Lue keskustelun säännöt.
Mensan testi -ketjusta ja ylipäänsä älystä kiinnostuneet
07.11.2013 |
Kiinnostaisi vaihtaa ajatuksia vielä vähän syvemmin aiheesta.
On tätä sivuttukin täällä jo, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, tunnetteko te oman tuloksenne olevan linjassa omien kokemustenne kanssa tai näkyykö älynne testattu taso jotenkin erityisellä tavalla elämässänne.
Mun tulos ei ollut mikään häkellyttävä (121), mutta ihan ok kuitenkin. Toisaalta en koe olevani todellakaan parhaimmillani tuollaisissa kuviopäättelyissä. Kielellisissä asioissa olen mielestäni paljon lahjakkaampi. Tieteen kuvalehden testistä saankin paremmat tulokset (130), joten vaikka en ehkä ihan tuon testin luotettavuudesta vakuutukaan niin on se tavallaan aika hyvin linjassa omien arvioideni kanssa.
Mutta niin. Jos mietin omaa elämääni ja kokemuksiani, niin kyllä testien tulokset jollakin lailla ovat linjassa niiden kanssa. Eli joskus kyllä ihmettelen, että olenko tosiaan näin paljon fiksumpi kuin tietyt ihmiset ympärilläni, toisissa tilanteissa taas saatan tuntea olevani aika tollokin. En siis ole huippunero, jonka on vaikea löytää itseään fiksumpaa seuraa, mutta tietyissä porukoissa kyllä tunnen olevani liian erilainen ja ulkopuolinen, kun koko tapani käsitellä asioita on liian erilainen muuhun porukkaan nähden.
Esimerkkejä:
- oma kaveripiirini on hyvin samanhenkinen kuin itse olen ja viihdyn ystävieni seurassa hyvin. Koen yhdessäolon antoisaksi monin tavoin. Joissakin ei niin läheisissä, "tutun tutuista" koostuvissa porukoissa taas saatan oikeasti saada itseni kiinni siitä etten viihdy, koska koen olevani niin eri levelillä. Ihmiset voivat olla mukavia, mutta on hyvin vähän mitään yhteistä kosketuspintaa. Olen siis kokenut elämäni aika paljon ulkopuolisuuden tunnetta.
- kielellisissä jutuissa mun on joskus vaikea sietää esim. räikeää yhdyssanavirheiden viljelyä ja mua tuskastuttaa se, miten helposti kaikenlaiset kamalat kielivirheet leviävät ihmisten keskuudessa (miksei oikeinkirjoitus leviä yhtä tehokkaasti?!)
- joskus suorastaan vähän ahdistaa, että voiko joillekin olla noin vaikeaa tajuta jokin asia, ja mitä se tarkoittaa maailman tulevaisuuden kannalta (vaikkapa Iltasanomien uutisten kommenttiosioista näitä fiiliksiä saa aika nopeasti). Esim. jos joku ei tunnu kertakaikkiaan tajuavan tilastollisen yleistyksen ja yksittäistapauksen suhdetta/eroa. Siis nämä "haha, tuo tutkimus ei todellakaan pidä paikkaansa koska mun ukki poltti 50 vuotta eikä saanut syöpää" -tyypit, jotka eivät selittämisen jälkeenkään kykene käsittämään, miksi heidän ukkinsa tapaus ei kumoa tutkimustulosta. En tarkoita, että ilman tuon asian tajuamista ei maailmassa voisi toimia rakentavasti, mutta tuon asian ymmärtämättömyys on mun mielestä yksi aika hyvä indikaattori yleisemmästä käsityskyvyn puutteesta, joka todennäköisesti näkyy muutenkin elämässä.
- Koen, että kielellisten asioiden lisäksi älyni näkyy ehkä parhaiten kriittisessä ajattelussa. Tarkemmin ottaen siinä, että olen kriittinen omia ajatuksiani kohtaan ja olen hyvä tunnistamaan sisäiset vaikuttimeni ja esim. sen, onko jokin muistikuva oikeasti aika varma vai värittääkö oma muistini sitä paljonkin. Tämä on yksi asia, jossa koen poikkeavani aika monista. Minusta tuntuu kovin vieraalta joidenkin ihmisten järkkymätön itsevarmuus ja "tietäminen" silloinkin, kun heillä oikeasti olisi aivan väärää tietoa. Toisaalta näillä ihmisillä tuntuu usein olevan terve itsetunto, enkä sano tämän ylikriittisyyteni olevan välttämättä ainakaan omalle henkiselle hyvinvoinnille ja itsevarmuudelle mikään etu. Muutenkin luulen esim. tämän kriittisen ajattelun takana olevan myös henkilöhistoriallisia ja psykologisia tekijöitä enkä ole ollenkaan varma siitä, onko ÄO:lla lopulta paljonkaan tekemistä asian kanssa. Se on kuitenkin ihan oma rönsynsä johon en nyt lähde. Eiköhän tämän tekstin mitta tarpeeksi provosoi jo muutenkin.
- Uskon myös olevani vähän tavallista tarkkanäköisempi huomaamaan ns. kulttuurisia itsestäänselvyyksiä, juttuja joihin aika moni hyppää kyseenalaistamatta mukaan kun muukin lauma niin tekee (esim. sosiaalisen median erilaiset villitykset ja muoti-ilmiöt, tehdään vaan lauman mukana asioita, eikä oikein nähdä mitään metatasoa yhtään missään).
- Edelliseen liittyen: Sen olen huomannut, että jotkut taas eivät pysty ollenkaan käsitellä asioita kulttuurisella tai yleisemmällä tasolla, vaan alkavat vängätä omaa henkilökohtaista mielipidettään. Tarkoitan esim. tilannnetta, jossa minä esitän havainnon, että laihuutta näyttäisi olevan kulttuurisesti hyväksytympää haukkua kuin lihavuutta, koska laihuus on ihannoidumpaa. Tähän aina muutama tulee sanomaan, että "no eikä saa ketään haukkua, sä oot kyllä ihan väärässä!", ja vaikka miten seikkaperäisesti ja maanläheisesti yrittäisin selittää asiaa niin sitä ei ymmärretä. Ei ole siis kyse siitä, että oltaisiin eri mieltä tai tehty eri havainto vaan siitä, ettei edes päästä puhumaan samasta asiasta.
- Edellä kuvattuihin juttuihin liittyy yleisemmin analyyttinen suhtautuminen ja asioiden monitahoinen pohdiskelu, jonka toisinaan huomaan erottavan minut ja jotkut ympäröivät ihmiset. Jotkut saattavat jopa jotenkin turhautua ja suivaantua, jos pohdin ja pyörittelen asioita. Esim. mielenvikaiseksi on tämän taipumuksen vuoksi haukuttu. Minua ei siis kiusaa eikä häiritse se, että maailma ei ole kovin suoraviivainen ja selkeä paikka, eikä minulla ole tarvetta pusertaa käsityksiäni asioista yksioikoisiksi totuuksiksi, joita ei saa pohtia tai kyseenalaistaa. Toki tajuan, etten vaikkapa mekaanisessa työssä jätä työtä tekemättä siksi, että alan pohtia sen filosofisia edellytyksiä :D Osaan siis kyllä mielestäni sijoittaa pohdintani oikeaan aikaan ja paikkaan.
On ehkä monen mielestä provosoivaa kirjoittaa tällaista omakehua ja vieläpä näin pitkästi, mutta olen vasta tulossa siihen miten taas älyni puutekin toisaalta ilmenee monin tavoin:
- Matemaattisesti en ole mikään nero todellakaan. Olen surkea laskemaan päässä (ne Tieteen kuvalehden tehtävät vielä just menee muttei yhtään hankalammat) ja osaan matematiikkaa kohtalaisesti mekaanisessa mielessä, mutta en tajua yhtään mistä siinä on syvemmin kyse. Eli osaan tehdä, mutta minulla ei ole hajuakaan siitä mitä oikeastaan teen.
- Voin myös olla aika blondi välillä. Käyn välillä aika hitaalla (en esim. ikinä osaa vastata nopeasti ja napakasti kuittailuihin vaan möllötän vaan tyhmänä hiljaa). En muutenkaan sanoisi olevani mikään kovin nopea hoksaamaan, noissa ÄO-testeissäkin tuppaa aina tulemaan kiire.
- Tämä on huvittava esimerkki, mutta saatan esim. avata kaapinoven päin omaa naamani :D Ei anna ihan hirveän fiksua kuvaa, apinakin varmaan ymmärtää väistää omaa liikettään... Onkohan tuo nyt sitten jotain kinesteettistä lahjattomuutta ja avaruudellisen hahmotuksen puutetta? Ehkä vähän samaan asiaan liittyy se, miten en uskalla autolla ajaessa sujauttaa itseäni mihinkään kovin pieneen väliin koska koen, etten kertakaikkaan hahmota miten nopeasti minun pitää siihen ehtiä ja missä auton rajat kulkevat.
- Ehkä kaikkien tyhmimmilläni olen suuntien ja eri paikkojen suhteiden hahmottamisessa. Jos olen jossain vähänkin monimutkaisemmassa rakennuksessa sisällä, en hahmota miten rakennus suhteutuu ulkomaailmaan ellen katso ikkunasta ulos. Joudun siis omassa kodissanikin ollessani oikein keskittyä, jos haluan hahmottaa esim. missä suunnassa jokin katu kulkee. Minkäänlaista "kartan tajua" minulla ei ole ja osaankin paikasta toiseen maamerkkien, en suunnan, perusteella.
- ongelmanratkaisuni ei ole tehokasta: esim. saatan vaikka Angry birdsiä pelatessa takoa samalla taktiikalla puoli tuntia hoksaamatta, että kannattaisi kokeilla jotakin muuta jos kerran jo sataan kertaan kokeiltu taktiikka ei toimi
- en ole kovin luova, eli en ole hyvä keksimään uutta. Uusia ajatusmalleja ehkä keksin koska olen kova analysoimaan, mutta missään vähänkään konkreettisemmassa keksimisessä olen tosi, tosi huono. Ahdistun, jos mun käsketään ideoida jotakin uutta. Päässä lyö aina ihan tyhjää.
- Lähimuistini on huono (myös Tieteen kuvalehden testin mukaan muistiosio oli huonoin). Vaikka tiedän, miten esim. kokonaisuuksia tai "tarinaa" luomalla saa painettua yksittäisiä juttuja mieleensä, mä en vaan osaa sitä
- huikeista intrapsyykkisistä kyvyistäni huolimatta mulla on aika huono itseluottamus käytännön asioissa, esim. työtehtävissä. Eli vaikka itsetuntemukseni ja ajatteluni onkin mielestäni lahjakasta, en ole onnistunut kehittämään itsestäni "tehokasta" ja rohkeaa ihmistä, joka hienosti käyttää kapasiteettiaan hyödyksi. Olen siis alisuoriutuja.
Lähinnä mä kai halusin pohtia vaan tätä älyasiaa, ja miettiä, onko noilla ÄO-lukemilla minkään valtakunnan merkitystä oikeasti. Monet noista munkin kertomista asioista on lopulta selitettävissä varmaan muillakin asioilla. Tämä on vaan mielenkiintoinen asia, josta olisi hauska kuulla muidenkin havaintoja.
Kommentit (74)
Ja hei, pari juttua vielä, kohta on mentävä!
Köyhä ei tee rikkaalla mitään, mutta rikas tekee köyhällä.
Pihi on sama kuin ahne(. Jos pihin tulot eivä ole todella matalat, tai taustalla ole esimerkiksi ideologiaa, vaikka kerskakulutuksen vastustus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 09:17"]
Mensan pikatesti "131 tai yli".
Tieteen Kuvalehden testi 165.
En koe olevani mikään neropatti, mutta monet alkuperäisen kirjoituksen jutuista tuntuvat tutulta. Lähinnä huvittaa millä perusteilla osa kirjoittajista pitää itseään älykkäinä.
Akateeminen koulutus ja hyvä työpaikka löytyy, mutta sosiaalisesti olen aivan introvertti. Mielenkiintoista keskustelua en saa aikaiseksi kuin muutaman hyvän ystävän kanssa.
[/quote]
Akateeminen koulutus tai työpaikka on todella heiko esimerkki älykkyydestä. Mieti vähän? Olen tavannut lääkärin(ei vale), jonka äo on niin matala, etten henkeäni hänen käsiinsä kyllä antaisi.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 09:13"]
Olen samaa mieltä, antoisa keskustelu on mahtavaa, siis väittelyineen. Tarkoitan tuolla tietojutulla sitä, että ne kierot motiivit tiedon muokkaamiseen pännivät, ja että pääosa ei niitä tajua. Lue juttu Hesarista, ulkolaisessa se on ihan erilainen(kuitenkin länsimainen lehti). Meitä suomailaisia sumutetaan todella pahasti, eikä totuuden tietäminen auta mitään. Kukaan ei tajua, usko, ketään ei kiinnosta. Ja tämä kansa tyhmenee koko ajan, ja länsimaat ylipäätänsä, se tehdään tietoisesti.Tämän kansan äo on todella matala, en usko puoliakaan näistä äo-vastauksista. Nero ei tajua tavallisesta elämästä mitään, erittäin älykäs ei välitä rahasta kuin välttämättömän, keskivertoa älykkäämpi kerää rahaa, valtaa mainetta. Pelkkä älykäs on vähän hakusessa mulla. nää on vaan mun juttuja.
[/quote]
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minä koin tuon tavallaan omana elämänvaiheena, siis sen turhautumisen siihen, miten massat antavat käyttää itseään hyväkseen, ja kun heidän käsityksiään tai toimintatapojaan kyseenalaistaa, he suuttuvat toden teolla. Kaikkein ristiriitaisinta on se, kun heidän tavallisin argumenttinsa on silloin, että he saavat tehdä niin kuin he itse haluavat, kun todellisuudessa he ovat sätkynukkeja, jotka tekevät niin kuin poliitikot/markkinamiehet haluavat.
Olen itse ohittanut tuon turhautumisen ajattelemalla, että maailma ei koskaan ole täydellinen ja sitä epätäydellisyyttä pitää vain oppia sietämään. Koen, että omat vaikuttamisresurssit kannattaa suunnata omaan lähiympäristöön, missä niillä on oikeasti vaikutusta. Ja kannattaa keskittyä itse tekemään valinnat, joita itse pitää parhaina.
Optimaalinen ratkaisuhan ei ole se, että kaikki ajattelisivat asioista samalla tavalla kuin minä, vaan että kaikki miettisivät omien valintojensa syitä ja seurauksia. Se, että jonakin päivänä kukaan ei tekisi asioita siksi, että joku toinenkin tekee niin.
Jotkut kuvittelee että akateemisen koulutuksen omaava ihminen olisi sama kuin
älykäs ihminen.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 09:13"]
Olen samaa mieltä, antoisa keskustelu on mahtavaa, siis väittelyineen. Tarkoitan tuolla tietojutulla sitä, että ne kierot motiivit tiedon muokkaamiseen pännivät, ja että pääosa ei niitä tajua. Lue juttu Hesarista, ulkolaisessa se on ihan erilainen(kuitenkin länsimainen lehti). Meitä suomailaisia sumutetaan todella pahasti, eikä totuuden tietäminen auta mitään. Kukaan ei tajua, usko, ketään ei kiinnosta. Ja tämä kansa tyhmenee koko ajan, ja länsimaat ylipäätänsä, se tehdään tietoisesti.Tämän kansan äo on todella matala, en usko puoliakaan näistä äo-vastauksista. Nero ei tajua tavallisesta elämästä mitään, erittäin älykäs ei välitä rahasta kuin välttämättömän, keskivertoa älykkäämpi kerää rahaa, valtaa mainetta. Pelkkä älykäs on vähän hakusessa mulla. nää on vaan mun juttuja.
[/quote]
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minä koin tuon tavallaan omana elämänvaiheena, siis sen turhautumisen siihen, miten massat antavat käyttää itseään hyväkseen, ja kun heidän käsityksiään tai toimintatapojaan kyseenalaistaa, he suuttuvat toden teolla. Kaikkein ristiriitaisinta on se, kun heidän tavallisin argumenttinsa on silloin, että he saavat tehdä niin kuin he itse haluavat, kun todellisuudessa he ovat sätkynukkeja, jotka tekevät niin kuin poliitikot/markkinamiehet haluavat.
Olen itse ohittanut tuon turhautumisen ajattelemalla, että maailma ei koskaan ole täydellinen ja sitä epätäydellisyyttä pitää vain oppia sietämään. Koen, että omat vaikuttamisresurssit kannattaa suunnata omaan lähiympäristöön, missä niillä on oikeasti vaikutusta. Ja kannattaa keskittyä itse tekemään valinnat, joita itse pitää parhaina.
Optimaalinen ratkaisuhan ei ole se, että kaikki ajattelisivat asioista samalla tavalla kuin minä, vaan että kaikki miettisivät omien valintojensa syitä ja seurauksia. Se, että jonakin päivänä kukaan ei tekisi asioita siksi, että joku toinenkin tekee niin.
[/quote]
ohittanut olen minäkin, se vaan pännii kun lukee ihmisten juttuja:)
Voikun kaltaisia ihmisiä olisi enemmän:) yhteisönpaine(raha), vaan sumentaa monen kohtalaisen fiksunkin toiminnan, ja niinhän se on suunniteltukin.
Tyhmä ja tietämätön pääsee NIIN paljon helpommalla, kadehdin heitä aidosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 09:13"]
Olen samaa mieltä, antoisa keskustelu on mahtavaa, siis väittelyineen. Tarkoitan tuolla tietojutulla sitä, että ne kierot motiivit tiedon muokkaamiseen pännivät, ja että pääosa ei niitä tajua. Lue juttu Hesarista, ulkolaisessa se on ihan erilainen(kuitenkin länsimainen lehti). Meitä suomailaisia sumutetaan todella pahasti, eikä totuuden tietäminen auta mitään. Kukaan ei tajua, usko, ketään ei kiinnosta. Ja tämä kansa tyhmenee koko ajan, ja länsimaat ylipäätänsä, se tehdään tietoisesti.Tämän kansan äo on todella matala, en usko puoliakaan näistä äo-vastauksista. Nero ei tajua tavallisesta elämästä mitään, erittäin älykäs ei välitä rahasta kuin välttämättömän, keskivertoa älykkäämpi kerää rahaa, valtaa mainetta. Pelkkä älykäs on vähän hakusessa mulla. nää on vaan mun juttuja.
[/quote]
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minä koin tuon tavallaan omana elämänvaiheena, siis sen turhautumisen siihen, miten massat antavat käyttää itseään hyväkseen, ja kun heidän käsityksiään tai toimintatapojaan kyseenalaistaa, he suuttuvat toden teolla. Kaikkein ristiriitaisinta on se, kun heidän tavallisin argumenttinsa on silloin, että he saavat tehdä niin kuin he itse haluavat, kun todellisuudessa he ovat sätkynukkeja, jotka tekevät niin kuin poliitikot/markkinamiehet haluavat.
Olen itse ohittanut tuon turhautumisen ajattelemalla, että maailma ei koskaan ole täydellinen ja sitä epätäydellisyyttä pitää vain oppia sietämään. Koen, että omat vaikuttamisresurssit kannattaa suunnata omaan lähiympäristöön, missä niillä on oikeasti vaikutusta. Ja kannattaa keskittyä itse tekemään valinnat, joita itse pitää parhaina.
Optimaalinen ratkaisuhan ei ole se, että kaikki ajattelisivat asioista samalla tavalla kuin minä, vaan että kaikki miettisivät omien valintojensa syitä ja seurauksia. Se, että jonakin päivänä kukaan ei tekisi asioita siksi, että joku toinenkin tekee niin.
[/quote]
ohittanut olen minäkin, se vaan pännii kun lukee ihmisten juttuja:)
Voikun kaltaisia ihmisiä olisi enemmän:) yhteisönpaine(raha), vaan sumentaa monen kohtalaisen fiksunkin toiminnan, ja niinhän se on suunniteltukin.
Tyhmä ja tietämätön pääsee NIIN paljon helpommalla, kadehdin heitä aidosti.
[/quote]
Kiitos kohteliaisuudesta :) Kuin myös! Olisi kiva, kun olisi enemmän ihmisiä, joiden kanssa voisi keskustella jostakin muusta lähtökohdasta kuin vaikkapa siitä, että talouden pitää perustua kulutuksen kasvuun tai että ihmisen arvo määräytyy materian perusteella.
Minä en kadehdi niitä ihmisiä, olen ennemminkin surullinen heidän puolestaan, koska itse olen kokenut, että tuollaisesta irti päästäminen on tehnyt minut paljon onnellisemmaksi. Minua surettaa se, että he ovat niin jumissa siinä materiantavoitteluputkessaan, etteivät näe sen ulkopuolelle. Tietenkään he eivät koe sitä tuskaa katsoa vierestä, kuinka heitä johdatellaan, mutta minun kannaltani se on sitä oppimista sietämään epätäydellisyyttä. Aina yhtä hyvä periaate on, että hyväksyy ne asiat, joita ei voi muuttaa, ja tekee niille jotakin, joita voi. Minusta tuo on asia, jota en voi muuttaa ja hyväksyn sen. Pidän myös kasvattavana kokemuksena sitä, että olen oppinut pitämään suuni kiinni niissä tilanteissa, joissa tiedän, ettei oman käsitykseni kertominen johda mihinkään. Tai no, ainakin useimmiten...
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 09:13"]
Olen samaa mieltä, antoisa keskustelu on mahtavaa, siis väittelyineen. Tarkoitan tuolla tietojutulla sitä, että ne kierot motiivit tiedon muokkaamiseen pännivät, ja että pääosa ei niitä tajua. Lue juttu Hesarista, ulkolaisessa se on ihan erilainen(kuitenkin länsimainen lehti). Meitä suomailaisia sumutetaan todella pahasti, eikä totuuden tietäminen auta mitään. Kukaan ei tajua, usko, ketään ei kiinnosta. Ja tämä kansa tyhmenee koko ajan, ja länsimaat ylipäätänsä, se tehdään tietoisesti.Tämän kansan äo on todella matala, en usko puoliakaan näistä äo-vastauksista. Nero ei tajua tavallisesta elämästä mitään, erittäin älykäs ei välitä rahasta kuin välttämättömän, keskivertoa älykkäämpi kerää rahaa, valtaa mainetta. Pelkkä älykäs on vähän hakusessa mulla. nää on vaan mun juttuja.
[/quote]
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minä koin tuon tavallaan omana elämänvaiheena, siis sen turhautumisen siihen, miten massat antavat käyttää itseään hyväkseen, ja kun heidän käsityksiään tai toimintatapojaan kyseenalaistaa, he suuttuvat toden teolla. Kaikkein ristiriitaisinta on se, kun heidän tavallisin argumenttinsa on silloin, että he saavat tehdä niin kuin he itse haluavat, kun todellisuudessa he ovat sätkynukkeja, jotka tekevät niin kuin poliitikot/markkinamiehet haluavat.
Olen itse ohittanut tuon turhautumisen ajattelemalla, että maailma ei koskaan ole täydellinen ja sitä epätäydellisyyttä pitää vain oppia sietämään. Koen, että omat vaikuttamisresurssit kannattaa suunnata omaan lähiympäristöön, missä niillä on oikeasti vaikutusta. Ja kannattaa keskittyä itse tekemään valinnat, joita itse pitää parhaina.
Optimaalinen ratkaisuhan ei ole se, että kaikki ajattelisivat asioista samalla tavalla kuin minä, vaan että kaikki miettisivät omien valintojensa syitä ja seurauksia. Se, että jonakin päivänä kukaan ei tekisi asioita siksi, että joku toinenkin tekee niin.
[/quote]
ohittanut olen minäkin, se vaan pännii kun lukee ihmisten juttuja:)
Voikun kaltaisia ihmisiä olisi enemmän:) yhteisönpaine(raha), vaan sumentaa monen kohtalaisen fiksunkin toiminnan, ja niinhän se on suunniteltukin.
Tyhmä ja tietämätön pääsee NIIN paljon helpommalla, kadehdin heitä aidosti.
[/quote]
Kiitos kohteliaisuudesta :) Kuin myös! Olisi kiva, kun olisi enemmän ihmisiä, joiden kanssa voisi keskustella jostakin muusta lähtökohdasta kuin vaikkapa siitä, että talouden pitää perustua kulutuksen kasvuun tai että ihmisen arvo määräytyy materian perusteella.
Minä en kadehdi niitä ihmisiä, olen ennemminkin surullinen heidän puolestaan, koska itse olen kokenut, että tuollaisesta irti päästäminen on tehnyt minut paljon onnellisemmaksi. Minua surettaa se, että he ovat niin jumissa siinä materiantavoitteluputkessaan, etteivät näe sen ulkopuolelle. Tietenkään he eivät koe sitä tuskaa katsoa vierestä, kuinka heitä johdatellaan, mutta minun kannaltani se on sitä oppimista sietämään epätäydellisyyttä. Aina yhtä hyvä periaate on, että hyväksyy ne asiat, joita ei voi muuttaa, ja tekee niille jotakin, joita voi. Minusta tuo on asia, jota en voi muuttaa ja hyväksyn sen. Pidän myös kasvattavana kokemuksena sitä, että olen oppinut pitämään suuni kiinni niissä tilanteissa, joissa tiedän, ettei oman käsitykseni kertominen johda mihinkään. Tai no, ainakin useimmiten...
[/quote]
Tarkoitin kadehtivani todella tyhmiä ihmisiä, pääsevät helpolla. Rikasta en kadehdi yhtään, raha on iso ongelma maailmassa. Tunnen ihmisen, joka on hyvinkin älykäs, mutta esittää ilmeisesti kaikille yksinkertaista, minulle ei mennyt läpi. En ole kertonut tietäväni totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 09:13"]
Olen samaa mieltä, antoisa keskustelu on mahtavaa, siis väittelyineen. Tarkoitan tuolla tietojutulla sitä, että ne kierot motiivit tiedon muokkaamiseen pännivät, ja että pääosa ei niitä tajua. Lue juttu Hesarista, ulkolaisessa se on ihan erilainen(kuitenkin länsimainen lehti). Meitä suomailaisia sumutetaan todella pahasti, eikä totuuden tietäminen auta mitään. Kukaan ei tajua, usko, ketään ei kiinnosta. Ja tämä kansa tyhmenee koko ajan, ja länsimaat ylipäätänsä, se tehdään tietoisesti.Tämän kansan äo on todella matala, en usko puoliakaan näistä äo-vastauksista. Nero ei tajua tavallisesta elämästä mitään, erittäin älykäs ei välitä rahasta kuin välttämättömän, keskivertoa älykkäämpi kerää rahaa, valtaa mainetta. Pelkkä älykäs on vähän hakusessa mulla. nää on vaan mun juttuja.
[/quote]
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minä koin tuon tavallaan omana elämänvaiheena, siis sen turhautumisen siihen, miten massat antavat käyttää itseään hyväkseen, ja kun heidän käsityksiään tai toimintatapojaan kyseenalaistaa, he suuttuvat toden teolla. Kaikkein ristiriitaisinta on se, kun heidän tavallisin argumenttinsa on silloin, että he saavat tehdä niin kuin he itse haluavat, kun todellisuudessa he ovat sätkynukkeja, jotka tekevät niin kuin poliitikot/markkinamiehet haluavat.
Olen itse ohittanut tuon turhautumisen ajattelemalla, että maailma ei koskaan ole täydellinen ja sitä epätäydellisyyttä pitää vain oppia sietämään. Koen, että omat vaikuttamisresurssit kannattaa suunnata omaan lähiympäristöön, missä niillä on oikeasti vaikutusta. Ja kannattaa keskittyä itse tekemään valinnat, joita itse pitää parhaina.
Optimaalinen ratkaisuhan ei ole se, että kaikki ajattelisivat asioista samalla tavalla kuin minä, vaan että kaikki miettisivät omien valintojensa syitä ja seurauksia. Se, että jonakin päivänä kukaan ei tekisi asioita siksi, että joku toinenkin tekee niin.
[/quote]
ohittanut olen minäkin, se vaan pännii kun lukee ihmisten juttuja:)
Voikun kaltaisia ihmisiä olisi enemmän:) yhteisönpaine(raha), vaan sumentaa monen kohtalaisen fiksunkin toiminnan, ja niinhän se on suunniteltukin.
Tyhmä ja tietämätön pääsee NIIN paljon helpommalla, kadehdin heitä aidosti.
[/quote]
Kiitos kohteliaisuudesta :) Kuin myös! Olisi kiva, kun olisi enemmän ihmisiä, joiden kanssa voisi keskustella jostakin muusta lähtökohdasta kuin vaikkapa siitä, että talouden pitää perustua kulutuksen kasvuun tai että ihmisen arvo määräytyy materian perusteella.
Minä en kadehdi niitä ihmisiä, olen ennemminkin surullinen heidän puolestaan, koska itse olen kokenut, että tuollaisesta irti päästäminen on tehnyt minut paljon onnellisemmaksi. Minua surettaa se, että he ovat niin jumissa siinä materiantavoitteluputkessaan, etteivät näe sen ulkopuolelle. Tietenkään he eivät koe sitä tuskaa katsoa vierestä, kuinka heitä johdatellaan, mutta minun kannaltani se on sitä oppimista sietämään epätäydellisyyttä. Aina yhtä hyvä periaate on, että hyväksyy ne asiat, joita ei voi muuttaa, ja tekee niille jotakin, joita voi. Minusta tuo on asia, jota en voi muuttaa ja hyväksyn sen. Pidän myös kasvattavana kokemuksena sitä, että olen oppinut pitämään suuni kiinni niissä tilanteissa, joissa tiedän, ettei oman käsitykseni kertominen johda mihinkään. Tai no, ainakin useimmiten...
[/quote]
Tarkoitin kadehtivani todella tyhmiä ihmisiä, pääsevät helpolla. Rikasta en kadehdi yhtään, raha on iso ongelma maailmassa. Tunnen ihmisen, joka on hyvinkin älykäs, mutta esittää ilmeisesti kaikille yksinkertaista, minulle ei mennyt läpi. En ole kertonut tietäväni totuutta.
[/quote]
Ok, luulin sinun tarkoittavan, että kadehdit niitä ihmisiä, jotka eivät tajua, miten heitä johdatellaan. Heistähän suurin osa on ihan normiälyisiä, eikä keskimääräistä parempikaan älykkyys näytä suojaavan siltä.
Tavallaan minäkin voisin ajatella kadehtivani todella yksinkertaisia ihmisiä, mutta ei heidän elämänsä todellisuudessa ole sen helpompaa kuin meilläkään. Moni meille itsestään selvä, helppo ja pieni asia voi olla heille suuri ongelma, vaikka he eivät sitten näekään tämän maailman suuria mustia epäkohtia.
Muutenkin, tyytyväisyys ja tyytymättömyyshän ovat toisaalta asennoitumiskysymyksiä, toisaalta liittyvät tottumukseen. Yhden normaali on toisen suuri ilon aihe, toisen normaali on kolmannelle pettymys, ja asennoitumalla voi valita keskittyykö näkemään itsessään ja ympärillään enemmän hyviä vai huonoja asioita. Kumpiakin riittää.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 08:13"]
Monessa asiassa olen kanssasi samaa mieltä, mutta tuossa maailmaa seuraamisessa en ole samaa mieltä. Tuntemiani erittäin älykkäitä ihmisiä yhdistää se, etteivät he koe tarvetta seurata "maailman menoa". He välttelevät surullisia uutisaiheita. He perustelevat tätä sillä, etteivät halua tietoisesti kuormittaa itsensä maailman pahuudella ja negatiivisilla asioilla, joille ei voi mitään. Sen sijaan he kehittävät itseään jatkuvasti ja pyrkivät luomaan hyvää mieltä ympäristössään, jossa elävät.
[/quote]
Jos kaikki ajattelisivat noin (en seuraa, ettei vain kosketa elämääni negatiivisesti) maailma ei muuttuisi. Meidän ympäristömme on laajempi kuin asuinpaikkamme, työpaikkamme tai ystäväpiirimme. Emme elä kuplassa, vaikka ehkä tosiaan uutisia seuratessa joskus joku sinne kuplaan haluaisikin uppoutua. En tarkoita, että kaikkien pitäisi ryhtyä kansalaisaktivisteiksi, mutta ilman kriittistä keskustelua yhteiskunnasta, ilman uusia ajatuksia siitä, miten maailman tulisi toimia, ei synny mitään uutta. Kriittistä keskustelua ei olisi, jos kaikki ihmiset ajattelisivat ystäviesi tavoin (tosin näinhän moni länsimaisista ihmisistä tekee jo nyt: ei kosketa minua ja parempi olla ajattelematta, koska asialle pitäisi silloin ehkä tehdäkin jotain).
Ihminen voi yksilönä toki olla onnellisempi jättäessään surulliset uutiset seuraamatta ja keskittyessä oman ja lähipiirin hyvään oloon. Tottakai sellainen on mukavampaa, eikä omalta mukavuusalueelta ole helppo poistua. Silti jonkinlainen sosiaalinen omatunto ja halu vaikuttaa myös lähipiiriä ja ympäristöään laajempiin asioihin on mielestäni eduksi, niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Jos kaikki vain ummistaisivat silmänsä, koska haluavat ajatella asioista positiivisesti, jää moni korjaamista vaativa asia tekemättä. Ei kaiken tarvitse aina olla mukavaa tai kivaa, joskus niiden rankkojenkin asioiden kohtaaminen ja niiden muuttaminen antaa jotain paljon syvempää kuin se, että uppoutuu jonnekin "pahan maailman" ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys on yliarvostettua - kovat kundit on puhtaita neroja!
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 08:13"]
Monessa asiassa olen kanssasi samaa mieltä, mutta tuossa maailmaa seuraamisessa en ole samaa mieltä. Tuntemiani erittäin älykkäitä ihmisiä yhdistää se, etteivät he koe tarvetta seurata "maailman menoa". He välttelevät surullisia uutisaiheita. He perustelevat tätä sillä, etteivät halua tietoisesti kuormittaa itsensä maailman pahuudella ja negatiivisilla asioilla, joille ei voi mitään. Sen sijaan he kehittävät itseään jatkuvasti ja pyrkivät luomaan hyvää mieltä ympäristössään, jossa elävät.
[/quote]
Jos kaikki ajattelisivat noin (en seuraa, ettei vain kosketa elämääni negatiivisesti) maailma ei muuttuisi. Meidän ympäristömme on laajempi kuin asuinpaikkamme, työpaikkamme tai ystäväpiirimme. Emme elä kuplassa, vaikka ehkä tosiaan uutisia seuratessa joskus joku sinne kuplaan haluaisikin uppoutua. En tarkoita, että kaikkien pitäisi ryhtyä kansalaisaktivisteiksi, mutta ilman kriittistä keskustelua yhteiskunnasta, ilman uusia ajatuksia siitä, miten maailman tulisi toimia, ei synny mitään uutta. Kriittistä keskustelua ei olisi, jos kaikki ihmiset ajattelisivat ystäviesi tavoin (tosin näinhän moni länsimaisista ihmisistä tekee jo nyt: ei kosketa minua ja parempi olla ajattelematta, koska asialle pitäisi silloin ehkä tehdäkin jotain).
Ihminen voi yksilönä toki olla onnellisempi jättäessään surulliset uutiset seuraamatta ja keskittyessä oman ja lähipiirin hyvään oloon. Tottakai sellainen on mukavampaa, eikä omalta mukavuusalueelta ole helppo poistua. Silti jonkinlainen sosiaalinen omatunto ja halu vaikuttaa myös lähipiiriä ja ympäristöään laajempiin asioihin on mielestäni eduksi, niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Jos kaikki vain ummistaisivat silmänsä, koska haluavat ajatella asioista positiivisesti, jää moni korjaamista vaativa asia tekemättä. Ei kaiken tarvitse aina olla mukavaa tai kivaa, joskus niiden rankkojenkin asioiden kohtaaminen ja niiden muuttaminen antaa jotain paljon syvempää kuin se, että uppoutuu jonnekin "pahan maailman" ulkopuolelle.
[/quote]
En ole tuo, jolle vastasit ja olen samaa mieltä siitä, että pahojen asioiden tiedostamisen välttäminen ja pelkkien kivojen asioiden kuplassa eläminen olisi hyvä asia. Olen kuitenkin eri mieltä siinä, että maailman muuttuminen edellyttäisi niitä suuria tekoja ja palopuheita. Tunnen itse asiassa ihmisiä, jotka tekevät tuosta kuplan itselleen: lähellä olevat asiat ovat heidän mielestään niin vähäpätöisiä, ettei niillä ole merkitystä.
Minä kannatan muutoksen tekemiseen omasta lähipiiristä alkaen, ajattele, jos kaikki tekisivät niin? Jokapuolella tapahtuisi niitä pieniä askelia oikeaan suuntaan. Kannatan siis keskittymistä omaan lähiympäristöön, mutta se ei suinkaan tarkoita uppoutumista pahan maailman ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 08:13"]
Monessa asiassa olen kanssasi samaa mieltä, mutta tuossa maailmaa seuraamisessa en ole samaa mieltä. Tuntemiani erittäin älykkäitä ihmisiä yhdistää se, etteivät he koe tarvetta seurata "maailman menoa". He välttelevät surullisia uutisaiheita. He perustelevat tätä sillä, etteivät halua tietoisesti kuormittaa itsensä maailman pahuudella ja negatiivisilla asioilla, joille ei voi mitään. Sen sijaan he kehittävät itseään jatkuvasti ja pyrkivät luomaan hyvää mieltä ympäristössään, jossa elävät.
[/quote]
Jos kaikki ajattelisivat noin (en seuraa, ettei vain kosketa elämääni negatiivisesti) maailma ei muuttuisi. Meidän ympäristömme on laajempi kuin asuinpaikkamme, työpaikkamme tai ystäväpiirimme. Emme elä kuplassa, vaikka ehkä tosiaan uutisia seuratessa joskus joku sinne kuplaan haluaisikin uppoutua. En tarkoita, että kaikkien pitäisi ryhtyä kansalaisaktivisteiksi, mutta ilman kriittistä keskustelua yhteiskunnasta, ilman uusia ajatuksia siitä, miten maailman tulisi toimia, ei synny mitään uutta. Kriittistä keskustelua ei olisi, jos kaikki ihmiset ajattelisivat ystäviesi tavoin (tosin näinhän moni länsimaisista ihmisistä tekee jo nyt: ei kosketa minua ja parempi olla ajattelematta, koska asialle pitäisi silloin ehkä tehdäkin jotain).
Ihminen voi yksilönä toki olla onnellisempi jättäessään surulliset uutiset seuraamatta ja keskittyessä oman ja lähipiirin hyvään oloon. Tottakai sellainen on mukavampaa, eikä omalta mukavuusalueelta ole helppo poistua. Silti jonkinlainen sosiaalinen omatunto ja halu vaikuttaa myös lähipiiriä ja ympäristöään laajempiin asioihin on mielestäni eduksi, niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Jos kaikki vain ummistaisivat silmänsä, koska haluavat ajatella asioista positiivisesti, jää moni korjaamista vaativa asia tekemättä. Ei kaiken tarvitse aina olla mukavaa tai kivaa, joskus niiden rankkojenkin asioiden kohtaaminen ja niiden muuttaminen antaa jotain paljon syvempää kuin se, että uppoutuu jonnekin "pahan maailman" ulkopuolelle.
[/quote]
En ole tuo, jolle vastasit ja olen samaa mieltä siitä, että pahojen asioiden tiedostamisen välttäminen ja pelkkien kivojen asioiden kuplassa eläminen olisi hyvä asia. Olen kuitenkin eri mieltä siinä, että maailman muuttuminen edellyttäisi niitä suuria tekoja ja palopuheita. Tunnen itse asiassa ihmisiä, jotka tekevät tuosta kuplan itselleen: lähellä olevat asiat ovat heidän mielestään niin vähäpätöisiä, ettei niillä ole merkitystä.
Minä kannatan muutoksen tekemiseen omasta lähipiiristä alkaen, ajattele, jos kaikki tekisivät niin? Jokapuolella tapahtuisi niitä pieniä askelia oikeaan suuntaan. Kannatan siis keskittymistä omaan lähiympäristöön, mutta se ei suinkaan tarkoita uppoutumista pahan maailman ulkopuolelle.
[/quote]
Olen ihan samaa mieltä, lähiympäristöstä on hyvä aloittaa. Niillä pienillä teoilla tehdään paljon hyvää. Mutta isompia yhteiskunnallisia rakennemuutoksia (mm. lakien muuttaminen) saadaan parhaiten aikaan yhteiskuntakriittisellä keskustelulla, ottamalla osaa ja kantaa. Suuretkin muutokset lähtevät liikeelle yksilöiden toimista, ne ovat vain laajentuneet osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Juuri tätä keskustelua pidän erittäin tärkeänä, siksi kommentoin "pään pensaaseen laittoa" negatiivisena ilmiönä.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 18:56"]
Olen ihan samaa mieltä, lähiympäristöstä on hyvä aloittaa. Niillä pienillä teoilla tehdään paljon hyvää. Mutta isompia yhteiskunnallisia rakennemuutoksia (mm. lakien muuttaminen) saadaan parhaiten aikaan yhteiskuntakriittisellä keskustelulla, ottamalla osaa ja kantaa. Suuretkin muutokset lähtevät liikeelle yksilöiden toimista, ne ovat vain laajentuneet osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Juuri tätä keskustelua pidän erittäin tärkeänä, siksi kommentoin "pään pensaaseen laittoa" negatiivisena ilmiönä.
[/quote]
Olet kyllä oikeassa, mutta on pakko myöntää, että omalla kohdalla turhautuminen vaikutusmahdollisuuksiin on vienyt haluni yrittää vaikuttaa suurien asioiden kautta. Koen, että todellisiin hyviin muutoksiin tähtäävä keskustelu vaiennetaan ja taloudelliset intressit ovat ainoat, millä on väliä. Tuntuu, että ihmiset eivät näe taloudellisen kannattavuuden ja kannattamattomuuden ohi yhtään mitään, ja nekin ihmiset, jotka ovat oikealla asialla, alistuvat tähän. Siitä syystä - vaikka kyllä seuraan maailman tapahtumia - en ainakaan näissä olosuhteissa näe oikein mitään mahdollisuutta vaikuttaa isoissa asioissa sellaiseen suuntaan. Koen taistelevani yksin tuulimyllyjä vastaan. (En tietenkään ole ainoa näin ajatteleva, mutta olemme kuitenkin hyvin pieni vähemmistö.) Mutta omassa ympäristössäni pystyn hyvinkin viljelemään ei-materialististen arvojen näkemistä, suvaitsevaisuutta, jakamista, yhteistyötä jne. Pitkässä juoksussa, jos sellaiset asenteet leviäisivät, uskon, että maailmasta voisi tulla parempi paikka.
Mensan pikatesti "131 tai yli".
Tieteen Kuvalehden testi 165.
En koe olevani mikään neropatti, mutta monet alkuperäisen kirjoituksen jutuista tuntuvat tutulta. Lähinnä huvittaa millä perusteilla osa kirjoittajista pitää itseään älykkäinä.
Akateeminen koulutus ja hyvä työpaikka löytyy, mutta sosiaalisesti olen aivan introvertti. Mielenkiintoista keskustelua en saa aikaiseksi kuin muutaman hyvän ystävän kanssa.