Lue keskustelun säännöt.
Pitkäaikaissairaasta sukulaisesta on tullut ikävä
14.09.2020 |
Hänellä on kauheat systeemit siihen, miten kaikki (huom. kaikki) kuuluu tehdä ideaalilla tavalla. Ymmärrän sen, että fyysisen sairauden kanssa on välillä tarkkaa, koska pienikin ylilyönti tai virhe saattaa kostautua rankasti. Mutta olen kiinnittänyt huomiota viime aikoina, että kyse ei ole pelkästään siitä, koska kaikki muutkin asiat pitää tehdä tarkasti tai se aiheuttaa närkästystä. Tällaista on rasittavaa kuunnella, koska tuntee tekevänsä kaiken todennäköisesti väärin koko ajan ja tuntee olevansa tuomittavana. Toisekseen olen itse sitä laatua ihminen, että minua kiinnostaa käytännön asiat tosi vähän. Toisaalta sukulaisen tarkkuus esimerkiksi käytössäännöistä ei koske kuin muita - itse hän saattaa esim. pitkittää puheluita loputtomiin, vaikka oikeasti on kohteliasta lopettaa ajoissa.
Olen miettinyt, että ehkä hänellä on vaativa persoonallisuushäiriö, ja fyysinen sairaus antaa puitteet sen pahenemiselle, sillä ihmiset sanovat hänelle vastaan niin vähän ja antavat periksi asioita. Tavallaan ihmiset keksii tekosyitä hänen puolestaan - sillä on niitä lääkkeitä, tai sillä on niin vähän asioita elämässään. Oikeasti voi olla, että hänellä on suuri tarve kontrolloida kaikkea ympärillään, ja hänen annetaan sitä toteuttaa rauhassa.
Tunnetteko te vaativaa persoonallisuushäiriötä sairastavia tai samanlaisia ihmisiä?
Kommentit (14)
Voi SINUA rukkaa, sääl sääl kun sinulla on niin vaikeaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kykkä ne pitkäaikaissairaat ovat suoraan he...vetistä! Häpeäisivät edes!
Pitkäaikaissairaiden pitäisi edes vähän älytä miltä terveestä tuntuu.
Pitkäaikaiseen sairauteen sopeutuminen on useimmille rankkaa. Tuo taitaa olla tuon ihmisen keino selviytyä. Kyllä on myös mahdollista, että sairauden myötä jotkin persoonallisuuden piirteet korostuvat. Sinun ei tarvitse kuitenkaan hypätä toisen mielenmaisemaan mukaan. Voit olla myötätuntoinen, mutta sinun ei tarvitse muuttaa kohtuuttomasti omaa elämääsi toisen takia. Voit esim. lopettaa puhelut silloin kun sinulle sopii. Keksi vaikka valkoinen valhe, vaikka että olet sopinut menon ja nyt on pakko lopettaa.
Kuulostaa siltä että sukulaisesi sairaus hallitsee niin vahvasti kaikkea hänen elämässään, että hänelle saattaa olla ainoa tapa tuntea pystyvänsä edes vähän vielä vaikuttamaan elämäänsä on hallita pikkutarkasti niitä viimeisiä jäljellä olevia pieniä asioita joihin hän pystyy vielä vaikuttamaan.
Kyse ei siis ole ilkeydestä, vaan viimeisistä toivon rippeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaiseen sairauteen sopeutuminen on useimmille rankkaa. Tuo taitaa olla tuon ihmisen keino selviytyä. Kyllä on myös mahdollista, että sairauden myötä jotkin persoonallisuuden piirteet korostuvat. Sinun ei tarvitse kuitenkaan hypätä toisen mielenmaisemaan mukaan. Voit olla myötätuntoinen, mutta sinun ei tarvitse muuttaa kohtuuttomasti omaa elämääsi toisen takia. Voit esim. lopettaa puhelut silloin kun sinulle sopii. Keksi vaikka valkoinen valhe, vaikka että olet sopinut menon ja nyt on pakko lopettaa.
Siis hänellä on ollut sairaus jo tosi pitkään ja tää käytös on mielestäni korostunut vasta viime aikoina. Kyllähän se niin joo on, että omia rajojaan kannattaa pitää kaikkien kanssa. Joidenkin kanssa se vaan on helpompaa kuin toisten. Ap
No jos on esim. Parkinsonin tauti, niin lääkkeiden kanssa on kellontarkkaa tai tulee pahenevia oireita. Ts. jos tunnilla myöhästyy lääkkeenotto, voi loppupäivä ollakin pilalla toimintakyvyttömyyden takia.
En siis tiedä hänen sairauttaan. Mutta ne asiat jotka sinulle on että ei kiinnosta, on hänelle tärkeitä. Ja se, että ihminen kokee syyllisyyttä, ei välttämättä tarkoita että toinen syyllistää. Vaikea asia sairastuminen on potilaalle itselleen, mutta voi olla myös läheisille. Kaikki tunteet on sallittuja, mutta kielteisiä tunteita kannattaa työstää ja tarkastella syvemmin, että mistä ne oikeasti johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muhvi kirjoitti:
Kuulostaa siltä että sukulaisesi sairaus hallitsee niin vahvasti kaikkea hänen elämässään, että hänelle saattaa olla ainoa tapa tuntea pystyvänsä edes vähän vielä vaikuttamaan elämäänsä on hallita pikkutarkasti niitä viimeisiä jäljellä olevia pieniä asioita joihin hän pystyy vielä vaikuttamaan.
Kyse ei siis ole ilkeydestä, vaan viimeisistä toivon rippeistä.
Juuri tämä. Ihminen hajoaa, jos menettää kokonaan hallinnan elämästään. Sen takia monet huonossa jamassa olevat tuntuvat olevan pikku tarkkoja todella typerältä vaikuttavissa asioissa. Pakko olla jokin kontrolli.
Toinen mitä näkee on, että sairas henkilö tarkoituksella ilkeilee ja ajaa läheisiä pois, koska kokee syyllisyyttä viemästään huomiosta, eikä halua että häntä jäädään suremaan kun aika jättää.
Muhvi kirjoitti:
Kuulostaa siltä että sukulaisesi sairaus hallitsee niin vahvasti kaikkea hänen elämässään, että hänelle saattaa olla ainoa tapa tuntea pystyvänsä edes vähän vielä vaikuttamaan elämäänsä on hallita pikkutarkasti niitä viimeisiä jäljellä olevia pieniä asioita joihin hän pystyy vielä vaikuttamaan.
Kyse ei siis ole ilkeydestä, vaan viimeisistä toivon rippeistä.
En sanonutkaan että kyse on ilkeydestä, sanoin että ehkä hän kärsii vaativasta persoonallisuushäiriöstä ja kysyin siihen mielipiteitä. Siinä on aina kyse siitä, että elämä tuntuu hallitsemattomalta ja kontrolli siirretään asioihin, jotka tapahtuvat välittömässä ympäristössä. Suvussamme on tätä persoonallisuushäiriötä myös fyysisesti terveillä ihmisillä. En sitten tiedä, missä vaiheessa kyse on persoonallisuuden häiriöstä ja missä vaiheessa selviytymiskeinosta. Kovin terve selviytymiskeinohan se ei ole, koska se häiritsee hänen ihmissuhteitaan ja aiheuttaa siten ehkä enemmän pahaa kuin hyvää lopulta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos on esim. Parkinsonin tauti, niin lääkkeiden kanssa on kellontarkkaa tai tulee pahenevia oireita. Ts. jos tunnilla myöhästyy lääkkeenotto, voi loppupäivä ollakin pilalla toimintakyvyttömyyden takia.
En siis tiedä hänen sairauttaan. Mutta ne asiat jotka sinulle on että ei kiinnosta, on hänelle tärkeitä. Ja se, että ihminen kokee syyllisyyttä, ei välttämättä tarkoita että toinen syyllistää. Vaikea asia sairastuminen on potilaalle itselleen, mutta voi olla myös läheisille. Kaikki tunteet on sallittuja, mutta kielteisiä tunteita kannattaa työstää ja tarkastella syvemmin, että mistä ne oikeasti johtuu.
Sanoin jo aloituksessa, että kyse on muistakin asioista kuin sairauteen liittyvistä asioista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Muhvi kirjoitti:
Kuulostaa siltä että sukulaisesi sairaus hallitsee niin vahvasti kaikkea hänen elämässään, että hänelle saattaa olla ainoa tapa tuntea pystyvänsä edes vähän vielä vaikuttamaan elämäänsä on hallita pikkutarkasti niitä viimeisiä jäljellä olevia pieniä asioita joihin hän pystyy vielä vaikuttamaan.
Kyse ei siis ole ilkeydestä, vaan viimeisistä toivon rippeistä.
En sanonutkaan että kyse on ilkeydestä, sanoin että ehkä hän kärsii vaativasta persoonallisuushäiriöstä ja kysyin siihen mielipiteitä. Siinä on aina kyse siitä, että elämä tuntuu hallitsemattomalta ja kontrolli siirretään asioihin, jotka tapahtuvat välittömässä ympäristössä. Suvussamme on tätä persoonallisuushäiriötä myös fyysisesti terveillä ihmisillä. En sitten tiedä, missä vaiheessa kyse on persoonallisuuden häiriöstä ja missä vaiheessa selviytymiskeinosta. Kovin terve selviytymiskeinohan se ei ole, koska se häiritsee hänen ihmissuhteitaan ja aiheuttaa siten ehkä enemmän pahaa kuin hyvää lopulta. Ap
Olen eri kuin kelle vastasit.
En ole alan asiantuntija, mutta ymmärtääkseni persoonallisuushäiriöllä nimenomaan tarkoitetaan pysyvää tapaa toimia, ei esim. sairauden seurauksena tullutta käyttäytymismallia. Oma häiriöni on ainakin seurannut mukanani tietyllä tavalla jo nuoruudessa, vaikka persoonallisuuden kehittymisen takia diagnoosi annetaan vasta aikuiselle. Persoonallisuushäiriöstä aiheutuva käyttäytyminen ei myöskään poistuisi, vaikka sairaus yhtäkkiä paranisi (jos se olisi mahdollista).
Toisaalta meissä kaikissa on piirteitä eri persoonallisuushäiriöistä, vaikka varsinaista häiriötä ei olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaiseen sairauteen sopeutuminen on useimmille rankkaa. Tuo taitaa olla tuon ihmisen keino selviytyä. Kyllä on myös mahdollista, että sairauden myötä jotkin persoonallisuuden piirteet korostuvat. Sinun ei tarvitse kuitenkaan hypätä toisen mielenmaisemaan mukaan. Voit olla myötätuntoinen, mutta sinun ei tarvitse muuttaa kohtuuttomasti omaa elämääsi toisen takia. Voit esim. lopettaa puhelut silloin kun sinulle sopii. Keksi vaikka valkoinen valhe, vaikka että olet sopinut menon ja nyt on pakko lopettaa.
Siis hänellä on ollut sairaus jo tosi pitkään ja tää käytös on mielestäni korostunut vasta viime aikoina. Kyllähän se niin joo on, että omia rajojaan kannattaa pitää kaikkien kanssa. Joidenkin kanssa se vaan on helpompaa kuin toisten. Ap
donepetsiilikö?
se tekee ihmisestä käsittämättömän ilkeän:-(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaiseen sairauteen sopeutuminen on useimmille rankkaa. Tuo taitaa olla tuon ihmisen keino selviytyä. Kyllä on myös mahdollista, että sairauden myötä jotkin persoonallisuuden piirteet korostuvat. Sinun ei tarvitse kuitenkaan hypätä toisen mielenmaisemaan mukaan. Voit olla myötätuntoinen, mutta sinun ei tarvitse muuttaa kohtuuttomasti omaa elämääsi toisen takia. Voit esim. lopettaa puhelut silloin kun sinulle sopii. Keksi vaikka valkoinen valhe, vaikka että olet sopinut menon ja nyt on pakko lopettaa.
Siis hänellä on ollut sairaus jo tosi pitkään ja tää käytös on mielestäni korostunut vasta viime aikoina. Kyllähän se niin joo on, että omia rajojaan kannattaa pitää kaikkien kanssa. Joidenkin kanssa se vaan on helpompaa kuin toisten. Ap
donepetsiilikö?
se tekee ihmisestä käsittämättömän ilkeän:-(
Up