Jos vaan toinen haluaa remontoida taloa, mutta toinen ei

Millainen remontti? Katto vuotaa? Salaojat eivät vedä? Ikkunat falskaavat? Keittiön kaapit pitää vaihtaa? Väliseinät pois sisätiloista? Kylpyhuoneen lattia korjattava? Uudet tapetit?

Muutama näistä on sellaisia että on pakko tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on ihan pilipali "vaihdetaan keittiön kaapit uusimpaan muotiväriin koska on tylsää ja naapurin Jeppekin teki niin" -tyyppinen turha remontti kunnossa olevalle talolle, remonttia haluava voi hankkia elämäänsä muuta sisältöä ja jättää puolisonsa rauhaan.

Esim. kansalais- ja työväenopistoissa alkaa näin syksyisin kaikkia kivoja kursseja, joilla voi tyhjää elämäänsä täyttää. 

Miksi elämä olisi tyhjää, jos haluaa tehdä kodista mieluisamman ja toimivamman?

On se tyhjyyden merkki, jos on valmis uhraamaan aikaa, rahaa ja perhesovun satunnaisten mielihalujen vuoksi. Osa aikuisuutta on olla menemättä mukaan kaikkiin haluihin mitä pää keksii kehittää. 

Mutta jos puoliso kuitenkin remonttiin suostuisi, mutta ei vaan halua maksaa toisen oikuista, haluava maksaa itse mielihalujensa toteutuksen. Olisi kohtuutonta maksattaa vielä toisella. 

Minusta pelkkä maksaminen ei edes riitä, vaan on kohtuutonta vaatia toista elämään remontin keskellä jos hän ei koe sitä tarpeelliseksi. Erityisesti jos kyseessä on merkittävästi asumismukavuuteen vaikuttava remontti kuten kylppäri, keittiö, olohuone, lattiat, sisäportaat...

Samaa mieltä, siksi sanoinkin, että jos puoliso suostuu remonttiin. On aika kärsivällinen jos suostuu.

Vierailija kirjoitti:

Tässä siis kyse nimenomaan maksamisesta. Olisiko reilua, että molemmat osallistuu "turhaan" remonttiin vaiko vaan se, joka haluaa remontoida taloa mieleisekseen?

No se maksaa, joka tällaisen turhan remontin haluaa. Tietysti.

Noinhan tuo menee, että pitää ottaa huomioon toisen mieliteotkin.

Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa Ferrarin, niin maksaako nainen puolet siitä? Aivan.

Joudut nyt tyytymään niihin keittiönkaappeihin ja kevätverhoihin, mihin itselläsi on varaa 

Minusta nuo on aika eri asioita. Jos toinen ei käytä autoa niin miksi pitäisi maksaa? Ja mieskään sen auton omistaa. Talo on kuitenkin yhteinen ja yhteisessä käytössä.

Kyseessä keittiö. 15 vuotta sitten remontoitu. Joo, toimiihan se vielä. Toimiihan 50 vuotta vanhatkin keittiöt, mutta minusta tuo olisi aika päivittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on ihan pilipali "vaihdetaan keittiön kaapit uusimpaan muotiväriin koska on tylsää ja naapurin Jeppekin teki niin" -tyyppinen turha remontti kunnossa olevalle talolle, remonttia haluava voi hankkia elämäänsä muuta sisältöä ja jättää puolisonsa rauhaan.

Esim. kansalais- ja työväenopistoissa alkaa näin syksyisin kaikkia kivoja kursseja, joilla voi tyhjää elämäänsä täyttää. 

Miksi elämä olisi tyhjää, jos haluaa tehdä kodista mieluisamman ja toimivamman?

On se tyhjyyden merkki, jos on valmis uhraamaan aikaa, rahaa ja perhesovun satunnaisten mielihalujen vuoksi. Osa aikuisuutta on olla menemättä mukaan kaikkiin haluihin mitä pää keksii kehittää. 

Mutta jos puoliso kuitenkin remonttiin suostuisi, mutta ei vaan halua maksaa toisen oikuista, haluava maksaa itse mielihalujensa toteutuksen. Olisi kohtuutonta maksattaa vielä toisella. 

Niin no, taidetaan puhua eri asioista. Minusta kerran 20 tai 30 vuodessa tapahtuva remontti ei ole satunnainen mielihalu tai tyhjyyden merkki, mutta toki joku muu voi ajatella toisin.

Vierailija kirjoitti:

No pitäisi tietää vähän millainen remontti on kyseessä. Puhutaanko remontista, joka on ennen pitkää pakko tehdä mutta toisen mielestä ei ole ihan vielä pakko? Jos puhutaan, niin miten pitkän ajan kuluttua kyseinen remontti pitäisi viimeistään tehdä (esim. keittiö ja kylppäri alkaa 20 vuodessa olla käyttöikänsä päässä)? Vai onko kyseessä toisen tai molempien arkielämää selvästi helpottava remontti, jota ei olisi pakko tehdä koskaan? Vai pelkästään kosmeettisesta rempasta?

Tarkoittaako käyttöikänsä päässä pois muodista? Meidän kylppäri on remontoitu 15 vuotta sitten ja en kyllä näkisi, että viiden vuoden päästä se hajoaisi käsiin. Keittiö on kaappien perusteella remontoitu 80-90-luvulla, eikä siinäkään käytettävyyden puolesta ole remonttitarvetta. Kodinkoneita toki on vaihdettu, mutta kalusteet ovat hyvässä kunnossa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on ihan pilipali "vaihdetaan keittiön kaapit uusimpaan muotiväriin koska on tylsää ja naapurin Jeppekin teki niin" -tyyppinen turha remontti kunnossa olevalle talolle, remonttia haluava voi hankkia elämäänsä muuta sisältöä ja jättää puolisonsa rauhaan.

Esim. kansalais- ja työväenopistoissa alkaa näin syksyisin kaikkia kivoja kursseja, joilla voi tyhjää elämäänsä täyttää. 

Miksi elämä olisi tyhjää, jos haluaa tehdä kodista mieluisamman ja toimivamman?

On se tyhjyyden merkki, jos on valmis uhraamaan aikaa, rahaa ja perhesovun satunnaisten mielihalujen vuoksi. Osa aikuisuutta on olla menemättä mukaan kaikkiin haluihin mitä pää keksii kehittää. 

Mutta jos puoliso kuitenkin remonttiin suostuisi, mutta ei vaan halua maksaa toisen oikuista, haluava maksaa itse mielihalujensa toteutuksen. Olisi kohtuutonta maksattaa vielä toisella. 

Niin no, taidetaan puhua eri asioista. Minusta kerran 20 tai 30 vuodessa tapahtuva remontti ei ole satunnainen mielihalu tai tyhjyyden merkki, mutta toki joku muu voi ajatella toisin.

Minä puhun siitä mainitsemastani pilipali-remontista. Vastasit siihen viestiin joten oletin että sinäkin puhuit siitä. 

Ja eikös se ollut 15 vuotta eikä 30 se teidän keittiö?

Remontoikaa sitten kun olette samaa mieltä remontin tarpeesta.

Jos joudutte kysymään mammapalstalta neuvoa arkipäivän ongelmiinne, niin paras ratkaisu on että molemmat hankkivat oman kämpän ja lopettavat yhteydenpidon toiseen kokonaan.

Normaalisti tuollaisista asioista sovitaan asianosaisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on ihan pilipali "vaihdetaan keittiön kaapit uusimpaan muotiväriin koska on tylsää ja naapurin Jeppekin teki niin" -tyyppinen turha remontti kunnossa olevalle talolle, remonttia haluava voi hankkia elämäänsä muuta sisältöä ja jättää puolisonsa rauhaan.

Esim. kansalais- ja työväenopistoissa alkaa näin syksyisin kaikkia kivoja kursseja, joilla voi tyhjää elämäänsä täyttää. 

Miksi elämä olisi tyhjää, jos haluaa tehdä kodista mieluisamman ja toimivamman?

On se tyhjyyden merkki, jos on valmis uhraamaan aikaa, rahaa ja perhesovun satunnaisten mielihalujen vuoksi. Osa aikuisuutta on olla menemättä mukaan kaikkiin haluihin mitä pää keksii kehittää. 

Mutta jos puoliso kuitenkin remonttiin suostuisi, mutta ei vaan halua maksaa toisen oikuista, haluava maksaa itse mielihalujensa toteutuksen. Olisi kohtuutonta maksattaa vielä toisella. 

Niin no, taidetaan puhua eri asioista. Minusta kerran 20 tai 30 vuodessa tapahtuva remontti ei ole satunnainen mielihalu tai tyhjyyden merkki, mutta toki joku muu voi ajatella toisin.

Minä puhun siitä mainitsemastani pilipali-remontista. Vastasit siihen viestiin joten oletin että sinäkin puhuit siitä. 

Ja eikös se ollut 15 vuotta eikä 30 se teidän keittiö?

Remontoikaa sitten kun olette samaa mieltä remontin tarpeesta.

Osa uutta, osa vanhaa eli vähän sellainen päivityksen tarpeessa oleva.

Minä remppasin just meidän saunan. Miehen mielestä vanha olisi ollut ihan ok, minusta se oli kulahtanut. Hain tarvikkeet ja tein hommat. Mies myönsi, että hieno tuli.

Olen ehdottomasti meistä se kovempi remontoija. Meillä on ihan samanlainen maku, joten mies antaa minun riehua ihan rauhassa. Yleensä maksan myös, koska käyn ostamassa tarvikkeet. Talo omistetaan 50/50.