Mies sanoi haluavansa pitää kaverinsa "erillään minusta"

Silloin kun mun mies piilotteli mua kavereiltaan ja oli jatkuvasti liesussa, sillä oli toinen nainen tai säätöä ympäriinsä. Sen kaverit tiesivät siitä, ja senkään takia se ei voinut päästää mua frendiensä keskelle, koska se pelkäsi että joku lipsauttaa jotain. Miksei mies ole kanssasi kotona edes joskus? 

Miksi alistut moiseen?

En usko aloittajaa ollenkaan. Ei kukaan voi olla noin alistuva.

Auto on miehen alunperinkin ja mies käy töissä ulkopaikkakunnalla, joten tarvitsee autoa sekä töihin että harrastuksiiin.

Tuo ylempään talutusjuttuun, sitä vain tarkoitin, että en usko miehen häpeävän minua, ei siinä muuta ollut takana. :)

Kiitos vastauksistanne, ehkäpä todellakin nostan kissan pöydälle vielä tänään.

Sano, että muutat pois. Alkaakohan sitten seura kiinnostamaankin.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:07"]

Ei tahdo että tapaan hänen kavereitaan. Olemme seurustelleet 2,5v, yhdessä asuttu 1,5v ja kertaakaan en hänen ystäviään ole tavannut. Asumme miehen kotipaikkakunnalla, miehellä on täällä suku, ystävät ja harrastukset, minulla ei sukua, ystäviä eikä harrastuksia... Kyseessä suht pieni paikkakunta, tarjontaakaan ei hirmuisesti ole.

Mies tietää minun olevan yksinäinen, mutta ei silti halua ottaa minua mukaan omiin touhuihinsa. Mies harrastaa päivittäin kavereidensa kanssa ja näkee heitä illanvieton merkeissä lähes viikottain. Minä nyhjötän kotona kaiket päivät. Ymmärrän, että jokainen tarvitsee omaa aikaa niin itsekseen kuin ystäviensäkin seurassa, mutta antaisi minulle edes vähän mielenrauhaa tietää keiden kanssa hän oleskelee. Varsinkin naispuolisia ystäviään piilottelee, alan pian olla jo mustis heistä..

Miehet, naiset, kenellä vain sattuu olemaan ideioita, mikä tässä nyt on taustalla? Joskus joku miehen kaveri oli ehdottanut, että tulisin mukaan illanviettoon, mutta mies vain totesi minulle "etteivät he ole minulle hyvää seuraa". Tunnen itseni niin ulkopuoliseksi miehen elämään, vaikka hän minun kanssakin harrastaa toki juttuja.

[/quote]

No itse en katselisi miestä joka ei ota mukaan ja esittele ystävilleen.

Jos et ole tavannut koskaan niitä "kavereita" - onko niitä ylipäätään olemassa? Tämäkin on yksi mahdollisuus...

Tai ehkä olette vielä niin nuoria, että miehelle on tosi tärkeää, mitä muut hänestä ajattelee. Niinpä haluaa esiintyä kavereiden keskuudessa ikään kuin olisi vapaa ja villi sinkkuihminen. On ehkä noloa siinä porukassa myöntää, että on jo sitoutunut?

Siis tiedän kyllä, että nämä kaverit ovat olemassa, mies soittelee ja viestittelee heille kuitenkin jonkin verran ja facebookissa pitää yhteyttä. Mutta ei vaan halua minua mukaan jostain syystä. -ap

No kyllä sun on nyt nostettava kissa pöydälle ja kysyttävä, miksi ei halua sua mukaan. On ihan normaalia tutustua puolison kavereihin ja toisinaan olla mukanakin. Epänormaalia on, ettei koskaan edes tapaa heitä!

No ok, ei munkaan mies ole kaikkia mun kavereita tavannut, mulla on paljon esim. työkavereita joiden kanssa on joskus illanviettoja ym. Ja sama toisin päin. Mutta ne tärkeimmät kaverit ja ystävät todellakin tunnetaan, tutustuttiin jo seurustelun alkaessa. Nyt ollaan toistemme lasten kummeja ym. Mutta noin pääasiassa, kyllähän nyt toisen kavereihin tutustutaan, järjestetään yhteisiä illanviettoja, vietetään ehkä uutta vuotta tai vappua yhdessä jne. Siitä sitten saa jokainen uusia kavereita jne.

Minunkin nähdäkseni tässä on kolme vaihtoehtoa: 1) mies ei halua esitellä sua kavereilleen, pelkää että ne sinkkukaverit iskee sut tms. Taidatte olla aika nuoria? 2) mies jostain syystä häpeää esitellä sua, ei tarkoita että olisit ruma tms. onko ehkä kertonut sinusta valheellisia juttuja, ei halua että totuus tulee ilmi? 3) miehellä on jotain salattavaa, joko hänellä on toinen nainen ja suurin osa menoista liittyy tähän tai sitten koko kaveriporukka tietää hänen toisesta naisesta/naisista eikä hän halua ottaa riskiä että kaverit lipsauttaa sulle jotain.

Itse kallistuisin tuon vaihtoehto kolmosen puoleen.

Olette tosiaan varmasti aika nuoria. Itse miettisin erittäin vakavasti, onko järkeä tuhlata elämäänsä tuollaisen miehen kanssa. Et selvästi kuulu hänen elämäänsä täysvaltaisesti. Hän pitää osan elämästään sinulta piilossa. Mietipä, mitä tapahtuu sitten, kun ehkä joskus saatte lapsia? Luuletko että mies muuttuu kuin taikaiskusta? Ei. Sitten olet vielä yksinäisempi. Sinulla ei ole edes niitä työkavereita, kenen kanss jutella päivisin. Olet vauvan kanssa yksin kotona päivät ja illatkin, kun mies menee kavereidensa kanssa. Mieti erittäin vakavasti, tuhlaatko nuoruuttasi vieraalla paikkakunnalla yksin tuollaisen miehen kotirouvana.

Mies, joka ei esittele tyttöystävää (tai varsinkaan avovaimoa) ystävilleen ja suvulleen, ei ole tosissaan siinä suhteessa. Veikkaan, että bilettää ikisinkkujen kavereidensa kanssa myös "sinkkuna", pokaa naisia eikä halua sinua sinne sotkemaan asioita ja toisaalta pelkää, että joku kavereista lipsauttaa jotain sinulle. Olet hänelle tavallaan vara parempaa odotellessa. 

Sinuna juoksisin jo kauas kyseisen hyypiön nurkista.

Kuulostaa todella oudolta!! En katselisi hetkeäkään tuota. Kyllä meilläkin avioliitossa (16v takana) on molemmille muodostunut omia kaveripiirejä, mutta sitten niitä yhteisiäkin. Ei kyse olekaan siitä että aina tarvitsisi yhdessä nyhjätä, on ihan normaalia olla välillä omissa porukoissaan, mutta tuo on erittäin epäilyttävää ettet koskaan ole heidän touhuissa mukana etenkin kun kerrot tilanteeksesi tuon että olet täysin yksinäinen paikkakunnallasi. Valitettavasti miehesi kuulostaa sydämettömältä paskiaiselta. Sorry. 

olen ollut naimisissa 15 v ja meillä on hyvä avioliitto, lapsia, vanhemmilla töitä, kaikki kunnossa.

Itse olin aikamoinen bile-hile ennen mieheni kohtaamista ja valtaosa ystävistäni on elänyt kanssani tätä elämää. Mieheni on taas armoton kotihiiri eikä juuri koskaan halua mennä ulos. Hänen ystävänsä ovat samanlaisia.

Meillä on kummallakin oma ystäväpiiri ja jos hänen joku hyvä ystävänsä tulisi nyt vastaan, en luultavasti tunnistaisi koko miestä.

Minun ystävät ovat käyneet meillä alusta asti, koska mieheni muutti minun luo ja nyt kun on lapsia, on normaalia että nähdään koko perhe, muutakin kuin minut. Mutta mieheni menee joku lasten kanssa leikkimään tai menee omaan työhuoneeseensa. Kuulemma olen aivan eri ihminen kun olen hänen kanssaan kaksin, olemme perheenä yhdessä tai ystäväni ovat paikalla.

Näin on ollut alusta asti ja minulle tuli yllätyksenä nämä että käydään ystävien kanssa illallisilla, ulkona tai toisten kodeissa, koska tämä meidän tapa sopii meille täydellisesti. Itse tykkään vanhasta musiikista, mies uudesta, käymme hyvin harvoin yhdessä konserteissakaan, hankala löytää sitä mistä kumpikin tykkää.

Mutta jos seuraa kaipaat, ehdottomasti sinun pitää asialle tehdä jotain. Jokaisessa kylässä on työväenopistoja, kansalaisopistoja. Niistä kannattaa ensiksi aloittaa.

Joskus nuorempana tälläistä miestä tuli tapailtua ja kävikin sitten selväksi, että oli täysi syy miksi kavereita ei esitelty minulle. Mies petti minkä kerkesi.

En kyllä haluaisi olla suhteessa missä olen joku "salaisuus" eikä minua esitellä muille, varsinkin, jos olisin muuttanut miehen perässä miehen omalle paikkakunnalle ilman tuttuja tai harrastuksia. 

Ymmärrän, että joskus on hyvä olla niiden omien kavereiden kanssa ihan kaveri-iltoja, mutta, jos avopuoliso ei koskaan ole mukana niin kyllä siinä yleensä on jotakin. 

Itse en ole avopuolisoni kavereiden illanvietoissa mukana lähes ikinä, mutta syy on se, että minä en pidä heistä enkä tunne itseäni "kotoisaksi" tässä seurassa, siltikin joskus lähden mieheni mieliksi mukaan vaikka mies on sanonut ettei tarvitse.