Lue keskustelun säännöt.
tiedätkö missä ihonalaisesi on nykyään?
01.08.2008 |
näistä kun niin paljon täälä puhutaan niin kiinnostaa.
mun ihonalainen kuoli pari vuotta sitten. omaa tyhmyyttään :(
sitä sitten mieheni nähden ja mieheltä salaa surin aika pitkäänkin. mies tosin ei tiedä että tämä henkilö oli mun ihonalainen
Kommentit (31)
tässä ollaan. Naimisissa 15 vuotta. En voinut muuta. Rakkaus häneen oli kuin kipu ja se piti parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki ihonalaisella mielletään se suuri rakkaus, joka jäi polttamaan sormen- ja varpaanpäissä ja joka ei syystä tai toisesta voinut koskaan toteutua.
Minulle kävi kuitenkin niis, että loppujen lopuksi päädyin vuosien jälkeen ihonalaiseni kanssa yhteen ja meillä on nyt perhe. Polte oli liian kova ja kun molemmat olimme vapaita, olimme myös valmiita kompromisseihin, sovittaaksemme tapamme toisiinsa.
SE OLI SIINÄ!
Kun en ole nähnyt niin on helpompaa.
Tällä hetkellä on todennäköisesti vielä nukkuu oma suuri rakkaus kainalossaan... Minä olen miestä 5 vuotta rakastanut, enkä ikinä itselleni saa. :( Seksisuhteessa oltiin 3 vuotta ja meillä on yhteinen lapsi, jota mies joskus (salaa?) tapailee ja on minunkin kanssani usein sähköpostiyhteyksissä lapseen liittyvissä asioissa (vähän muutenkin).
HUOM. Mies tapasi elämänsä rakkauden vasta sen jälkeen, kun minä olin jo raskaana.
oletan, että myös hän ikävöi
tekisi niin kamalasti mieli kirjoittaa, mutta mulla on perhe ja periaatteet =( mies on siis sinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen onnellisesti naimisissa elämäni rakkauden kanssa - siis sen, joka saa sukat pyörimään jaloissa ja hengen salpautumaan. Meillä on kaksi ihanaa lastakin.
Mutta kyllä mulla on nuo kaksi ihonalaista. Koskaan ei heidän kanssa mitään muuta ollut kuin syvää ystävyyttä, toki olisin itse halunnut enemmän. Ja koskaan en heitä unohda.
T: 34
Toinen avoliitossa (onnettomassa), kahden lapsen isä. Asuinpaikan tiedän.
Toinen naimisissa, lapsista en tiedä. Asuinpaikasta ei tietoa.
Voi että, on välillä niitä ikävä. Ei muuten, mutta haluaisin kuulla, kuinka ne voivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilin 5v iästä saakka aina 18v ikään asti eräästä pojasta... Ihastuin häneen 5v iässä yksissä juhlissa ja teini-iässä näin häntä enemmän koulun ja ystävien/sukulaisten kautta ja olin aivan hullaantunut. Hän koki minut pari vuotta vanhempana hiukan liian nuoreksi mutta oli ihastunut minuun ja osoitti sen myös... Elämä ohjasi muille teille ja 18v iässä tämä 20v armeija nuorukainen alkoi selkeästi osoittaa kiinnostustaan ja niin meistä 7v sitten tuli pari. Nyt meillä on yhdessä ihanaa... Yhdessä on koettu kaikkea kivaa ja myös lapsia meille on suotu.
Välillä sitä ihan pysähtyy hämmästelemään että kuinkas tässä näin kävi? Päädyin yhteen ensi-ihastukseni kanssa!
En tiedä ja ikävä on kova. Oltiin jonkin aikaa molemmat sinkkujakin mutta ei meitä sitten varmaa oltu tarkoitettukaan toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikai mielisairaalassa helposti kuole ainakaan oman käden kautta?
mutta kyllä totuus on se, että jos joku on päättänyt itsensä tappaa hän myös tekee sen. Ellen häntä pystytä auttamaan ennen sitä.
mielisairaalassa pakkohoidossa ellei ole kuollut, en tiedä varmaksi onko elossa yhä, tosin eikai mielisairaalassa helposti kuole ainakaan oman käden kautta?