olen yli viidenkymmenen ja 32-vee tamma senkun porskuttaa. Pienenpieni poni taas varmaan elää iloisesti sittenkin kun minä olen vanhainkodissa.
Levikset. Ei vaan porukat millään raaskineet ostaa niitä mulle. Sitten mulla oli aina jotain Beavers'eja tai Tuffer'eita mut ei koskaan niitä 501 leviksiä, mitä "kaikilla muilla" oli.
En saanut kissanpentua, mitään musiikkikasetteja enkä päässyt baletti- tai telinevoimistelutunneille enkä ulkomaan matkoille.
Alue: Aihe vapaa
Tokihan minä kaiken tämän tiesin. Ei sellaisesta kyllä oltu mitenkään huolissaan. Vastaus oli hyvin ponnekas ”ei todellakaan käytetä rahaa tuollaisiin”.
Kyllä minun siskoni hamsteri tarvitsi häkin, vettä jne... Tai olisi ollut entinen hamsteri.