Mensan testi -ketjusta ja ylipäänsä älystä kiinnostuneet

Vierailija

07.11.2013 | 10:47

Kiinnostaisi vaihtaa ajatuksia vielä vähän syvemmin aiheesta.

On tätä sivuttukin täällä jo, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, tunnetteko te oman tuloksenne olevan linjassa omien kokemustenne kanssa tai näkyykö älynne testattu taso jotenkin erityisellä tavalla elämässänne.

Mun tulos ei ollut mikään häkellyttävä (121), mutta ihan ok kuitenkin. Toisaalta en koe olevani todellakaan parhaimmillani tuollaisissa kuviopäättelyissä. Kielellisissä asioissa olen mielestäni paljon lahjakkaampi. Tieteen kuvalehden testistä saankin paremmat tulokset (130), joten vaikka en ehkä ihan tuon testin luotettavuudesta vakuutukaan niin on se tavallaan aika hyvin linjassa omien arvioideni kanssa.

Mutta niin. Jos mietin omaa elämääni ja kokemuksiani, niin kyllä testien tulokset jollakin lailla ovat linjassa niiden kanssa. Eli joskus kyllä ihmettelen, että olenko tosiaan näin paljon fiksumpi kuin tietyt ihmiset ympärilläni, toisissa tilanteissa taas saatan tuntea olevani aika tollokin. En siis ole huippunero, jonka on vaikea löytää itseään fiksumpaa seuraa, mutta tietyissä porukoissa kyllä tunnen olevani liian erilainen ja ulkopuolinen, kun koko tapani käsitellä asioita on liian erilainen muuhun porukkaan nähden.

Esimerkkejä:

- oma kaveripiirini on hyvin samanhenkinen kuin itse olen ja viihdyn ystävieni seurassa hyvin. Koen yhdessäolon antoisaksi monin tavoin. Joissakin ei niin läheisissä, "tutun tutuista" koostuvissa porukoissa taas saatan oikeasti saada itseni kiinni siitä etten viihdy, koska koen olevani niin eri levelillä. Ihmiset voivat olla mukavia, mutta on hyvin vähän mitään yhteistä kosketuspintaa. Olen siis kokenut elämäni aika paljon ulkopuolisuuden tunnetta.

- kielellisissä jutuissa mun on joskus vaikea sietää esim. räikeää yhdyssanavirheiden viljelyä ja mua tuskastuttaa se, miten helposti kaikenlaiset kamalat kielivirheet leviävät ihmisten keskuudessa (miksei oikeinkirjoitus leviä yhtä tehokkaasti?!)

- joskus suorastaan vähän ahdistaa, että voiko joillekin olla noin vaikeaa tajuta jokin asia, ja mitä se tarkoittaa maailman tulevaisuuden kannalta (vaikkapa Iltasanomien uutisten kommenttiosioista näitä fiiliksiä saa aika nopeasti). Esim. jos joku ei tunnu kertakaikkiaan tajuavan tilastollisen yleistyksen ja yksittäistapauksen suhdetta/eroa. Siis nämä "haha, tuo tutkimus ei todellakaan pidä paikkaansa koska mun ukki poltti 50 vuotta eikä saanut syöpää" -tyypit, jotka eivät selittämisen jälkeenkään kykene käsittämään, miksi heidän ukkinsa tapaus ei kumoa tutkimustulosta. En tarkoita, että ilman tuon asian tajuamista ei maailmassa voisi toimia rakentavasti, mutta tuon asian ymmärtämättömyys on mun mielestä yksi aika hyvä indikaattori yleisemmästä käsityskyvyn puutteesta, joka todennäköisesti näkyy muutenkin elämässä.

- Koen, että kielellisten asioiden lisäksi älyni näkyy ehkä parhaiten kriittisessä ajattelussa. Tarkemmin ottaen siinä, että olen kriittinen omia ajatuksiani kohtaan ja olen hyvä tunnistamaan sisäiset vaikuttimeni ja esim. sen, onko jokin muistikuva oikeasti aika varma vai värittääkö oma muistini sitä paljonkin. Tämä on yksi asia, jossa koen poikkeavani aika monista. Minusta tuntuu kovin vieraalta joidenkin ihmisten järkkymätön itsevarmuus ja "tietäminen" silloinkin, kun heillä oikeasti olisi aivan väärää tietoa. Toisaalta näillä ihmisillä tuntuu usein olevan terve itsetunto, enkä sano tämän ylikriittisyyteni olevan välttämättä ainakaan omalle henkiselle hyvinvoinnille ja itsevarmuudelle mikään etu. Muutenkin luulen esim. tämän kriittisen ajattelun takana olevan myös henkilöhistoriallisia ja psykologisia tekijöitä enkä ole ollenkaan varma siitä, onko ÄO:lla lopulta paljonkaan tekemistä asian kanssa. Se on kuitenkin ihan oma rönsynsä johon en nyt lähde. Eiköhän tämän tekstin mitta tarpeeksi provosoi jo muutenkin.

- Uskon myös olevani vähän tavallista tarkkanäköisempi huomaamaan ns. kulttuurisia itsestäänselvyyksiä, juttuja joihin aika moni hyppää kyseenalaistamatta mukaan kun muukin lauma niin tekee (esim. sosiaalisen median erilaiset villitykset ja muoti-ilmiöt, tehdään vaan lauman mukana asioita, eikä oikein nähdä mitään metatasoa yhtään missään).

- Edelliseen liittyen: Sen olen huomannut, että jotkut taas eivät pysty ollenkaan käsitellä asioita kulttuurisella tai yleisemmällä tasolla, vaan alkavat vängätä omaa henkilökohtaista mielipidettään. Tarkoitan esim. tilannnetta, jossa minä esitän havainnon, että laihuutta näyttäisi olevan kulttuurisesti hyväksytympää haukkua kuin lihavuutta, koska laihuus on ihannoidumpaa. Tähän aina muutama tulee sanomaan, että "no eikä saa ketään haukkua, sä oot kyllä ihan väärässä!", ja vaikka miten seikkaperäisesti ja maanläheisesti yrittäisin selittää asiaa niin sitä ei ymmärretä. Ei ole siis kyse siitä, että oltaisiin eri mieltä tai tehty eri havainto vaan siitä, ettei edes päästä puhumaan samasta asiasta.

- Edellä kuvattuihin juttuihin liittyy yleisemmin analyyttinen suhtautuminen ja asioiden monitahoinen pohdiskelu, jonka toisinaan huomaan erottavan minut ja jotkut ympäröivät ihmiset. Jotkut saattavat jopa jotenkin turhautua ja suivaantua, jos pohdin ja pyörittelen asioita. Esim. mielenvikaiseksi on tämän taipumuksen vuoksi haukuttu. Minua ei siis kiusaa eikä häiritse se, että maailma ei ole kovin suoraviivainen ja selkeä paikka, eikä minulla ole tarvetta pusertaa käsityksiäni asioista yksioikoisiksi totuuksiksi, joita ei saa pohtia tai kyseenalaistaa. Toki tajuan, etten vaikkapa mekaanisessa työssä jätä työtä tekemättä siksi, että alan pohtia sen filosofisia edellytyksiä :D Osaan siis kyllä mielestäni sijoittaa pohdintani oikeaan aikaan ja paikkaan.

On ehkä monen mielestä provosoivaa kirjoittaa tällaista omakehua ja vieläpä näin pitkästi, mutta olen vasta tulossa siihen miten taas älyni puutekin toisaalta ilmenee monin tavoin:

- Matemaattisesti en ole mikään nero todellakaan. Olen surkea laskemaan päässä (ne Tieteen kuvalehden tehtävät vielä just menee muttei yhtään hankalammat) ja osaan matematiikkaa kohtalaisesti mekaanisessa mielessä, mutta en tajua yhtään mistä siinä on syvemmin kyse. Eli osaan tehdä, mutta minulla ei ole hajuakaan siitä mitä oikeastaan teen.

- Voin myös olla aika blondi välillä. Käyn välillä aika hitaalla (en esim. ikinä osaa vastata nopeasti ja napakasti kuittailuihin vaan möllötän vaan tyhmänä hiljaa). En muutenkaan sanoisi olevani mikään kovin nopea hoksaamaan, noissa ÄO-testeissäkin tuppaa aina tulemaan kiire.

- Tämä on huvittava esimerkki, mutta saatan esim. avata kaapinoven päin omaa naamani :D Ei anna ihan hirveän fiksua kuvaa, apinakin varmaan ymmärtää väistää omaa liikettään... Onkohan tuo nyt sitten jotain kinesteettistä lahjattomuutta ja avaruudellisen hahmotuksen puutetta? Ehkä vähän samaan asiaan liittyy se, miten en uskalla autolla ajaessa sujauttaa itseäni mihinkään kovin pieneen väliin koska koen, etten kertakaikkaan hahmota miten nopeasti minun pitää siihen ehtiä ja missä auton rajat kulkevat.

- Ehkä kaikkien tyhmimmilläni olen suuntien ja eri paikkojen suhteiden hahmottamisessa. Jos olen jossain vähänkin monimutkaisemmassa rakennuksessa sisällä, en hahmota miten rakennus suhteutuu ulkomaailmaan ellen katso ikkunasta ulos. Joudun siis omassa kodissanikin ollessani oikein keskittyä, jos haluan hahmottaa esim. missä suunnassa jokin katu kulkee. Minkäänlaista "kartan tajua" minulla ei ole ja osaankin paikasta toiseen maamerkkien, en suunnan, perusteella.

- ongelmanratkaisuni ei ole tehokasta: esim. saatan vaikka Angry birdsiä pelatessa takoa samalla taktiikalla puoli tuntia hoksaamatta, että kannattaisi kokeilla jotakin muuta jos kerran jo sataan kertaan kokeiltu taktiikka ei toimi

- en ole kovin luova, eli en ole hyvä keksimään uutta. Uusia ajatusmalleja ehkä keksin koska olen kova analysoimaan, mutta missään vähänkään konkreettisemmassa keksimisessä olen tosi, tosi huono. Ahdistun, jos mun käsketään ideoida jotakin uutta. Päässä lyö aina ihan tyhjää.

- Lähimuistini on huono (myös Tieteen kuvalehden testin mukaan muistiosio oli huonoin). Vaikka tiedän, miten esim. kokonaisuuksia tai "tarinaa" luomalla saa painettua yksittäisiä juttuja mieleensä, mä en vaan osaa sitä

- huikeista intrapsyykkisistä kyvyistäni huolimatta mulla on aika huono itseluottamus käytännön asioissa, esim. työtehtävissä. Eli vaikka itsetuntemukseni ja ajatteluni onkin mielestäni lahjakasta, en ole onnistunut kehittämään itsestäni "tehokasta" ja rohkeaa ihmistä, joka hienosti käyttää kapasiteettiaan hyödyksi. Olen siis alisuoriutuja.

Lähinnä mä kai halusin pohtia vaan tätä älyasiaa, ja miettiä, onko noilla ÄO-lukemilla minkään valtakunnan merkitystä oikeasti. Monet noista munkin kertomista asioista on lopulta selitettävissä varmaan muillakin asioilla. Tämä on vaan mielenkiintoinen asia, josta olisi hauska kuulla muidenkin havaintoja.

Vastaa

Tapahtumat

Mensan testi -ketjusta ja ylipäänsä älystä kiinnostuneet

Kommentit (74)