Lue keskustelun säännöt.
Eikö lapsi voi itse kulkea harrastukseensa tai harrastaa sellaista mikä ei vaadi kulkemista?
14.09.2020 |
Mietin, kun toisaalta vielä 80-luvulla se oli ihan normaali käytäntö perheissä että lasta ei kyyditetty harrastukseen, ja toisaalta nykyajan vanhemmat tuntuvat usein kovasti stressaavan sitä kyydittämistä ja kokevat jopa, että se on työläin yksittäinen lapsiin liittyvä asia, kun mm. oma vapaa-aika menee siinä.
Kommentit (52)
Me asumme 7-15 kilometrin päässä harrastuspaikoista, eivätkä julkiset kulje niihin. Lapsia joko kuskataan tai eivät harrasta. Onneksi on kimppakyydit, niin ei tarvitse kuskata joka päivä.
Itsellä oli 2 km harrastukseen kultaisella 80-luvulla, joten ihan eri asiasta puhutaan. Kyllä minunkin lapseni polkevat 2 km suuntaansa ja vielä 5-6km kouluun, mutta ei noita harrastusmatkoja välineiden kanssa todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lasten harrastusten pitäisi olla ilmaista tai lähellä? Minä käytän omaankin harrastukseen paljon rahaa ja kuljen sinne vaivattomasti autolla. Miksi lapsen harrastamisesta pitäisi tehdä vaikeaa ja ei niin mieluisaa tahallaan? Kyllä meillä lapsia kuskataan harrastukseen jos vain on tarve. Vanhempi kulkee toiseen harrastukseensa 2,5 km pyörällä kesät talvet ja toiseen kuljetetaan matkan ja varusteiden takia. Nuorempi on vielä niin pieni, että kuljetetaan ihan jo sillä.
Ei minua harmita yhtään maksaa lasten harrastuksia ja kuljettaa niihin. Mukava vain että lapsilla on muutakin mielekästä tekemistä kuin olla nokka kiinni ruudussa. Mahdollisuuksien mukaan pyrin yhdistämään lasten harrastuskuljetuksiin joko omaa liikuntaa, kaupassa ym. käyntiä että saan reissusta kaiken hyödyn myös itselleni irti.
Vierailija kirjoitti:
Silloin 1980-luvulla oli parempi julkinen liikenne ja vuoroja tiheämmin.
Niin totta. Silloin paikalliset bussit kulki pienemmissäkin paikoissa.
Kuten moni on jo sanonut, riippuu harrastuksesta ja kodin ja harrastuspaikan etäisyydestä, miten kulkeminen on järjestettävissä.
Sitten vähän asian vierestä, mutta ei uitenkaan.
Tyttäreni aloitti vuosia sitten harrastuksen, joka vaati kuljetusta siksi, että varusteet oli isot ja matkat oli hankalia ja paikat vaihteli. Harkkojen lisäksi oli pelejä, joisin myös vietiin kamojen ja sijainnin vuoksi. Ja kyllä minä halusin olla mukana myös. Vuosia kului, tytär harrastaa edelleen, mutta kamoja ei tarvitse enää treeneihin kuskata. Menee itse fillarilla, kävellen, joskus autolla. Peleihin yms. tarvitsee kyytiä tai autoa.
Toinen tyttö aloitti saman harrastuksen. Kamat ja matkat oli samoja. Ihan aikuiseksi harrasti hyvällä menestyksellä. Ainoa ero, että perheessä ei ollut autoa. Voi siis sanoa, että lähes kaikki harrastaminen onnistuu ilman että vanhemmat kuskaa. Tosin silloin kuskaa joku muu, kuten tässäkin tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kuten moni on jo sanonut, riippuu harrastuksesta ja kodin ja harrastuspaikan etäisyydestä, miten kulkeminen on järjestettävissä.
Sitten vähän asian vierestä, mutta ei uitenkaan.
Tyttäreni aloitti vuosia sitten harrastuksen, joka vaati kuljetusta siksi, että varusteet oli isot ja matkat oli hankalia ja paikat vaihteli. Harkkojen lisäksi oli pelejä, joisin myös vietiin kamojen ja sijainnin vuoksi. Ja kyllä minä halusin olla mukana myös. Vuosia kului, tytär harrastaa edelleen, mutta kamoja ei tarvitse enää treeneihin kuskata. Menee itse fillarilla, kävellen, joskus autolla. Peleihin yms. tarvitsee kyytiä tai autoa.
Toinen tyttö aloitti saman harrastuksen. Kamat ja matkat oli samoja. Ihan aikuiseksi harrasti hyvällä menestyksellä. Ainoa ero, että perheessä ei ollut autoa. Voi siis sanoa, että lähes kaikki harrastaminen onnistuu ilman että vanhemmat kuskaa. Tosin silloin kuskaa joku muu, kuten tässäkin tapauksessa.
No just tämä. On niitä lapsia, joita muut vanhemmat kuskaavat joka paikkaan, koska vanhemmat ovat ottaneet sen periaatteen, etteivät treeni/pelikuskauksia hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Harrastaa sellaista, mikä ei vaadi kulkemista..." Lapsi on kiinnostunut siitä, mistä on eivätkä kaikki asu kävely- tai pyöräilyetäisyyden päässä harrastuspaikoista tai julkiset kulkuyhteydet toimi.
On myös paljon asioita joita voi harrastaa kotonaan tai kodin lähiympäristössä.
Minä harrastin lapsena lukemista ja käsitöitä. Koulun terveydenhoitaja moitti minua siitä, että minulla ei ollut liikuntaharrastusta. Löysin sitten koulukaverin kautta pesäpalloseuran. Sulan maan aikaan kulkemiset meni hyvin pyörällä, mutta lumen tultua harjoitukset siirtyi koulun liikuntahalliin. Vuoro loppui klo 21, sen lisäksi oli vielä viiden kilometrin kotimatka. Vanhemmat eivät kuskanneet, talvella en saanut ajaa pyörällä ja vanhemmat oli jo nukkumassa, kun pääsin kotiin. Lopetin sitten senkin, kun en jaksanut viikolla valvoa myöhään ja kuunnella vanhempien valitusta. Olisin kyllä tykännyt pesäpallosta. Omia lapsia olen jaksanut kuskata.
Eivätkö sinunkaan lapsesi siis saa ajaa talvella polkupyörällä?
Oletko kuullut, että myös polkupyöriin on olemassa nastarenkaita eikä vain autoihin?
En ole päästänyt talvella pyöräilemään pitkää matkaa liikenteen seassa tai kohtuuttoman myöhään arki-iltaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Harrastaa sellaista, mikä ei vaadi kulkemista..." Lapsi on kiinnostunut siitä, mistä on eivätkä kaikki asu kävely- tai pyöräilyetäisyyden päässä harrastuspaikoista tai julkiset kulkuyhteydet toimi.
On myös paljon asioita joita voi harrastaa kotonaan tai kodin lähiympäristössä.
Jep, meillä kotona tai kodin lähiympäristössä voi harrastaa ulkona kävelyä ja pyöräilyä. Eli kyllä tässä aika suuri tarve on kuskata lapsia harrastuksiin, varsinkin kun busseja menee noin parin tunnin välein.
Epäilisin kyllä, että teillä kotona on mahdollista harrastaa esimerkiksi lukemista.
On, kiitos tarkennuksesta, ja kyllä meillä lukemista harrastetaankin. Lisäksi voidaan harrastaa vaikka xboksilla pelailua ja telkkarin katselua. Ajattelin itse ensisijaisesti noita enemmän liikunnallisia harrastuksia, joita ei ihan lähikulmilla ole muita.
Olin tulossa kommentoimaan vähän samaa. Koko harrastuskäsite on vähän niin ja näin. Kaikki ihmiset tekevät jotain vapaa-ajallaan. Tätä tekemistä voi sitten kutsua tai olla kutsumatta harrastukseksi.
Itselleni ja lapsille lukeminen on ollut aina tärkeää. En siitä huolimatta sano lasten harrastavan lukemista, jos joku harrastuksia kysyy. Se kun on vain aina ollut jotain, mitä tehdään, ei mitään, mitä olisi joskus valittu harrastukseks.
Toki harrastukset nyt on muutekin kuin liikuntaa, mutta jonkinlaisen tavoitteellisuuden siinä kuitenkin näen. Esim. en nyt kutsuisi vaikkapa koiranulkoilutusta liikunnaksi, vaikka se onkin erinomaista arkiliikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa, minä olen jopa saattanut lastani harrastukseen kävellen ihan huvin vuoksi, siksi että lapsestakin on kiva nähdä äitiä ja vaihtaa muutama sananen koulupäivän ja harrastuksen välissä. Parhaat keskustelut ovat tulleet usein kävellessä :)
Tuo on aikamoista kilpavarustelua vanhempien välillä, että kenen lapsella on hienoin ohjattu harrastus. Maine menee äidiltä ja isältä, jos siitä harrastuksesta pitäisi luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta harrastuskuskailu on ollut vaivoista pienimpiä. Itseasiassa on jopa kivaa nähdä lapsen ilo mieluisasta harrastuksesta :) Toki ollaan pidetty tässä asiassa maltti mukana, eli jokaisella lapsella on pari harrastusta, vanhemmilla nyt kaksi ja kuopuksella kolme. Lisäksi on rajoitettu valikoimaa sen verran, että mihinkään hurjaan aikasyöppöharrastukseen ei ole lähdetty, jossa olisi useat treenit viikossa.
Usein lasten kaverit ovat halunneet kokeilla samoja harrastuksia ja on pystytty jakamaan kyytivuoroja, mikä on ollut myös hyvä juttu. Esim. kuopuksen futisjoukkueessa käy kolme lasta tästä ihan muutaman sadan metrin säteeltä ja yksi vanhempi vie kaikki lapset kerralla. Samoin olen omien lasten soittoharrastukset saanut varattua samoihin aikoihin, joten kuskaan kaikki kerralla sinne. Joitakin treenejä on kiva seurata, joittekin aikana luen kirjaa tai teen töitä tai käyn itse lenkillä, joten ei ole vielä käynyt rasittavaksi.
Sillä aikaa kun muksut on harrastamassa, voi itse käydä koiran kanssa lenkillä, tulee hyvin hoidettua kaksi hommaa samalla kertaa ja tulee vähän vaihtelua omaankin lenkkeilyyn.
Toisaalta nyt on hyvä tilanne, kun isommalla lapsella on vain kaksi harrastusta ja niissä on naapurin tyttö myös mukana, niin voidaan kuljetella vuorotellen. Aikaisemmin tytöllä olikin harrastus tässä ihan lyhyen kävelymatkan päässä, se oli myös todella helppoa meille vanhemmille.
En suostu ottamaan harrastuksia joka iltaan enkä mielellään viikonloppuihin, kun meillä on muitakin menoja, joten joukkuelajit ei oo ihan ykkösvalintoja kun jopa alle kouluikäisten pitäis käydä kolme kertaa viikossa treeneissä, mikä on ihan pähkähullua.
Varsinaisia neropatteja antamassa hyviä neuvojaan.