Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

maailman hirvein sukunimi..onko ok pitää tyttönimi?

Vierailija
06.11.2013 |

ei olla vielä kihloistakaan puhuttu mutta mietin jo etukäteen että onko ok pitää tyttönnimi ja vaatia lapsille jos tulee,mun sukunimi s

 

 

 

en perusteellakun miehellä on maailmankamalin sukunimi?

Kommentit (37)

Vierailija
21/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies voi ottaa vaimonsa nimen tai voitte yhdessä miettiä itsellenne jonkun uuden nimen. Ja sulla on täysi oikeus pitää oma sukunimesikin. Tosin mikä sukunimi on niin hirveä ettei sitä voi kuvitella edes lapselle? Kullila? Vittulanpelto? Paskanen?

Vierailija
22/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehenä en katselisi tuollaista ap:n tavalla ajattelevaa naista alkuunkaan. Esteettisten seikkojen perusteella väheksyt toisen sukua nettipalstoilla, hyvin alhaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutenkin kannattaisi pitää tyttönimi, miksi ihmeessä nainen luopuisi omasta nimestään, kuten muinaisina naista alistavina aikoina. Ei se naisen nimi ole sen huonompi kuin miehenkään. En kyllä yhtään katselisi miestä, joka vaatisi että minun pitäisi ottaa hänen nimi aviossa!

Vierailija
24/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:36"]

Muutenkin kannattaisi pitää tyttönimi, miksi ihmeessä nainen luopuisi omasta nimestään, kuten muinaisina naista alistavina aikoina. Ei se naisen nimi ole sen huonompi kuin miehenkään. En kyllä yhtään katselisi miestä, joka vaatisi että minun pitäisi ottaa hänen nimi aviossa! [/quote]

Ilmeisesti perinteet ja historia eivät merkitse sinulle siis yhtään mitään.

Vierailija
25/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietenkin pidät oman nimesi. Hassu kysymys. Ja lapsille äidin nimi on loogisempi.

Vierailija
26/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos mielipiteistä. Jos nimi olisi vaikka Alkio niin olisi okei mutta se on ulkomaalainen joka tarkoittaa Suomessa jotain kamalaa joten en halua sitä itselleni enkä varmasti lapsille sillä siitä olisi vain ongelmia. Hyvä idea, ehkä mies suostuisi ottamaan minun tavallisen -nen sukunimen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

7, ei se miehen sukunimen ottaminen ole vanha perinne, eikä historiaa... Nimenomaan entisinä aikoina miehet ottivat naisen sukunimiä. Tai sitten oltiin kokonaan ilman. Mitä jos hankkisit yleissivistyksen!

Vierailija
28/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:41"]

7, ei se miehen sukunimen ottaminen ole vanha perinne, eikä historiaa... Nimenomaan entisinä aikoina miehet ottivat naisen sukunimiä. Tai sitten oltiin kokonaan ilman. Mitä jos hankkisit yleissivistyksen!

[/quote]

Hah hah, semantiikkaa. Nimenomaan se, että nainen ottaa miehen sukunimen, mielletään suomalaiseksi tavaksi.

Miksi te väheksytte suomalaista kulttuuria? Onko moderni nipotusfeminismi kulttuuriperinnön vaalimista tärkeämpää?

Sanokaa mitä sanotte, mutta kun miehellä on eri sukunimet kuin lapsillaan, ajatellaan yleisesti, että nuo eivät kyllä ole hänen omiaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kaipa se mies ymmärtää kun kerrot, että suomeksi nimesi on törkeä etkä halua sitä lapsillesi. Onhan näitä klassisia juttuja, esim. espanjassa ei ole Pajero-autoja koska pajero tarkottaa runkkaria. Tai japaniksi ihan perus Aho/Ahonen jne. on paska.

Vierailija
30/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen sukunimen ottaminen on aika uusi "perinne". Ylipäänsä sukunimet on uusi keksintö, ennen oltiin esim. Liisa Arhippantytär, tai sitten nimi määräytyi asuinpaikan perusteella. Ja harvinaisen tyhmä "perinne" tuo nimenvaihto onkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

11, kuka mieltää? Minun suvussani on aina otettu tilan nimi. Taloon naidut miehet ovat siis ottaneet vaimonsa nimen. Ja tämä se vasta on vanha yleinen suomalainen perinne. Meilläkin ekat merkinnät on 1500-luvun alusta.

 

Tuo että vaimo ottaa miehensä sukunimen on vasta sata vuotta vanha tapa, joka kumottiin jo 1980-luvulla, kun tuli nykyinen sukunimilaki.

Vierailija
32/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:28"]

Mies voi ottaa vaimonsa nimen tai voitte yhdessä miettiä itsellenne jonkun uuden nimen. Ja sulla on täysi oikeus pitää oma sukunimesikin. Tosin mikä sukunimi on niin hirveä ettei sitä voi kuvitella edes lapselle? Kullila? Vittulanpelto? Paskanen?

[/quote]

 

En ole ap, mutta meillä otettiin minun sukunimeni yhteiseksi, kun miehen sukunimi oli Ala-Hellä. Miehen mielestä se oli paha ja tuo mieleen alapää hellänä... 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:47"]

Miehen sukunimen ottaminen on aika uusi "perinne". Ylipäänsä sukunimet on uusi keksintö, ennen oltiin esim. Liisa Arhippantytär, tai sitten nimi määräytyi asuinpaikan perusteella. Ja harvinaisen tyhmä "perinne" tuo nimenvaihto onkin.

[/quote]

 

Miehen sukunimen ottaminen alkoi yleistyä jo 1800-luvun lopulla, siis ennen sitä 1929 nimilakia, jonka aikana vaisen oli pakko ottaa miehen nimi. 1800-luvun puolivälissä astui voimaan sukunimilaki jonka mukaan toinen puolisoista sai ottaa toisen sukunimen tai yhdistelmä nimen tai sitten molemmat pitää omansa. Tuosta alkoi siis se trendi, että nainen yleensä otti miehen sukunimen. Eli en niinkään uudeksi perinteeksi tuota kyllä kutsuisi, yli sata vuotta kuitenkin...

Ja sukunimiä on Itä-Suomessa ollut käytössä jo 1200-luvulta lähtien, Länsi-Suomessa ovat uudempi keksintö.

 

Vierailija
34/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

11, mikäänhän ei estä sitä miestä ottamasta samaa sukunimeä kuin mikä on vaimolla ja lapsilla. Suomessa on vahva perinne, että nainen hoitaa ne lasten käytännön asiat - se on huomattavasti kätevämpää kun äidillä ja lapsilla on sama sukunimi. Ja kun puolet liitoista päätyy eroon ja naisille ne lapset yleisimmin jää  - niin tadaa, jälleen se äidin nimi on kätevämpi vaihtoehto!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:47"]

Miehen sukunimen ottaminen on aika uusi "perinne". Ylipäänsä sukunimet on uusi keksintö, ennen oltiin esim. Liisa Arhippantytär, tai sitten nimi määräytyi asuinpaikan perusteella. Ja harvinaisen tyhmä "perinne" tuo nimenvaihto onkin.

[/quote]

 

Miehen sukunimen ottaminen alkoi yleistyä jo 1800-luvun lopulla, siis ennen sitä 1929 nimilakia, jonka aikana vaisen oli pakko ottaa miehen nimi. 1800-luvun puolivälissä astui voimaan sukunimilaki jonka mukaan toinen puolisoista sai ottaa toisen sukunimen tai yhdistelmä nimen tai sitten molemmat pitää omansa. Tuosta alkoi siis se trendi, että nainen yleensä otti miehen sukunimen. Eli en niinkään uudeksi perinteeksi tuota kyllä kutsuisi, yli sata vuotta kuitenkin...

Ja sukunimiä on Itä-Suomessa ollut käytössä jo 1200-luvulta lähtien, Länsi-Suomessa ovat uudempi keksintö.

 

[/quote]

 

Sata vuotta on perinteistä puhuttaessa lyhyt aika... jos oikeasti perinteitä arvostaa, miksei sitten ottaisi käyttöön tapoja, jotka on olleet tosi pitkään vallalla?

 

Vierailija
36/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:11"]

 

Sata vuotta on perinteistä puhuttaessa lyhyt aika... jos oikeasti perinteitä arvostaa, miksei sitten ottaisi käyttöön tapoja, jotka on olleet tosi pitkään vallalla?

 

[/quote]

 

Ei perinteille ole olemassa mitään vuosi määritelmää, että sitten kun jotain juttua on tehty riittävän monta vuotta niin sitten se on vasta perinne ja vasta jossain vaiheessa siitä tulee pitkä perinne. Jos vaikka tuttavaperheet ovat viettäneet jo juhannusta yhdessä, niin veikkaisin heidän mieltävän tuon yhteisen juhannuksen jo aika vanhaksi perinteeksi. En usko, että kellekään tulisi mieleen sanoa, että "no tämä nyt on tällainen uusi tapa meidan kesken..."

Tuohon yli 150 vuoteenkin mahtuu kuitenkin jo tosi monta sukupolvea.

 

Vierailija
37/37 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:11"]

 

Sata vuotta on perinteistä puhuttaessa lyhyt aika... jos oikeasti perinteitä arvostaa, miksei sitten ottaisi käyttöön tapoja, jotka on olleet tosi pitkään vallalla?

 

[/quote]

 

Ei perinteille ole olemassa mitään vuosi määritelmää, että sitten kun jotain juttua on tehty riittävän monta vuotta niin sitten se on vasta perinne ja vasta jossain vaiheessa siitä tulee pitkä perinne. Jos vaikka tuttavaperheet ovat viettäneet jo juhannusta yhdessä, niin veikkaisin heidän mieltävän tuon yhteisen juhannuksen jo aika vanhaksi perinteeksi. En usko, että kellekään tulisi mieleen sanoa, että "no tämä nyt on tällainen uusi tapa meidan kesken..."

Tuohon yli 150 vuoteenkin mahtuu kuitenkin jo tosi monta sukupolvea.

 

[/quote]

 

*anteeksi kymmenen juhannusta, unohtui sana

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän kuusi