Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä? Parisuhdeongelma
13.09.2020 |
Olen nyt ollut teini-ajoisga asti saman miehen kanssa. Parisuhteemme on aina ollut pitkälti järkisyihin perustuva (turvallinen, vakaa, älykäs, hyvää sek*iä ym ym ym). Lapsen tulon jälkeen sek*i kuitenkin loppui kuin seinään ja oma pinnani on ollut todella lyhyt. En jaksa mitään, enkä halua tehdä mitään. Mietin olisiko synnytyksen jälkeinen masennus, mutta tilanne on nyt jatkunut jo vuosia lähes muuttumattomana, en usko että on siis siitä kyse. Parisuhde tuntuu kuolleen. Ollaan vanhempia ja kämppiksiä, mutta siinäpä se. Itse en jotenkin haluaisi tuhlata parhaita vuosiani kaverisuhteessa, mutta mies on sitä mieltä että kun on kerran naimisiin menty niin naimisissa pysytään ja tehdään kaikkemme että pysymme naimisissa. Itselläni ei siinä mielessä ole mikään kiire tästä pois, mutta toisaalta en kyllä erityisesti myöskään halua tässä olla. Mies on tietoinen tunteistani, mutta haluaa ylläpitää nykyistä tilannetta. Itse jään tässä ns. Saamapuolelle, eli en toimi miehelle äitinä tai muutakaan miksi mies erityisesti haluaisi minun jäävän. Saa kyllä seksiä satunnaisesti kun itse olen sillä tuulella. Muuten hädin tuskin näemme toisiamme.
Anteeksi sekava sepustus. Haluaisin kuitenkin jonkinlaisia näkemyksiä siltä, mikä nyt olisi fiksuin vaihtoehto. Pettämään en ala, eli joko pitäisi löytää keino sietää tällaista kaveruussuhdetta tai sitten ottaa ero, mutta siihenkin olisi hurjan korkea kynnys ryhtyä, erityisesti lapsen takia. Mies on siis erinomainen, ei luulisi olevan hänelle vaikeaa löytää uutta jälkeeni, mutta haluaa kuitenkin pysyä suhteessa ja työstää sitä.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Et halua etkä jaksa mitään, mutta mietit parisuhteesi tilaa sen sijaan, että etsisit terapeuttia? Hoida pääsi kuntoon, ehkä suhdekin sitten paranee.
Miehet ei mukavuudenhalunsa tähden lähde ikinä ennen kuin on uusi.
Olen burn outin partaalla ollut jo pari vuotta. Koko ajan aivan jaksamisen äärirajoilla. Olen ajatellut että tilanne helpottaa kun koulu loppuu ja on enää vain töitä. En vain tiedä kauanko pitää odottaa että näkee paraneeko tilanne kun stressitasot laskee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas ap murjasit tänne mielikuvitus tarinan.
Arvelen ettet ole ihan henkisesti terve, kun sulla tommonen tarve keksiä tarinoita tälle palstalle.
Teetkös samaa muillakin keskustelufoorumeilla?
Jotain sinulla pahasti vialla.
Olenkohan ehkä 3 keskustelua tehnyt tänne, eikä ne ole koskaan tästä aiheesta ollut. Jollain täällä kyllä on selvästi joku pahasti vinossa, kun pitää tulla toisten aloituksia mollaamaan.
Ap
Miten sä ap sanot aloituksessasi mm. näin: "Minulla ei siinä mielessä ole mikään kiire tästä pois..."
Ja kuitenkin taas viestissä numero 3 kerrot että: olet burn outin partaalla, ollut jo kaksi vuotta, aivan äärirajoilla.
Voi pyhä yksinkertaisuus noita sun juttuja, täytyy viirata päästä pahasti noilla kirjoituksilla.
Masennukselta tuo kuulostaa, ei parane erolla.
Ei perhettä kannata ihan heppoisin perustein rikkoa. En nyt näe, mikä teillä on niin suuri ongelma mitä ei kannattaisi ainakin yrittää korjata. Mene terapiaan. Pitkissä suhteissa sitä kipinää pitää välillä herätellä uudelleen. Jos sulla on hyvä mies, niin kuin kuulostaa olevan, pidä siitä kiinni. Ei kuule ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella. On kaikenlaista pettäjää ja vätystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sä ap sanot aloituksessasi mm. näin: "Minulla ei siinä mielessä ole mikään kiire tästä pois..."
Ja kuitenkin taas viestissä numero 3 kerrot että: olet burn outin partaalla, ollut jo kaksi vuotta, aivan äärirajoilla.
Voi pyhä yksinkertaisuus noita sun juttuja, täytyy viirata päästä pahasti noilla kirjoituksilla.
Sinulla viiraa päästä jos et tuon enempää tunteita ymmärrä.
Ja mistä tarve haukkua? Provota? Palstanarsistilla tylsää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisikö mies pariterapiaan? Kuulostaa siltä, että nykyinen tilanne ei ole kestävä, mutta vois olla vielä korjattavissa
"Saa kyllä seksiä satunnaisesti kun itse olen sillä tuulella."
Tällaisessa tilanteessa pariterapia on enemmän kuin paikallaan, mutta ei suinkaan pääasiassa miehen vaan myös vaimon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariterapiassa käydään, ei ole vielä kauheasti vaikuttanut mihinkään. Jotain yksittäisiä juttuja pyritään korjaamaan kommunikaatiossa sun muussa, mutta kun se ei se päällimmäinen ongelma ole koskaan ollut. Päällimmäinen ongelma on se, etten ole suhteessa onnellinen.
Ap
Olisiko järkevämpi käydä yksilöterapiassa ja vaikka kokeilla lääkitystä? En usko, että sun olo paranee vaikka mies olisi miten päin ja teidän suhteen nyansseja harjattaisiin urakalla. Lopulta vain mieskin sairastuu, kun ei pysty auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vaikeaahan meidän muiden on sinua ap täällä auttaa, kun meillä on vain se sinun kuvauksesi asiasta ja sekin hieman sekava. Kuvittelitko saavasi täältä jotain aivan konkreettisia ja hyviä neuvoja ongelmaasi? Jätä se sika, syö lääkkeet, m*mu harhainen persu -vastaukset taitavat olla ne tyypillisimmät neuvot. Tuleeko noilla hullua hurskaammaksi?
Minulla on ihan sama tilanne. On oltu yhdessä yli 20v. Ihan sieltä teineistä lähtien. Meillä on useampi lapsi ja lasten takia olen yrittänyt jaksaa vaikka suhde on enemmän kämppäkaveri tyyppiä kuin mitään muuta. En muista edes koska seksiä olisi ollut viimeksi, joskus kesällä vissiin. Meillä arkea varjostaa myös miehen alkoholinkäyttö.
Olen onneton ja tunnen olevani vankina omassa kodissani. Olen nyt alkanut pitää enemmän huolta itsestäni, en suostu enää olemaan pelkkä kotipiika, olen mm ihan huolella alkanut jättää osan kotitöistä tekemättä, miksi minun pitäisi yksin huolehtia kaikesta? Olen sen sijaan alkanut käyttää tätä vapautunutta aikaa omiin harrastuksiin, se on vähän parantanut oloani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on toinen hoito jossain, jolta saa sen mitä sinulta ei saa. Siksi hän mielellään on tuossa tilanteessa, eikä halua erota.
Ei kannata ehkä erota ainakaan masennuksen tai väsymyksen vuoksi. Jospa yrittäisit saada ensin apua siihen väsähtäneeseen tai alakuloiseen oloosi. Kun oli paranee, niin sen jälkeen arvioisi suhteen tilaa uudestaan.
Ei se vaan toimi niin, että joku toinen ihminen voisi tehdä sinut onnelliseksi. Laittakaa se parisuhde nyt vähän taka-alalle ja ala hoitaa itseäsi kuntoon. Käy yksilöterapiassa ja tee sellaisia asioita, mitkä lisäävät onnellisuuttasi. Kaikki ei varmaan liity parisuhteeseen. Onko harrastuksia, ystäviä?
Miksi olet burnoutin partaalla? Lataa kaikki faktat tiskiin, niin voimme paremmin arvioida tilannetta. Nyt ei ole kokonaiskuvaa.
Kuulostaa aivan tavalliselta lapsiperhearjelta, joita suuri osa ihmisistä viettää. Itse sain onneksi kokea nuoruuden ennen kuin rupesin tähän. Ja nyt näin 40 + v. olen ihan tyytyväinen tähän. Tuskin olisin ollut 20 tai 30 vuotiaana.
Synnytyksen jälkeen seksi loppui kuin seinään, valittelet tätä ja silti olet se pihtaajapuoli?
Et halua etkä jaksa mitään, mutta mietit parisuhteesi tilaa sen sijaan, että etsisit terapeuttia? Hoida pääsi kuntoon, ehkä suhdekin sitten paranee.
Miehet ei mukavuudenhalunsa tähden lähde ikinä ennen kuin on uusi.