Onko yliopistokoulutus amistaustaiselle turn off?

Voi luoja🙄

Ei ole, paitsi jos on huono itsetunto, monella ei ole.

Itse koulutuksella ei asian kanssa ole luultavasti mitään tekemistä, mutta isojakin eroja voi olla arvoissa, unelmissa, varakkuudessa ja älykkyystasossa. Päätä siitä sitten voiko tuolle pohjalle rakentaa tasapainoisen parisuhteen. Tietystikään tämä ei koske kaikkia, mutta en usko poikkeuksia olevan hirveän montaa. Eikä välttämättä noista mikään määritä sitä, kuinka hyvin toisen kanssa synkkaa ja tulee juttuun :)

Ei hel vetin hel vetti näitä turnoff juttuja!

On, kaikki on turnoffia!

Enemmän minä olisin huolissan omasta asennevinoutumastasi Ap. Jos oikeasti olisit opiskellut yliopistolla ja kenies saanut jonkun kurssin ja tentin tehtyäkin, niin olisi ihan suotavaa, että olisit siellä näin oppinutkin jotain.  Mutta onhan sekin kai saavutus, että voi käydä yliopiston ja olla siitä huolimatta täysin pihalla. Ja joo. En kaipaa vastaukseksi, että ei yliopistossa opeteta parin valinaa ja kauniin ja huomaavaisen käyöksenkin jouuu oppimaan jossain muualla; mutta kai senään joku tajusi pointtini.  

Vierailija kirjoitti:

Itse koulutuksella ei asian kanssa ole luultavasti mitään tekemistä, mutta isojakin eroja voi olla arvoissa, unelmissa, varakkuudessa ja älykkyystasossa. Päätä siitä sitten voiko tuolle pohjalle rakentaa tasapainoisen parisuhteen. Tietystikään tämä ei koske kaikkia, mutta en usko poikkeuksia olevan hirveän montaa. Eikä välttämättä noista mikään määritä sitä, kuinka hyvin toisen kanssa synkkaa ja tulee juttuun :)

Myös akateemisissa voi olla isoja eroja arvoissa, unelmissa, varakkuudesa ja älykkyystasossa.

No itse olen akateeminen, mutta muutamat lähihoitajanaiset ovat olleet kiinnostuneita. Olin myös keväällä pari kertaa treffeillä erään amistaustaisen naisen kanssa. Se juttu kaatui ihan muihin asioihin kuin toisen koulutukseen.

M31

Baarissa ainakin oli, kun opiskeluaikoina kävin kotikaupungissa (ei yliopistokaupunki). Tähän kyllästyneenä aloin sanoa, että oon parturikampaaja. 😁

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, paitsi jos on huono itsetunto, monella ei ole.

Just näin.

Minun mieheni vaikutti deittailun alussa hyvin itsevarmalta. On amis-TJ ja tienaa ihan hyvin. Itse olin lukiotaustainen kaupan kassa. Seurustelimme, muutimme yhteen, eli peruskaava. Kaikki meni hyvin. Mutta sitten lähdin opiskelemaan yliopistoon.

”Ai, susta tulee sitten korkeammin koulutettu kuin musta.!?”

En osannut vastata mitään. :D

Miehellä ottaa muutenkin huonolle itsetunnolle se, että lähdin akateemiselle polulle. Hän joskus vitsailee ikävästi ”yliopistolaisista” ja sitä rataa. Hänelle on minun opintoni kova pala.

Miksi olen tässä? No, mulla on hyvä olla. En tarvitse mitään itsevarmaa jnnmiestä. Olkoot millainen on.

Turvallinen olo. Toki joskus keljuttaa, että miehen aivot ovat off-asennossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koulutuksella ei asian kanssa ole luultavasti mitään tekemistä, mutta isojakin eroja voi olla arvoissa, unelmissa, varakkuudessa ja älykkyystasossa. Päätä siitä sitten voiko tuolle pohjalle rakentaa tasapainoisen parisuhteen. Tietystikään tämä ei koske kaikkia, mutta en usko poikkeuksia olevan hirveän montaa. Eikä välttämättä noista mikään määritä sitä, kuinka hyvin toisen kanssa synkkaa ja tulee juttuun :)

Myös akateemisissa voi olla isoja eroja arvoissa, unelmissa, varakkuudesa ja älykkyystasossa.

Totta. Niin totta. Ja nykyään, itse asiassa jo useamman vuoden on ollut ammattikoulupohjaltakin mahdollisuus hakeutua ja päästä jatkamaan opiekelua yliopistossa, enkä ainakaan itse ole erottanut heitä mistään.  Toki ammattikoulutaustaiset, vailla lukio ja yo -kirjoius pohjaa  ovat edelleen verraten harvinainen joukko, mutta heitä on ja periaaeessa voi olla jokaisessa Suoemn yliopiston tiedekunassa. 

  Siksi tämä nyt oikeastaan vain huomautuksena sille yliopistoon päässelle valkolankin saaneelle, joka kuvittelee ja luulee olevansa ni-in erinomaisen akaeeminen että kävelee jalat ilmassa. - Ei tässä mitään pahaa ole, jos on fuksi.

On ihan oikeutettua olla hieman jopa ylpeä omasta opiskelupaikastaan. Mutta on hieman noloa, jos sama asenne on vielä senkin jälkeen kun ensimmäien lukuvuosi on takana, saai sitten kun opinnot ovat tulleet päätökseen ja ehkä onnistunut jopa  tekemään gradunsa valmiiksi asti.      

Siis aivosoluni ovat toisilleen NIIN turn off, koska olen käynyt molemmat O.o

Ei mene. Tiedän korkeakoulutettuja naisia, jotka ovat valinneet alempikoulutetun kumppanikseen. Yhden pariskunnan eroa seuranneena tulin siihen tulokseen, että korkeakoulutetut saattavat tylsistyä toisen korkeakoulutetun kanssa ja suhde kariutua. Kyseinen tuttu erosi ensimmäisestä parisuhteestaan korkeakoulutetusta ja otti tilanne perusduunarin, tilannetta tarkasteltaessa huomasin, että tämä perusduunari on impulsiivinen ja huumorintajuinen, jota korkeakoulutettu ei ollut ollenkaan. Tietysti korkeakoulutetuissakin on huumorintajuisia ja impulsiivisia, mutta yleisimmin "ylirauhallisia", joten kaipaavat elämään, jotain muutakin kuin kirjakieltä puhuvia kanssakävijöitä. Vastaisuudet yhdistää toisia.

Itse lähihoitajamiehenä olen käynyt monien yliopistonaisten kanssa treffeillä, mutta mulla on todella huono ns. onnistumistodennäköisyys yliopistonaisten kanssa. Vain kerran olen päässyt juristin kanssa 2.treffeille ja sitten tuli pakit, kaikilla muilla kerroilla tuli pakit jo heti ekojen treffien jälkeen.

Mulle naisen koulutus ei ole mikään turn off eikä turn on vaan hyvin neutraali asia, mutta näiden aiempien kokemusten takia olen lakannut yrittämästä yliopistonaisia ja pyrin tutustumaan toisten amisten ja amk:laisten kanssa.

Akateemisena miehenä olen huomannut, että vain amis- ja amk-taustaiset naiset ovat olleet minusta kiinnostuneita. Ehkä akateemiset naiset haluavat mieluummin amismiehiä? En edes yritä ymmärtää miten tämä menee.

Ei kyse ole siitä mitä kouluja kukin on käynyt vaan siitä kuinka tulee keskenään juttuun.

Minäpä otin ukon, joka on käynyt vain peruskoulun.

Oma kokemus on, että ainakin baarissa amismiehet ovat alkaneet jotenkin häpeillä ja vähätellä itseään, jos heille on käynyt ilmi, että oon akateemisesti koulutettu. "En mä oo kun tällainen duunari vaan..." "En mä oikein oo noita kouluja käynyt..." Höh, olisitte ylpeitä itsestänne ja ammateistanne.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että ainakin baarissa amismiehet ovat alkaneet jotenkin häpeillä ja vähätellä itseään, jos heille on käynyt ilmi, että oon akateemisesti koulutettu. "En mä oo kun tällainen duunari vaan..." "En mä oikein oo noita kouluja käynyt..." Höh, olisitte ylpeitä itsestänne ja ammateistanne.

Miehenä en pysty samaistumaan tuohon. Kyllä se vähättelevä asenne tulee yleensä vain naisilta.

Joskus yliopistonaiset tuntuvat olevan hieman jopa järkyttyneitä kun treffeillä kuulevat amisammattini.

Tinderissä tuli vastaan N joka ensiviestittelyissä ilmoitti ettei hän deittaile amiksia, hän oli käynyt ihan lukion. Pääsin kyllä helpommalla, kun näytti heti todellisen karvansa. Korkeammin koulutetut vaikuttavat olevan valikoivampia statuksen suhteen, en edes lähde kokeilemaan, amiksena. Joten vastauksena kysymykseen, amikset saattavat hyvinkin vältellä korkeammin koulutettuja kun tietävät että mahikset ovat alhaiset, järkevämpi vain käyttää aikansa oman "tasoisiin". Jos sillä nyt mitään merkitystä on, niin kyseinen tinderöijä oli pullero, eikä edes niitä hehkeimpiä.

Olen itse amistaustainen joka valitsi myös yliopistopolun. Ei ole turn off mikään koulutukseen liittyvä, persoona, kyky keskustella sekä itseä viehättävä ulkonäkö ratkaisevat. Tämä koulutuksen kyttääminen on jotenkin junttia, ja kertoo että yritätään plnkittää sitä omaa asemaa. Olemme kuitenkin Suomessa, jossa siivoojan lapsesta voi tulla vaikka professori, tai siivoojasta itsestään ministeri.