Lue keskustelun säännöt.
Itsemurha synnytysvaurioiden takia?
14.09.2020 |
Kuinkahan yleistä on, että vakavia synnytysvaurioita saanut masentuu niin vakavasti että päätyy itsemurhaan?
Ainakin alaraajahalvaus, hermovaurioiden aiheuttama krooninen kipu ja pidätyskyvyn menettäminen ovat sellaisia kauhuskenaarioita joiden osuessa omalle kohdalle melkein kuka tahansa masentuisi todella pahasti. Asiaa pahentaa entisestään se, että vakaviinkin vaurioihin on Suomessa hyvin vaikea saada hoitoa.
Tästä aiheesta ei kuitenkaan puhuta edes netissä, vaikka itsemurha on yleisin äitiyskuolemien aiheuttaja (sitä ei tietenkään tiedetä, johtuvatko ne juuri vaurioista vai jostain muusta). Miksi synnytysvauriot ja hiljattain synnyttäneiden äitien itsemurhat ovat sellaisia asioita joista ei "saisi" puhua, kun ne kuitenkin koskettavat monen elämää?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tavoittelee tällä keskustelulla? Että kukaan ei uskaltaisi pönkiä lapsia tähän maailmaan? Itse sain vaikeat komplikaatiot, kuolion alavatsaani. Olihan se tuskallista ja ahdistavaa, mutta olihan minulla siinä se vastasyntynyt luomassa uskoa tulevaan. Tulin täysin kuntoon lääkäreiden hoidolla.
Kaikki ei tule kuntoon. Ei tarvitse olla psykiatri että ymmärtää että ahdistunut ja tuskainen äiti vaikuttaa pidemmän päälle myös lapseen negatiivisesti.
Ja sun ratkaisu on?
Ihan ensimmäiseksi vaivat pitäisi ottaa tosissaan, tutkia ja hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei toteudu nykyään läheskään aina.
Toiseksi esimerkiksi keskusteluapua pitäisi olla helpommin ja paljon enemmän saatavilla.
Miksi susta niitä vaivoja ei hoideta? Kyllä mun sänkyni vieressä sen kuolion kanssa oli koko sairaalan lääkärikaarti, ylilääkäriä myöten tsemppaamassa. Onko sulla omaa kokemusta asiasta?
Sulla kävi hyvä tuuri henkilökunnan suhteen ja vaivasi oli sen verran näkyvä ja helposti ymmärrettävä, että sait hoitoa. Jos oireet ovat jotenkin epämääräiset, niin pistetään usein potilaan psyyken piikkiin ja oletetaan liioittelevan, että ehditään seuraaviin hommiin. Tämä on ihan tavallinen kokemus kaikessa terveydenhuollossa.
Eli sulla ei ole omakohtaista kokemusta? Kunhan demonisoit meidän maan terveydenhuoltohenkilökuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tavoittelee tällä keskustelulla? Että kukaan ei uskaltaisi pönkiä lapsia tähän maailmaan? Itse sain vaikeat komplikaatiot, kuolion alavatsaani. Olihan se tuskallista ja ahdistavaa, mutta olihan minulla siinä se vastasyntynyt luomassa uskoa tulevaan. Tulin täysin kuntoon lääkäreiden hoidolla.
Kaikki ei tule kuntoon. Ei tarvitse olla psykiatri että ymmärtää että ahdistunut ja tuskainen äiti vaikuttaa pidemmän päälle myös lapseen negatiivisesti.
Ja sun ratkaisu on?
Ihan ensimmäiseksi vaivat pitäisi ottaa tosissaan, tutkia ja hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei toteudu nykyään läheskään aina.
Toiseksi esimerkiksi keskusteluapua pitäisi olla helpommin ja paljon enemmän saatavilla.
Miksi susta niitä vaivoja ei hoideta? Kyllä mun sänkyni vieressä sen kuolion kanssa oli koko sairaalan lääkärikaarti, ylilääkäriä myöten tsemppaamassa. Onko sulla omaa kokemusta asiasta?
On, monestakin eri vaivasta. Mistä vaivasta haluat aloittaa? Arvesta joka tulehtui ja joka luvattiin hoitaa jos sen kanssa tulee myöhemmin ongelmaa mutta mitään hoitoa ei ole saanut ja arpi vetää kroppaa kieroon mikä aiheuttaa jatkuvaa selkäkipua? Perussairaudesta joka ei ole hallinnassa millään mittarilla mutta lääkärien mukaan kuuluu asiaan ettei lääkityksellä ole mitään vastetta?
Synnytysten jälkeisten ongelmien pitäisi olla kokonaan oma lääketieteen alansa. Sen lisäksi, että on "synnytyslääkäreitä" ja "lastenlääkäreitä", pitäisi olla "lapsivuodelääkäreitä". Onhan geriatrejakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tavoittelee tällä keskustelulla? Että kukaan ei uskaltaisi pönkiä lapsia tähän maailmaan? Itse sain vaikeat komplikaatiot, kuolion alavatsaani. Olihan se tuskallista ja ahdistavaa, mutta olihan minulla siinä se vastasyntynyt luomassa uskoa tulevaan. Tulin täysin kuntoon lääkäreiden hoidolla.
Kaikki ei tule kuntoon. Ei tarvitse olla psykiatri että ymmärtää että ahdistunut ja tuskainen äiti vaikuttaa pidemmän päälle myös lapseen negatiivisesti.
Ja sun ratkaisu on?
Ihan ensimmäiseksi vaivat pitäisi ottaa tosissaan, tutkia ja hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei toteudu nykyään läheskään aina.
Toiseksi esimerkiksi keskusteluapua pitäisi olla helpommin ja paljon enemmän saatavilla.
Miksi susta niitä vaivoja ei hoideta? Kyllä mun sänkyni vieressä sen kuolion kanssa oli koko sairaalan lääkärikaarti, ylilääkäriä myöten tsemppaamassa. Onko sulla omaa kokemusta asiasta?
On, monestakin eri vaivasta. Mistä vaivasta haluat aloittaa? Arvesta joka tulehtui ja joka luvattiin hoitaa jos sen kanssa tulee myöhemmin ongelmaa mutta mitään hoitoa ei ole saanut ja arpi vetää kroppaa kieroon mikä aiheuttaa jatkuvaa selkäkipua? Perussairaudesta joka ei ole hallinnassa millään mittarilla mutta lääkärien mukaan kuuluu asiaan ettei lääkityksellä ole mitään vastetta?
Minua ei kiinnosta sinun arpesi, vaan ne synnytysvauriot, joista halusit puhua ja väität ettei niitä hoideta tässä maassa, vaan ajetaan naisia itsemurhaan. Oletko synnyttänyt? Millaisia vaurioita sait? Saitko niihin hoitoa? Minä olen synnyttänyt, sain vaikeat komplikaatiot ja sain myös ensiluokkaista hoitoa ja aivan loputtomasti empatiaa ja tsemppausta hoitohenkilökunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvä ja tarpeellinen aloitus,kerrankin! Itse kuulun heihin, joiden synnytyksessä/sen jälkeen saadut paitsi fyysiset,myös psyykkiset elinikäiset vauriot, on haluttu vaieta kuoliaiksi ja minä todella olisin päätynyt itsemurhaan,ellen olisi saanut voimaa lapsestani ja tarpeellisuudestani hänelle. Mitään vastuuta ei kukaan halua kantaa, päinvastoin, asiakirjoja on pimitetty, tutkimuksia ei haluta tehdä,minulle on lyöty luuri korvaan lukemattomia kertoja,sanomisiani on törkeästi vääristelty,minua on mustamaalattu murskaamattako useiden vuosien ajan viranomaistahoilta,on yritetty saada osastolle mielisairaalaan valheellisten potilas yms asiakirjojen perusteella suoraan synnytyksen jälkeen kuopukseni kohdalla(tämän esti vain se,että en mennyt sairaalaan yksin,vaan mukanani oli useampi ystävä,jotka olivat todistamassa mitä sairaalassa tapahtui) ja niin edelleen. Fyysiset vammat,kuten pidätysongelmat ja hermovauriot, niiden kanssa voin jotenkuten elää, mutta syykkiset vammat ovat niin pahat, että jonain päivänä joku joutuu hinnan niistä maksamaan.
Onhan sulla asianajaja? Nauhoita kaikki keskustelut. Tee rikosilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tavoittelee tällä keskustelulla? Että kukaan ei uskaltaisi pönkiä lapsia tähän maailmaan? Itse sain vaikeat komplikaatiot, kuolion alavatsaani. Olihan se tuskallista ja ahdistavaa, mutta olihan minulla siinä se vastasyntynyt luomassa uskoa tulevaan. Tulin täysin kuntoon lääkäreiden hoidolla.
Kaikki ei tule kuntoon. Ei tarvitse olla psykiatri että ymmärtää että ahdistunut ja tuskainen äiti vaikuttaa pidemmän päälle myös lapseen negatiivisesti.
Ja sun ratkaisu on?
Ihan ensimmäiseksi vaivat pitäisi ottaa tosissaan, tutkia ja hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei toteudu nykyään läheskään aina.
Toiseksi esimerkiksi keskusteluapua pitäisi olla helpommin ja paljon enemmän saatavilla.
Miksi susta niitä vaivoja ei hoideta? Kyllä mun sänkyni vieressä sen kuolion kanssa oli koko sairaalan lääkärikaarti, ylilääkäriä myöten tsemppaamassa. Onko sulla omaa kokemusta asiasta?
Sulla kävi hyvä tuuri henkilökunnan suhteen ja vaivasi oli sen verran näkyvä ja helposti ymmärrettävä, että sait hoitoa. Jos oireet ovat jotenkin epämääräiset, niin pistetään usein potilaan psyyken piikkiin ja oletetaan liioittelevan, että ehditään seuraaviin hommiin. Tämä on ihan tavallinen kokemus kaikessa terveydenhuollossa.
Eli sulla ei ole omakohtaista kokemusta? Kunhan demonisoit meidän maan terveydenhuoltohenkilökuntaa?
Voimme toki keskustella myös niistä parista kerrasta kun melkein menetin henkeni kun terveydenhuoltohenkilökunnan mielestä on kyseessä vain perusvatsatauti ja flunssa tutkimatta asiaa mitenkään. Kuvitellaan että ihmiset vain huvikseen tulevat terveyskeskukseen eikä edes pikatulehdusarvoa viitsitä ottaa. Puhjennut umpisuoli ja verenmyrkytyksen kynnykselle edennyt keuhkokuume olisivat antaneet vihjeita jo siinä pikatestissä mutta kun ei uskota että olo on todella huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tavoittelee tällä keskustelulla? Että kukaan ei uskaltaisi pönkiä lapsia tähän maailmaan? Itse sain vaikeat komplikaatiot, kuolion alavatsaani. Olihan se tuskallista ja ahdistavaa, mutta olihan minulla siinä se vastasyntynyt luomassa uskoa tulevaan. Tulin täysin kuntoon lääkäreiden hoidolla.
Kaikki ei tule kuntoon. Ei tarvitse olla psykiatri että ymmärtää että ahdistunut ja tuskainen äiti vaikuttaa pidemmän päälle myös lapseen negatiivisesti.
Ja sun ratkaisu on?
Ihan ensimmäiseksi vaivat pitäisi ottaa tosissaan, tutkia ja hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei toteudu nykyään läheskään aina.
Toiseksi esimerkiksi keskusteluapua pitäisi olla helpommin ja paljon enemmän saatavilla.
Miksi susta niitä vaivoja ei hoideta? Kyllä mun sänkyni vieressä sen kuolion kanssa oli koko sairaalan lääkärikaarti, ylilääkäriä myöten tsemppaamassa. Onko sulla omaa kokemusta asiasta?
On, monestakin eri vaivasta. Mistä vaivasta haluat aloittaa? Arvesta joka tulehtui ja joka luvattiin hoitaa jos sen kanssa tulee myöhemmin ongelmaa mutta mitään hoitoa ei ole saanut ja arpi vetää kroppaa kieroon mikä aiheuttaa jatkuvaa selkäkipua? Perussairaudesta joka ei ole hallinnassa millään mittarilla mutta lääkärien mukaan kuuluu asiaan ettei lääkityksellä ole mitään vastetta?
Minua ei kiinnosta sinun arpesi, vaan ne synnytysvauriot, joista halusit puhua ja väität ettei niitä hoideta tässä maassa, vaan ajetaan naisia itsemurhaan. Oletko synnyttänyt? Millaisia vaurioita sait? Saitko niihin hoitoa? Minä olen synnyttänyt, sain vaikeat komplikaatiot ja sain myös ensiluokkaista hoitoa ja aivan loputtomasti empatiaa ja tsemppausta hoitohenkilökunnalta.
Kyseessähän ei voi olla sektioarpi? Mitä tulee muihin vaurioihin niin empatian taso on ollut tasoa verenvuoto alapäästä on mielenterveysongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tavoittelee tällä keskustelulla? Että kukaan ei uskaltaisi pönkiä lapsia tähän maailmaan? Itse sain vaikeat komplikaatiot, kuolion alavatsaani. Olihan se tuskallista ja ahdistavaa, mutta olihan minulla siinä se vastasyntynyt luomassa uskoa tulevaan. Tulin täysin kuntoon lääkäreiden hoidolla.
Kaikki ei tule kuntoon. Ei tarvitse olla psykiatri että ymmärtää että ahdistunut ja tuskainen äiti vaikuttaa pidemmän päälle myös lapseen negatiivisesti.
Ja sun ratkaisu on?
Ihan ensimmäiseksi vaivat pitäisi ottaa tosissaan, tutkia ja hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei toteudu nykyään läheskään aina.
Toiseksi esimerkiksi keskusteluapua pitäisi olla helpommin ja paljon enemmän saatavilla.
Miksi susta niitä vaivoja ei hoideta? Kyllä mun sänkyni vieressä sen kuolion kanssa oli koko sairaalan lääkärikaarti, ylilääkäriä myöten tsemppaamassa. Onko sulla omaa kokemusta asiasta?
On, monestakin eri vaivasta. Mistä vaivasta haluat aloittaa? Arvesta joka tulehtui ja joka luvattiin hoitaa jos sen kanssa tulee myöhemmin ongelmaa mutta mitään hoitoa ei ole saanut ja arpi vetää kroppaa kieroon mikä aiheuttaa jatkuvaa selkäkipua? Perussairaudesta joka ei ole hallinnassa millään mittarilla mutta lääkärien mukaan kuuluu asiaan ettei lääkityksellä ole mitään vastetta?
Minua ei kiinnosta sinun arpesi, vaan ne synnytysvauriot, joista halusit puhua ja väität ettei niitä hoideta tässä maassa, vaan ajetaan naisia itsemurhaan. Oletko synnyttänyt? Millaisia vaurioita sait? Saitko niihin hoitoa? Minä olen synnyttänyt, sain vaikeat komplikaatiot ja sain myös ensiluokkaista hoitoa ja aivan loputtomasti empatiaa ja tsemppausta hoitohenkilökunnalta.
Kyseessähän ei voi olla sektioarpi? Mitä tulee muihin vaurioihin niin empatian taso on ollut tasoa verenvuoto alapäästä on mielenterveysongelma.
Eiköhän hän olisi sen sanonut, jos sektiosta olisi ollut kyse. Tuskin on koskaan saanut lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tavoittelee tällä keskustelulla? Että kukaan ei uskaltaisi pönkiä lapsia tähän maailmaan? Itse sain vaikeat komplikaatiot, kuolion alavatsaani. Olihan se tuskallista ja ahdistavaa, mutta olihan minulla siinä se vastasyntynyt luomassa uskoa tulevaan. Tulin täysin kuntoon lääkäreiden hoidolla.
Kaikki ei tule kuntoon. Ei tarvitse olla psykiatri että ymmärtää että ahdistunut ja tuskainen äiti vaikuttaa pidemmän päälle myös lapseen negatiivisesti.
Ja sun ratkaisu on?
Ihan ensimmäiseksi vaivat pitäisi ottaa tosissaan, tutkia ja hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei toteudu nykyään läheskään aina.
Toiseksi esimerkiksi keskusteluapua pitäisi olla helpommin ja paljon enemmän saatavilla.
Miksi susta niitä vaivoja ei hoideta? Kyllä mun sänkyni vieressä sen kuolion kanssa oli koko sairaalan lääkärikaarti, ylilääkäriä myöten tsemppaamassa. Onko sulla omaa kokemusta asiasta?
Sulla kävi hyvä tuuri henkilökunnan suhteen ja vaivasi oli sen verran näkyvä ja helposti ymmärrettävä, että sait hoitoa. Jos oireet ovat jotenkin epämääräiset, niin pistetään usein potilaan psyyken piikkiin ja oletetaan liioittelevan, että ehditään seuraaviin hommiin. Tämä on ihan tavallinen kokemus kaikessa terveydenhuollossa.
Eli sulla ei ole omakohtaista kokemusta? Kunhan demonisoit meidän maan terveydenhuoltohenkilökuntaa?
Voimme toki keskustella myös niistä parista kerrasta kun melkein menetin henkeni kun terveydenhuoltohenkilökunnan mielestä on kyseessä vain perusvatsatauti ja flunssa tutkimatta asiaa mitenkään. Kuvitellaan että ihmiset vain huvikseen tulevat terveyskeskukseen eikä edes pikatulehdusarvoa viitsitä ottaa. Puhjennut umpisuoli ja verenmyrkytyksen kynnykselle edennyt keuhkokuume olisivat antaneet vihjeita jo siinä pikatestissä mutta kun ei uskota että olo on todella huono.
Tämä ketju on synnytysvaurioista ei vatsataudeista. Oliko sinulla sitä substanssia asiasta puhumiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tavoittelee tällä keskustelulla? Että kukaan ei uskaltaisi pönkiä lapsia tähän maailmaan? Itse sain vaikeat komplikaatiot, kuolion alavatsaani. Olihan se tuskallista ja ahdistavaa, mutta olihan minulla siinä se vastasyntynyt luomassa uskoa tulevaan. Tulin täysin kuntoon lääkäreiden hoidolla.
Kaikki ei tule kuntoon. Ei tarvitse olla psykiatri että ymmärtää että ahdistunut ja tuskainen äiti vaikuttaa pidemmän päälle myös lapseen negatiivisesti.
Ja sun ratkaisu on?
Ihan ensimmäiseksi vaivat pitäisi ottaa tosissaan, tutkia ja hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei toteudu nykyään läheskään aina.
Toiseksi esimerkiksi keskusteluapua pitäisi olla helpommin ja paljon enemmän saatavilla.
Miksi susta niitä vaivoja ei hoideta? Kyllä mun sänkyni vieressä sen kuolion kanssa oli koko sairaalan lääkärikaarti, ylilääkäriä myöten tsemppaamassa. Onko sulla omaa kokemusta asiasta?
Sulla kävi hyvä tuuri henkilökunnan suhteen ja vaivasi oli sen verran näkyvä ja helposti ymmärrettävä, että sait hoitoa. Jos oireet ovat jotenkin epämääräiset, niin pistetään usein potilaan psyyken piikkiin ja oletetaan liioittelevan, että ehditään seuraaviin hommiin. Tämä on ihan tavallinen kokemus kaikessa terveydenhuollossa.
Eli sulla ei ole omakohtaista kokemusta? Kunhan demonisoit meidän maan terveydenhuoltohenkilökuntaa?
Voimme toki keskustella myös niistä parista kerrasta kun melkein menetin henkeni kun terveydenhuoltohenkilökunnan mielestä on kyseessä vain perusvatsatauti ja flunssa tutkimatta asiaa mitenkään. Kuvitellaan että ihmiset vain huvikseen tulevat terveyskeskukseen eikä edes pikatulehdusarvoa viitsitä ottaa. Puhjennut umpisuoli ja verenmyrkytyksen kynnykselle edennyt keuhkokuume olisivat antaneet vihjeita jo siinä pikatestissä mutta kun ei uskota että olo on todella huono.
Tämä ketju on synnytysvaurioista ei vatsataudeista. Oliko sinulla sitä substanssia asiasta puhumiseen?
Tässä keskustelussa on useita esimerkkejä terveydenhuollon suhtautumisesta ihmisten vaivoihin. Selvästi nähtävissä että kaikkien kohdalla vaivoja ei oteta tosissaan tai hoideta tosissaan ja en näe miksi se ei koskisi myös synnytykseen liittyviä vaurioita joidenkin kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo melkein kuoli verenvuotoon. Kiitos osaavan henkilökunnan, henki pelastettiin. Mutta hirviö kätilö oli silti todella ikävä häntä kohtaan.
Alapää tuusannuuskana.
Tämä sama tapahtui itselle. Ensisynnyttäjä kun olin, en epäillyt, miksi huone täynnä lääkäreitä yms. Sain tietää asiasta vasta lähtöpäivänä, ennemmin kukaan ei hiiskunut sanaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä sujui molemmat suunnitellut sektiot ilman komplikaatioita mutta ymmärrän SILTI heitä joilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri.
Miten se voi olla niin vaikeaa tajuta että jos itsellä on mennyt synnytys hyvin niin samaan aikaan joku muu saattaa taistella hengestään!
Miksi ihmeessä näin ilmiselvästä asiasta täytyy vääntää ratakiskoa! Kuinka mustavalkoisesti osa ihmisistä voikaan maailman nähdä.
Vai oletteko te vänkääjät trolleja? Hyvähyvä... näin vakavasta asiasta kannattaakin rölleillä. Huoh.
Olisipa minulla ollut lukupäätä opiskella lääkäriksi. Ottaisin ihmisten vaivat tosissani.. kuuntelisin. Auttaisin.
En yleistä mutta tuntuu siltä että monilta lääkäreiltä puuttuu empatiakyky. Miksi sellaiset ihmiset tahtovat lääkäreiksi jos heidän hyvinvointi ei aidosti kiinnosta?
Kolikot silmissä vaan kiiluu ja setelitukot pursuaa korvista ettei vahingossakaan kuulla tai nähdä potilaan kuviteltuja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tavoittelee tällä keskustelulla? Että kukaan ei uskaltaisi pönkiä lapsia tähän maailmaan? Itse sain vaikeat komplikaatiot, kuolion alavatsaani. Olihan se tuskallista ja ahdistavaa, mutta olihan minulla siinä se vastasyntynyt luomassa uskoa tulevaan. Tulin täysin kuntoon lääkäreiden hoidolla.
Kaikki ei tule kuntoon. Ei tarvitse olla psykiatri että ymmärtää että ahdistunut ja tuskainen äiti vaikuttaa pidemmän päälle myös lapseen negatiivisesti.
Ja sun ratkaisu on?
Ihan ensimmäiseksi vaivat pitäisi ottaa tosissaan, tutkia ja hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei toteudu nykyään läheskään aina.
Toiseksi esimerkiksi keskusteluapua pitäisi olla helpommin ja paljon enemmän saatavilla.
Miksi susta niitä vaivoja ei hoideta? Kyllä mun sänkyni vieressä sen kuolion kanssa oli koko sairaalan lääkärikaarti, ylilääkäriä myöten tsemppaamassa. Onko sulla omaa kokemusta asiasta?
Sulla kävi hyvä tuuri henkilökunnan suhteen ja vaivasi oli sen verran näkyvä ja helposti ymmärrettävä, että sait hoitoa. Jos oireet ovat jotenkin epämääräiset, niin pistetään usein potilaan psyyken piikkiin ja oletetaan liioittelevan, että ehditään seuraaviin hommiin. Tämä on ihan tavallinen kokemus kaikessa terveydenhuollossa.
Eli sulla ei ole omakohtaista kokemusta? Kunhan demonisoit meidän maan terveydenhuoltohenkilökuntaa?
Voimme toki keskustella myös niistä parista kerrasta kun melkein menetin henkeni kun terveydenhuoltohenkilökunnan mielestä on kyseessä vain perusvatsatauti ja flunssa tutkimatta asiaa mitenkään. Kuvitellaan että ihmiset vain huvikseen tulevat terveyskeskukseen eikä edes pikatulehdusarvoa viitsitä ottaa. Puhjennut umpisuoli ja verenmyrkytyksen kynnykselle edennyt keuhkokuume olisivat antaneet vihjeita jo siinä pikatestissä mutta kun ei uskota että olo on todella huono.
Tämä ketju on synnytysvaurioista ei vatsataudeista. Oliko sinulla sitä substanssia asiasta puhumiseen?
Tässä keskustelussa on useita esimerkkejä terveydenhuollon suhtautumisesta ihmisten vaivoihin. Selvästi nähtävissä että kaikkien kohdalla vaivoja ei oteta tosissaan tai hoideta tosissaan ja en näe miksi se ei koskisi myös synnytykseen liittyviä vaurioita joidenkin kohdalla.
Miksi synnytyksen komplikaatioita ei hoidettaisi? Vertaatteko te tosiaan synnytyskomplikaatioita johonkin mahakipuun, jota ei päivystyksessä uskottu? Ette viittisi pilkata vakavaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä luulen että suurempi syy äitien itsemurhiin on hoitamatta jätetty synnytyksen jälkeinen masennus. Ja/tai yksinäinen vanhemmuus.
Tämä.
Synnytyksen jälkeinen masennus oli diagnoosina tuntematon vielä 1980-luvulla, kun sain esikoiseni. Se johti syrjäytymiseeni työelämästä ja avioeroon. Olinhan "vain" tavallinen hullu, apaattinen ja masentunut mistä lie syystä. Mieskään ei jaksanut.
Äiti voi päätyä itsemurhaan vielä vuosienkin jälkeen, kun vanhemmuuden (usein yh) taakka ilman apua ja tukea käy sietämättömäksi.
Kyllä se masennus tunnistettiin jo aikaisemmin. Ex-työtoverilleni oli määrätty 60-luvulla jotain amfetamiinipitoista lääkettä synnytysmasennukseen. Samantapaista mömmöä söivät jotkut mallit pysyäkseen laihoina, mm eräs porvoolainen malli, jolle tuli sitten riippuvuus päihteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tavoittelee tällä keskustelulla? Että kukaan ei uskaltaisi pönkiä lapsia tähän maailmaan? Itse sain vaikeat komplikaatiot, kuolion alavatsaani. Olihan se tuskallista ja ahdistavaa, mutta olihan minulla siinä se vastasyntynyt luomassa uskoa tulevaan. Tulin täysin kuntoon lääkäreiden hoidolla.
Kaikki ei tule kuntoon. Ei tarvitse olla psykiatri että ymmärtää että ahdistunut ja tuskainen äiti vaikuttaa pidemmän päälle myös lapseen negatiivisesti.
Ja sun ratkaisu on?
Ihan ensimmäiseksi vaivat pitäisi ottaa tosissaan, tutkia ja hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei toteudu nykyään läheskään aina.
Toiseksi esimerkiksi keskusteluapua pitäisi olla helpommin ja paljon enemmän saatavilla.
Miksi susta niitä vaivoja ei hoideta? Kyllä mun sänkyni vieressä sen kuolion kanssa oli koko sairaalan lääkärikaarti, ylilääkäriä myöten tsemppaamassa. Onko sulla omaa kokemusta asiasta?
Sulla kävi hyvä tuuri henkilökunnan suhteen ja vaivasi oli sen verran näkyvä ja helposti ymmärrettävä, että sait hoitoa. Jos oireet ovat jotenkin epämääräiset, niin pistetään usein potilaan psyyken piikkiin ja oletetaan liioittelevan, että ehditään seuraaviin hommiin. Tämä on ihan tavallinen kokemus kaikessa terveydenhuollossa.
Eli sulla ei ole omakohtaista kokemusta? Kunhan demonisoit meidän maan terveydenhuoltohenkilökuntaa?
Voimme toki keskustella myös niistä parista kerrasta kun melkein menetin henkeni kun terveydenhuoltohenkilökunnan mielestä on kyseessä vain perusvatsatauti ja flunssa tutkimatta asiaa mitenkään. Kuvitellaan että ihmiset vain huvikseen tulevat terveyskeskukseen eikä edes pikatulehdusarvoa viitsitä ottaa. Puhjennut umpisuoli ja verenmyrkytyksen kynnykselle edennyt keuhkokuume olisivat antaneet vihjeita jo siinä pikatestissä mutta kun ei uskota että olo on todella huono.
Tämä ketju on synnytysvaurioista ei vatsataudeista. Oliko sinulla sitä substanssia asiasta puhumiseen?
Tässä keskustelussa on useita esimerkkejä terveydenhuollon suhtautumisesta ihmisten vaivoihin. Selvästi nähtävissä että kaikkien kohdalla vaivoja ei oteta tosissaan tai hoideta tosissaan ja en näe miksi se ei koskisi myös synnytykseen liittyviä vaurioita joidenkin kohdalla.
Miksi synnytyksen komplikaatioita ei hoidettaisi? Vertaatteko te tosiaan synnytyskomplikaatioita johonkin mahakipuun, jota ei päivystyksessä uskottu? Ette viittisi pilkata vakavaa asiaa.
Ei kukaan pilkkaa synnytyskomplikaatioita tai väitä ettei kyseessä ole vakava asia. Niin synnytyskomplikaatioiden kuin mahakivun osalta on kyse samasta asiasta. Molemmat pitäisi ottaa tosissaan ja hoitaa mutta se ei aina toteudu. Lähtökohta on varmasti että hoidetaan mutta miksi näin ei tapahdu on toinen kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tavoittelee tällä keskustelulla? Että kukaan ei uskaltaisi pönkiä lapsia tähän maailmaan? Itse sain vaikeat komplikaatiot, kuolion alavatsaani. Olihan se tuskallista ja ahdistavaa, mutta olihan minulla siinä se vastasyntynyt luomassa uskoa tulevaan. Tulin täysin kuntoon lääkäreiden hoidolla.
Kaikki ei tule kuntoon. Ei tarvitse olla psykiatri että ymmärtää että ahdistunut ja tuskainen äiti vaikuttaa pidemmän päälle myös lapseen negatiivisesti.
Ja sun ratkaisu on?
Ihan ensimmäiseksi vaivat pitäisi ottaa tosissaan, tutkia ja hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ei toteudu nykyään läheskään aina.
Toiseksi esimerkiksi keskusteluapua pitäisi olla helpommin ja paljon enemmän saatavilla.
Miksi susta niitä vaivoja ei hoideta? Kyllä mun sänkyni vieressä sen kuolion kanssa oli koko sairaalan lääkärikaarti, ylilääkäriä myöten tsemppaamassa. Onko sulla omaa kokemusta asiasta?
Sulla kävi hyvä tuuri henkilökunnan suhteen ja vaivasi oli sen verran näkyvä ja helposti ymmärrettävä, että sait hoitoa. Jos oireet ovat jotenkin epämääräiset, niin pistetään usein potilaan psyyken piikkiin ja oletetaan liioittelevan, että ehditään seuraaviin hommiin. Tämä on ihan tavallinen kokemus kaikessa terveydenhuollossa.
Eli sulla ei ole omakohtaista kokemusta? Kunhan demonisoit meidän maan terveydenhuoltohenkilökuntaa?
Voimme toki keskustella myös niistä parista kerrasta kun melkein menetin henkeni kun terveydenhuoltohenkilökunnan mielestä on kyseessä vain perusvatsatauti ja flunssa tutkimatta asiaa mitenkään. Kuvitellaan että ihmiset vain huvikseen tulevat terveyskeskukseen eikä edes pikatulehdusarvoa viitsitä ottaa. Puhjennut umpisuoli ja verenmyrkytyksen kynnykselle edennyt keuhkokuume olisivat antaneet vihjeita jo siinä pikatestissä mutta kun ei uskota että olo on todella huono.
Tämä ketju on synnytysvaurioista ei vatsataudeista. Oliko sinulla sitä substanssia asiasta puhumiseen?
Tässä keskustelussa on useita esimerkkejä terveydenhuollon suhtautumisesta ihmisten vaivoihin. Selvästi nähtävissä että kaikkien kohdalla vaivoja ei oteta tosissaan tai hoideta tosissaan ja en näe miksi se ei koskisi myös synnytykseen liittyviä vaurioita joidenkin kohdalla.
Miksi synnytyksen komplikaatioita ei hoidettaisi? Vertaatteko te tosiaan synnytyskomplikaatioita johonkin mahakipuun, jota ei päivystyksessä uskottu? Ette viittisi pilkata vakavaa asiaa.
Ei kukaan pilkkaa synnytyskomplikaatioita tai väitä ettei kyseessä ole vakava asia. Niin synnytyskomplikaatioiden kuin mahakivun osalta on kyse samasta asiasta. Molemmat pitäisi ottaa tosissaan ja hoitaa mutta se ei aina toteudu. Lähtökohta on varmasti että hoidetaan mutta miksi näin ei tapahdu on toinen kysymys.
On minusta äärimmäisen pilkkaavaa edes esittää, että koska ei kerran saanut päivystyksessä mahakipuaan hoidettua, että varmuudella ei synnytysvaurioitakaan tässä maassa hoidettaisi. Täällä ei ollut kenelläkään konkreettista tilannetta, jossa konkreettista synnytysvauriota ei olisi hoidettu. Sen sijaan vedellään hihasta itsemurhia niiden vuoksi. Miettikää vähän mitä läppää heitätte meidän terveydenhuollostamme.
Sulla kävi hyvä tuuri henkilökunnan suhteen ja vaivasi oli sen verran näkyvä ja helposti ymmärrettävä, että sait hoitoa. Jos oireet ovat jotenkin epämääräiset, niin pistetään usein potilaan psyyken piikkiin ja oletetaan liioittelevan, että ehditään seuraaviin hommiin. Tämä on ihan tavallinen kokemus kaikessa terveydenhuollossa.