En lapsena saanut ikinä kotiin Doris-keksejä koska olivat muka niin kallita ja äiti piti leipomiaan pikkuleipä parempina, kun muutin omilleni mätin Doriksia naamaan kuin hullu

Mene ap työstämään traumojas jonnekin muualle. Dorikset on sitä paitsi pahoja

Vierailija kirjoitti:

Milloin Doris-keksit muuten ovat tulleet markkinoille? 

Toukokuussa 1988 näköjään. Eipä sitten ihme, ettei niitä ollut lapsuudessani, joka päättyi jo paljon aikaisemmin. Eivät ne kyllä mitään suosikkejani ole vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Mene ap työstämään traumojas jonnekin muualle. Dorikset on sitä paitsi pahoja

Miksei ap saisi työstää traumojaan täällä?

Dorikset on kyllä pahoja, siitä samaa mieltä.

Tiedän perheen, jossa nakit ja ranskalaiset oli kielletty epäterveellisyyden vuoksi. Esikoispoika söi omilleen muutettuaan 7 vuotta lämpimäksi ateriakseen vain nakkeja ja ranskalaisia ennen kuin kiintiö alkoi olla täysi ja laajensi ruokavaloitaan. Nuoressa varressa rasva ei näkynyt, kun liikkui pyörällä paljon

No ne keksit ei maistu yhtään miltään. En syö enkä ole himoinnut.

Mun lapsuudessa Doris-keksit oli hienointa, mitä saatoin kuvitella. Sain kutsun rikkaan perhetutun tyttären synttäreille ja vein sinne lahjaksi Doris-paketin ja jonkun Tiimarin posliinifiguurin, kun piti panostaa lahjaan kunnolla. Muut ikätoverit sitten veivät lahjaksi joyain Benettonin collegepaitoja ja vastaavia. Auts.

Vierailija kirjoitti:

No ne keksit ei maistu yhtään miltään. En syö enkä ole himoinnut.

Muistelen, että ne maistuu viiltävän imelälle, glukoosisiirapille ja jollekin teolliselle rasvalle, joka voisi yhtä hyvin olla käsivoidetta. Hyviäkin valmiskeksejä on, mutta Dorikset eivät ole niitä.

Itse en lapsuudessani tykännyt kekseistä yhtään koska ne olivat kuivia ja oli kuin olisi imelää näkkileipää syönyt. Ainoat keksit joista tykkäsin olivat Jaffa keksit mutta meille ei koskaan ostettu niitä koska äiti ei tykännyt niistä. Hänen mielestään ne olivat "kakkuja" eivätkä keksejä ja hänen mielestään kakut kuuluivat vain juhlaan. Meillä oli kotona aina vain jotain Marie tai Muru keksejä. Jaffoja sai lähinnä vain kavereiden luona esim. kun jollain oli synttärit tai nimipäivät ym.

Kun teininä tienasin kesäduunista omaa rahaa ostin Jaffa keksejä usein ja niihin tuli ihan melkein pakkomielle. Nyt aikuisena olen onnistunut melkein jo vieroittumaan Jaffa kekseistä, tosin vieläkin herkuttelen niillä noin kerran kuussa. Ostan paketillisen ja syön sen parissa päivässä.

Doris keksejä olen maistanut vain kerran kun joku tarjosi niitä töissä. En tykännyt.

Meillä oli kotona 80% kerroista perunaa. Kun muutin omilleni, niin söin 2 vuotta pastaa ja riisiä.

Ja meillä pakotettiin kaurapuuroa, joka aamu kouluun lähtiessä. Söin ekaluokkalaisena ja sen jälkeen menikin 25 vuotta, ennen kuin kajosin puuroon. Kiisseliin en koske vieläkään, se on peruja sairaalasta, jossa muuten edelleen tyrkytetään kiisseliä joka saatanan ilta. Aikuisena olen tosin ollut siellä kiisselikauhan varressa, en uhrina.

Meillä ei ollut appelsiinimehua ikinä. Kun muutin pois kotoa niin join monta vuotta joka päivä useamman lasillisen appelsiinimehua. Nykyään ei tule mehuja osteltua, mutta pitäisiköhän sitä seuraavaalla kauppareissulla tölkillinen ostaa ja testata, että miltä maistuu...

Minä sain Doriksia ja Dominoita ja tykkäsinkin niistä. Nykyään inhoan keksejä. Paria poikkeusta lukuunottamatta en pysty syömään keksejä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikun joo, oli niitä värikkäitä Carneval-keksejä tms. olemassa, mutta en suuremmin pitänyt niistä.

Nämä muistan itsekin, valitettavasti. Ainoa keksilaji, jota meillä oli jostain syystä aina tarjolla. Karmaisevaa kuraa, vaikka lapsena söin aivan kaikkea, mikä vain oli vähänkin makeaa. Vihaan niitä vieläkin. Selkeästi trauma jäi :D

Karseita keksejä 🤢🤮

En syö vaikka ilmaiseksi saisin. Niin pahoja.

Lähtekää kuntoutumaan makuaistinne jos mitään ei maistu.